Mainos

MM-hiihdot 2019 Seefeldissä

  • 68 235
  • 500

Mäkelä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Durrels Palace
Sellainen kutina minulla on, että määrällisesti suomalaiset harjoittelevat liikaa. Etenkin tuossa parinkympin alla kasvatetaan treenimääriä liian nopeasti, johon elimistö ei ole vielä valmis. Ehkä siinä jossain vaiheessa hypätään liian nopeasti junnutason määristä ammattilaismääriin.

En löytänyt juttua tähän hätään, mutta muistelen, että Kerttu Niskanen paalutti Sotsin vuoden jälkeen YLEn jossain haastattelussa, että harjoitusmääriä pitää saada ylöspäin. Verrokkina käytettiin tuolloin Björgeniä ja ulkomuistista Kerttu oli tuolloin n. 100 - 150 tuntia vuositasolla perässä. Jos suunnitelma on toteutettu alkuperäisen idean mukaan, niin eipä sitä olankohautuksellakaan voi ohittaa, että Kerttu ei ole ollut tuon vuoden jälkeen yhtä lähellä maailman kärkeä (tuolla kaudella maailmancupin 5. ja normaalimatkoilla 3.). Tietysti muutkin ovat menneet eteenpäin, mutta onhan se Kertun meno aika tahmeaa ollut, satunnaisista onnistumisista huolimatta.

Toinen hiihtäjä, jonka käyrä on ollut tuosta kaudesta lähtien alaspäin on Anne Kyllönen, jonka kilpailu- ja harjoittelupakkomielle on tunnettua. Tämä sillä poikkeuksella, että Kyllönen romahti jo Sotsissa tuon kauden parhaasta tasostaan. Olen tosin ymmärtänyt, että Kyllönen ei fysiologisilta ominaisuuksistaan ole lähelläkään Kerttua, joten ehkä siellä on tullut vaan seinä vastaan, josta ei pääse enää eteenpäin raivokkaalla tahdollakaan.

Kyllähän monen suomalaishiihtäjän jokavuotinen kokovartalojumi alkukaudesta alkaa olla sellainen vitsi, joka ei paljoa jaksa enää huvittaa. Entinen Urheilulehteläinen ja nykyinen Elmolainen Jari Kupila on koittanut monta vuotta syksyisin uskotella, että nyt on löytynyt viisasten kivi, jolla on saatu kilpailuetua. Milloin se on ollut Kihun seuranta ja milloin jokin muu, mutta tulokset eivät ole hirveästi muuttuneet. Saa nähdä mikä on meininki ensi kaudella, kun ei ole arvokisoja. Tällöin ei ole tarpeen toteuttaa sitä yhden kuntohuipun taktiikkaa, joka ohjaa monen tekemistä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Alko vielä nimenomaan kiinnostaa tuo Fischer tallina. Leikin Sherlockia tässä ja laskeskelin noita mitaleja per suksitalli. Vain yksilökisojen osalta. Naisissa kaikki mitalit meni Fischerin talliin. Miehissä löi kiilaa Rossignol 3:n mitalin verran (Iivo, Bolshu, Pellegrino), Salomon 2 (Röthe, Schmidt) ja Atomic/Madshus 1 molemmat (Rehrl ja Bessmerthnykh). Kaikiaan 20/27 Fischerille.

Jos kilpaa hiihtäisin niin keinolla millä hyvänsä hakeutuisin Fischerille...
Fischerillä on kuitenkin jo iät ja ajat hiihtänyt suurin osa kilpahiihtäjistä. Ilman muuta niitä mitaleita tulee, kun sitä massaa on niin paljon. Mutta yhtä kaikki. Fischer on jälleen onnistunut välinepuolella erinomaisesti.
 

ilman sukkia

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Alko vielä nimenomaan kiinnostaa tuo Fischer tallina. Leikin Sherlockia tässä ja laskeskelin noita mitaleja per suksitalli. Vain yksilökisojen osalta. Naisissa kaikki mitalit meni Fischerin talliin. Miehissä löi kiilaa Rossignol 3:n mitalin verran (Iivo, Bolshu, Pellegrino), Salomon 2 (Röthe, Schmidt) ja Atomic/Madshus 1 molemmat (Rehrl ja Bessmerthnykh). Kaikiaan 20/27 Fischerille.

Jos kilpaa hiihtäisin niin keinolla millä hyvänsä hakeutuisin Fischerille...
Sitten pitäisi tehdä luettelo lähtölistoista kuinka moni milläkin merkillä hiihtää. Viime vuodet F on hallinnut määrällisesti ja joku syy siihen on.

Mutta onhan tuo alin rivisi kuin suoraan erään kokeneen naishiihtäjän ajatusmaailmasta. Ja siitä aasiantuntijan silta Matti Heikkiseen. Sillekkin on ihan hauskat perusteet miksi vaihtoi Salomonilta tähän valtavirtaan F. Saa nähdä luetaanko niistä joskus elämänkerrassa enemmän.

Kyllä noita keliolosuhteita kuvaa hyvin se että 12 asteen lämmössä joudutaan tekemään kompromissia pitovoitelussa. Suomessa et ikinä pääse tuohon keliin testaamaan eikä tule maailmancupistakaan vastaan moisia.
Mielestäni samankaltainen "tehtaanpakasta" vedetty pari vesitti aiemmin tällä kaudella erään mc kisan Iivolta. Liekkö ollut samanlainen santapaperi Kristan suksessakin. Kelin sanelemaa leikkiä kalustolla, nopeus ratkaisee, luotettavuus selviää myöhemmin.

Kuten @Huppu tuossa ylempänä sanoi, pitäisi tietää koko totuuksia kalustojen takaa ennen kuin suolataan huoltorekka. Varmasti sielläkin on ollut "tekemätöntä" paikkaa kun tuohon keliin ei vain ole kilpailukykyistä kalustoa merkistä riippumatta, esim Suomen viestijoukkueesta kuin yhdellä.
 

Ralph

Jäsen
Inspiratsioonini oli Madshusin jengi, löytyy maastohiihtäjät Madshus 2018-2019 , ampumahiihtäjät tuosta napin painalluksella.
Ei mikään ihmeklaani ole heillä kerättynä, edes norjalaisista. Toki Pärmäkoski on kukkunee ravintoketjun huipulla.
En ymmärtänyt ihan mitä tuo "kukkunee ravintoketjun huipulla" tarkoitti, mutta jos sillä tarkoitetaan Pärmäkosken olevan tallin ykköshiihtäjä, niin mainittakoon siellä olevan yksi maailmanmestari ja toinen hopeamitalisti näistä kisoista myös. Sekä yksi mahdollinen mitalisti tämän päivän kisaan.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Nyt kuitenkin seuraavana vuonna voittaa lähes Johaugin, joka on ollut 10km:n kisassa lähes minuutin edellä kaikkia muita. Missä kestävyysurheilussa 19-vuotias on tällä tasolla ja ottaa tällaisen hirmuloikan yhdessä vuodessa? Pommin varma douppari.

Järjen päätelmät eivät riitä, vaan tarvitaan aina konkreettiset todisteet. Toki olen samaa mieltä tästä. Kestävyysurheilussa ei tapahdu tämän tyyppisiä asioita ilman voimajuomaa.
Se, joka väittää muuta, miettiköön, miksi kenialaiset ym. juoksijatkin ovat doupanneet. Nehän juoksivat lapsena joka päivä kouluun. Niidenhän pitäisi jo luonnostaan omata hurja kestävyys. Ongelma on tässä: vaikka harjoittelisit ja eläisit kestävyysjuoksua, silti aina on joku, joka juoksee paremmin. Ja urheilija huomaa, että joku, joka oli vuosi sitten kaukana takana, on nyt kaukana edessä. Miksi?

Suomen urheilun analyysi antaa asiasta lohduttoman kuvan. Miksi huippulahjakkuudet eivät kehity, vaan polkevat paikallaan 10 vuotta. Paunonenkaan ym. ei koskaan ylittänyt juniori aikojaan. Miksi nykyään yksikään suomalainen maileri ei enää pääse alle 3.40.

Doping on huippu-urheilun tabu, asia, josta ei puhuta ja joka aina herättää suurta hämmästystä esim. toimittajien keskuudessa. Pubi on tästä terve poikkeus, realisti. Doping on aina toisten maiden urheilun ongelma, mutta kun omassa maassa on huippulahjakkuus, hän ei koskaan douppaa. Kansallinen typeryys on yksi syy realistisen näkemyksen tiellä.

Dopingia on kolmenlaista: 1) yksityistä (urheilija + lääkäri). Tämä on kaikkein haavoittuvin ja vaarallisin yhdistelmä. Puuttuu verkostot, jossa urheilija voi doupata turvallisesti. 2) Yrityksen ja yhteisön doping. Esimerkiksi pyöräilytallit. Vaikka infra on parempaa, silti yksityisyrityksen doping on myös haavoittuvaa. Tietotaitoa ei välttämättä riitä turvalliseen dopingiin.
3) Valtiollista tai urheilujärjestelmään kuuluvaa. Norja on loistava esimerkki hyvästä järjestelmästä. On perinnettä, on asiantuntijoita, on lonkeroita kv. liittoihin. Valtiollinen doping Venäjän tyyliin oli liian suurisuuntaista. Oli liian paljon liikkuvia osia ja kontrolli puuttui. Samoin Lahdessa Hiihtoliitto otti liian suuren riskin ja tavoitteli liian suurta voittoa kisoista.

Norjan systeemi tuottaa käsittämättömästi lahjakkuuksia kestävyysurheiluun tavalla, joka ei onnistu ilman systemaattista dopingia. Kun 18-vuotias maileri voittaa ties kenet, jokainen voi miettiä, kuinka todennäkäistä moinen olisi erittäin kilpaillussa lajissa ilman lääketieteen apua. Voimme verrata tätä 70-luvun Suomen yleisurheiluun. Suomella oli suuri joukko harrastajia, jotka juoksivat piirikunnallisissa kilpailussakin 5 kilsaa 14 minuuttiin. Tästä massasta voitiin valita parhaat tehovalmennukseen. Suomi oli tuolloin lähes DDR-tasoa urheilulääketieteen alalla. Käryjä myös kävi.

Suomessa ollaan menetetty urheilulääketieteen osaaminen 70- ja 80-luvun käryihin yleisurheilussa. Ja samoin kävi hiihdossa Lahden käryn myötä. Siis vastaus kysymykseen, miksi Suomi kyntää, on samalla kertomus lääketieteellisen osaamisen kaikkoamisesta urheilun parista. Tutkijat ja lääkärit eivät halua pilata mainettaan enää ja siksi doping Suomessa on yksityistä laatua ja hyvin haavoittuvaa. Todelliseen menestykseen tarvittaisiin järjestelmä, joka on äärimmäisen hyvin kontrolloitu ja tarvitaan myös kansallinen myytti, johon uskotaan, kuten Norjassa.
 
Viimeksi muokattu:

Raid76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jouka Juhola, Lipiäinen ja Ässien sylkykupit.
Suomen huoltotiimissä pitkään mukana ollut Ari Marjetta huollon ja hiihtäjien väleistä Ylen haastattelussa:

– Arvostus ihmisiä kohtaan, sitä tarvitaan lisää. Kyllä huomenta pitää pystyä sanomaan, kun tullaan rekkaan aamulla. Ei voi kävellä viiden huoltomiehen ohi ja kysyä, missä sukset on?

MM-hiihdoissa kritiikkiä saanut Suomen huoltoryhmä puhuu suunsa puhtaaksi ja toivoo hiihtäjiltä käytöstapoja: "Jos latuja on kisoissa suolattu, niin on huoltoakin"

(Linkki vie Yle urheilun sivulle huoltoryhmästä tehtyyn juttuun.)
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Suomen huoltotiimissä pitkään mukana ollut Ari Marjetta huollon ja hiihtäjien väleistä Ylen haastattelussa:

– Arvostus ihmisiä kohtaan, sitä tarvitaan lisää. Kyllä huomenta pitää pystyä sanomaan, kun tullaan rekkaan aamulla. Ei voi kävellä viiden huoltomiehen ohi ja kysyä, missä sukset on?

MM-hiihdoissa kritiikkiä saanut Suomen huoltoryhmä puhuu suunsa puhtaaksi ja toivoo hiihtäjiltä käytöstapoja: "Jos latuja on kisoissa suolattu, niin on huoltoakin"

(Linkki vie Yle urheilun sivulle huoltoryhmästä tehtyyn juttuun.)

Pitäisi kaikkien (hiihtäjien) ymmärtää kuinka yhteistä järveä tässä soudetaan. Ei yksilöurheilussakaan yksin pärjää. Ymmärrän kyllä hiihtäjien tuskan, kun kisa menee pieleen ja suurelta osin siihen on vaikuttanut ulkopuoliset tekijät, mutta silti.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ei yllätä tuo käytöstapojen puute, kun muutenkin pitävät omia tuloksia heidän syynä.

Ei todellakaan. Vittuillaan kyllä, kun ei "kapula" toimi, mutta siinä sivussa sivuutetaan että itse ollaan oltu tukossa ja jumissa koko kauden ja kunnon ajoitus on "hieman" hukassa siellä biomekaniikan puolella. Vittu miten irvokasta lukea noita selittelyjä tietäen minkä duunin nuo huoltajat tekevät. Sama, kun joku Granlund avautuisi luistinten kunnosta tai mailastaan huollolle, kun ei mennyt pilkku sisään arvokisoissa.
 
Sama, kun joku Granlund avautuisi luistinten kunnosta tai mailastaan huollolle, kun ei mennyt pilkku sisään arvokisoissa.

Mutta Granlund ei olekaan maailmanmestari eikä stanley cup voittaja. Ehkä hän on jo olemuksensa perusteella liian kiltti, eikä osaa vaatia parempaa palvelua. Suomeksi sanottuna nössö mies. Vähän sama juttu näyttää olevan tämän Laura Monosen kanssa, joka ei koskaan ole valitellut suksiaan, mutta joka ei ole koskaan voittanut mitään.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Suomen huoltotiimissä pitkään mukana ollut Ari Marjetta huollon ja hiihtäjien väleistä Ylen haastattelussa:

– Arvostus ihmisiä kohtaan, sitä tarvitaan lisää. Kyllä huomenta pitää pystyä sanomaan, kun tullaan rekkaan aamulla. Ei voi kävellä viiden huoltomiehen ohi ja kysyä, missä sukset on?

MM-hiihdoissa kritiikkiä saanut Suomen huoltoryhmä puhuu suunsa puhtaaksi ja toivoo hiihtäjiltä käytöstapoja: "Jos latuja on kisoissa suolattu, niin on huoltoakin"

(Linkki vie Yle urheilun sivulle huoltoryhmästä tehtyyn juttuun.)
Tainnut vähän nousta kusi hattuun meidän hiihtäjillä. En kyllä ymmärrä, millä eväillä. Surkeaa suorittamista koko joukkueelta pl. Iivo Niskanen. Mutta tämä lienee Suomen hiihdon taso tällä hetkellä, kun junnutkin menevät ohi oikealta ja vasemmalta.
 
Sen verran vain korjaisin, että olettaisin tässä puhuttavan Mikaelista ja kyllä hän itse asiassa on maailmanmestari.

Skoda cupin on voittanut, mutta ei todellista maailmanmestaruutta. Tästä asiasta Aino-Kaisa Saarinen juuri puhui Lindgren & Sihvonen ohjelmassa hiljattain, jossa oli vieraana. Hän siellä sanoi, että ei pidä jäädä odottelemaan, mitä sinulle jää, vaan pitää osata vaatia, että tämä saattaisi sopia minulle. jne. Tätä päsmäröintiä Saarinen harrasti koko urallaan. Saarinen on lajinsa maailmanmestari, Mononen ei ole.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Kysehän on siitä, että täällä meillä media on valmis ostamaan heti nuo urheilijoiden syytökset huonoista välineistä. Ymmärrän siinä mielessä urheilijaa, kun media oikein tarjoilee lapaan syntipukkia, mutta suoraselkäisyyttä kaipaisin enemmän.

Kukaan suomalainen ei olisi kultaa napannut näissä kisoissa, vaikka heillä olisi ollut koko kisojen paras suksi alla. Ei se Ritu sitä viiden minuutin eroa kärkeen välineellä kuro umpeen.

Isoin ongelma oikeastaan on se, että joukkueenjohto ja etenkin media nostaa näitä keskinkertaisuuksia sankareiksi ja mitalitoivoiksi. Sitten kun tuulesta temmatut ylimitoitetut tavoitteet eivät toteudukkaan, niin pitää etsiä syyllisiä. Median kannalta ymmärrän tämän toiminnan, koska heidän pitää myydä, mutta minkä helvetin takia, joka ainoissa kisoissa nämä kabinettipellet heittävät aivan ylimitoitetut mitalitavoitteet?
 
Viimeksi muokattu:

knttrtknkn1

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nyt kun MM-kisat on paketissa ja menestys on mitä on, niin lähtisin toteuttamaan seuraava suunnitelmaa tulosten parantamiseksi.

Kaikille hopeasompa-kisoissa ikäluokassaan top50 yltävät nuoret Mehiläiseen tai johonki muuhun lääkärifirmaan hakemaan astma diagnoosi. Oli astmaa eli ei. Lääkitys samanlaiseksi kuin norjalaisille jotta saadaan astmalääkkeen jatkuvan käytön anabolinen vaikutus aikaiseksi. (Tällaisen jutun muistan jostain joskus lukeneeni siis että astmalääkkeelle on hyvällä annostuksella tällainen ominaisuus.) Miksi norjalaiset muuten kaikki kärsisivät astmasta? Tai siis nekin joilla ei ole astmaa käyttävät astmalääkettä. Muuten harjoittelukuviot voidaan pitää ennallaan, eiköhän se siitä.

Ehkä mäkihypyn ja yhdistetyn budjettiin voisi jonkun lantin laittaa enemmän rahoja.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Skoda cupin on voittanut, mutta ei todellista maailmanmestaruutta.
Mikä on todellinen maailmanmestaruus?

Samahan se on näissä hiihdoissakin, eipä näitä voi oikein muuna pitää kuin keväthankien höntsähiihtoina. Perusteluna se että kaikki parhaat ei ole kuitenkaan mukana, uskallan nimittäin väittää että Norjalla olisi heittää aika iso määrä kilpailijoita mukaan jos mitään rajoituksia ei olisi osallistujamäärien suhteen.
 
Median kannalta ymmärrän tämän toiminnan, koska heidän pitää myydä, mutta minkä helvetin takia, joka ainoissa kisoissa nämä kabinettipellet heittävät aivan ylimitoitetut mitalitavoitteet?

Kyllähän se sokea reettakin näki, että suksen vaihdon jälkeen Krista alkoi jäämään. Kyllähän Krista oli mitalitoivo 30km:llä ja mitali olisi ollut mahdollista ja monessa muussa kisassa(skiathlon, 10km, viesti), jos kalustosta olisi saatu peräti apuja muihin verrattuna. Näin ei tapahtunut, vaan esim. Saksalla kalusto toimi erinomaisesti ja Carl laski aina Kristan kiinni alamäissä.. Sama juttu viestissä. Jos mc:ssa oltiin viesteissä oltu podiumilla niin kyllä se olisi ollut mahdollista myös MM-kisoissa. Kyllä nuo 3-5 mitalia olisi ollut mahdollista napata. Tässä ei ollut mielestäni mitään epärealistisuutta. Mutta jostain syystä Suomi alisuoritti MM-kisoissa niin kuin monta kertaa aikaisemminkin lajista riippumatta. Mistä tuo alisuorittaminen johtui? Kalusto ei Kristalla ollut kilpailukykyinen muihin verrattuna.

Saarinen tunnettiin urheilijana, joka yleensä venyi arvokisoissa. Saarinen oli urallaan luotettava viestin aloittaja - toisin kuin Mononen - joka röyhkeästi otti oman tilan, eikä jäänyt minkään mongolian hiihtäjän taakse peesailemaan. Ehkä tämä sama röyhkeys näkyi myös hänen tapaansa suhtautua huoltotiimiin ja suksifirmaan. Saarisella oli yleensä hyvin kilpailukykyinen suksi arvokisoissa.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Sellaiset kisat. Vähän jo tuonne liveseurantaan vittuispäissä kirjoittelinkin, mutta oikeastaan mieli ei ole muuttunut. Tuo Norjan ylivoima hiihtolajeissa on niin murskaavaa, että muut maat toimivat vain kulissina heidän näytöksilleen. Siksi olen näiden kisojen aikana tullut siihen tulokseen, että ainakin meillä Suomessa voisi hiihtourheilun (ja oikeastaan mistä tahansa huippu-urheilun) julkisin varoin tapahtuvan tukemisen lopettaa. Toki yrityksiltä kai valtaosa tuesta nytkin tulee. Jos niillä edelleen intoa riittää, siitä vaan.

Rahareikiä löytyy ylin kyllin. Urheilua liipaten voisi lisää rahaa kohdistaa vaikka kansanterveyttä edistäviin asioihin. Lapsista ja nuorista voisi olla hyvä aloittaa. Tukea vain sellaisille seuroille ja sellaiselle toiminnalle, joka ei tähtää mihinkään kilpaurheiluun. Voisi ehkäistä syrjäytymistä ja saada nuoria liikkumaan enemmän. Peräänkuulutan siis sellaista harrastemuotoista, mutta kuitenkin ohjattua liikuntaa. Pitäisi varmaan perustaa asialle oma ketju, mutta kolmen lapsen isänä olen aika provosoitunut siitä, että ainakaan täällä pk-seudulla ei tuollaista toimintaa ole.

Palaan sekavan viestini lopuksi vielä Norjaan hiihtomaana. Tiedän, että siellä hiihto on kaikki kaikessa ja että on aika luonnollista että siellä huipun leveys on erittäin laaja. Mm. Pari vuotta sitten kesälomamatkalla näin omin silmin miten sikäläiset meidän patikoidessa vuorenrinteitä kävelemisen sijaan juoksivat niitä ylös. Joka toisella Swixin paita päällä. Ja rullahiihtäjiä en ole missään nähnyt yhtä paljon.

Kaikesta huolimatta turhauttaa se mieletön ylivoima arvokisoissa ja maailmancupissa. Ja toki 90-luvulta lähtien on merkkejä siitä, että huipulla systeemi on erittäin hyvin rasvattu. Sitä ei parit "pikkukäryt" kaada, koska siellä kyllä suojellaan viimeiseen asti kansanaarretta.
 
Siis onhan maastohiihto lajina suurissa ongelmissa.

Lajilla on vahva D-maine. Sen lisäksi lajin mc systeemi ei toimi. Tour De Ski instituutiona ei toimi. Monet maat ovat tippunut kelkasta osin D-jutuista johtuen. Esimerkiksi Suomi, Italia, Tsekki, Saksa, Itävalta....
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Siis onhan maastohiihto lajina suurissa ongelmissa.

Lajilla on vahva D-maine. Sen lisäksi lajin mc systeemi ei toimi. Tour De Ski instituutiona ei toimi. Monet maat ovat tippunut kelkasta osin D-jutuista johtuen. Esimerkiksi Suomi, Italia, Tsekki, Saksa, Itävalta....
Minulla ainakin mennyt kokonaan maku hiihtoon. Eniten nyppii se, että doping-rikkeistä rankaiseminen on todella sekavaa. Joitain rangaistaan kovimman kautta ja osan rangaistukset suunnitellaan niin että tärkeisiin kisoihin päästään mukaan. Ottaa vaan päähän - oletan että Norja pärjäisi mainiosti ilman omia sääntöjäänkin.

Testaaminen on myös yksi vitsi. Siis harjoituskaudella.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kyllä Suomen osalta nämä kisat kaipaisi kipeästi voittotaistelussa mukana olevia mäkikotkia. Pelkkää suksien laahausta on pidemmän päälle tylsä katsella. Varsinkin kun Suomella on se yksi laahaaja joka osaa, ja sekin vain puolessatoista kisassa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Jos kerran kalusto vituttaa urheilijoita, niin miksei hiihtäjät hae parasta osaamista yli maarajojen. Muistelisin Mäkäräisen suksien voitelijan (kuulostaapas eroottiselta) olevan saksalainen yms. Miksi sen liisterin levittäjän on oltava suomalainen? Miksei haeta Norjasta apuja? Turha on märehtiä kalustosta jos ei efes yritetä saada parasta mahdollista osaamista siihen?
 

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
Siksi olen näiden kisojen aikana tullut siihen tulokseen, että ainakin meillä Suomessa voisi hiihtourheilun (ja oikeastaan mistä tahansa huippu-urheilun) julkisin varoin tapahtuvan tukemisen lopettaa. Toki yrityksiltä kai valtaosa tuesta nytkin tulee. Jos niillä edelleen intoa riittää, siitä vaan.

Rahareikiä löytyy ylin kyllin. Urheilua liipaten voisi lisää rahaa kohdistaa vaikka kansanterveyttä edistäviin asioihin. Lapsista ja nuorista voisi olla hyvä aloittaa. Tukea vain sellaisille seuroille ja sellaiselle toiminnalle, joka ei tähtää mihinkään kilpaurheiluun. Voisi ehkäistä syrjäytymistä ja saada nuoria liikkumaan enemmän. Peräänkuulutan siis sellaista harrastemuotoista, mutta kuitenkin ohjattua liikuntaa.

Erinomainen nosto, en voisi olla enempää samaa mieltä. Suomi ei tarvitse valtiotuettua urheilumenestystä aidosti mihinkään. Ei ole mitään kansallista itsetunnon herättämistarvetta tai muutakaan sata vuotta vanhaa syytä. Penkkiurheilijoille kelpaa erittäin hyvin tulokset - hyvät tai huonot - sponsorirahoitettuina. (Samalla päästään muuten koomisista sponssiesteistä yksittäisille urheilijoille.)

Suomi tarvitsee syrjäytymisen estämisen projekteja ja niihin saa syytää veroeuroja reilusti: olosuhteisiin, välineisiin ja junnuvalmentajiin. Sieltä ne isoista massoista uudet menestyjätkin tulevat, mutta mikä tärkeintä, läskin määrä kansakunnassa tippuu miljoonilla kiloilla joka vuosi. Tällä reseptillä säästetään syrjäytymisen hoidon kuluissa ja terveydenhuoltomenoissa. Ja sivutuotteena tehdään todennäköisesti ihmisistä onnellisempia.
 

Sambody

Jäsen
Testaaminen on myös yksi vitsi. Siis harjoituskaudella.
Niin ikävä kyllä mitä lukenut tuosta dopingista pyöräilyn puolella niin parhaat lääkärit osaa hoitaa urheilijoilleen sellaiset annostukset ja ohjeet joilla ei jää kiinni kuin huonolla tuurilla. Ja se mikä toimii pyöräilyssä dopingin osalta toimii ja käytetään varmasti myös hiihdossa. Jos ei ole kestävyysurheilun doping meininkeihin perehtynyt niin suosittelen perehtymään esim Tyler Hamiltoniin joka todella avoimesti kertoo nykyään pyöräilyn doping kulttuurista ja siitä kuinka testeissä ei jääty kiinni vaikka roinaa kiskottiin kaksin käsin. Ihan mielenkiinnolla odotan milloin samassa mittakaavassa hiihdon puolella salaisuuksien verhoa raotetaan Norjan ja Ruotsin osalta. Venäjällä Rodtsenkov lauleli jo rumaa laulua Sotshin osalta ja Suomessakin on puitu menneitä jollakin tasolla. Toki nykyään taitaa suuri yleisö uskoa puhtaisiin suomalaishiihtäjiin.
 
Matti Heikkinen siis lopettaa uransa. Kysymyksessä on erittäin tunteikas tapahtuma. Kaikki ei varmaan ihan ymmärrä asioiden taustoja miksi se on näin tunteikas. Kysymyksessä on yksi niistä urheilijoista, jotka nostivat Suomen suosta Lahden 2001 tapahtumien johdosta.

Kysymyksessä on urheilija, joka ei ollut mikään lapsitähti. Kysymyksessä on urheilija, joka on äärimmäisellä sitkeydellä kavunnut lajinsa maailmanmestariksi. Liikanimi "Happo" Heikkinen muistetaan erityisesti Falunin 2015 MM-kisojen 50km:n jälkimainigeissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös