Mainos

MM-kisat 2012: Suomi

  • 1 240 424
  • 3 738
Tila
Viestiketju on suljettu.
Nopeasti ynnäillen Suomi oli viime vuotta ratkaisevasti heikompi maalivahtipelissä sekä kärkiketjuissa (eritoten PIG). Myöskään ykkösketju ei ollut yhtä hyvä kuin vuosi sitten. Tuomo Ruudun paikkaajaa ei löytynyt, eikä Jalonen edes hakenut sitä.

Puheet Peltosen poisjättämisen merkityksestä ovat mielestäni lähinnä median tarvetta keksiä raflaavia juttuja. Tämä oli - viime vuoden tapaan - Mikko Koivun joukkue. Mielestäni on hyvä, jos joukkueessa on yksi selkeä liideripelaaja. Jos Peltonen olisi ollut mukana, niin Koivun johtajuudelle ei olisi ollut samalla tavalla tilaa. Koivu ei olisi saanut hänelle luontaista asemaa ja se olisi uskoakseni syönyt joukkueen menestysmahdollisuuksia.

Turnauksen jälkeen voi miettiä joitain pelaajavalintoja: Olisiko esim. Mikko Kousa ollut parempi vaihtoehto kuin Juuso Hietanen? Kenties, mutta olisiko sillä ollut ratkaisevaa eroa? Venäjää Suomi ei olisi silti voittanut.
 

Ihmeilja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Venäjä, Atlant, Ak Bars
Tätä turnausta voi ajatella opettavana tekijänä. Opittiin niin pelaamisesta, kuin pelaajistakin. Suomen yleiskuvasta jäi jotenkin sellainen, että ei ihan lähtenyt käyntiin. Olihan siinä kyllä kovia vastustajiakin, jotka pelasivat hyvät pelit Suomea vaastaan, mutta ehkei ihan parasta saatu joukkueesta irti.

Kaikenkaikkiaan hyviä pelejä Suomi tarjosi katsottavaksi ja etenkin kolme viimeistä peliä olivat kaikki erittäin kovatasoista jääkiekkoa. Tsekki putosi kyydistä 30min liian myöhään, jotta peli olisi mennyt Suomen suunnitelman mukaan, ja se onnistui ohjaamaan peliä sille sopivan näköiseksi. Tsekin pysyttyä vauhdissa mukana, se pystyi pelaamisellaan myös tappamaan Suomen pelistä tempoa, pysyen tavallaan temmon päällä.

Kiekollisesti Tsekki ja USA, Venäjästä ja Kanadasta puhumattakaan, olivat valtavasti Suomea edellä.

Pelaajista voisi sanoa tähän monien muiden tänne kirjoittaneiden tapaan onnistujat ja epäonnistujat.

Valtteri Filppula - Kiekollisena Suomen vahvin pelaaja tämän vuoden kisoissa. Erittäin hyvä pelinäkemys, paras Suomen tämän vuoden joukkueesta Granlundin ohella. Tulee olemaan vielä pitkään Suomen tärkeimpiä pelaajia ja osoitti, että varmasti on Suomen tärkeimpiä pelaajia myös Sotsia ajatellen.

Mikko Koivu - Koivusta on tiettävästi paljon hyvää sanottavaa ja hän on vain todella hyvä pelaaja. Jotenkin kuitenkin Mikon pelistä näkyy vanhan koulukunnan kiekollinen pelaaminen ja kiekolliset ratkaisut, mikä käytännössä tarkoittaa jotenkin puukätistä pelaamista ja epätehokkaita kiekollisia ratkaisuita. Koivun ainoa selvä heikkous on päätöksenteko kiekon kanssa ja kiekolliset ratkaisut, joihin tarvitaan lisää terävyyttä. Pelaa kyllä järkevästi kiekon kanssa, mutta ei tehokkaasti.

Jussi Jokinen - Flegmaattinen ja todella löysä kiekollisesti. Ratkaisut yleensä aika köykäisiä. Osoitti, ettei häneen voi luottaa tehojen puolesta MM-kisoissa, eikä missään nimessä Sotsissa. Hazardi-pelaaja, joka tarvitsee fyysiseen peliin pystyvät kahdensuunnan hyökkääjät ketjukavereikseen. Sotsia ajatellen varmasti mukana joukkueessa, mutta ei ykkösketjussa vastustajan parhaita pelaajia vastaan ja maalintekovastuuta kantamassa.

Mikael Granlund - Bensa lopussa. Hyviä syöttöjä ja hyvää pelinlukua, mutta kovin varjojen mailla poika lasketteli. Toivottavasti pelaa vielä vuoden Suomessa, että pääsee kuntoon ennen NHL:n menoa. Mahtaako kehittyä Sotsin vastuunkantajiksi...

Jarkko Immonen - Näytti todella hitaalta läpi koko turnauksen ja turnauksen alku ja toisaalta loppu olivat Immoselta vaisua esitystä. Bensa lopussa jostain syystä Immosellakin? Viime vuoden turnauksen perusteella tärkeimpiä pelaajia Sotsia ajatellen, mutta tämän vuoden esityksellä ei kuulu edes MM-tasolle. Tuhlaili maalipaikkoja enemmänkin turnauksen aikana ja heikensi siten Suomen joukkuetta kriittisesti joukkueen yhtenä tärkeimmistä maalintekijöistä.

Janne Pesonen - Slovakiaa, Sveitsiä ja Kanadaa vastaan pelasi hyvät pelit, muuten ei pelannut kovinkaan hyvin. Immosen tapaan tuhlaili avoimia maalipaikkoja. Oli parissa viimeisessä pelissä ja ensimmäisessä pelissä aikamoinen turhake ja suorastaan rasite joukkueelle. Kiekollinen tehokkuus ei riitä kovia maita vastaan MM-tasolla ja jää mielialasuorittajaksi Kazakhstanin tapaisia joukkueita vastaan(joskus kulkee, joskus ei). Immosen ja Granlundin vaisuus näkyi Pesosen pelissä.
Ei ainakaan Sotsiin, mutta ehkä vielä joskus MM-kisoissa nähdään.

Leonid Komarov - Onko sittenkään niin hyvä pelaaja? Kiekollinen pelaaminen häpeällisen huonolla tasolla kärkimaita vastaan, minkä seurauksena myös koko ketjun taso heikkenee. Vaikka onkin pelanut hyvin KHL:ssa ja EHT:lla, ei ole vielä pelannut urallaan yhtään todella hyvää peliä MM-tasolla. Hyvä taistelija haalarihommiin, mutta ei missään nimessä kiekollisen roolin pelaaja.

Niko Kapanen - Kiekollisesti niin vahva pelaaja, että kuuluu Sotsiin mukaan. Pelinäkemys ja työnteko yhdistettynä huippuluokan kiekolliseen pelaamiseen tekee Nikosta todella hyvän pelaajan. Luistelu, laukaus ja syöttäminen hyvällä tasolla. Pelasi hyvän turnauksen.

Jesse Joensuu - Pelasi todella hyvän turnauksen ja oli luultavasti suurin onnistuja koko joukkueesta. Iso, energinen ja mies, joka tekee paljon töitä ja voittaa nykyään kaksinkamppailut ketä tahansa vastaan. Syöttäminen erittäin hyvällä tasolla, mikä parantaa joukkueen kiekollista pelaamista. Oli looginen valinta joukkueeseen annettuaan hyviä näyttöjä koko kauden. Nousi vaihtoehdoksi Sotsia ajatellen.

Mika Pyörälä - Aika näkymätön turnaus Pyörälältä. Yksi komea väläytys ja paljon työntekoa. Ilmeisesti pelaa hyvin Jalosen pelikirjan mukaan. Sijoittuminen ja liikkuminen jäällä kiekottomana ja ratkaisut kiekollisena eivät kovin maagisia.

Petri Kontiola - Kovan yrityksen ja työnteon seurauksena erittäin hyvä turnaus. On alkanut laukomaankin. Vahva kiekon kanssa. Syötöt vahvoja aina, kun sai syötön perille asti. Jäi ketjussaan kovin yksin tasolleen kiekollisessa pelissä. Pärjäsi ja suorastaan hallitsi jopa maailman kärkipelaajia vastaan. Ensi vuonna uudestaan.

Antti Pihlström - Vauhti on kohdillaan ja taklauspeli hyvällä tasolla, mutta kiekollisena taso on kyseenalainen Sotsiin. Heikensi ketjunsa kiekollista peliä, vaikka muuten toikin energiaa peliin ja rakensi tilanteita nopeudellaan.

Tuomas Kiiskinen - Taidot riittävät hyvin MM-tasolla. Taisteli kovasti kentällä ja näyttöhalut olivat kovat. Jatkossakin kisoihin.

Jani Tuppurainen - Energistä ja vauhdikasta peliä, esiintyi edukseen pelaamissaan peleissä, mutta kiekollisesti joukkueen heikoin hyökkääjä. Ensimmäiset ja viimeiset MM-kisat.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ihme negailua joka tapauksessa monelta kirjoittelijalta, huomaa helposti, että ollaan tosiaan Jatkoajassa.

Suomelta ei niin loistavat kisat tällä kertaa. Veskaripeli ei ollut ehkä totutulla tasolla, tehottomuus vaivasi ja ainakin itse jäin kaipaamaan - osin juuri tuon tehottomuuden takia - Vatasen Samia tuomaan Leijonien viivapeliä monipuolisemmaksi. Itse en aio Mäenpäästä tai Hietasesta alkaa paskaa jauhamaan, mutta lyhyesti todettuna tuntuu, että kädet eivät sittenkään riittäneet monipuolisten ja yllättävien ratkaisujen tekemiseen viivalla. Löysät rääpäisyt tai haulikkolämärit päätyplekseihin olivat ne yleisimmät ratkaisut. Mäenpäältä (?) toki hieno passi Jokisen eiliseen häkkiin.

Filppula on hieno pelimies. Itselle jäänyt aiemmin varsin etäiseksi, kun ei tuo NHL kiinnosta oikeastaan paskaakaan, mutta kyllä näki, miksi häntä Detroitissa arvostetaan.

Mikko Koivu kantoi kapteenin vastuuta jälleen esimerkillisesti, ollen myös yksilönä joukkueen paras pelaaja.

Hyviä väläyttelyjä Joensuulta sekä Kiiskiseltä. Kisun namupassit toiseen aaltoon jäivät ainakin täällä mieleen.

Joka vuosi kisoja ei voi eikä pidäkään voittaa. Sama pätee "suuren ja mahtavan voittamiseen", pitäähän niillekin jotain siimaa antaa välillä. Kaikkien negailijoiden kannattaa muistaa, mitä Suomi teki keväällä 2011. Tänä vuonna otettiin pieniä takapakkeja pelillisesti, ensi vuonna taas uudella raivolla.

Eniten itseäni harmittamaan jäänyt asia koko skaboista oli Teemun kieltäytyminen. Aivan se ja sama, olisiko pystynyt antamaan jotain suurta pelillistä panosta, mutta kisat kokonaisuudessaan + niiden ympärillä pyörinyt kuhina olisi moninkertaistunut mielenkiintoisuudessaan, jos Teemu olisi Suomeen saatu.

Yleisesti ottaen (ei koske Teemua) voi myös ihmetellä sitä, miksi Suomi tätä nykyä joutuu antamaan varsin paljon tasoitusta muille sillä, että niin moni (nuorempikin pelaaja) kieltäytyy kisoista.

Tikin sanoin: ennen maajoukkue oli sydämen asia. Isot pinnat mm ruotsalaisille ja venäläisille tähdille siitä, että kisoihin tulivat. Hassua, miten suomalaisten perusjargonit "pitkästä kaudesta" sekä "väsymyksestä" eivät näytä vaikuttavan kaikkiin muiden maiden pelaajiin.
 

PJx

Jäsen
Ehkä suurin yksittäinen vaikeuksia aiheuttanut tekijä oli, ettei pelitapa (tai mikä se sitten onkaan) ei ollut suhteessa pakkien tasoon. Miesvartioinnissa 1-1 pitäisi pääsääntöisesti voittaa. Jos sekä kiekollinen että sektorissa oleva voittaa oman 1-1, niin silloin on piru irti... Lisäksi tuolle pelitavalle pakin ja hyökkääjän paikanvaihto on myrkkyä: Hyökkääjä joutuu sellaiseen ruutuun, josta ei helpolla selviä. (Tällä pelitavalla voitetaan toki laukaustilasto, mutta entä sitten...)

Toisaalta tykkään Jalosen kaikki-tai-ei-mitään asenteesta, mutta silti toivoisin hieman realistisempaa otetta. Suomen suurin vahvuus on lähtökohtaisesti maalin suulla. Pelaamalla rohkeammin maalivahdin varassa paikkaa, ainakin maalin lähellä, ja siivoamalla sektori/kakkoskiekot, olisi kaverin maalinteko melko lailla vaikeaa, mikäli häkkärit olisivat tasollaan.

Nyt kaikki olivat jo lukeneet Suomen pelitavan heikkoudet ja osasivat iskeä niihin. Ruotsi taisi jopa kaatua isolta osalta siihen, että keskittyivät liikaa Suomen vahvuuksiin ja unohtivat peruspelaamisen... Siinäkin mielessä omaan pään peliä on uudistettava jo hyökkäyksellisistäkin lähtökohdista.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ehkä suurin yksittäinen vaikeuksia aiheuttanut tekijä oli, ettei pelitapa (tai mikä se sitten onkaan) ei ollut suhteessa pakkien tasoon. Miesvartioinnissa 1-1 pitäisi pääsääntöisesti voittaa. Jos sekä kiekollinen että sektorissa oleva voittaa oman 1-1, niin silloin on piru irti... Lisäksi tuolle pelitavalle pakin ja hyökkääjän paikanvaihto on myrkkyä: Hyökkääjä joutuu sellaiseen ruutuun, josta ei helpolla selviä. (Tällä pelitavalla voitetaan toki laukaustilasto, mutta entä sitten...)
Hyvä pointti, joka sotii jopa Jalosen filosofiaa vastaan. Jos pelaajien pitää tunnistaa tilanne ja reagoida siihen sopivalla tavalla pelisysteemin mukaisesti, miksei valmennus reagoi siihen, että pelaajisto ei pysty toteuttamaan tuota pelitapaa? Joko pelisysteemiä yksinkertaistetaan, tai sitten pakkaa sekoitetaan. Nyt kuitenkin Jalonen oli saanut rauhassa valita näköisensä joukkueen, eli ei voi edes piiloutua sen taakse, että Kummola käski.

Mutta onhan Jalonen ennenkin tehnyt virheitä ja oppinut niistä. Toivottavasti tällä alisuorittamisella on sama vaikutus.
 

Saskatoon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins, Wild, HIFK, Hyvinkään Tahko
Tikin sanoin: ennen maajoukkue oli sydämen asia. Isot pinnat mm ruotsalaisille ja venäläisille tähdille siitä, että kisoihin tulivat. Hassua, miten suomalaisten perusjargonit "pitkästä kaudesta" sekä "väsymyksestä" eivät näytä vaikuttavan kaikkiin muiden maiden pelaajiin.

Pääosa noiden maiden ja pohjoisamerikkalaisten NHL-pelaajista oli noita parhaassa peli-iässä olevia alle 30v. pelaajia, joita suomalaisilla on muutenkin vähemmän sen takia, että pääosin 1986-1990 syntyneiden ikäluokat onnistuttiin ryssimään huippulahjakkuuksia osalta. Eipä noita 35v+ NHL-pelaajia juuri muillakaan ollut ehkä jotain Charaa lukuunottamatta ollut. En lähde syyttämään varsinkaan noita vanhempia pelaajia, jos pitkän kauden jälkeen väsymyksen takia kieltäytyvät. Hieman pelottaa mitä siinä vaiheessa käy Suomelle, jos Minnesota alkaa menestymään NHL:ssä eikä Mikko Koivu (eikä myöskään näin ollen Mikael Granlundkaan) ole maajoukkueen käytettävissä.
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Aika peruskauraa Suomen joukkueelta. Laitoin etukäteisveikkauksissa Suomen sijoille 5-6, joten paremminhan tuo meni. Veskareista huolimatta. Ja Meidän pelistä.

Meidän peli on vaikea laji. Parhaimmillaan ja toimiessaan se on hyvä. Mutta siinä on liikaa liikkuvia osia. Kun yksikin elementti pettää, on koko homma kuralla. Lisäksi mv-peli pitää mennä ihan nappiin. Nyt ei näin käynyt.

Pari viikkoa sitten vertasin leikkimielisesti meidän peliä muinoiseen ruotsalaisten torpedo-kiekkoon. Sekin toimi hetken, kunnes sen lainalaisuudet koutsattiin ja aukot käytettiin hyväksi. Meidän pelille on käynyt samoin. Se on luettu ja sen heikkoudet selvitetty.

JJalosen Total-hockey eli Meidän peli Evo II on sitten se seuraava vaihe, jota se perkeleen PS yrittää opettaa HIFKillekin ensi kaudella. Heikoin tuloksin, sen voi jo nyt sanoa.

Suomelle 7½.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Meidän peli on vaikea laji. Parhaimmillaan ja toimiessaan se on hyvä. Mutta siinä on liikaa liikkuvia osia. Kun yksikin elementti pettää, on koko homma kuralla. Lisäksi mv-peli pitää mennä ihan nappiin. Nyt ei näin käynyt.

Suomelle 7½.

Tässä on hyvä pointti. Meidän peli on niin äärimmilleen hiottu juttu, että se tuo väkisinkin niitä liikkuvia osia. Lisäksi on reilua tunnustaa, että vastustajista useampi kuin yksi oli tehnyt kotiläksynsä. Osaavat, kierot ketkut, scoutata.

Lähelle kahdeksaa antaisin arvosanaksi, ongelmia oli, mutta materiaaliin nähden sijoitus oli hyvä. Kyllä tästä on hyvä jatkaa kuitenkin, kunhan ei luulla, että pilkkomalla peli vielä pienempiin murusiin saavutetaan jotain.
 
Suosikkijoukkue
Chelsea FC
Mutta onhan Jalonen ennenkin tehnyt virheitä ja oppinut niistä. Toivottavasti tällä alisuorittamisella on sama vaikutus.

No ei kai tämä nyt mitään alisuorittamista ollut? Pronssille maksimissaan oli tsäänssit ja nyt sekin meni ohi suun. Ei tuollaisella materiaalilla mitään kultaa voiteta, oli pelitapa sitten mikä tahansa.

