Jos Roponen antoi nyt takaisin ne sekunnit jotka 2007 voittoisassa viestissä menetti.
Ajatella. 2007 otettu kultaa vapaan tyyliin parisprintistä Roponen-Kuitunen.
Roponen hiihti kovempaa kuin Saksa ja Venäjä eli ainoana suomalaisena kovempaa kuin pronssitaistojoukkueet.
Kyllä ne muutkin sen tietää. Mutta jos se olis näin helppoa niin maailma olis täynnä maailmanmestareita.
Hakolan huippu on toistaiseksi ollut pari arvokisafinaalia sprintissä ja nippu nelossijoja maailmancupissa. Lähellä sinäänsä käynyt mutta ei tainnut koskaan riittää. Vähän kuin Roponen, kuuden sakissa ollut arvokisoissa monta kertaa mutta mitalit jäi ottamatta. Hakolalla toki vielä mahdollisuuksia on. Kerttu Niskasellakin ne nelossijat tulleet tutuiksi. Huippuhiihtoja kyllä nähty viestissä mutta joku muu sitten pettänyt aina.
Mitä tällä nyt on väliä minkään kanssa? Tämän päivän mitalittomuudesta Roposen syyttäminen on turhaa kun ainoana hiihti pronssitahtia. Krista olisi varmasti myös pärjännyt jos olisi päässyt paremmista asetelmista avausosuuden jälkeen liikkeelle. Piipo ei kuitenkaan ollut missään kunnossa ja Mononen epäonnistui avaajana.Jos Roponen antoi nyt takaisin ne sekunnit jotka 2007 voittoisassa viestissä menetti.
Ajatella. 2007 otettu kultaa vapaan tyyliin parisprintistä Roponen-Kuitunen.
Siis mitä v..tua nyt taas? Kepan sijoitukseen on tasan yksi syy ja se on sairastuminen. Jos Matintalo tai Mononen avaa, saattaa viesti kaatua jo ensimmäiseen osuuteen. Niskasella on erittäin kovat näytöt takavuosien viesteistä päinvastoin kuin esim. Monosella. Jo pelkkä ajatus Monosesta tai Matintalosta ensimmäisellä osuudella saa karvat pystyyn. Vielä karmeampi on ajatus Monosesta ankkurina.
Iivo olisi myös varmasti Sotsissa ollut siinä seitsemännessä taivaassa henkilökohtaisesta pronssista mutta parin kullan jälkeen se ei toki enää ole mitään. Jos uskot ettei noilla muilla ole kaikki pelissä koska ovat erilaisia tempperamentteja niin et vain taida paljoa huippu-urheilusta tietää.Varmaan tietävätkin, mutta harvasta tulee edes sellaista mielikuvaa, että kaikki on pelissä menestyksen eteen. Aika mukavuudenhaluinen mielikuva suuresta osasta meidän mj-hiihtäjistä välittyy, jopa Kristasta, joka vieläkin puhuu mitalitavoitteista. Eikö niitä himmeimpiä jo ole, jolloin looginen tavoite olisi se viimeinena askel eteenpäin? Eilen ihmeteltiin, miksi Iivo oli niin pettynyt pronssiin, koska monet meidän hiihtäjät olisivat olleet seitsemännessä taivaassa, jos ronssia olisi irronnut. Jos haluaa olla paras, niin ei kannata tyytyä huonompaan.
Mitä tällä nyt on väliä minkään kanssa? Tämän päivän mitalittomuudesta Roposen syyttäminen on turhaa kun ainoana hiihti pronssitahtia. Krista olisi varmasti myös pärjännyt jos olisi päässyt paremmista asetelmista avausosuuden jälkeen liikkeelle. Piipo ei kuitenkaan ollut missään kunnossa ja Mononen epäonnistui avaajana.
Varmaan tietävätkin, mutta harvasta tulee edes sellaista mielikuvaa, että kaikki on pelissä menestyksen eteen. Aika mukavuudenhaluinen mielikuva suuresta osasta meidän mj-hiihtäjistä välittyy, jopa Kristasta, joka vieläkin puhuu mitalitavoitteista. Eikö niitä himmeimpiä jo ole, jolloin looginen tavoite olisi se viimeinena askel eteenpäin? Eilen ihmeteltiin, miksi Iivo oli niin pettynyt pronssiin, koska monet meidän hiihtäjät olisivat olleet seitsemännessä taivaassa, jos ronssia olisi irronnut. Jos haluaa olla paras, niin ei kannata tyytyä huonompaan.
Tiedän kyllä Hakosen, Kertun ja Roposen parhaat saavutukset, mutta tämän kauden edesottamusten perusteella ei ollut mitään syytä odottaa, että nyt oltaisiin siinä tilanteessa, että yllettäisiin edes sille tasolle. Risenkin tasonnosto on tapahtunut normaalimatkoilla, mutta mitaliodotukset siellä olivat täyttä utopiaa. Sprinteissä mies ei ole ollut edelliskausien tasolla.
Mä en kyllä äkkiseltään osta tuota mukavuudenhaluisia-korttia. Ainakaan noiden huippujen osalta. Kestävyyslajit on raakaa touhua, hirveästi ei voi valehdella itselle tai muille. Asenteella tai tsempillä ei tilannetta paranneta.
Iivo on osoittanut, todistanut, itselleen että muille koneistonsa, ominaisuuksiensa ja suorituskykynsä olevan optimisti viritettynä perinteisellä top-1. 1-3. Pettymyksen purkautuessa on tiennyt että jotain jäänyt piippuun. Krista ei ihan yllä tuolle tasolle, jää muutaman prosenttiyksikön ja on tasaista haastaja-massaa ja mitalipotentiaalia taustalla. Hyvin harvoin jos koskaan on nostettu voittajasuosikiksi. Iivo sen sijaan on siellä kiistattomalla huipulla muiden haastettavana. Siinä on pieni ero.
Ei ne kolme henkilökohtaista olympiamitalia PingPongista silti mihinkään katoa. Silloin toimi nainen, kalusto, kaikki. Arvokisakeväät ei oo sisaria keskenään.
Iivo olisi myös varmasti Sotsissa ollut siinä seitsemännessä taivaassa henkilökohtaisesta pronssista mutta parin kullan jälkeen se ei toki enää ole mitään. Jos uskot ettei noilla muilla ole kaikki pelissä koska ovat erilaisia tempperamentteja niin et vain taida paljoa huippu-urheilusta tietää.
Mä en kyllä äkkiseltään osta tuota mukavuudenhaluisia-korttia. Ainakaan noiden huippujen osalta. Kestävyyslajit on raakaa touhua, hirveästi ei voi valehdella itselle tai muille. Asenteella tai tsempillä ei tilannetta paranneta.
Iivo on osoittanut, todistanut, itselleen että muille koneistonsa, ominaisuuksiensa ja suorituskykynsä olevan optimisti viritettynä perinteisellä top-1. 1-3. Pettymyksen purkautuessa on tiennyt että jotain jäänyt piippuun. Krista ei ihan yllä tuolle tasolle, jää muutaman prosenttiyksikön ja on tasaista haastaja-massaa ja mitalipotentiaalia taustalla. Hyvin harvoin jos koskaan on nostettu voittajasuosikiksi. Iivo sen sijaan on siellä kiistattomalla huipulla muiden haastettavana. Siinä on pieni ero.
Ei ne kolme henkilökohtaista olympiamitalia PingPongista silti mihinkään katoa. Silloin toimi nainen, kalusto, kaikki. Arvokisakeväät ei oo sisaria keskenään.
Jollain tavalla nautin tästä tämän päivän viestikyykkäyksestä, koska siinäpä nähtiin kouriintuntuvasti miten kaukana ollaan. Ruotsi vei kullan vielä suht nuorella joukkueella, kun täällä ihmetellään, että koskas meidän kolmenkympin hujakoilla olevat tulevaisuuden lupaukset alkavat realisoida pontentiaaliaan (spoiler: ei koskaan). Kiintiöpronssilla sitä olisi taas muutama leidi sementoinut paikkansa maajoukkueeseen muutamaksi kaudeksi.
Roponen, Pentsinen, Jylhä, Lehtonen, Kyllönen, Kerttu, Mononen, Hyvärinen, Hakola.. pää repeää ajatuksestakin, että kahden vuoden päästä elätellään taas toiveita, että joko nyt tulisi tältä porukalta se nappihiihto. Pentsinen nyt lopettaa, mutta eiköhän muuten tuosta porukasta vielä riitä penkkiurheilijalle iloa pitkäksi aikaa.
Jos tarpeeksi on lahjoja niin kai siellä pysyy mutta en usko että jos hiihtelee siellä jälkijoukoissa ja asenne ei ole kunnossa voisi pysyä maajoukkueessa. On siellä nyt kuitenkin edes sen verran vaihtuvuutta ollut.Jos palataan ihan siihen alkuperäiseen viestiini, niin lähdetään ihan siitä, että maajoukkueesta on vaikeampi pudota kuin sinne on päästä. Suomi-hiihdossa on suhteellisen olematon keskinäinen kilpailutilanne. Maajoukkueessakin on monta kaveria, jotka käytännössä pystyvät elättämään itsensä tällä hetkellä sillä, että hiihtävät sillä tasolla kuin hiihtävät. Suuria uhkia ei ole näköpiirissä, koska kansalliset haastajat kyntävät jossain kaukana. Maajoukkueessa on sen verran monta persoonaa, että pitäisin suurempana ihmeenä sitä, kaikilla pysyisi sataprosenttisesti fokus huippu-urheilijan elämäntavassa, varsinkin kun ihmisluonne on monesti laiskuuteen taipuvainen. Meillä on ollut jopa hiihdon maailmanmestari, josta valmentajat sanoivat, että lahjakkain mutta laiskin hiihtäjä ikinä. Miksi tämä ei pätisi heikompiinkin hiihtäjiiin?
Nuorten kisat taisi ennakkoon olla Piipon päätavoite kaudella mikä varmaan vaikutti tähän.Piipolla kunnonajoitus ei sen sijaan osunut nappiin.
Maajoukkueessa on sen verran monta persoonaa, että pitäisin suurempana ihmeenä sitä, kaikilla pysyisi sataprosenttisesti fokus huippu-urheilijan elämäntavassa, varsinkin kun ihmisluonne on monesti laiskuuteen taipuvainen. Meillä on ollut jopa hiihdon maailmanmestari, josta valmentajat sanoivat, että lahjakkain mutta laiskin hiihtäjä ikinä. Miksi tämä ei pätisi heikompiinkin hiihtäjiiin?
Nuorten kisat taisi ennakkoon olla Piipon päätavoite kaudella mikä varmaan vaikutti tähän.
Ei missään tapauksessa ole Monosen, Kertun, Kyllösen, Roposen, Pentsisen, Jylhän, Lehtosen ja Hyvärisen vika, että tällä kaudella heitä ei kukaan nuorempi hiihtäjä ole pystynyt hastamaan. Tai jos ensi tai sitä seuraavallakaan kaudella ei pysty. Jos he onnistuvat taas sementoimaan paikkansa joukkueessa, niin syy ei ole heidän.
Minä itse asiassa nostan hattua esimerkiksi Roposelle siitä, että on taas tälläkin kaudella hiihtänyt MC:ssä suhteellisen korkealla tasolla ja myös Monoselle ja Kyllöselle selkeästä kauden aikana tapahtuneesta tasonnostostaan.
Tämä on totta. Matintalon, Piipon ja Korvan harteilla on paljon. Poikkimäki, Koivisto ja Ruuskanen näytti ihan hyviä esityksiä nuorten kisoissa myös mutta sieltä on vielä pitkä matka aikuisiin. Toki siellä pari Niskasta, Pärmäkoski, Hakola ja Hyvärinen pysyy edelleen mutta ei materiaalissa liikaa laajuutta ole.En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.
En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.
En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.
Loppujen lopuksi Mononen hiihti omaan tasoonsa nähden suomalaisista selkeästi parhaiten, vaikka sekin meni aika lailla alakanttiin
Rok Benkovic mäkihypyn puolelta Oberista 2005. Kerran oli ollut kymppisakissa sillä kaudella ennen normaalimäen kultaansa. Hiihdosta pakko vetää kotiin päin ja sanoa Heikkisen kulta.Tuossa kun sain näyn miten Suomen yh-miehet nousevat lauantaina korkeimmalle korokkeelle, niin tuli mieleeni, että mikä mahtaa olla MM-hiihtojen tämän vuosituhannen tai vaikka koko historian suurin yllätysmestaruus? Mäessä on varmaan nähty kaikenlaista, entä ladulla?
Nähtäväksi jää, miten tuohon pystyvät. Suomella on jo pitkään ollut ongelmia talenttien kehittämisessä, ja jos sama trendi jatkuu, niin saa nähdä pystyvätkö Monosta, Kyllöstä, Niskasta tai Roposta (jos nyt jatkaa) vieläkään haastamaan. Pärmäkoskesta nyt puhumattakaan.
Tästä olen aivan samaa mieltä. Mistä itselleni herää kysymys että miten hyvin nuorten maajoukkueryhmät toimivat (nythän on kai alle 23 ja alle 18-vuotiaiden ryhmät). Tai vielä tärkeämpänä että millä tasolla valmennus ja vaikkapa leirit ovat maajoukkueleiritysten ulkopuolella.Mitä talentteja ne ovat sitten jos eivät pysty voittamaan tuon ikäisinä viittäkymmentä käyvää arvokisaveteraania, jonka oikea taso on mallia kansallinen. Suomessa ajatellaan aina, että vielä 27 vuotiaanakin ollaan talentteja vielä on aikaa jne. Oikeasti jos haluaa maailman huipulle, niin Piipon ja Matintalon iässä pitää olla jo kohtalaisen lähellä kansainvälistä huippua. Nyt ollaan helvetin kaukana.
Heikkisen pronssi taisi olla vielä isompi yllätys kun ei ollut taustalla yhtäkään mc-podiumia. Mutta vuoden 2007 15 vapaa ja Lars Berger ja Leanid Karnijenka olleet ehkä suurimmat yllätykset.Rok Benkovic mäkihypyn puolelta Oberista 2005. Kerran oli ollut kymppisakissa sillä kaudella ennen normaalimäen kultaansa. Hiihdosta pakko vetää kotiin päin ja sanoa Heikkisen kulta.
Mikä tämä Ritunvastainen ristiretki oikein on? Kyllä Roponen on edelleen maailmancup-tasoa eikä kansallista tasoa. Tänään hiihti kovempaa kuin pronssitaistelupari Saksa ja Venäjä osuudellaan.Mitä talentteja ne ovat sitten jos eivät pysty voittamaan tuon ikäisinä viittäkymmentä käyvää arvokisaveteraania, jonka oikea taso on mallia kansallinen. Suomessa ajatellaan aina, että vielä 27 vuotiaanakin ollaan talentteja vielä on aikaa jne. Oikeasti jos haluaa maailman huipulle, niin Piipon ja Matintalon iässä pitää olla jo kohtalaisen lähellä kansainvälistä huippua. Nyt ollaan helvetin kaukana.