MM-kisat 2012: Suomi

  • 1 235 234
  • 3 739
Tila
Viestiketju on suljettu.

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Suomi päästi näissä kisoissa luvattoman monta omiin maalin jälkeisissä vaihdoissa, esim. eilinen Tsekki-peli kaatui lopulta juuri tähän. Olisiko tämä ollut vältettävissä, mikäli Jalosella olisi ollut heittää säännönmukaisesti maalinjälkeisiin vaihtoihin kehiin kivenkova ja tinkimätön grinder-osasto? Tämä kysymys jäi itseäni askarruttamaan.
Minäkin kiinnitin huomiota samaan asiaan. Eikös tuo opeteta jo junnuissa? Mitä tiukempi paikka, sitä suuremmalla syyllä puolustavan roolin erikoismiehet kentälle aloitukseen.
 

Dängleri

Jäsen
Tiedä sitten, onko vanhanaikaista vai ei, mutta mielestäni yksi Suomen ongelmista oli tässä turnauksessa se, että selkeästi roolitettu nelosketju puuttui. Ja sehän jätettiin ihan tarkoituksella pois, kun Petrell, Nokelainen ja Peltonen jätettiin valitsematta turnaukseen ja tilalle otettiin Kiiskistä, Pesosta, Immosta jne.

Olihan siellä ihan riittävästi 4.ketjun laitureita (Joensuu, Pihlström, Komarov, Tuppurainen), joista jokainen oli silmin nähden paremmassa kunnossa kuin mainitsemasi Petrell. Toki se klassinen 4.sentteri näissä kisoissa uupui, mutta olisiko vaisun kauden pelannut Nokelainen ollut yhtään sen parempi kuin Kontiola.

Sitä en ymmärrä mitä Kiiskinen tuossa sinun listassasi tekee, sillä hän oli kuitenkin Koivun, Filppulan ja Jokisen tavoin joukkueen parhaita hyökkääjiä, ja selkeästi mm. Granlundia edellä.

Ongelma oli omasta mielestäni enemmänkin se, että kaikki pelaajat eivät olleet niissä rooleissa joissa ovat parhaimmillaan, tai sitten yhteistyö ketjun sisällä ei toiminut optimaalisesti. Ja tämä johtui pohjimmiltaan siitä, että PIG nautti niin vankkumatonta Jalosen luottamusta, että muut pelaajat joutuivat kärsijöiksi.
 

Dishier

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kuten scholl on jo sanonut, mielestäni yksi ongelma on se, että lapsilla on liikaa harkoituksia liian nuorena. Tämä on mielestäni yksi perusongelmista.

Ensinnäkin itse olen vahvasti sitä mieltä, että pelikäsitys, maalintekotaito ja kiekonkäsittelytaito luodaan pihapeleissä ja ulkojäillä - ei ohjatuissa harjoituksissa jäähalleilla. Ja juuri näissä taidoissa suomalaiset häviävävät muille maille. Kun lapsella on koulun jälkeen tunnin jääharkat + alkulämpö + matkat harjoituksiin ja vielä kun pitäis läksyt tehdä, ei tällöin aikaa juuri jää mihkään pihapeleihin tai vapaamuotiseen harjoitteluun.

En halua väheksyä joukkueharjoituksia, sillä ne ovat myös tärkeässä osassa kehityksessä, mutta mielestäni vähempikin riittäisi. Kun itse olin lapsi(siitä ei edes ole kovin kauan), jääharjoitukset eivät edes olleet se pääjuttu, jossa kehitys tapahtui. Sen sijaan jalkapallon pelaaminen, katulätkä ja vanerilta vetely olivat suuressa roolissa kehityksen kannalta. Harjoituksia ei odotettu vaan odotettiin, että sieltä päästiin pois pihalle pelaamaan.

Tässä korostaa enemmän pihapiirissä tapahtuvaa tekemistävaiheessa tulee tietysti ongelma, että miten saataisiin lapset liikkumaan omatoimisesti. Itse tosin uskon, että jo pelkkä ohjattujen harjoitusten vähentäminen lisäisi lasten ajankäyttöä ja näin heidän mahdollisuuksia osallistua myös spontaaniin harjoitteluun. Myös vanhempien tulisi kuin harjoituksista kohkaamista.

Nykyään tyypillinen suomalainen pelaaja on kova yrittämään, luistelemaan ja noudattamaan valmentajan ohjeita. Kaikki nämä ovat peräisin lapsena tehdyistä harjoituksista valmentajan valvovan katseen alla. Sen sijaan suomalainen pelaaja ei ole luova, yllätyksellinen ja taitava kiekonkäsittelijä. Näitä taitoja kehittyy vain leikkien ja pelien kautta itsenäisen toiminan tuloksena.

Mikäli joukkueharjoituksia pidetään edelleen pääpoinntina kehitykselle ei tämä muuksi muutu. Mielestäni huippupelaajaksi kehittyy vain omatoimisen tekemisen kautta, ei minkään ohjattujen ympyräluistelun seurauksena.
 

lihaani

Jäsen
Kun vertaa vaikka Suomen ja Venäjän joukkueita, niin aika turhanpäiväistä lillukanvarsiin sotkeutumista on jurnuttaa aikalisistä, ketjukokoonpanojen muutoksista kesken pelin tai maalivahdin vaihdokseista.