58: ei se PS mitään tajua meidän peleistä, kunhan oli maskottina vaihtoaitiossa ja samanlainen maskotti se on myös ensi kaudella HIFK:n penkintakana.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Kyllähän nämä kaikesta huolimatta olivat aika surkea esitys kotijoukkueelta. Valinnoissa liikaa painotettiin viime kautta ja näyttöjä. Tosin oman leimansa toivat lukuisat kieltäytymiset joten jouduttiin väkipakolla siihen tilanteeseen.

Suurimmat pettymykset olivat kuitenkin, odotuksiin nähden:
- Maalivahtipeli
- Peluutusasiat
- Henkilökohtaiset epäonnistumiset

Maalivahtipeli
Ennen kisoja oltiin siitä varma että tällä sektorilla ei tule mahalaskua. Väitän että kovassa paikassa tämä sektori petti sekä Lehtosen että Vehasen osalta. Maalivahti ei antanut saumaa voittaa ja tämä näkyi viisikko-puolustuksessakin.
Ei ole monikaan änäriveska Suomi-paidassa viime vuosina loistanut kovissa paikoissa. No Rinne oli hyvä joku vuosi sitten.

Peluutusasiat
Jukka Jalosen tiimiltä huonoa reagointia koko kisojen ajan. Nähtiin jo alusta saakka ettei esim. Immonen oli viime vuotisessa iskussaan, samoin Pesonen. Kuitenkin näitä herroja katsottiin lähes loppuun asti ylivoimineen kaikkineen. Lisäksi joukkuetta ei tarpeeksi herätelty tiukoissa paikoissa, ei otettu aikaisia aikalisiä (vrt. Kanada), ei vaihdettu maalivahteja kesken kaiken. Lisäksi joukkueessa ei ollut kuitenkaan pelaavaa pakkia tyyliin Nummelin. Montako läpiajoa pakit pelasivat koko turnauksessa? Oliko 1kpl Jokiselle eilen Mäenpäältä?

Henkilökohtaiset epäonnistumiset
Kisoissa täysin turisteja olivat ainakin: Immonen, Pesonen, Salmela, Pyörälä, Kapanen eikä kovin kummoisia esittäneet: Vehanen, Lehtonen, Hietanen, Pihlström. Granlundi kärsi umpipaskoista ketjukavereistaan 2 viikkoa. Viime vuonna meillä oli kaksi loistavaa ketjua hyökkäyspeliin, tänä vuonna vain 1.

Noista kieltäytymisistä.
Sami Kapanen jossain haastetteluissa puolusti kieltäytyjiä että joutuvat kovaan paikkaan ja sylkykupiksi. Kyllä jos asenne on tuo ettei Suomi paita päällä uskalleta pelata sitä omaa peliä niin ei tarvii tullakaan. Vitun paskahousut. Ei ihme ettei ole sitä voittamisen kulttuuria.

Onnistujiakin toki oli, Koivu, Filppula, Väänänen, Järvinen, Kontiola sekä Kiiskinen.

Perussuorittajat olivat taas Kukkonen, Jaakola, Mäenpää, Niskala sekä Komarov.

E. Joensuu kiikun kaakun, ei kuitenkaan sitä USA peliä lukuunottamatta esittänyt ihmeitä.
 
Viimeksi muokattu:

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Ei tietysti kiitettävänä ja oudon ailahtelevaa peli taas (vähän kuin Vancouverissa), mutta kiinnostava nähdä, että ilman ylisuorittamistakin (tai maagista maalivahtipeliä) voi Suomi nousta mitalipeleihin.

Onhan se kiinnostavaa, muttei yllättävää. Jääkiekossa on neljä päätasoa pelaajamateriaalin suhteen:

1. Kanada
2. Venäjä
3. Ruotsi

Nuo kolme ovat ihan selkeästi kolme parasta jääkiekkoilijoita tuottavia maita. Sitten tulevat:

4. USA
5. Tshekki

Nämä jäävät selvästi edellisistä, mutta tuottavat kuitenkin kädellistä taitoa enemmän kuin kaksi seuraavaa, jotka ovat:

6. Suomi
7. Slovakia

Neljänteen "melkein lätkämaa" -kategoriaan kuuluu vähän isompi ryhmä: Sveitsi, Valko-Venäjä, Saksa, Norja ja Tanska.

MM-kisojen peruskauraa on, että 7 lätkämaasta 4 on mitalipeleissä jossain järjestyksessä kun pelataan paras yhdestä pleijareita. Peruskauraa on myös, että materiaaliltaan top-3 lätkämaa on silti kisojen todennäköisin voittaja.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Aika valjut kisat, ei voi mitään. Jalosen pelitavan herkkyys rupeaa näkymään siitä, että ajoittain tulee rökäletappioita (USA, Vancouver ja Helsinki, Kanada Helsinki). Puolustuksen kautta pelanneet vastaiskuleijonat harvemmin hävisivät aivan pystyyn. Toisaalta Jalosen pelitavan isot voitot ovat sitten todella isoja. Suomen pelityyli oli scoutattu odotetun hyvin ja nyt täytyy päästää irti tästä kiekkokontrollihysteriasta.

Suomen joukkue oli pienikokoinen ja selkeästi epäfyysisin huipuista. Tämä on ongelma, jonka jopa Alpo spottasi radiohaastattelussa. Meillä on yksi Mikko Koivu, jolla on kokoa, taitoa ja röyhkeyttä. Huippujengien ylemmät ketjut ovat täynnä mikkokoivuja. Maalivahtipeli? Miten tämä saatiin niin kurjaan jamaan? Suomellahan ei ole mitään elinmahdollisuutta, jos maalivahtipeli on huonoa ja molemmat pelanneet veskarit hävisivät aivan pystyyn tärkeitä vastustajia vastaan. Tämä olisi syytä selvittää pohjamutia myöten. Lehtonen ja Vehanen pelasivat hyvät kaudet, eivätkä ole pohjimmiltaan niin huonoja kuin näissä kisoissa. Johtopäätös on siis varsin yksiselitteinen: jotain tehtiin todella väärin veskarien suhteen. Oliko se viisasta, että ei asetettu selkeää ykkösmaalivahtia? Valmennettiinko veskareita kisoissa ollenkaan? Annettiinko heille tarpeeksi dataa vastustajista? Tää on ihan sama kuin jos Red Bullin formula vetäisi jossain kisassa 1,5 sekuntia normaalia hitaampia kierroksia. Jotain on tehty väärin ja tässä on turha yrittää oikoa siten, että "maalivahtihan siellä pelaa, ei valmentaja voi hänen puolestaan torjua". Yhden huippuveskan romahdus voi vielä mennäkin hänen piikkiinsä, mutta kahden huippuveskan romahdus kertoo jotain joukkueesta, sen balanssista ja valmennuksen & veskarien välisestä vuorovaikutuksesta. Menikö valmennuksen kaikki aika ylimääräisessä hössötyksessä kotikisojen ympärillä?
 

