Tänään ne sitten alkavat. MM-kisojen arvo ratkaistiin jo NHL-työsulkuneuvotteluissa talvella. Pelattiin upporikasta ja rutiköyhää. Jos olisi käynyt toisin, käsillä olisi yksi parhaista MM-kisoista. Nyt sen sijaan on aika turhaa puhua jostain MM-arvosta vakavissaan. Mitenkään yllättävää ei ole, että Jaloselta puuttui suunnitelma-B tällaisen tapauksen varalle. Suomen joukkueen keski-ikä on yli 29 vuotta ja Jalonen pitää nuorennusleikkauksena sitä, ettei kutsu Nummelinia, 40, joukkueeseen. Se siitä.
Kuulun sukupolveen, joka on kokenut suuren Unelman ja sen täyttymisen, arvokisamitalin saamisen. Vuodet 1985-95 olivat kiekkoilumme parasta aikaa. Joukkueet olivat mielenkiintoisia, uusia tähtiä syntyi, valmentajat eivät pelänneet valinnoissaan, ensimmäiset mitalit saatiin ja kaikki huipentui maailmanmestaruuteen. Sen jälkeen alkoi MM:n merkitys vähitellen hiipua. Kun IIHF sai NHL-pelaajat olympiakisoihin, se samalla itse teki MM-kisoista statistien kisat. Ja kun sitten vielä täällä meillä päävalmentajat alkoivat uskoa vain kokeneisiin pelaajiin, kisoista katosi se pieninkin pelillinen mielenkiinto.
Monta vuotta MM-kisat aloitettiin Vapun tietämisissä. Oli hieno kokemus vyöryä patsaalta väkijoukon mukana vapputunnelmissa kohti urheilukapakkaa ja seurata siellä peliä. Peli jo itsessään oli hieman epäselvää puhumattakaan siitä, mitkä maat siellä pelaavat. Jotain sinistä näkyy. Ottelun lopputulos oli yhdentekevä, mutta hauskaa oli. MM-kisat ovat minulle kiekkokarnevaalit. Pelataan ja nautitaan pelaamisesta, joku voittaa toinen häviää. Eikä finaalin jälkeen lopputulosta enää muistella, kevät vie ajatukset aivan muualle - NHL-draftiin.
Nyt ei Vappunakaan pelata, mikä on sääli. Suosittelisin hardcorefaneille opin ottamista Kimistä, siis formulakuskista. Hän kun saavutettuaan mestaruuden kerran, vain nauttii ajamisesta, ei kerää mestaruuksia. Mestaruudet ovat kaikki samanlaisia, juhlat samoin. Mitä väliä sillä tosiaan on, voittaako Suomi jonkun mestaruuden, jos hyvin tiedetään, että parhaat pelaajamme jatkavat pelejään ihan jossain muualla, kentällä tai golfradalla?
Kysymykseen, miten kisoissa käy, katsokaa nyt hyvät hardcorefanit Suomen alkulohkoa: Latvia, Ranska, Saksa, Itävalta ja vielä USA ja Slovakia. Suomi pääsee varmasti puolivälieriin Jalosen kiekolla ja pelaajilla. Ja pelaa puolivälierissä USA:ta vastaan, sillä Slovakia on nykyään vitsi. Eli Suomi pelaa välierissä voittaen USA:n, jos Jalonen on tehnyt työnsä hyvin. Kummola teki sen jo, Suomen alkulohko on helppo. Venäjä voittaa lohkon, entä sitten?
Yksi hyväkin asia näihin kisoihin liittyy. On turhaa parkua poisjääneistä, kun nyt saadaan käytännön koe Meidän Pelistä. Nyt Suomella ei ole Mikko Koivua hinaamassa joukkuetta mestaruuteen. Minua on aina ärsyttänyt se, että pelitapauskovaiset sanovat, että vain se Tietty Pelitapa tuo voiton. Kuitenkin sen pelitavan takana on aina ollut huippupelaajia, jotka ovat tavallaan luoneet pelitavan maineen. Ilman Mikko Koivua ei olisi Meidän Pelistä keskustelijoitakaan. Eli, nyt saadaan käytännön näyttö siitä, voittaako pelitapa mitalin vai voittavatko pelaajat mitalin, kuten tavallisesti ajatellaan. Epäilemättä, jos Suomi ei voita mitalia, keksitään joitakin muita kuin Meidän Peliin liittyviä selityksiä, miksi nyt ei voitettukaan...
Toivotan kaikille hyvää MM-karnevaalia. Nautitaan peleistä eikä mietitä kupla otsassa jotain pelaajia tai pelejä. Tämä on nyt vain leikkiä, ensi vuonna on sitten tosi kyseessä.