Venäjän jämpti ja hyvä joukkuepuolustus, jossa prinsessa Ovechkinkin heittäytyy laukauksen eteen yhdistettynä huipputaiteilijoiden luovaan hyökkäykseen on myrkkyä kaikille muille aina Kanadan ja Ruotsin NHL-tähtisikermiin asti. Venäläisten yksilötaito on vain aivan helvetin kova.

Fakta on, että Bolt voittaa Hartosen, jos ei jotain katastrofia satu. Tulosurheilu on vain tämmoista.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eiköhän Jääkiekkoliitto ja Jalonen käy kesällä tai heti kesän jälkeen neuvottelut siitä, jatkuuko pesti Jalosella vai ei. Todennäköisin vaihtoehto on, että Jalonen ei jatka ensi kauden jälkeen. Olympiakisat Jalonen jo koki, joten sekään ei ole kovin suuri houkutin enää.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Mikäli joukkueharjoituksia pidetään edelleen pääpoinntina kehitykselle ei tämä muuksi muutu. Mielestäni huippupelaajaksi kehittyy vain omatoimisen tekemisen kautta, ei minkään ohjattujen ympyräluistelun seurauksena.

Paljon hyviä pontteja ja tuossa on varmaan osatotuus, mutta pelaavatko sitten muiden kiekkomaiden lapset vähemmän playstationia ja viettämät vähemän aikaa facenookissa keskittyen enemmän omatoimiseen höntsäämiseen? Epäilen.

Ulkojäitä ei välttämättä kaikkialla edes vanhaan malliin ole, niin kyllä niiden ohjattujen harjoituksien laadullakin täytyy olla merkitystä. Junioreille pitäisi painottaa enenmmän yksilötaitoa kehittäviä harjoituksia (varisinkin laukausta, laukausta ja laukausta!) ja vähemmän ns. joukkuepelaamista. Parhaat lahjakkuudet on tunnistettava ajoissa sekä annettava heille vielä enemmän jääaikaa ja huomiota.

Sen sijaan parhauden määrittelyssä voikin olla ongelmia. Toisia nopeammin ja kookkammaksi kasvanut junnu on usein kömpelösti liikkuva ikäistensä seurassa, mutta tälläisissä pitäisi huomata potentiaalinen voimahyökkääjä tai ylipäätään vähentää junnuikäisten syynäämistä pelkästään luistelutaidon perusteella.

Lisäksi jääkiekkoilu suhteellisen kalliina harrastuksena ei olla vastuussa nuorten yleisestä liikuntaharrastuksesta ja "kivojen kokemuksien" lisäämisestä. Eli kaikenlainen "Nuori Suomi" ajattelu helvettiin jääkiekon parista.
 

Timppa25

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Eiköhän Jääkiekkoliitto ja Jalonen käy kesällä tai heti kesän jälkeen neuvottelut siitä, jatkuuko pesti Jalosella vai ei. Todennäköisin vaihtoehto on, että Jalonen ei jatka ensi kauden jälkeen. Olympiakisat Jalonen jo koki, joten sekään ei ole kovin suuri houkutin enää.

Mielenkiintoista nähdä tosiaan. Toisaalta Jalonen voisi haluta ottaa revanssin Vancouverista. Vaikka tulos oli hyvä, jäi paljon hampaankoloon. Itse pidän Jalosesta todella paljon, todennäköisesti maan paras valmentaja tällä hetkellä, mutta viimeistään 2014 jälkeen on jo muiden aika. Liian usein nähdään että valmentaja on sen yhden vuoden liian kauan mukana. Hyvin voi jo olla että olympialaisiin saadaan uusi valmentaja.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Eivätkä nuo sitäpaitsi ole poissulkevia asioita. Varsinkin venäläisiä vastaan joudutaan usein tilanteeseen, missä kiekkokontrolli on vahvasti vastustajalla. Silloin pitää osata vastaisku- ja prässipeli. Yhden tempun ponit hauskuuttavat hetken, mutta rajansa kaikella. Tsekeillä tuo vastaiskupeli taitaa tulla äidinpilsnerissä, mutta en lähtisi ajamaan sitä suomalaiseksi perusfilosofiaksi.

Ihannetilanteessa joukkue voi osata kaksi, jopa kolme erilaista pelisysteemiä. Mutta silloin puhutaan liigakauden mittaisesta ajasta ja kuten tunnettua, on SM-liigassakin pirun vaikea opettaa yhdelle joukkueelle edes kahta erilaista pelitapaa. Nämä kv. turnaukset ovat niin lyhyitä, että on ihan itsemurhaa ajatella niin, että osataan yhtä joukkuetta vastaan plan A ja seuraavaa vastaan plan B. Tässä mielessä Jalonen teki harvinaisen oikein pelatessaan omaa jääkiekkoaan järkähtämättä kisojen alusta loppuun. Koko pelaajapakkakin oli valittu sen mukaan. Ilman Petrelliä ja kumppaneita tuota olisi ollut ihan mahdotontakin kääntää kovaksi prässipeliksi. Arvostan Jalosta myös siitä, että hän ei lähtenyt ketjurulettiin, vaikka täältä kentänlaidalta paljon satoi ohjeita sen suuntaan. Söde sanoi hyvin aamulla telkkarissa: Jalonen antoi pelaajille työrauhan pitämällä koostumukset kasassa. Lyhyt turnaus on helvetin raakaa peliä. Mitä vähemmän säätämistä sen aikana, sen parempi on lopputulema. En muista kuka heitti aluepelistä, mutta se pitää paikkansa, että Jalonen korjasi jenkkitappion jälkeen puhtaan miesvartioinnin aluepelin ja miesvartioinnin sekoitukseksi. Tästä pystyi pitämään kiinni oikeastaan vain Väänänen-Järvinen pakkipari.