Chris Sharma

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Suomen maajoukkue, Nationalelf
Onhan se kiinnostavaa, muttei yllättävää. Jääkiekossa on neljä päätasoa pelaajamateriaalin suhteen:

1. Kanada
2. Venäjä
3. Ruotsi

Nuo kolme ovat ihan selkeästi kolme parasta jääkiekkoilijoita tuottavia maita. Sitten tulevat:

4. USA
5. Tshekki

Nämä jäävät selvästi edellisistä, mutta tuottavat kuitenkin kädellistä taitoa enemmän kuin kaksi seuraavaa, jotka ovat:

6. Suomi
7. Slovakia

Hyvinkin outo lista. Suomihan on Slovakiaan verrattuna pelaajatuotannossa aivan eri tasolla ja mennyt myös Tsekistä ohi. Perusnegailua tämäkin.

Fakta on se, että Suomen maalinteko oli sysipaskaa ja lisäksi maalivahtipeli petti enemmän tai vähemmän. Kaikessa muussa oltiin Venäjää lukuunottamatta samalla tasolla. Venäjä-matsissakin saatiin paljon enemmän laukauksia maalia kohti kuin ylivertainen Venäjä sai Suomen maalia kohti.

Suomella olisi tänäkin vuonna ollut mahdollisuus mennä päätyyn asti. Toki olisi vaatinut erinomaisen / täydellisen onnistumisen mutta ei todellakaan ollut mahdotonta. Paikkoja oli Venäjä-matsin ekassa erässä riittävästi.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Suomen pelityyli oli scoutattu odotetun hyvin ja nyt täytyy päästää irti tästä kiekkokontrollihysteriasta.
Ei minusta. Minun mielestäni kiekkokontrolli pitää iskostaa täysin voimin suomalaiseen tapaan pelata jääkiekkoa. Se tarvitsee kaverikseen pelaajia, jotka osaavat

a) syöttää
b) vastaanottaa syöttöjä
c) auttaa kaveria
d) suojata kiekkoa

Kouluesimerkki tuollaisesta pelaajasta on Valtteri Filppula. Joka osa-alueella ei tarvitse olla maaginen, mutta selkäytimeen nuo asiat täytyy saada jo junnuaikana. Joukkueellinen tuollaisia pelaajia pääsee melko varmasti pitkälle kisoissa kuin kisoissa. Jos vielä saataisiin korjattua Suomen pahin puute, heikko viimeistelytaito, ollaankin jo suurmaa ja kestomenestyjä.

Vai puhuitko vain oman maalin taakse suojautumisesta? Se on vain pieni osa-alue kiekkokontrollia. Joskus sitäkin pitää käyttää.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Suomen joukkue oli pienikokoinen ja selkeästi epäfyysisin huipuista. Tämä on ongelma, jonka jopa Alpo spottasi radiohaastattelussa. Meillä on yksi Mikko Koivu, jolla on kokoa, taitoa ja röyhkeyttä. Huippujengien ylemmät ketjut ovat täynnä mikkokoivuja. Maalivahtipeli? Miten tämä saatiin niin kurjaan jamaan?

Ja kuten olet itsekin todennut, niin puolustuksessa mättää eniten Jalosen aluepuolustamisen aliarvointi. Tämä kuntoon, niin maalivahtipelikin näyttää yhtäkkiä ihan erilaiselta. Lisäksi voi kyseenalaistaa 4. parin käyttämisen Suomen ohuella pakistolaadulla. Peluutuksessa kolme hasardipakkia pois ja yksi Jere Karalahti tilalle saatta muuttaa asetelman jopa ratkaisevasti.

Lisäksi hyökkäykseen pitää saada kaikki mahdolliset Suomen vähät kv-tason voimahyökkääjät: Ruudut, Petrell, Nokelainen, Bergenheim ja Joensuu. N. kolme noista on jatkossa todennäköisesti aina saatavilla, kunhan pidetään hyvät suhteet NHL-pelaajiin, eikä pompoteta heitä joihinkin harjoitusotteluihin "näyttöjä antamaan". Em. pelaajien avulla Suomi voittaa enemmän irtokiekkoja ja tekee vastustajien pakeille epämukavat oltavat. Suomi on tällä hetkellä liian kiltti vastustajallle. Tämä on tosiasia.

Alivoiman pitää myös parantua ratkaisevasti. Nyt Jalosen joukkue on helisemässä yhdenkin rangaistuksen kanssa, kun on selvää, että huonomman pelaajamateriaalin Suomen pitäisi kestää n. 3 rangaistusta per matsi ilman ongelmia. Ei voida lähteä siitä, että huonomman pelaajamateriaalin Suomi voittaa hannujortikkamaisella jäähyjenvälttelyllä, mikä johtaa kanamunat kainalossa pelaamiseen.

Suomella ei ole varaa keskinkertaiseen valmennukseen, jos haluaa tosissaan voittaa. Jalonen oli näissä kisoissa vain keskinkertainen valmentaja, joka marsitti Suomen (kliinisesti pelkästään materiaalin perusteella) sellaiseen ok suoritukseen. (Ehkä Jalonen oli keskinkertainen koutsi myös mestaruusvuonna, mutta vastustajat olivat vuorollaan sopivampia?)
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Fakta on se, että Suomen maalinteko oli sysipaskaa ja lisäksi maalivahtipeli petti enemmän tai vähemmän.

Maalinteko on sysipaskaa, koska esim. Tshekkien ei-NHL pelaajatkin omaavat enemmän käsiä kuin suurin osa Suomen NHL-pelaajista. Melkein sama juttu Slovakian kanssa.

