Vähän sekavat mietteet jäi eilisestä. Totta kai oli paljon positiivista, ennen kaikkea tietysti voitto ja ykkösketjun nouseminen yhden pelin heikomman esityksen jälkeen parrasvaloihin. Nyt oli sitten se kuuluisa tunne myös läsnä ja kas kummaa, nämä haukutut pakithan oli Suomella aivan loistavia. Myös Raanta oli edellispeliä parempi.
Silti eilisestä jäi mielestäni jonkin verran mietittävää. Koko ottelun Suomi hyökkäsi laadullisesti melko huonosti ja ennen kaikkea lähes jatkuvasti nopeasti. Olihan se useissa tilanteissa järkevää, mutta Suomen peli oli lähes koko ottelun aikamoista puskemista. Aloitteet annettiin aika suosiolla Venäjälle muutamia Suomen huikeita painostusjaksoja lukuun ottamatta. Toki on myös totta, että Suomi puolusti loistavasti ja tasakentällisin maalipaikat olivat kai aika tasan. Luulen vain, että tuo alakynnessä oleminen (tuomariparin avustuksella) tuotti myös sitten noita jäähyjä melko paljon. Olisin itse kaivannut Suomelta enemmän pelin jäädyttämistä ja kiekon kontrollointia, olisi voinut jäädä hyökkäyspaukkuja myös kolmanteen erään.
Mutta lopuksi vielä tärkein kaneetti. Olen ennen kaikkea iloinen siitä, että koko joukkue pystyi näin kovaan taisteluun ja loistavaan tulokseen. En halua sanoa, että väärin voitettu, mutta uskoisin, että mahdollisessa uudessa kohtaamisessa olisi kyettävä pitämään kiekkoa enemmän itsellä. Pelin aikana käväisi mielessä, että onko Jalonen tahallaan jättänyt varastoon tuon kiekonhallintaelementin odottamaan mahdollista puolivälieräottelua. Voi olla, että tämä on vain omaa mielikuvitukseni tuotetta, mutta minusta joukkue pelasi tänään lähes kategorisesti nopeaa pystysuunnan hokia, muutamilla kiekkokontrolliteoilla höystettynä. En sitten tiedä, että mitä tuosta pitäisi ajatella.