Kyllä mä kääntäisin Suomen pelisysteemiä kohti tiukkaa vastakarvaa ja selkeää pystysuunnan kuviota. Jalonen itse (!) totesi haastattelussa, että hyökkäysalueella Suomi ei vieläkään osaa pelata kiekkoa maalille ja laukoa tarpeeksi. Jos tuon olisi sanonut joku muu, Urheilulehti olisi lytännyt hänet maanrakoon kivikautisen taktiikkansa kanssa. Kas kiekkohan on vallanväline ja kun sen kanssa kieputaan kulmissa ja maalin takana, niin hienosti menee. Ilman mitään laseja sanon 2-ketjusta edelleen, että Immonen oli siinä suurin lukko. Micken nostaminen pronssiottelussa Jokisen paikalle ykköseen näytti hyvältä liikkeeltä ja olen 120% varma, että tälläkin Jalonen haki jo tulevia kuvioita. MG:stä kasvatetaan 2-sentteri ehkäpä 1-ketjun laiturin paikan kautta.

Vaikka nämä kisat olivat vaisut ja on perseestä hävitä kotijoukkueena kaksi viimeistä matsia, on Jalosen & Suomen lopputulos silti luokkaa tyydyttävä + / hyvä -. Tuolla jengillä pronssi olisi ollut maksimi. En siis käsitä puheita, joiden mukaan Jalonen pitäisi vaihtaa nopeasti veks. Eikös hänellä ole diili ensi kevääseen asti? Mun puolestani Jalonen voisi vetää myös olympialaiset -14 ellei ensi kevät ole totaalinen floppi. Mutta kuka pistää Jalosen ja NHL-miesten välit kuntoon? Olympialaisissa ei ole varaa jättää Olli Jokistakaan ulos.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Arvostan Jalosta myös siitä, että hän ei lähtenyt ketjurulettiin, vaikka täältä kentänlaidalta paljon satoi ohjeita sen suuntaan. Söde sanoi hyvin aamulla telkkarissa: Jalonen antoi pelaajille työrauhan pitämällä koostumukset kasassa. Lyhyt turnaus on helvetin raakaa peliä. Mitä vähemmän säätämistä sen aikana, sen parempi on lopputulema. En muista kuka heitti aluepelistä, mutta se pitää paikkansa, että Jalonen korjasi jenkkitappion jälkeen puhtaan miesvartioinnin aluepelin ja miesvartioinnin sekoitukseksi. Tästä pystyi pitämään kiinni oikeastaan vain Väänänen-Järvinen pakkipari.

Kyllä mä kääntäisin Suomen pelisysteemiä kohti tiukkaa vastakarvaa ja selkeää pystysuunnan kuviota.

Vaikka nämä kisat olivat vaisut ja on perseestä hävitä kotijoukkueena kaksi viimeistä matsia, on Jalosen & Suomen lopputulos silti luokkaa tyydyttävä + / hyvä -. Tuolla jengillä pronssi olisi ollut maksimi. En siis käsitä puheita, joiden mukaan Jalonen pitäisi vaihtaa nopeasti veks. Eikös hänellä ole diili ensi kevääseen asti? Mun puolestani Jalonen voisi vetää myös olympialaiset -14 ellei ensi kevät ole totaalinen floppi. Mutta kuka pistää Jalosen ja NHL-miesten välit kuntoon? Olympialaisissa ei ole varaa jättää Olli Jokistakaan ulos.

Jep, ruletti ja nimenomaan venäläinen ruletti on oikea sana siitä, kuinka Jalonen ei lähenyt "säätämään" Immosen ketjua mihinkään. Ensimmäistä kovaa maata eli Kanadaa vastaan Suomi oli koko ajan alakynnessä Immosten ollessa kentällä. Sama toistui ekassa USA-pelissä. Kutsun Jalosen ajattelua masokismiksi, kun hän tästäkin huolimatta piti koostumuksen samana toisessa USA-ottelussa, vaikka lähes aina kun Immoset oli kentällä, omassa päässä oli vaarallisia tilanteita. Luojan kiitos, USA:n 2-1-maalin jälkeen Jalonen hetkeksi lopetti masokistisen ajattelun ja heitti Immosten ketjun vilttiin loppuajaksi, kun he olivat hävitä koko pelin. Mutta, kuinkas ollakaan, ketju säilyi ennallaan vielä Venäjä-peliin ja oikeantyyppisiä muutoksia alettiin tekemään vasta Tsekki-pelin sisällä, jolloin oltiin lopussa tsekkejä vastaan pelillisesti suvereeneja.

Tästä pystysuunnan jääkiekosta olen myös eri mieltä. Minun mielestä nämä kisat olivat viime vuoden kisojen tapaan meidän pelin, ja nimenomaan mukautuvan meidän pelin voitto, mikä nähtiin puolivälierissä. Välierissä ja pronssipelissä saatiin myös paljon maalipaikkoja. Suomi jopa haastoi maalipaikoissa Venäjän supertähtiä vilisevän porukan välierässä. Se, missä Suomi sitten vastustajille hävisi, niin viimeistelyssä ja maalivahtipelissä. Myös maalipaikkojen rakentelu hyökkäysalueella oli Suomella vastustajaa heikompaa, mutta se taas johtui lähinnä siitä, että leijonat ei pystynyt riittävästi reagoimaan pelin sisällä. Pystysuunnan jääkiekolla ei takuulla saada luotua parempia maalipaikkoja, kun siinä mallissa palaajien reagointi pelin sisällä nimenomaan korostuu.

Olen samaa mieltä siinä, että leijonien suoritus oli loppuunsa ihan OK ja plussamerkkinen. Tämän varmisti nimeonomaan puolivälieräottelu ja se, kuinka Suomi pystyi reagoimaan jenkkien loistavaan pelitapaan. Muutenkin USA oli näissä kisoissa joukkue isolla J:llä, todella hyvin valmennettu ja täynnä taitavia, kovia, motivoituneita ja nälkäisiä yksilöitä. Suomi oli nähdäkseni tuossa yksittäisessä ottelussa vähintään yhtä hyvä kuin viime kevään finaalissa.

Jalonen saa minunkin puolestani jatkaa, mutta pelin sisällä reagointia pitää kyllä kehittää ja oli mielestäni väärin, ettei antanut Vehasen mollivoittoisen Venäjä-pelin jälkeen Rämölle mahdollisuutta. Niin, ja sitten Jalosen ja tiettyjen NHL-miesten erimielisyydet liittyvät mielestäni siihen, millainen pelitapa Suomella on. Siinä mielessä osuit naulan kantaan, että jos Suomi pelaisi täydellistä pystysuunnan jääkiekkoa, niin silloin Jalosen rooli olisi olla lähinnä tukemisessa, tämä peli tulisi heiltä selkärangasta ja silloin ei tarvitsisi tulla Jalosen kanssa tappeleemaan pelitavoista, vaan joukkue olisi yhtenäinen ja voisi keskittää energiansa suuren unelman tavoitteluun. Mutta pystyykö Suomen nykyinen pelaajamateriaali haastamaan paljon kovemmat rosterit pelkällä tahdonvoimalla ja simppelillä pystysuunnan jääkiekolla? Epäilen.
 

hjalmar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juutinrauman Lukko ja Unajan Urheilijat.
. Maalivahtipelikään ei täysin onnistunut ja vaikka moni ottaakin nenilleen kun mm. Vehasta arvostelee, niin hänkään ei se sama maaginen Pete ollut tänä vuonna, mutta AK Barsin miehet olivat kaikki huonoja ja siihen on Krikunov aika hyvä syy.

Sivumennen sanoen Venäjän nykyinen päävelmentaja Bilyaletdinov oli aikaisemmin Kazanin koutsina, mutta tuli viime keväänä erotetun Bykovin jälkeen. Kazanin miehet saivat Bilyaletdinovin tilalle vanhan kirkon koutsin, joka pani vetämää traktorin renkaita pitkin jäätä. Tämä lienee yksi tärkeä syy, miksi Vehanen ei halunnut jatkaa Kazanissa ja Immosella oli takanaan vaikea kausi.

Joka tapauksessa Bilyaletdinov tunsi nipun suomalaispelaajia erittäin hyvin. Ei ole sekään seikka vailla vertaa.

Bilyaletdinov approved as Russian ice hockey team head coach | Sports | RIA Novosti
 

red

Jäsen
Vaikka nämä kisat olivat vaisut ja on perseestä hävitä kotijoukkueena kaksi viimeistä matsia, on Jalosen & Suomen lopputulos silti luokkaa tyydyttävä + / hyvä -. Tuolla jengillä pronssi olisi ollut maksimi. En siis käsitä puheita, joiden mukaan Jalonen pitäisi vaihtaa nopeasti veks.

Täälläkään ei toivota Jalosen "uhraamista" mutta kisojen saldo Suomen osalta ei ollut mielestäni todellakaan hyvä. Tosin ehkä näistä toivookin vähän enemmän kuin mihin olisi realistisesti syytä?
Tarkennuksena että peliesitykset olivat ihan tyydyttävää tai hyvääkin tasoa mutta tulokset kaukana siitä.

Loppupeleissä leijonat voittivat mielestäni näissä kisoissa USAn ja siinä se. Siis kerran äärimmäisen niukasti, ja toisaalta otti siltä kerran myös karusti takkiin.
Tuon lisäksi tiukat voitot mm. Sveitsistä ja Valko-Venäjästä... Useamman maalin häviöt sitten oikeastaan kaikkia kunnon maita vastaan eli Kanada, Venäjä, Tsekki ja se USA.

Ihan mielenkiintoista olisi jos joku voisi laskea Suomen ylivoimaisesti parhaan, eli ykköskentän, tehot kun Ranska ja Kazakstan pelit pudotetaan pois. Tylyjä lukuja olettaisin...
 

scholl

Jäsen
Joka tapauksessa Bilyaletdinov tunsi nipun suomalaispelaajia erittäin hyvin. Ei ole sekään seikka vailla vertaa.

Hahhaa. Minua syytetään translitterointiasioissa niin täällä sitten vedellään jotain y-kirjaimia ihan hatusta tuohon. Hah, mites onko leuattoman nimi oikeasti Hjallys?
 

Hejony

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi
Ihan mielenkiintoista olisi jos joku voisi laskea Suomen ylivoimaisesti parhaan, eli ykköskentän, tehot kun Ranska ja Kazakstan pelit pudotetaan pois. Tylyjä lukuja olettaisin...
Mikko Koivu 2+3
Valtteri Filppula 2+1
Jussi Jokinen 2+4

Ja noista se yksi Sveitsi-pelin syöttö pitäisi ottaa JJ:ltä pois ja siirtää Koivulle, eli heidän tehonsa lopulta toisinpäin. Ei noi nyt mitään huonoja lukuja ole lainkaan, varsinkaan jos vertaa muihin kenttiin. Kuten jo miljoonaan kertaan todettua, kakkoskenttähän siellä otti vitusti tukkaan joka rintamalla.

Toki Flip pelasi pisteitään paremmin, eli tulosta olisi häneltä saanut tulla enemmän, kun potentiaalia kerran oli.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Olihan siellä ihan riittävästi 4.ketjun laitureita (Joensuu, Pihlström, Komarov, Tuppurainen), joista jokainen oli silmin nähden paremmassa kunnossa kuin mainitsemasi Petrell. Toki se klassinen 4.sentteri näissä kisoissa uupui, mutta olisiko vaisun kauden pelannut Nokelainen ollut yhtään sen parempi kuin Kontiola.

Sitä en ymmärrä mitä Kiiskinen tuossa sinun listassasi tekee, sillä hän oli kuitenkin Koivun, Filppulan ja Jokisen tavoin joukkueen parhaita hyökkääjiä, ja selkeästi mm. Granlundia edellä.

Joensuu kyllä, mutta nuo muut eivät ole mielestäni verrattavissa Petrelliin. Komarov ehkä, hyvänä päivänään, mutta hänkin on ryhtynyt kiekkoilijaksi eikä oikein pelannut siinä roolissa, jossa olisi pitänyt. Toki Petrell ei ollut viime kevään kunnossa, tämän myönnän heti alkuunsa. Ja Kontiolaa parempi ei Nokelainen missään nimessä olisi ollut, mutta Kontiolan oikea paikka olisi ollut kakkosen keskellä Immosen tilalla ja Immosen paikka katsomossa.

Kiiskinen pelasi hyvin ja ansaitsi paikkansa pelaavassa miehistössä, mutta että olisi ollut selkeästi Granlundia edellä? Ei nyt sentään.

Mitä enemmän tätä asiaa pureskelen, olen sitä mieltä menneestä turnauksesta, että pelaajavalinnat menivät ns. vihkoon. Allekirjoitan siis tuon ajatuksesi siitä, etteivät pelaajat pystyneet täyttämään heille suunniteltuja rooleja. Valmennuksen olisi pitänyt tämä pystyä välttämään, mutta pelkään Jalosen täyttäneen joukkuetta sokeasti omilla luottomiehillään.

PS. Sinänsä joku Jari Kurri on aika kummallinen hahmo tässä yhtälössä. Mitä virkaa on GM:llä, jos valmentajalla on näin painava sana joukkueen kokoamisessa? Eikö GM:n pitäisi olla se, joka kokoaa joukkueen turnaukseen valmentajan ohjattavaksi?
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Kiiskinen olisi mun mielestäni voinut jäädä himaan kasvamaan korkoa. Pirteä esitys, mutta ei todellakaan Granlundia parempi - eikä Granlundkaan ollut erityisen hyvä. MG pystyy edelleen jakamaan aivan viiltäviä syöttöjä, mm. pronssimatsissa Koivulle ja jos Suomella olisi parempia käsiä, MG:llä olisi 5 tehopinnaa lisää. Tähän ei tarvita mitään laseja ja siirto ykkösen laidalle oli hyvä veto Jaloselta. Kiiskistähän kaikki katsoivat niin, että ihan pirteä SM-liigapelaajaksi, mutta tehoja ei ollut.

Tuppuraista ei voi mitenkään verrata Nokelaiseen & Petrelliin, jotka ovat oikeasti tilannekovia pelaajia kv.tasolla. Ja olen siis kuitenkin Tuppuraisen fani SM-liigatasolla Suomen nelosen olisi pitänyt ehkä olla Komarov - Nokelainen - Petrell. Ja näin Koivunkaan ei olisi tarvinnut hoitaa kapun duunin lisäksi goonin hommia. Tuppurainen on mun mielestäni Kiiskistä edellä ja ihmettelin, että peliaikaa ei hänelle tullut. Pesonen oli esimerkiksi aivan scheibaa alusta loppuun. Ja kyllähän tuolla olisi Ruudun Jakkekin ollut tarpeen. Haluaisin nähdä niin, että taitojätkät pystyvät keskittymään omiin duuneihinsa ja haalarimiehet ovat sitten oikeasti haalarimiehiä. Kaikki tämä on tietenkin mielipideasiaa ja kuten joku totesikin - ihan sama, vaikka Suomella olisi ollut Selänne ja kovat jätkätkin mukana, Venäjä oli valovuoden edellä. Jos kisat olisi pelattu muualla kuin Suomessa, Jalonen ja Suomi olisivat saaneet vielä niukasti nykyistä paremman arvosanan, mutta kuten sanoin - kun häviää kotiyleisön edessä kaksi viimeistä ottelua, niin onhan se perseestä ihan joka ainoan suomalaisen mielestä. Niin pelaajan kuin yleisönkin mielestä. Venäjä oli näissä kisoissa ohittamaton ja koska se tuli Suomea vastaan välierässä, pronssi olisi ollut maksimi. Siitä ei kauhean kauas jääty, joten tyydyttävä + / hyvä - Jaloselle & jengille. Pää pysyi kuitenkin kirkkaasti pinnalla Ruotsin Titaniciin verrattuna.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
red kirjoitti:
Ihan mielenkiintoista olisi jos joku voisi laskea Suomen ylivoimaisesti parhaan, eli ykköskentän, tehot kun Ranska ja Kazakstan pelit pudotetaan pois. Tylyjä lukuja olettaisin...
Mikko Koivu 2+3
Valtteri Filppula 2+1
Jussi Jokinen 2+4

Ja noista se yksi Sveitsi-pelin syöttö pitäisi ottaa JJ:ltä pois ja siirtää Koivulle, eli heidän tehonsa lopulta toisinpäin. Ei noi nyt mitään huonoja lukuja ole lainkaan, varsinkaan jos vertaa muihin kenttiin. Kuten jo miljoonaan kertaan todettua, kakkoskenttähän siellä otti vitusti tukkaan joka rintamalla.

Toki Flip pelasi pisteitään paremmin, eli tulosta olisi häneltä saanut tulla enemmän, kun potentiaalia kerran oli.

Fillppulakaan ei vain ole mikään erityisen suoraviivainen pelaaja ja Koivulla taas ei muusta erinomaisuudesta huolimatta ole kummoinen laukaus, niin tosiaan odotettuja tehoja tuolta kiekollisessa pelissä lähinnä rakenteluun erikoistuneelta ketjulta.

Filppulan peruspelaaminen on kyllä tappavan tasaista. Juuri sellaista DRW -tyylistä kliinistä ja kiekollista totaalilätkää, missä kaikkien pitää osata vähän kaikkea. Hyvää maata vastaan se ei näy kuin ehkä 0+1 tehoina, muutamina hienoina syöttöinä, rannareina, blokkaamisina, riistoina, syötönkatkoina jne., mutta sitten jotain Kazakstania vastaan ihan samalla pelaamisella on taululla 2+2. Valtterilla ei näytä myöskään koskaan olevan edes hiki, vaikka tekee selvästi paljon töitä kaukalossa. Ihme robotti.
 

ämjiijii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Suomen maajoukkue, Sharks bandwagon 2016
Fillppulakaan ei vain ole mikään erityisen suoraviivainen pelaaja ja Koivulla taas ei muusta erinomaisuudesta huolimatta ole kummoinen laukaus, niin tosiaan odotettuja tehoja tuolta kiekollisessa pelissä lähinnä rakenteluun erikoistuneelta ketjulta.

Filppulan peruspelaaminen on kyllä tappavan tasaista. Juuri sellaista DRW -tyylistä kliinistä ja kiekollista totaalilätkää, missä kaikkien pitää osata vähän kaikkea. Hyvää maata vastaan se ei näy kuin ehkä 0+1 tehoina, muutamina hienoina syöttöinä, rannareina, blokkaamisina, riistoina, syötönkatkoina jne., mutta sitten jotain Kazakstania vastaan ihan samalla pelaamisella on taululla 2+2. Valtterilla ei näytä myöskään koskaan olevan edes hiki, vaikka tekee selvästi paljon töitä kaukalossa. Ihme robotti.

Kesän ajan vanerilta harjoittelemaan napakkaa ja tarkkaa rannelaukausta. Ja mallia vaikka Alex Ovetshkinilta, esimerkiksi hänen 3-1 maalistaan Suomea vastaan. Ovie pyörii siellä laidassa pari kierrosta ja kun ei sitten muuta keksi niin päättää pistää napakan rannarin suoraan Vehasen kilpikäden ja yläputken välistä. Filppulalla kuitenkin on tuollaiseen Ovien tyyliseen pyörittämiseen ja kiekonpitämiseen taitoa, mutta nimenomaan suoraviivaisuus puuttuu.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Aika usein puhutaan siitä kuinka pieniä miehiä aina Suomella on, mutta mielestäni viime vuosina myös pohjois-amerikan jengit on pienentynyt hivenen. Esimerkiksi jenkeillä oli pienempi tiimi kuin Suomella näissä kisoissa. Nopea pää ja nopeat jalat tuntuvat olevan tärkeitä siellä, eli pelinopeuden ylläpito lisättynä röyhkeyteen. Siellä Kyle Palmieri hakkasi kiekkoa sisään maalinedestä koko 178cm ruhollaan. Asenne kysymyksiä lienee, mutta suomesta ei taida suoraviivaisuutta vain millään löytyvän.

Kisoista jäi varsin huono maku, kun kaikilta kovilta mailta tuli tukkaan. Roolitus tuntui menevän pieleen ja urakalla ja ykköstä lukuunottamatta kaikki muut ketjut oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Lisäksi puolustus ei ollut mielestäni tasapainoinen. Suomella on niin huono pakkikalusto, että jos väkisin on 4 paria peluuttaa, niin väkisin tulee hieman heikompi pakkipari siitä neljännestä. Itse liputan oikein roolitetuista pakkipareista, eli hyökkäävä pakki + puolustava pakki. En ole ikinä mitään hyvää nähnyt kun hyökkäävät ja pienet pakit peluutetaan yhdessä.

Kuinka pitkä matka olisi Jonne Virtasella KV-peleihin? (hymiö)
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ihanaa, että homma on nyt ohi. Mulla alkoikin jo tuota Miken suitsutusta siellä täällä tulemaan korvistakin. Totuus on, että kaveri oli todennäköisesti jotenkin rikki tai burn out. Ei lähellekään omaa tasoaan ja silti Mertsikin sai melkein orkun, kun jätkä joskus kiekkoon koski. Kun ei pelannut tasollaan hyvin, niin se pitää myös sanoa, eikä paijata kuin pikkulasta.Piste.
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Ihanaa, että homma on nyt ohi. Mulla alkoikin jo tuota Miken suitsutusta siellä täällä tulemaan korvistakin. Totuus on, että kaveri oli todennäköisesti jotenkin rikki tai burn out.

Ennen kisoja olin suht samaa mieltä tästä, mutta nyt otan kiinni vielä siitä että turnauksen edetessä Kultapojan ketjukaverit hiipuivat näkymättömiin, kun Granu itse pystyi jopa hiukan nostamaan tasoaan. Kuten jo aiemminkin on todettu, Immosen katoaminen kuvasta täysin oli viime kevät huomioon ottaen lähes käsittämätöntä.
 

red

Jäsen
Mikko Koivu 2+3
Valtteri Filppula 2+1
Jussi Jokinen 2+4

Ja noista se yksi Sveitsi-pelin syöttö pitäisi ottaa JJ:ltä pois ja siirtää Koivulle, eli heidän tehonsa lopulta toisinpäin. Ei noi nyt mitään huonoja lukuja ole lainkaan, varsinkaan jos vertaa muihin kenttiin. Kuten jo miljoonaan kertaan todettua, kakkoskenttähän siellä otti vitusti tukkaan joka rintamalla.

Olet oikeassa, niin otti, ja siihen ei täten kannata verrata mitään tai ketään. Ja tosiaan Filppula pelasi ihan todella hienosti, mielestäni johti koko jengin kiekollista peliä ja oli ehkä jopa yksi turnauksen parhaista pelaajista.

Mutta eihän ykköskentässä ja ykkösylivoimassa voi tehdä kahdeksaan peliin kahta maalia ja olla tyytyväinen siihen. Tehoiltaan ketju oli mielestäni korkeintaan keskinkertainen.
Ja tätä faktaa ei muuta se että kaikki muut kentät olivat vielä paljon huonompia eli täysin ala-arvoisia. Periaatteessa ykköseltä olisi vaan tarvittu vielä enemmän tehoja.
Mm. Jesse Joensuu onnistui yhdessä matsissa maalinteossa ja takoi 8 muuhun peliin (ne mestis-tason höntsät mukaan lukien) huimat 0+3. En muista minkälaisia syöttöjä olivat. Tuon myötä oli kisojen "yksi onnistujista".
Kertoo yksilöiden onnistumisen tasosta.

Nyt kun katsoin tilastoja niin silmiin pistää valitettavasti myös tuo ykkösen kammottava plus-miinustilasto. Suomen ylivoimaisesti paras kenttä siis tietysti silti, mutta ei se ihan nappiin mennyt heilläkään.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Ennen kisoja olin suht samaa mieltä tästä, mutta nyt otan kiinni vielä siitä että turnauksen edetessä Kultapojan ketjukaverit hiipuivat näkymättömiin, kun Granu itse pystyi jopa hiukan nostamaan tasoaan. Kuten jo aiemminkin on todettu, Immosen katoaminen kuvasta täysin oli viime kevät huomioon ottaen lähes käsittämätöntä.

Hyvin sanottu ja taas hyppäsi yksi järkityyppi pois vahingonilo & kateus -junasta. Kun kanadalainen tähti, vaikka Crosby, pelaa huonon jakson, koko kansakunta on huolissaan ja toivoo, että homma rupeaa toimimaan. Kun jääkarhujen Suomessa kuka tahansa menestyy millä alalla tahansa ja sen jälkeen tulee huonompi kausi, nousee kansakunnan kollektiivinen vahingonilo + jälkiviisaus potenssiin sata. Tämä todistaa kaksi asiaa: 1) Surkea ilmasto nostaa ihmisistä negatiiviset puolet esiin 2) Kun kansainvaellus toi ihmisiä tänne, suunnistajana on toiminut Pentti Matikaisen esi-isä. Vittu mikä idiootti. Olisi sitä riittänyt lääniä muuallakin.

Mielipide on sama, vaikka Granlund pelaisi HPK:ssa. Poikkeuksellinen lahjakkuus on hieno asia, jota pitäisi vaalia.
 

PJx

Jäsen
Ykköskenttä pelasi aivan liikaa ollakseen erinomainen. Freesinä homma olisi käynyt huomattavasti paremmin. Mutta minkäs teet, jos apuja ei luvassa...

Siitä paapomisesta olen Noitarummun linjoilla. MG:lle ei nykykunnossa ollut oikein edes roolia tarjolla nykyjoukkueessa. Olisi tarvinnut paremmat kaverit ympärilleen, kuin oli tarjolla. Kaverin vahvuudet ovat normaalistikin hyökkäyspäässä. Kakkosen sentteriksi puolustuspeli ei näissä karkeloissa riitä. Ykkösessä kiekollisia muutenkin jo tarpeeksi. Kakkosen sentteri ja toinen laituri olisi pitänyt kaivaa jostain (Leino?+?). Kolmoseen ja neloseen MG on aivan väärän tyyppinen kaveri.

Peruutuspeilistä katsoen finaaliin pääseminen olisi edellyttänyt Venäjän välttämistä, vaikka peli olisi ollut missä kuosissa hyvänsä. Tuloksellisesti tosipelit menivät keskinkertaisesti: voitto USA:sta ja tappio Tsekeille.

Se mikä kisoissa mätti oli, ettei peli kehittynyt. OK, Kontiolan ja Koivun kentät nostivat tasoaan kisojen ensimmäisistä peleistä, mutta kakkonen katosi vastaavasti kokonaan kuvasta. Pahempaa oli kuitenkin puolustuspelin alamäki.

Pahaa pelkään, että Jalonen saa ottaa tästä suurimman syyn itselleen kun peluutti itsepintaisesti PIG-ketjua. Se oli jatkuvasti purjeissa omassa päässä, mikä söi uskoa ja luottamusta omaan puolustuspelisysteemiin ja antoi uskoa kaverille. Kun systeemi lähti murenemaa, niin tilanne lähti tavallaan käsistä. Sanoisin, että Jalonen sai mitä tilasi.

Toki olen myös sitä mieltä, että valmentajalla on oltava vahva näkemys, jota on ajettava usein jopa vastoin järjen valoa. Ihan toivotaan toivotaan pohjalta siinä ei kuitenkaan ole järkeä, kuten tässä tapauksessa kävi.
 

Maastomasto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Hyvin sanottu ja taas hyppäsi yksi järkityyppi pois vahingonilo & kateus -junasta. Kun kanadalainen tähti, vaikka Crosby, pelaa huonon jakson, koko kansakunta on huolissaan ja toivoo, että homma rupeaa toimimaan. Kun jääkarhujen Suomessa kuka tahansa menestyy millä alalla tahansa ja sen jälkeen tulee huonompi kausi, nousee kansakunnan kollektiivinen vahingonilo + jälkiviisaus potenssiin sata. Tämä todistaa kaksi asiaa: 1) Surkea ilmasto nostaa ihmisistä negatiiviset puolet esiin 2) Kun kansainvaellus toi ihmisiä tänne, suunnistajana on toiminut Pentti Matikaisen esi-isä. Vittu mikä idiootti. Olisi sitä riittänyt lääniä muuallakin.

Mielipide on sama, vaikka Granlund pelaisi HPK:ssa. Poikkeuksellinen lahjakkuus on hieno asia, jota pitäisi vaalia.

Nimenomaan näin. Itse en ole järkityyppi, mutta en ole ollutkaan vahingonilo/kateus-junassa, ainakaan Granlundin suhteen. Ei tosiaan Crosbyllä kulkenut erityisen hyvin olympialaisissa, mutta kukapa muukaan kuin hän se sitten iski sen voittomaalin...

Granlundille ei löytynyt sopivaa roolia joukkueessa kun perusketju ei toiminut. Ei Granlund tietenkään missään huippuvireessä ollut, mutta kyllä niitä huikeita passeja silti irtosi.

Kyl tätä negaenergiaa silti muistakin maista löytyy. Osittain se on pettymyksen purkamista. Osittain se on sitä, että kun omat rahkeet ei riitä mihinkään erityiseen, niin sitten on helpompi dissata maanmiestä kuin jotain ulkomaan elävää, joka on niin etäinen. Itsellä tuo on kyllä mennyt päinvastoin ja melkein aina sitä maanmiestä symppaa, ainakin kun NHL:ään tms. lähtee. Se on sitten eri kun pelaa SM-liigassa vastustajan tiimissä.

Granlund oli niitä pelaajia, joita oli vastustajan nutussakin pakko ihastella. Tälläkin kaudella. Toivotaan, että poika saa potentiaalinsa huippuunsa NHL:ssä. Rahkeet tähtipelaajaksi on kumminkin, ei niitä tää takaiskukevät mihinkään muuta.
 

scholl

Jäsen
Mielipide on sama, vaikka Granlund pelaisi HPK:ssa. Poikkeuksellinen lahjakkuus on hieno asia, jota pitäisi vaalia.

Mielestäni on hieno asia, että on lahjakkuuksia, mutta ei lahjakkuus tarkoita sitä, että pitäisi saada siinä mielessä erityiskohtelua, etteikö saisi kritisoida. Jos pelaaja on lahjakas niin kyllä hän kritiikin kestää ja on taustavoimien tehtävä koota taustalle sellainen tiimi, joka pitää huolta, että pelaaja saa kaikenlaista tarvittavaa valmennusta mukaan lukien henkinen valmennus. Kyllä useimmiten poikkeukselliset lahjakkuudet pärjäävät. Kritisointi esim. lehdistössä on kuitenkin kropan kannalta miedompi juttu kuin se, jos jotkut pahikset rappaisivat nhl-kaukalossa koko ajan. Esim. Maradonaahan potkittiin koko ajan jaloille.

Toki joskus lahjakkuuksia on pilattukin. Suomen ehkä kaikkien aikojen lahjakkain juoksija Ari Paunonen juoksutettiin puhki ja Sebastian Deislerilla sekosi futiksen puolella pää. Hän oli Saksan Granlund, josta piti tulla Effenbergin manttelinperijä, mutta hän sairastui masennukseen joskus 22- tai 23-vuotiaana. Eli toki mahdollisuus on, että Granlundillekin jotain pahaa sattuu, mutta olen hyvin vakuuttunut siitä, että NHL-organisaatioissa on sellainen osaaminen, että Mikestä osataan rakentaa huippupelaaja myös henkisellä puolella. Ikävää, että nyt tuli tällainen kausi, joka meni vähän huonosti, P-Amerikkaan ei ole ehkä niin mukavaa näissä merkeissä lähteä, mutta toisaalta siellä voi ottaa uuden alun ja mikä parasta niin uudet ympyrät tuovat niin paljon uutta ajateltavaa, että pettymykset varmasti unohtuvat. Se tekee Mikelle hyvää lähteä nyt sinne.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös