Olipas peli. Juuri, kun pääsin USA-ottelun jälkeen motkottamaan ettei Suomi pysty nostamaan tasoaan vastuksen mukaan, niin nyt pystyi. Nyt pelasi joukkue, ja heikommatkin lenkit menivät siinä mukana.
Venäjä sortui tosin venäjyyteen, eli surffailuun, itsekkyyteen ja ylimielisyyteen, mutta se ei vie voiton arvolta mitään pois. Hieno peli, kaikkiaan.
Muutama irtohuomio:
- Kontiolalta (ja koko kentältä) jälleen kerran huima esitys.
- Raanta oli hyvä, ei täydellinen suoritus mutta kouluarvosanana 9½ kuitenkin.
- Radulov ja Kovaltshuk pelasivat ihan järjettömiä minuutteja, ja yllättäen samat kaverit kävivät kuumana. Jälkimmäiselle, meidän (Devils) miehelle oli tappio liikaa, kun lopussa murjoi Pesosen silkkaa turhautuneisuuttaan.
- Suomen peluutus huomattavasti järkevämpää, ja alemmatkin kentät onnistuivat nyt.
- Peli-ilme positiivinen Suomella, yritystä riitti loppuun asti. Tyhmät tunaroinnit ja hermoilut loistivat poissaolollaan. Jos tämä taso pysyy, ei mitali ole poissuljettu asia. En muuten todellakaan olisi uskonut vielä alkuviikosta, että tällainenkin vaihde porukasta löytyy. Kunnia kuitenkin sinne minne se kuuluu.