Oman kantani olen tähän tämänvuotiseen tilanteeseen jo sanonutkin. Eli että Raanta - Ortio -tandemilla lähtisin liikkeelle ja sitten parempi pelaa lopussa. Mutta nyt ajattelin ottaa kiinni yhteen kuluneeseen sanontaan, jonka käyttö voitaisiin mielestäni lopettaa.
Näinhän usein sanotaan: "Maalivahteihin ei ainakaan kaaduta". Peruste on usein se, että Suomella on kolme kovaa maalivahtia, joista yksi useimmiten on ollut NHL-veska. Lisäksi tiedetään, että suomalaisia maalivahteja on NHL:ssä ja KHL:ssä pilvin pimein. Näillä perusteilla sitten uskotaan, että maalivahdeista puhuminen voidaan lopettaa kokonaan. Että muihin asioihin kaadutaan jos kaadutaan.
Mielestäni ennen kisoja tuon asian toteaminen on kuitenkin typerää, vaikka ymmärrän sillä tarkoitettavan ennen kaikkea sitä, että tuolla alueella ollaan vähiten muita jäljessä. Tuohan toki pitää useimmiten paikkansa. Kuitenkin tällöin maalivahteja tulisi miettiä sillä asenteella, että onko heistä muiden virheiden korjaajaksi. Sellaista maalivahtia Suomi tarvitsee. Suomi ei pärjää, jos maalilla on maalivahti, "johon ei kaaduta", mutta jolta ei paljon muutakaan saada. Siksi tämän vuoden tilanne hieman hirvittää. Tiedän, että Suomen maalilla pelaa joka tapauksessa hyvä ja taitava maalivahti, jonka en usko päästävän keskialueen roikkua maaliinsa, mutta onko näistä kavereista ottamaan kiinni ns. varmoja maaleja. Enpä oikein tiedä. (Raanta-fanit varmaan alkavat nyt hehkuttaa Raannan game savereita, mutta mielestäni niitä ei nähty siinä määrin, missä media ja ES niitä haluavat nähdä)
Lisäksi esim. viime vuonna mielestäni osaltaan kaaduttiin myös maalivahteihin. Lehtonen suli täysin ja Vehanen ei pystynyt ottamaan mitään vähääkään pahempaa tilannetta kiinni.
Useinhan ajatellaan, että koska Suomella on paljon hyviä maalivahteja, niin meillä on automaattisesti kisojen paras maalivahti. Siinä vain usein unohtuu se tosiasia, että sillä ei ole mitään väliä, vaikka maalla olisi 30 NHL-veskaria, koska vain yksi pelaa. Eikä laaja vaihtopenkki enää pelasta yksittäistä peliä. Näissä kisoissa Tsekillä on Pavelec, Venäjällä Bryzgalov - Bobrovski -pari, ruotsilla Enhroth - Markström jne. Kaikilla huippumailla siis on vähintään yksi kovan luokan maalivahti, mikä on täysin riittävä tilanne.
Loppukaneettina: Suomi VOI hyvinkin KAATUA maalivahteihin tänä vuonna. Joten olisi mukavaa, jos jätettäisiin sanomatta se kulunut sanonta: "Maalivahteihin ei ainakaan kaaduta". Lähinnä tämä kritiikki kohdistuu mediaan, mutta myös palstaveljille suosittelen asian pohtimista.