Eihän tuo eilinen esitys Kazakkeja vastaan mikään "veret seisauttava"-suoritus ollut, mutta rutiinivoitto kuitenkin. Tosin kuten jo on useasti mainittu, vain yhden ketjun onnistuminen herättää paljon kysymysmerkkejä tulevaa ajatellen.
Mutta ei siitä Kanada-ottelun ensimmäisestä erästä vielä niin pitkää aikaa ole, etteikö sitä tapahtumaa nyt muistaisi.
Ja suuri kysymys kuuluukin, että mitä helvettiä tapahtui tuon pelin toisessa erässä? Liike loppui, uskallus avata peliä heikkeni oleellisesti, hyökkääjät seisovat paljon paikoillaan, etäisyydet ovat mitä sattuu jne.
Kahdeksan erää peräkkäin ja peli näyttää kokoajan lähes samanlaiselta puurtamiselta. Ei oikein riitä ymmärrys tässä kohtaa.
Ei Immosen kunto lopu kesken kanukkimatsin, ei MG lopahda fyysisesti samalla hetkellä jne.
Kyllä mä nyt lähtisin siitä, että valmennus saa tästä tarpomisesta ottaa myös ison osan kontolleen. Reagoinnissa, palautteen antamisessa ja miksei harjoittelussa on jotain mennyt väärin, kun peli on vaan kovin erinäköistä alkuperäiseen suunnitelmaan nähden.
Joku jääkiekon suuri maa sieltä torstaina vastaan tulee. On se sitten kuka niistä kolmesta tahansa, pitää pelin parantua sitten eilisen esityksen. On tietysti ollut jo kauan selvää, että Suomi tarvitsee loistavaa veskaripeliä mitalin saamiseksi. Vehanen kyllä pystyy sen oman tonttinsa hoitamaan, mutta varsinkin hyökkäyspeliin Suomi tarvitsee nyt aimo annoksen parannusta.
Tuppurainen ja Kiiskinen ehdottomasti mukaan, koska heillä jalka liikkuu. Pesonen on ollut viime matseissa niin huono, että paikkaa pelaavassa kokoonpanossa ei voi mitenkään puolustella. Joensuu mukaan ja kentälle sopivasti antamaan kovia pommeja. Liikapeluutusta ei kuitenkaan kannata harrastaa hänen kohdallaan.
Fil - Koi - Jok
Tup - Imm - MG
Kiis - Kap - Kom
Pyö - Kon - Pil
Joe
Pakkipareja ei kannata nimetä, koska menevät kokoajan sekaisin kun kaikille annetaan peliaikaa.