Suomi tuottaa paljon hyviä kahteen suuntaan tunnollisesti luistelevia pelaajia (+tietysti maalivahteja), mutta ihan pelkästään kiekollisessa taidossa mitattuna ollaan lätkämaiden osalta pohjasakkaa. Siitä kertoo osaltaan se, että 41- vuotias Selänne on edelleen paras pistetehtailija suomalaisista. Mikään ei ole muuttunut 10 vuodessa, vaan huonontunut. Siksi Suomi tarvitsisi huippuvalmennusta ja enemmän ilkeää sekä rikkovaa pelitapaa.

Taitoerot taas luodaan juniorivalmennuksessa, arvokisavalmennuksella ei ole siihen mitään merkitystä.

Maalinteon lisäksi junnuvalmennuksessa pitää huomioida fyysisyys. Se, että isokokoinen junnu on kömpelö juniorikiekossa ei tarkoita, etteikö hänestä voisi tulla huippupelaajaa omilla avuillaan.

Suomen junnuvalmennuksessa on kertakaikkiaan lopetettava tämä tunnollisten ja vikkelien pygmien palvonta. On ryhdyttävä tuottamaan & arvostamaan myös sekä "itsekkäitä" snipereita ja isokokoisia pelaajia. Laukaisuharjoittelua enemmän ja vähemmän painotusta luistelulle ja varsinkin "joukkuepelille", jälkimmäisen ehtii oppimaan myöhemminkin.
 
Viimeksi muokattu:

Micqou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Avs, Mikko Rantanen, (HPK)
Suomi tuottaa paljon hyviä kahteen suuntaan tunnollisesti luistelevia pelaajia, mutta ihan pelkästään kiekollisessa taidossa mitattuna ollaan lätkämaiden osalta pohjasakkaa. Siitä kertoo osaltaan se, että 41- vuotias Selänne on edelleen paras pistetehtailija suomalaisista. Mikään ei ole muuttunut 10 vuodessa, vaan huonontunut. Siksi Suomi tarvitsisi huippuvalmennusta ja enemmän ilkeää sekä rikkovaa pelitapaa.

Ja tästä saadaan kiittää hyvin pitkälti "Nuori Suomi - kaikki pelaa" shaigonia. Onneksi siitä ollaan pikkuhillaa päästy irti joten kymmenen vuoden päästä tilanne on erittäin suurella todennäköisyydellä täysin erilainen. Onhan sieltä jo nyt nähtävissä sellaista yksilötaitoa mitä ei suomalaisten keskuudessa olla ihan hetkeen nähty, tästä hyvänä esimerkkinä muuan Teräväinen. Mies on hyvää vauhtia tulossa Teukaksi Teukan paikalle. Lisäksi MG:t, Vataset ja muutamat muut osoittavat että selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Ja tästä saadaan kiittää hyvin pitkälti "Nuori Suomi - kaikki pelaa" shaigonia. Onneksi siitä ollaan pikkuhillaa päästy irti joten kymmenen vuoden päästä tilanne on erittäin suurella todennäköisyydellä täysin erilainen. Onhan sieltä jo nyt nähtävissä sellaista yksilötaitoa mitä ei suomalaisten keskuudessa olla ihan hetkeen nähty, tästä hyvänä esimerkkinä muuan Teräväinen. Mies on hyvää vauhtia tulossa Teukaksi Teukan paikalle. Lisäksi MG:t, Vataset ja muutamat muut osoittavat että selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa.

Kannattaisi vähän paremmin pureutua asioihin, muuten taas mennään tuolle "tää on syypäää kun P.Sihvonen näin kirjoitti UL:ssä". Kyllä ne syyt on ihan muualla suurimmaksi osaksi. Sitä voi vaikka tutustua siihen miten Suomessa pelaaja valmennetaan harjoituksissa tai peleissä. Kuinka pelätään virheitä, pakotetaan pelaamaan "pelitavan" mukaan todella nuoresta, harjoitellaan kauheasti ilman kiekkoa, jne.
 

scholl

Jäsen
mutta eikös ne Slaavilaiset korjanneet himmeimmät mitskut. Vittu.

Slaavilaiset korjasivat kaikki mitalit.

Tulos yläkanttiin, peliesitys ajoittain luvattoman huono.

Tämä ei kyllä siltikään voinut yllättää ketään. Joukkueella, liitolla ja valmennusjohdolla oli mestaruuskrapulaa viime vuodesta, siihen päälle kotikisojen paine ja fakta, että osa nhl-pelaajista jätti kisat väliin sen takia, koska viime vuonna tuli mestaruus ja nyt voi mennä vain huonommin. Eivät viitsineet tulla haukuttavaksi. Silti monelle varmaan pettymys se, millä tuo neljäs sija tuli eli joukkue oli karmeissa vaikeuksissa tietyissä peleissä. Samoin se, että mokattiin lippu- ja kisatunnelma-asioissa jää ihmisten mieleen eli kotikisat olivat siinä mielessä suurelle yleisölle pettymys. Itse en muista nähneeni Helsingissä tai Turussa (kävin kahden viikon aikana kaksi kertaa siellä) katukuvassa minkäänlaista kisatunnelmaa tai juurikaan edes merkkejä siitä, että Suomessa järjestettäisiin jotkut kisat.

Toki turnauksessa oli jotain hyvääkin eli ennenkaikkea se, että nousi pari uutta ratkaisupelaajaa eli Filppula ja Joensuu. On hyvä, että joukkuetta on pystytty uudistamaan sillä tavalla, että runko ei koostu enää kolmevitosista, vaan nyt avainpelaajia ovat todellakin M. Koivu, T. Ruutu, Filppula ja kumppanit. Siihen kun tulee hieman nuorempia pelaajia kuten juuri vaikkapa Jesse Joensuu ja vielä nuoremmat kundit kuten Granlund niin se on hyvä asia. Immonen, N. Kapanen ja muutama muu pelaajahan alkavat olla nyt maajoukkueuriensa loppupäässä. Eilen puhuttiin paljon siitä, että pitäisi löytyä maalintekijöitä, mutta kyllä maajoukkue tarvitsee lähivuosina myöskin taitavia senttereitä sekä nykyistä laadukkaampia, isompia pakkeja. Siinä on hieman työsarkaa, mutta toisaalta on ihan normaalia, että välillä maajoukkueella on parempia ja välillä huonompia ajanjaksoja. Viime vuonna tuli mestaruus, eikä niitä kovin usein voi edes tulla, kun ajatellaan kuitenkin kuinka kovia joukkueita Kanada, Venäjä ja Ruotsi pelaajamateriaaleistaan pystyvät kokoamaan.
 

Chris Sharma

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Suomen maajoukkue, Nationalelf
Maalinteko on sysipaskaa, koska esim. Tshekkien ei-NHL pelaajatkin omaavat enemmän käsiä kuin suurin osa Suomen NHL-pelaajista. Melkein sama juttu Slovakian kanssa.

Taitoerot taas luodaan juniorivalmennuksessa, arvokisavalmennuksella ei ole siihen mitään merkitystä.

Maalinteko on yksi osa taitoa, ei koko juttu. Yksi merkittävä osa taitoa on pelin hallinta ja maalintekopaikkojen luominen. Niissä Suomi oli Tsekkiä ja Slovakiaa edellä.

Kyllähän Jalonen eilisen haastattelussa kiteytty olennaisen. Mitä Teemuun tulee, niin hän on edelleen yksi maailman parhaista maalintekijöistä. Siinä ei pelaajan iällä ole mitään merkitystä.
 

scholl

Jäsen
Kyllä ne syyt on ihan muualla suurimmaksi osaksi. Sitä voi vaikka tutustua siihen miten Suomessa pelaaja valmennetaan harjoituksissa tai peleissä. Kuinka pelätään virheitä, pakotetaan pelaamaan "pelitavan" mukaan todella nuoresta, harjoitellaan kauheasti ilman kiekkoa, jne.

Perusongelma on suomalaisessa nykymentaliteetissa. Kuvitellaan, että joku nousee huipulle olemalla mukana jossain joukkueessa, joka harjoittelee muutaman tunnin viikossa. Ei se niin mene, vaan ne taidot hankitaan omalla ajalla harjoittelulla ja pihapeleissä. On kyse sitten Wayne Gretzkystä, Jari Litmasesta tai vaikkapa useista tamperelaisista huippunimistä niin joka ikinen on treenannut pienestä alkaen jo ennen koulua ja koulun jälkeen yömyöhälle pihalla tai lähikentällä pelaten ja harjoitellen laukausta, pelivälineen käsittelyä jne. He eivät ole tehneet sitä, koska on ollut pakko, vaan siksi, koska heillä on ollut intohimo lajia kohtaan. Nyt jos pelataan harjoittelun sijaan pleikkaria ja venataan, että faija vie pari kolme kertaa viikossa treeneihin niin se taitotaso ei voi kehittyä kummoiseksi. Toki Nuori Suomi -kritiikissä on pointtinsa ja toki harjoituksissa sekä peleissä pitää aina yrittää tehdä maalikin, mutta olennainen pointti on kuitenkin se, etteivät lapset vietä enää sen pallon tai kiekon kanssa niin paljon aikaa kuin mitä pitäisi viettää, jotta heistä tulisi taitavia.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Perusongelma on suomalaisessa nykymentaliteetissa. Kuvitellaan, että joku nousee huipulle olemalla mukana jossain joukkueessa, joka harjoittelee muutaman tunnin viikossa. Ei se niin mene, vaan ne taidot hankitaan omalla ajalla harjoittelulla ja pihapeleissä. On kyse sitten Wayne Gretzkystä, Jari Litmasesta tai vaikkapa useista tamperelaisista huippunimistä niin joka ikinen on treenannut pienestä alkaen jo ennen koulua ja koulun jälkeen yömyöhälle pihalla tai lähikentällä pelaten ja harjoitellen laukausta, pelivälineen käsittelyä jne. He eivät ole tehneet sitä, koska on ollut pakko, vaan siksi, koska heillä on ollut intohimo lajia kohtaan. Nyt jos pelataan harjoittelun sijaan pleikkaria ja venataan, että faija vie pari kolme kertaa viikossa treeneihin niin se taitotaso ei voi kehittyä kummoiseksi. Toki Nuori Suomi -kritiikissä on pointtinsa ja toki harjoituksissa sekä peleissä pitää aina yrittää tehdä maalikin, mutta olennainen pointti on kuitenkin se, etteivät lapset vietä enää sen pallon tai kiekon kanssa niin paljon aikaa kuin mitä pitäisi viettää, jotta heistä tulisi taitavia.

Aivan totta. Nykyisin vielä seurat ovat tätä ongelmaa tietyssä mielessä lisänneet kun esim. 7-vuotiailla voi olla 5 kertaa viikossa treenit. Jokainen voi miettiä kuinka paljon intoa/aikaa löytyy enää sen jälkeen itsekseen touhuta sen kiekon/pallon kanssa omalla ajalla(onko edes sellaista?). Samoin vanhemmat kyllä tekevät tietyssä mielessä vähän karhunpalveluksen kun lapsilla voi olla joku 5 eri harrastustakin ja jokainen vartaa sitten että joka päivä on sellaista harrastuksesta toiseen kuskaamista tai kodista harrastukseen ja takaisin kotiin. Samoin harva vanhempi lähtee enää lapsen kanssa uloskaan potkimaan/lämimään, vaan eiköhän sille pojalle riitä ne joukkueiden treenit.
 

scholl

Jäsen
Kyllähän Jalonen eilisen haastattelussa kiteytty olennaisen. Mitä Teemuun tulee, niin hän on edelleen yksi maailman parhaista maalintekijöistä. Siinä ei pelaajan iällä ole mitään merkitystä.

On siinä se merkitys, että yleensä laitahyökkääjät hidastuvat iän myötä, jolloin eivät pääse paikkoihin, jossa voivat käyttää loistavaa laukaustaan. Toki nyt ollaan tilanteessa, jossa tietotaito kehonhuollon ja muun vastaavan saralla on mennyt niin paljon eteenpäin, että nyky 40v on sama kuin entisajan 30v, joten ei voida enää samalla tavalla dramatisoida tuota ikää kuin joskus ennen. Silti tulee jossakin vaiheessa tilanne eteen, jossa hän ei enää kerkeä tai paikat eivät yksinkertaisesti kestä olettaen, että hän ei tajua itse lopettaa sitä ennen.

Respektit Teemu ansaitsee siitä, että hän nousi takaisin huipulle. Vajaa 10 vuotta sitten hän oli varmaan loukkaantumisista johtuen jo pudonnut huipulta, enkä olisi ikinä uskonut, että ponnistaa tuolla tavalla takaisin ja pelaa huipputasolla tuon ikäisenä. Se on varmasti vaatinut häneltä valtavasti töitä ja uhrauksia golfiin muuten allokoidulta ajalta, mutta toisaalta Hall of Fame -nimitys alkanee olla pikku hiljaa varma.
 

scholl

Jäsen
Aivan totta. Nykyisin vielä seurat ovat tätä ongelmaa tietyssä mielessä lisänneet kun esim. 7-vuotiailla voi olla 5 kertaa viikossa treenit. Jokainen voi miettiä kuinka paljon intoa/aikaa löytyy enää sen jälkeen itsekseen touhuta sen kiekon/pallon kanssa omalla ajalla(onko edes sellaista?). Samoin vanhemmat kyllä tekevät tietyssä mielessä vähän karhunpalveluksen kun lapsilla voi olla joku 5 eri harrastustakin ja jokainen vartaa sitten että joka päivä on sellaista harrastuksesta toiseen kuskaamista tai kodista harrastukseen ja takaisin kotiin. Samoin harva vanhempi lähtee enää lapsen kanssa uloskaan potkimaan/lämimään, vaan eiköhän sille pojalle riitä ne joukkueiden treenit.

Itse kritisoin hyvin paljon sitä, että a) liian nuorilla on liian paljon treenejä ja b) lasten vapaa-ajan viettoa aikataulutetaan. Herää kysymys, onko noin nuorilla edes mitään merkitystä, pelaako henkilö joukkueessa vai eikö. Sen taktisen osaamisen oppii myöhemminkin. Jotenkin on tullut nyt sellainen trendi, että vanhemmat elävät lastensa kautta ja lapsista tehdään jotenkin perheiden kuninkaita. Ennen kun isät olivat iltaisin omissa menoissaan niin lapset leikkivät ja pelasivat kavereidensa kanssa pihoilla tai kävelivät lähikentälle luistelemaan ja pelaamaan lätkää, kesällä ajettiin fillarilla potkimaan palloa. Ei ainakaan omassa lapsuudessani joku 1,5km kävely luistelukentälle pakkasessakaan ollut mikään ongelma. Jos vanhemmat tulivat mukaan niin mentiin autolla, mutta koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa pelaamaan lätkää tai hiihtämään tai hyppäämään mäkeä itse tehdyistä hyndistä tai laskemaan Stigoilla. Kyllä silloin jo 7 vuotiaana mentiin kavereiden kanssa, eikä ollut mitään kännyköitä. Jos joku ei tullut kotiin niin äidit lähtivät kiertämään naapurustoja ja katsomaan, missä kakarat ovat. Muistan kerrankin joskus ekalla luokalla, kun koulu päättyi joskus klo 13 niin jäätiin bludaamaan jonnekin, missä oli heikkoja jäitä. Silloin tultiin himaan vasta joskus klo 18 ja mutsi oli ehtinyt käydä etsimässä jo ympäriinsä. Nykyään pelätään kaiken maailman juttuja ja lapset eivät edes saa tehdä sitä mitä tahtovat.

Samalla tässä kehityksessä monet vanhemmat laiminlyövät oman kuntonsa, eivätkä anna aikaa omille harrastuksille, kun koko ajan pitää olla lapsia kuskaamassa joka ilta. Siihen liittyy vielä se ihmeellinen seikka eli ennen riitti, kun jonkun isällä oli aikaa. Hän kuskasi sitten monen perheen lasta tai oli mukana katsomassa, kun pelasivat jossakin. Nyt kaikkien isien ja äitien pitää olla kentän laidalla seuraamassa harjoituksia. Mä en tajua tuota juttua.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Ja kuten olet itsekin todennut, niin puolustuksessa mättää eniten Jalosen aluepuolustamisen aliarvointi. Tämä kuntoon, niin maalivahtipelikin näyttää yhtäkkiä ihan erilaiselta. Lisäksi voi kyseenalaistaa 4. parin käyttämisen Suomen ohuella pakistolaadulla. Peluutuksessa kolme hasardipakkia pois ja yksi Jere Karalahti tilalle saatta muuttaa asetelman jopa ratkaisevasti.

Lisäksi hyökkäykseen pitää saada kaikki mahdolliset Suomen vähät kv-tason voimahyökkääjät: Ruudut, Petrell, Nokelainen, Bergenheim ja Joensuu

Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan. NHL-veskarin on kyllä todella vaikea sopeutua isoon kaukaloon + miesvartiointiin. Niin kauan kuin pakit tulevat pääasiassa muualta kuin NHL:stä, Jalonen peluuttaa itsepäisesti 1vs. 1 -kuviota ja onhan se tuhoon tuomittua, kun annetaan pelaajien koossa ja voimassa valtava tasoitus. Kv. kisoissa pitää lisäksi huomioida koon & fyysisyyden merkitys ja siinä mielessä Petrell ja Nokelainen olisivat kuuluneet kisoihin Tuppuraisen ja Kiiskisen sijaan. Tätä vastaan on turha kapinoida. Viimeisissä matseissa on jäljellä vain kovia joukkueita ja olihan jumalauta Venäjässäkin KOKOA + taitoa. Mulla ei ole mitään mikkihiiriä vastaan, jos heillä on käsiä ja pelisilmää (Granlund). Mutta kun ongelmana on käsien puute ylipäätään, niin ottaisin kyllä yhdeksi valintaperusteeksi pelaajan fyysisyyden.

Leon; Olen siis vilpittömästi sitä mieltä, että Suomen tulisi luopua kiekkokontrollista kaikkiaan. Uskon, että paluu Summasen aikaiseen vastaisku- ja prässipeliin olisi fiksua joukkueelle, jolla ei ole jumalattomasti taitoa. Mitä vikaa on pystysuunnan kiekossa ja vastaiskuissa? Sitä ei lasketa viaksi, että Urheilulehti ei tykkää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös