Jos nyt joitain huomioita laittais suomesta ja muista, kun suhteessa toisiinsa ovat.
Usan peliä katselin ihastuksella jo Kanadaa vastaan paikanpäällä. Joukkue hallitsi kenttää myös Kanadaa vastaan lähes yhtä suvereenisti, kuin suomea vastaan. Kanada toki puolusti paremmin kuin Suomi ja osin tästä syystä Usan peli meni vähän liikaa näpertelyksi hyökkäyspäässä. Kanadalla taas ei pelaamalla juuri paikkoja tullut suomea enempää heitä vastaan, mutta nikkarien kyky laittaa sisään puolittaisestakin paikantyngästä venytti pelin ansaitsemattomastikin jatkoille. Siinä pelissä Usan veskaripeli ei myöskään vakuuttanut, vaan ajattelin, että kompastuskivi pitkälle menoon on joukkueelle siinä. Suomea vastaan oli sitten tuokin osasto kunnossa, tai Suomen kyky pussittaa huonoista paikoista jää nikkareille kirkkaasti kokonaan eri lehdelle.
Sitten hieman laajemmin suomipoikaa analyseeraten. Eka matsista lähtien pelissä on ollut suuren suuria ongelmia minun mielestäni, paikkoja kyllä on saatu heikompia vastaan luotua, mutta terävyys ja kylmäpäisyys tekopaikoissa on uupunut lähes kaikilta. Nähtyyn nähden ykkösen Filppulan ja Jokisen tehot on ok, mutta Koivu ei tunnu saavan paikoistaan millään sisään, vaikka muu ketju on hänellekin paikkaa tarjonnut kiitettävästi. Taustalla voi tietysti vaikuttaa hiukka rikkonainen kausi, mutta ammattimies voi sitten tiukoissa paikoissa nostaa päänsä. Tähän ketjuun en kyllä helpolla kajoaisi.
kakkonen on sitten tällä kertaa ollut se murheenkryyni ja siinä eniten luonnollisesti MG. Syitä vaisuuteen on täälläkin haeskeltu ties mistä flunssasta, mutta aika selväthän tuossa hänen kohdallaan on merkit. Aiemman sairastelun vuoksi pohjat on pettäneet ja kun tuolla tasolla niin käy, aika nopeasti myös pettää psyykkinen puoli, jos siihen lisätään kal€n joukkojen masinoiman hypen paineet, ei tartte kauheesti arvuutella mikä on kun suksi ei luista. Hänen peliään katsellessaan kiinnittyy huomio siihen, että taidot ja pelisilmä on kyllä tallella ja hetkittäin niitä saa väläyteltyäkin paineettomassa hetkessä hyökkäyspäässä, mutta sitten se puolustuspelaaminen, liikkeen puute ja voimattomuus kaksinkamppailuissa johtaa kyllä siihen, että suurimman osan ajasta kakkonen on pelannut oikeastaan alivoimalla. MG siis vilttiin ja pysyvästi, miehen itsensä ja uransakin kannalta katsottuna. Tilalle voisi sitten ajatella Kiiskistä toiseen laitaan, vanhasta JYPin VIP-ketjusta Immoselle teki eetvarttia, kun siellä oli kieputtajaveivaaja (A.Virtanen) myös jakelemassa ja rakentelemassa peliä. Toiseen laitaan ensin ajattelin Komarovia (vähän niikun stunttaamaan Pihlmania), mutta ketjun puolustusvelvoitetta ajatellen päädyn sittenkin Tuppuraiseen, on nimittäin tunnollisempi omaan päähän ja liikkeellään aiheuttaa vastustajille väistämättä jäähyjä, eikä ole ihan vierasta maalintekokaan.
Näin rakentamalla kakkonen, ei tarvitsisi koko palettia arpoa uusiksi ja hylätä niitä toimivia palasia ja asettua pelkästään toivomaan.
Lopuista kavereista kyllä kasaa ne kaksi pystyvää kenttää kärkiketjuja tukemaan, Kapanen ja Kontiola senttereinä, laidoilla toisessa Pihlström, Komarov, toisessa Pyörälä, Pesonen. Joensuu on kyllä ollut yritteliäs, mutta jäähyherkkä, eikä rakentele kentän peliä juurikaan, ehkä näitä kahta vois hieman treeneissä testailla vielä, mutta luulisin, että Pesonen tuossa hyödykkäämpi olisi.
MG:n laittaisin poppariosastoon jo miehen itsensäkin takia ja siirtäisin maikkarin vahvuuteen kisastudion puolelle tältä erää.
Puolustus on sitten mitä on, eikä sille voi muuta tehdä kuin toivoa. Olisipa nuo edes rakenteellisesti tasapainoisesti suunniteltu, Kuten esimerkiksi tämän kauden JYPissä, vähän vaatimattomammallakin osaamisella tulos olisi parempi. Toki, jos jostain löytyisi siihen omissa neppailuun itseluottamusta ja ajatusta, homma saattaisi jotenkuten vörkkiäkin, mutta heti samaan hengenvetoon puolustukseksi on sanottava, että aika laaduttomasti ovat hyökkääjätkin itseään pelattavaksi tarjonneet tähän asti, kentällä saa kyllä liikkuakin, jos ei voi fläpille merkatussa paikassa tököttäen hyödyksi pelille olla ja kiekollisellakin on oikeus katsoa mihin jakaa, se on kaiketikin sitä vaistopeliä, joka leijonilta on kyllä ollut pakasteessa turnauksessa tähän asti.
Suomen kyseenalainen onni on kaiketikin, että Lehtonen otti osumaa, minua ei kauheasti vakuuttanut missään vaiheessa, eikä se osa-alue Vehasella heikkene piiruakaan, päinvastoin.
Summa summarum: osuvilla muutoksilla ja Vehasella noustaan USA haastamaan, vaikka turpaan tuleekin, Kanada saatettais jopa voittaa, kuten slovakiakin, näin sanoo mun kristallipallo ja se on yleensä oikeessa.
Lopuksi voinee todeta, että vanha viisaus pitää edelleen paikkansa: torstai on toivoa täynnä ja perjantaina vedetään perseet.