Mua kiinnostaisi tietää, että mikä tuossa sprintissä etenkin on, että sieltä ei koskaan tunnuta menestyvän muutamaa kierrosta pidemmälle? Eikö Suomessa osata/haluta harjoittaa nopeus/nopeuskestävyys/vauhtikestävyys - treenejä vai eikö muka vain löydy sopivia hiihtäjiä tuohon? Ymmärrän, että Kertut ja Annet alkavat olla pian turhan iäkkäitäkin tuohon ja Pärmäkoskikin on enemmän mallia diesel. Sellainen impulsiivinen irtiottokone tuohon pitäisi saada, joka on peloton luonne ja täynnä itseluottamusta eikä mitään hyvää tarkkailuasetelma - sukupolvea. Tällä hetkellä, jos suomalaiset naishiihtäjät laitettaisiin tuohon kisaan, olisi Mäkäräinen hämmentävän ylivoimainen. Aivan eri maata kilpailijana kuin nämä pullantuoksuiset kestävyyskoneemme kovassa ryhmähiihdossa.
Seuraavaa sukupolvea pitäisi saada enemmän sprintin puolelle, siellä olisi ehkä "halvemmalla" mitalia jaossa. Vai vieläkö Mietaa - asenne elää eli se ei ole mitään kilpahiihtoa vaan arvokisat avaava hippohiihto?