MM-hiihdot 2019 Seefeldissä

[aceman81]

Roponen hiihti kovempaa kuin Saksa ja Venäjä eli ainoana suomalaisena kovempaa kuin pronssitaistojoukkueet.

Jos Roponen antoi nyt takaisin ne sekunnit jotka 2007 voittoisassa viestissä menetti.

Ajatella. 2007 otettu kultaa vapaan tyyliin parisprintistä Roponen-Kuitunen.

 

[Mäkelä]

Kyllä ne muutkin sen tietää. Mutta jos se olis näin helppoa niin maailma olis täynnä maailmanmestareita.

Hakolan huippu on toistaiseksi ollut pari arvokisafinaalia sprintissä ja nippu nelossijoja maailmancupissa. Lähellä sinäänsä käynyt mutta ei tainnut koskaan riittää. Vähän kuin Roponen, kuuden sakissa ollut arvokisoissa monta kertaa mutta mitalit jäi ottamatta. Hakolalla toki vielä mahdollisuuksia on. Kerttu Niskasellakin ne nelossijat tulleet tutuiksi. Huippuhiihtoja kyllä nähty viestissä mutta joku muu sitten pettänyt aina.

Varmaan tietävätkin, mutta harvasta tulee edes sellaista mielikuvaa, että kaikki on pelissä menestyksen eteen. Aika mukavuudenhaluinen mielikuva suuresta osasta meidän mj-hiihtäjistä välittyy, jopa Kristasta, joka vieläkin puhuu mitalitavoitteista. Eikö niitä himmeimpiä jo ole, jolloin looginen tavoite olisi se viimeinena askel eteenpäin? Eilen ihmeteltiin, miksi Iivo oli niin pettynyt pronssiin, koska monet meidän hiihtäjät olisivat olleet seitsemännessä taivaassa, jos ronssia olisi irronnut. Jos haluaa olla paras, niin ei kannata tyytyä huonompaan.

Tiedän kyllä Hakosen, Kertun ja Roposen parhaat saavutukset, mutta tämän kauden edesottamusten perusteella ei ollut mitään syytä odottaa, että nyt oltaisiin siinä tilanteessa, että yllettäisiin edes sille tasolle. Risenkin tasonnosto on tapahtunut normaalimatkoilla, mutta mitaliodotukset siellä olivat täyttä utopiaa. Sprinteissä mies ei ole ollut edelliskausien tasolla.

 

[Huppu]

Jos Roponen antoi nyt takaisin ne sekunnit jotka 2007 voittoisassa viestissä menetti.

Ajatella. 2007 otettu kultaa vapaan tyyliin parisprintistä Roponen-Kuitunen.

Mitä tällä nyt on väliä minkään kanssa? Tämän päivän mitalittomuudesta Roposen syyttäminen on turhaa kun ainoana hiihti pronssitahtia. Krista olisi varmasti myös pärjännyt jos olisi päässyt paremmista asetelmista avausosuuden jälkeen liikkeelle. Piipo ei kuitenkaan ollut missään kunnossa ja Mononen epäonnistui avaajana.

 

[Chris Sharma]

Siis mitä v..tua nyt taas? Kepan sijoitukseen on tasan yksi syy ja se on sairastuminen. Jos Matintalo tai Mononen avaa, saattaa viesti kaatua jo ensimmäiseen osuuteen. Niskasella on erittäin kovat näytöt takavuosien viesteistä päinvastoin kuin esim. Monosella. Jo pelkkä ajatus Monosesta tai Matintalosta ensimmäisellä osuudella saa karvat pystyyn. Vielä karmeampi on ajatus Monosesta ankkurina.

Näinhän tuossa kävi ja hyvin odotettu tapahtuma. Mononen on viesteissä surkea, nytkin hiihteli jonon hännillä tyytyväisenä. Kerttu olisi suoraan sairasvuoteelta tehnyt paremman suorituksen viestissä. Tuon ensimmäisen osuuden sukelluksen jälkeen vähän oli enää tehtävissä, varsinkaan kun ankkurina oli kuntonsa menettänyt ja erittäin vaikeissa olosuhteissa hiihtänyt Piippo. Ihan sama vaikka Suomi olisi ollut pronssitaistossa viimeisessä vaihdossa.

Suomen huollolle myös iso lampaanperse. Isoin huoltorekka ei näköjään takaa edes siedettäviä onnistumisia voitelupuolella. Toki urheilija valitsee sukset mutta paskasta on paha nyhtäistä.

 

[Huppu]

Varmaan tietävätkin, mutta harvasta tulee edes sellaista mielikuvaa, että kaikki on pelissä menestyksen eteen. Aika mukavuudenhaluinen mielikuva suuresta osasta meidän mj-hiihtäjistä välittyy, jopa Kristasta, joka vieläkin puhuu mitalitavoitteista. Eikö niitä himmeimpiä jo ole, jolloin looginen tavoite olisi se viimeinena askel eteenpäin? Eilen ihmeteltiin, miksi Iivo oli niin pettynyt pronssiin, koska monet meidän hiihtäjät olisivat olleet seitsemännessä taivaassa, jos ronssia olisi irronnut. Jos haluaa olla paras, niin ei kannata tyytyä huonompaan.

Iivo olisi myös varmasti Sotsissa ollut siinä seitsemännessä taivaassa henkilökohtaisesta pronssista mutta parin kullan jälkeen se ei toki enää ole mitään. Jos uskot ettei noilla muilla ole kaikki pelissä koska ovat erilaisia tempperamentteja niin et vain taida paljoa huippu-urheilusta tietää.

 

[aceman81]

Mitä tällä nyt on väliä minkään kanssa? Tämän päivän mitalittomuudesta Roposen syyttäminen on turhaa kun ainoana hiihti pronssitahtia. Krista olisi varmasti myös pärjännyt jos olisi päässyt paremmista asetelmista avausosuuden jälkeen liikkeelle. Piipo ei kuitenkaan ollut missään kunnossa ja Mononen epäonnistui avaajana.

Mä en oo Roposta syyttänyt mistään, enkä nyt tiedä mistä pitäskään. En toisaalta myöskään mitään menestyksen kannalta ratkasevaa ole häneltä odottanut enää toviin.

 

[aceman81]

Varmaan tietävätkin, mutta harvasta tulee edes sellaista mielikuvaa, että kaikki on pelissä menestyksen eteen. Aika mukavuudenhaluinen mielikuva suuresta osasta meidän mj-hiihtäjistä välittyy, jopa Kristasta, joka vieläkin puhuu mitalitavoitteista. Eikö niitä himmeimpiä jo ole, jolloin looginen tavoite olisi se viimeinena askel eteenpäin? Eilen ihmeteltiin, miksi Iivo oli niin pettynyt pronssiin, koska monet meidän hiihtäjät olisivat olleet seitsemännessä taivaassa, jos ronssia olisi irronnut. Jos haluaa olla paras, niin ei kannata tyytyä huonompaan.

Tiedän kyllä Hakosen, Kertun ja Roposen parhaat saavutukset, mutta tämän kauden edesottamusten perusteella ei ollut mitään syytä odottaa, että nyt oltaisiin siinä tilanteessa, että yllettäisiin edes sille tasolle. Risenkin tasonnosto on tapahtunut normaalimatkoilla, mutta mitaliodotukset siellä olivat täyttä utopiaa. Sprinteissä mies ei ole ollut edelliskausien tasolla.

Mä en kyllä äkkiseltään osta tuota mukavuudenhaluisia-korttia. Ainakaan noiden huippujen osalta. Kestävyyslajit on raakaa touhua, hirveästi ei voi valehdella itselle tai muille. Asenteella tai tsempillä ei tilannetta paranneta.

Iivo on osoittanut, todistanut, itselleen että muille koneistonsa, ominaisuuksiensa ja suorituskykynsä olevan optimisti viritettynä perinteisellä top-1. 1-3. Pettymyksen purkautuessa on tiennyt että jotain jäänyt piippuun. Krista ei ihan yllä tuolle tasolle, jää muutaman prosenttiyksikön ja on tasaista haastaja-massaa ja mitalipotentiaalia taustalla. Hyvin harvoin jos koskaan on nostettu voittajasuosikiksi. Iivo sen sijaan on siellä kiistattomalla huipulla muiden haastettavana. Siinä on pieni ero.

Ei ne kolme henkilökohtaista olympiamitalia PingPongista silti mihinkään katoa. Silloin toimi nainen, kalusto, kaikki. Arvokisakeväät ei oo sisaria keskenään.

 

[Mäkelä]

Mä en kyllä äkkiseltään osta tuota mukavuudenhaluisia-korttia. Ainakaan noiden huippujen osalta. Kestävyyslajit on raakaa touhua, hirveästi ei voi valehdella itselle tai muille. Asenteella tai tsempillä ei tilannetta paranneta.

Iivo on osoittanut, todistanut, itselleen että muille koneistonsa, ominaisuuksiensa ja suorituskykynsä olevan optimisti viritettynä perinteisellä top-1. 1-3. Pettymyksen purkautuessa on tiennyt että jotain jäänyt piippuun. Krista ei ihan yllä tuolle tasolle, jää muutaman prosenttiyksikön ja on tasaista haastaja-massaa ja mitalipotentiaalia taustalla. Hyvin harvoin jos koskaan on nostettu voittajasuosikiksi. Iivo sen sijaan on siellä kiistattomalla huipulla muiden haastettavana. Siinä on pieni ero.

Ei ne kolme henkilökohtaista olympiamitalia PingPongista silti mihinkään katoa. Silloin toimi nainen, kalusto, kaikki. Arvokisakeväät ei oo sisaria keskenään.

Onnistuihan se voittaminen jo Kristalta maailmancupeissakin viime vuonna jo kolmasti. Tietysti tuo Norjan huitoja oli poissa, mutta Björgen oli samankokoinen mörkö ja senkin nenättäminen lopulta onnistui. Näissä kisoissa Krista ilmoitti sitten uudelleen, että tavoitteena oli henkilökohtainen mitali. Tietysti tämä kausi on ollut aavistuksen nihkeää, mutta en tiedä miksi tätä sitten pitäisi kutsua, eikö sitä kehdata sanoa suoraan, että haluan voittaa, varsinkin jos on jo pystynyt moneen kertaan todistamaan, että kapasiteettia siihen on. Onko mielessä pieni epäilyksen siemen, että ei pysty tai joutuu naurunalaiseksi, kun ei onnistunutkaan?

 

[Mäkelä]

Iivo olisi myös varmasti Sotsissa ollut siinä seitsemännessä taivaassa henkilökohtaisesta pronssista mutta parin kullan jälkeen se ei toki enää ole mitään. Jos uskot ettei noilla muilla ole kaikki pelissä koska ovat erilaisia tempperamentteja niin et vain taida paljoa huippu-urheilusta tietää.

Jos palataan ihan siihen alkuperäiseen viestiini, niin lähdetään ihan siitä, että maajoukkueesta on vaikeampi pudota kuin sinne on päästä. Suomi-hiihdossa on suhteellisen olematon keskinäinen kilpailutilanne. Maajoukkueessakin on monta kaveria, jotka käytännössä pystyvät elättämään itsensä tällä hetkellä sillä, että hiihtävät sillä tasolla kuin hiihtävät. Suuria uhkia ei ole näköpiirissä, koska kansalliset haastajat kyntävät jossain kaukana. Maajoukkueessa on sen verran monta persoonaa, että pitäisin suurempana ihmeenä sitä, kaikilla pysyisi sataprosenttisesti fokus huippu-urheilijan elämäntavassa, varsinkin kun ihmisluonne on monesti laiskuuteen taipuvainen. Meillä on ollut jopa hiihdon maailmanmestari, josta valmentajat sanoivat, että lahjakkain mutta laiskin hiihtäjä ikinä. Miksi tämä ei pätisi heikompiinkin hiihtäjiiin?

 

[BitterX]

Mä en kyllä äkkiseltään osta tuota mukavuudenhaluisia-korttia. Ainakaan noiden huippujen osalta. Kestävyyslajit on raakaa touhua, hirveästi ei voi valehdella itselle tai muille. Asenteella tai tsempillä ei tilannetta paranneta.

Iivo on osoittanut, todistanut, itselleen että muille koneistonsa, ominaisuuksiensa ja suorituskykynsä olevan optimisti viritettynä perinteisellä top-1. 1-3. Pettymyksen purkautuessa on tiennyt että jotain jäänyt piippuun. Krista ei ihan yllä tuolle tasolle, jää muutaman prosenttiyksikön ja on tasaista haastaja-massaa ja mitalipotentiaalia taustalla. Hyvin harvoin jos koskaan on nostettu voittajasuosikiksi. Iivo sen sijaan on siellä kiistattomalla huipulla muiden haastettavana. Siinä on pieni ero.

Ei ne kolme henkilökohtaista olympiamitalia PingPongista silti mihinkään katoa. Silloin toimi nainen, kalusto, kaikki. Arvokisakeväät ei oo sisaria keskenään.

Erittäin hyvin sanottu siellä takana.

Krista kyllä ennen kauden alkua - kun voimasuhteet eivät olleet vielä kenenkään tiedossa - puhui terävimmässä kärjessä olemisesta niinkuin pitikin puhua ja vielä Johaugin ensimmäisten maailmancupin tyrmäyshiihtojen jälkeen hän uskoi, että ero siitä kaventuu ja että pystyy haastamaan Johaugin kauden edetessä. Ei se kaventunut ja jos nyt ennen Seefeldiä olisi puhunut kultamitalin ottamisesta, niin se olisi ollut täyttä haihattelua ja utopiaa - ja olisi kuulostanut lähinnä naurettavalta ja turhalta uskottelulta. Kestävyysurheilu on siinä mielessä tylyä, että mikään hurmio tai itsesuggestio ei riitä, jos kunto ei ole vaadittavalla tasolla. Hurmio ja kunto kulkevat käsi kädessä.

Kun olen koko kauden tiiviisti maastohiihtoa seurannut, niin oikeastaan voisi sanoa, että ei näissä kisoissa suomalaisittain kauden suorittamiseen nähden päin helvettiä ole menneet muut kisat, kuin naisten viesti ja molemmat pariviestit. Naisten puolelta Mononen (10 C ja skiathlon) ja Matintalo (10 C) ovat esittäneet ihan kauden parastaan, ja myös Kristan suoritus kympillä osoitti, että kauden parhaan kuntonsa hänkin on saavuttanut juuri oikeaan aikaan. Kertunkin osalta siltä vaikutti, mutta sairastelu pahimmalla mahdollisella hetkellä pilasi orastavan huippukunnon. Piipolla kunnonajoitus ei sen sijaan osunut nappiin. Roposesta ei voi sanoa mitään, kun ainoa startti on ollut viesti ja se oli tavallaan hävitty jo hänen osuudelleen tultaessa. Niissä olosuhteissa hänen hiihtonsa ei vaikuttanut huonolta, joskin viestin luonteen takia tuosta on aivan mahdoton tehdä mitään johtopäätöksiä.

Miesten osalta Niskanen ja Heikkinen näyttäisivät ajoittaneen kuntonsa juuri oikein. Iivolla ollut huonoa tuuria kaatumisen ja ilmeisesti myös välineiden osalta, mutta siitä huolimatta näkee jo pitkälle, että äijä on oikealla hetkellä aivan järjettömän kovassa kunnossa. Ainoastaan oikeastaan Hakola on ollut miesten puolella pettymys kauden tekemiseen nähden.

MItä sitten tulee valmistautumiseen koko kauteen, niin siinä on mennyt jotakin todella pahasti pieleen koko maajoukkueryhmällä ja erityisen paljon ihmetytti kauden alussa se, kuinka pihalla Kerttu ja Heikkinen olivat (Kyllösen tilanne ei ihmetyttänyt, koska kesä meni pitkälti toipuessa). Naisten puolella pitää tosin myös huomioida se, että erityisesti Ruotsi ja Venäjä on onnistunut nostamaan suuren määrän lahjakkaita hiihtäjiä maailman kärkipäähän (=kilpailu on kiristynyt ja kärki laajempi), kun taas Suomella a) perusrunko on ikääntymään päin ja heiltä suurta tasoharppausta on ollut vähän epärealististakin odottaa ja b) nuorten lahjakkaiden hiihtäjien määrä on vähäinen ja heidänkin (lähinnä Matintalo ja Piippo) kehityksensä on ollut verkkaista, mikä tuntuu olevan jostakin syystä tyypillistä Suomelle.

Jollain tavalla nautin tästä tämän päivän viestikyykkäyksestä, koska siinäpä nähtiin kouriintuntuvasti miten kaukana ollaan. Ruotsi vei kullan vielä suht nuorella joukkueella, kun täällä ihmetellään, että koskas meidän kolmenkympin hujakoilla olevat tulevaisuuden lupaukset alkavat realisoida pontentiaaliaan (spoiler: ei koskaan). Kiintiöpronssilla sitä olisi taas muutama leidi sementoinut paikkansa maajoukkueeseen muutamaksi kaudeksi.

Roponen, Pentsinen, Jylhä, Lehtonen, Kyllönen, Kerttu, Mononen, Hyvärinen, Hakola.. pää repeää ajatuksestakin, että kahden vuoden päästä elätellään taas toiveita, että joko nyt tulisi tältä porukalta se nappihiihto. Pentsinen nyt lopettaa, mutta eiköhän muuten tuosta porukasta vielä riitä penkkiurheilijalle iloa pitkäksi aikaa.

Ei missään tapauksessa ole Monosen, Kertun, Kyllösen, Roposen, Pentsisen, Jylhän, Lehtosen ja Hyvärisen vika, että tällä kaudella heitä ei kukaan nuorempi hiihtäjä ole pystynyt hastamaan. Tai jos ensi tai sitä seuraavallakaan kaudella ei pysty. Jos he onnistuvat taas sementoimaan paikkansa joukkueessa, niin syy ei ole heidän.

Minä itse asiassa nostan hattua esimerkiksi Roposelle siitä, että on taas tälläkin kaudella hiihtänyt MC:ssä suhteellisen korkealla tasolla ja myös Monoselle ja Kyllöselle selkeästä kauden aikana tapahtuneesta tasonnostostaan.

 

[Huppu]

Jos palataan ihan siihen alkuperäiseen viestiini, niin lähdetään ihan siitä, että maajoukkueesta on vaikeampi pudota kuin sinne on päästä. Suomi-hiihdossa on suhteellisen olematon keskinäinen kilpailutilanne. Maajoukkueessakin on monta kaveria, jotka käytännössä pystyvät elättämään itsensä tällä hetkellä sillä, että hiihtävät sillä tasolla kuin hiihtävät. Suuria uhkia ei ole näköpiirissä, koska kansalliset haastajat kyntävät jossain kaukana. Maajoukkueessa on sen verran monta persoonaa, että pitäisin suurempana ihmeenä sitä, kaikilla pysyisi sataprosenttisesti fokus huippu-urheilijan elämäntavassa, varsinkin kun ihmisluonne on monesti laiskuuteen taipuvainen. Meillä on ollut jopa hiihdon maailmanmestari, josta valmentajat sanoivat, että lahjakkain mutta laiskin hiihtäjä ikinä. Miksi tämä ei pätisi heikompiinkin hiihtäjiiin?

Jos tarpeeksi on lahjoja niin kai siellä pysyy mutta en usko että jos hiihtelee siellä jälkijoukoissa ja asenne ei ole kunnossa voisi pysyä maajoukkueessa. On siellä nyt kuitenkin edes sen verran vaihtuvuutta ollut.

 

[Huppu]

Piipolla kunnonajoitus ei sen sijaan osunut nappiin.

Nuorten kisat taisi ennakkoon olla Piipon päätavoite kaudella mikä varmaan vaikutti tähän.

 

[BitterX]

Maajoukkueessa on sen verran monta persoonaa, että pitäisin suurempana ihmeenä sitä, kaikilla pysyisi sataprosenttisesti fokus huippu-urheilijan elämäntavassa, varsinkin kun ihmisluonne on monesti laiskuuteen taipuvainen. Meillä on ollut jopa hiihdon maailmanmestari, josta valmentajat sanoivat, että lahjakkain mutta laiskin hiihtäjä ikinä. Miksi tämä ei pätisi heikompiinkin hiihtäjiiin?

Mitä tiedän Hakolasta, Heikkisestä, Niskasen sisaruksista, Monosesta, Roposesta ja Kyllösestä, niin kyseessä on joukko harjoitusnarkomaaneja, joiden ongelmana saattaa ennemminkin olla liiallinen harjoittelu ja itsensä limitille puskeminen, kuin laiskuus.

Näin se nykypäivän raa'assa kestävyysurheilumaailmassa useimmiten onkin ja valmentajien haaste on pikemminkin urheilijoiden suitsiminen, kuin piiskaaminen.

Nuorten kisat taisi ennakkoon olla Piipon päätavoite kaudella mikä varmaan vaikutti tähän.

Totta tämä, ehdottomasti.

 

[Mäkelä]

Ei missään tapauksessa ole Monosen, Kertun, Kyllösen, Roposen, Pentsisen, Jylhän, Lehtosen ja Hyvärisen vika, että tällä kaudella heitä ei kukaan nuorempi hiihtäjä ole pystynyt hastamaan. Tai jos ensi tai sitä seuraavallakaan kaudella ei pysty. Jos he onnistuvat taas sementoimaan paikkansa joukkueessa, niin syy ei ole heidän.

Minä itse asiassa nostan hattua esimerkiksi Roposelle siitä, että on taas tälläkin kaudella hiihtänyt MC:ssä suhteellisen korkealla tasolla ja myös Monoselle ja Kyllöselle selkeästä kauden aikana tapahtuneesta tasonnostostaan.

En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.

 

[Huppu]

En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.

Tämä on totta. Matintalon, Piipon ja Korvan harteilla on paljon. Poikkimäki, Koivisto ja Ruuskanen näytti ihan hyviä esityksiä nuorten kisoissa myös mutta sieltä on vielä pitkä matka aikuisiin. Toki siellä pari Niskasta, Pärmäkoski, Hakola ja Hyvärinen pysyy edelleen mutta ei materiaalissa liikaa laajuutta ole.

 

[BitterX]

En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.

Periaatteessa - jos verrataan tämän päiväisiä viestijoukkueita paperilla - niin mitään saumaa Suomella ei mitaleille pitänyt ollakaan etenkin, kun huomioidaan vielä se, että kaikkien Suomen hiihtäjien ominaisuudet sopivat paremmin vitosta selvästi pidemmille matkoille. Vaikkapa Ruotsilla, Saksalla ja USA:lla oli joukkueet, joissa oli paljon sekä sprinttimatkoilla että normaalimatkoilla vahvoja hiihtäjiä, kun taas Suomella vahvuudet ovat enemmänkin normaali- ja pitkillä matkoilla). Norjalla nyt taas on sen verran kova maajoukkue kokonaisuudessaan, että sieltä saadaan kasaan aina voittajasuosikkijoukkue. Voidaan sanoa, että omalla ja varmasti monen muunkin kohdalla "mitaliodotukset" perustuivat ennen kaikkea siihen, että viesti on luonteeltaan niin arvaamaton. Useimmiten joitakin yllätyksiä viesteissä tapahtuukin.

EDIT. Jos katsotaan vaikka Pärmäkoskea ja Monosta, niin heillä molemmillahan normaalimatkoilla alku on loppuun nähden aina varsin hidas. Kunnossa ollessaan molemmat pystyvät aina kiristämään ruuvia siinä vaiheessa, kun sprintti-normaalimatkaominaisuuksien hiihtäjillä alkaa heille luontaisen nopean startin jälkeen kapasiteetti loppumaan (esim. vaikka Pärmäkoski vs. Stina Nilsson tai Mononen vs. Sandra Ringwald). Tulevaisuudessa toki esim. Anita Korva on enemmänkin tuota 4x5km viestiin sopivaa sprintti-normaalimatkatyyppiä.

 

[aceman81]

En minä heitä siitä syytäkään, että heitä parempia ei löydy. Tämä tarina tuntuu niin tutulta ja epäilen, että kahden vuoden päästä taas ollaan ladattu ylimitoitetut mitaliodotukset. Sen jälkeen ihmetellään, että kuinkas tässä näin kävi. Tasoa pitäisi saada laajemmaksi, mutta mitään radikaalia muutosta ei taida olla näköpiirissa ja samalla jengillä mennään, kunnes he alkavat yksi toisensa jälkeen nostaa monoja naulaan.

Ketkä muuten lataa ylimitoitetut mitaliodotukset?

Toki tässä on huuhdottu kotikisoista kultaa, olympialaisissa ihan kaikkee, ihan ok olla optimistinen.

Siltikin, tää on sellasta pöhinän aikaa. Osin katteettomankin. Liiton miehet iskee toiveet yläkanttiin, Yleisradio näkee/haluaa nähdä mitalimahdollisuuksia joka nurkassa, iltapäivälehdet myy tarinoilla ja odotuksilla klikkejä.

Ei siinä, likiltähän siinä pari muutakin mitalia on ollut. Mustin arvio 50% onnistuminen potentiaalisista matkoista ja 4 mitalia olis voinut toteutuakin. Näin ei käynyt.

Silti realistisimmat katsoo koko kauden kuvaa, ei yksittäisiä onnistumisia, ja pitävät arviot pöhinän alapuolella.

 

[benicio]

Tuossa kun sain näyn miten Suomen yh-miehet nousevat lauantaina korkeimmalle korokkeelle, niin tuli mieleeni, että mikä mahtaa olla MM-hiihtojen tämän vuosituhannen tai vaikka koko historian suurin yllätysmestaruus? Mäessä on varmaan nähty kaikenlaista, entä ladulla? Tuli mieleen Lars Berger Sapporon 15km:llä, mutta voiko norjalaisen voitto koskaan mikään yllätys olla?

PS: Hirvonen kepittää Riiberin loppukirissä. Saksalainen tummuu viimeisessä nousussa.

 

[aceman81]

Nyt vasta luin Hartsan lausuman Iltasanomista. Paljon puhuva sitaatti:

Loppujen lopuksi Mononen hiihti omaan tasoonsa nähden suomalaisista selkeästi parhaiten, vaikka sekin meni aika lailla alakanttiin

Suomen naiset romahtivat karmealla tavalla, Harri Kirvesniemi tuomitsee kohuratkaisun – nostaa esiin Pärmäkosken virheen

- Krista aloitti liian kovaa ja se kostautui. Ekat 1-1,5 km olis pitäny malttaa 5-10s hitaammin

- Etukäteen jo tiedettiin vapaan osuuksien muodostuvan raskaiksi, joten Krista olis pitänyt asetella sinne

- Niskasen pudottaminen oli virhe, startteja jo alla, kunto tuloillaan ja pärjäsi se sairastellut Anderssonkin

- Raskas keli oli tiedossa. Laura - Kepa -Ritu - Krista

 

[Raid76]

Suomen miehet viestiin odotetussa järjestyksessä; Hakola - Niskanen - Heikkinen - Hyvärinen.

Jotain nopeita huomioita;

Huomenna mitä ilmeisimmin sataa vettä. Avausosuudella Norjalla Iversen ja Venäjällä Larkov. Tuossa on jollakin tapaa Venäjällä pieni mahdollisuus iskeä Jos Iverseniä ei maita.

Norja; Iversen - Sundby - Roethe - Klaebo
Venäjä; Larkov - Bessmerktnyh - Bolshunov - Ustiugov

 

[Barnes]

Tuossa kun sain näyn miten Suomen yh-miehet nousevat lauantaina korkeimmalle korokkeelle, niin tuli mieleeni, että mikä mahtaa olla MM-hiihtojen tämän vuosituhannen tai vaikka koko historian suurin yllätysmestaruus? Mäessä on varmaan nähty kaikenlaista, entä ladulla?

Rok Benkovic mäkihypyn puolelta Oberista 2005. Kerran oli ollut kymppisakissa sillä kaudella ennen normaalimäen kultaansa. Hiihdosta pakko vetää kotiin päin ja sanoa Heikkisen kulta.

Aikamoisia kaneja hatusta kyllä vedetään miesten viestiin, kun Ranskalla on ankkurina Jouve ja Italia pistää Pellegrinon kakkososuudelle. Siellä selkeästi luotetaan, ettei perinteisellä eroja tule.

 

[Pavlikovsky]

Nähtäväksi jää, miten tuohon pystyvät. Suomella on jo pitkään ollut ongelmia talenttien kehittämisessä, ja jos sama trendi jatkuu, niin saa nähdä pystyvätkö Monosta, Kyllöstä, Niskasta tai Roposta (jos nyt jatkaa) vieläkään haastamaan. Pärmäkoskesta nyt puhumattakaan.

Mitä talentteja ne ovat sitten jos eivät pysty voittamaan tuon ikäisinä viittäkymmentä käyvää arvokisaveteraania, jonka oikea taso on mallia kansallinen. Suomessa ajatellaan aina, että vielä 27 vuotiaanakin ollaan talentteja vielä on aikaa jne. Oikeasti jos haluaa maailman huipulle, niin Piipon ja Matintalon iässä pitää olla jo kohtalaisen lähellä kansainvälistä huippua. Nyt ollaan helvetin kaukana.

 

[Taitopelaaja]

Jos kisoja tähän mennessä ajattelee, niin toki sijoitusten puolesta on varmasti mennyt alakanttiin. Vaikka kauden tulosten perusteella ei paljoa ole voinut odottaa. Suomen menestysmahdollisuudet ovat olleet viime vuosia enemmän yksistään Iivon ja Kristan harteilla.

Jos puhutaan suoraan mitaleista, niin aika vähän mitalisuosikkeja Suomelta on lähtenyt matkoille. Sprinteissä mitali- eikä edes finaalisijoituksia voinut edes märissä unissa odottaa. Skiathlonissa miehissä mitali olisi ennakolta vaatinut suurta venymistä ja naisissakaan Pärmäkoski ei edellisvuosien tasoinen mitalisuosikki ollut. Toki mitalia toivoi, mutta olisi se vaatinut pientä venymistä kauteen peilaten. Parisprintissä miehillä oli kohtuullinen mahdollisuus mitaleille, eikä mitalitaistelusta lopulta kauaksi jääty. Naisissa mitali olisi ollut täydellisenä päivänä mahdollinen, mutta kokonaisuutena epätodennäköinen. Perinteisen normaalimatkoilla Iivolta odotettiin vähintään mitalia ja sen hän otti. Naisissa Kristalla jälleen vähän sellainen fifty-fifty. Naisten viestissä mitali olisi vaatinut isompaa venymistä kuin parisprintissä. Itse pidin Suomea ehdokkaana sijoille 4-6.

Näin ollen Suomella on ollut mielestäni yhdellä matkalla selkeästi "pakkomitali" (miesten perinteinen 15km) ja kolmessa sellainen potentiaalinen mahdollisuus mitaliin (Kristan henkilökohtaiset matkat sekä miesten parisprintti). Sijoitukselliset jälkimmäiset menivät alakanttiin, mutta selkeitä mitalikandidaatteja ei oltu missään. Naisten viestit taas olisi vaatinut täydellistä kalustoa ja pöljää päivää kaikilta.

Periaatteessa mahdollisuuksia on ollut siis neljään mitaliin, mutta todennäköisyys tälle oli kuitenkin hyvin pieni. Vähän sama kuin Ruotsi olisi odottanut tähän mennessä Kallalta vähintään kolmea mitalia. Tämän kauden kuntoon nähden epärealistista, mutta aiempiin arvokisoihin nähden kuitenkin mahdollisia.

 

[TAM]

Mitä talentteja ne ovat sitten jos eivät pysty voittamaan tuon ikäisinä viittäkymmentä käyvää arvokisaveteraania, jonka oikea taso on mallia kansallinen. Suomessa ajatellaan aina, että vielä 27 vuotiaanakin ollaan talentteja vielä on aikaa jne. Oikeasti jos haluaa maailman huipulle, niin Piipon ja Matintalon iässä pitää olla jo kohtalaisen lähellä kansainvälistä huippua. Nyt ollaan helvetin kaukana.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Mistä itselleni herää kysymys että miten hyvin nuorten maajoukkueryhmät toimivat (nythän on kai alle 23 ja alle 18-vuotiaiden ryhmät). Tai vielä tärkeämpänä että millä tasolla valmennus ja vaikkapa leirit ovat maajoukkueleiritysten ulkopuolella.
Sehän on selvä että rahallinen tuki kohdistuu enemmän niihin jo huipulla oleviin kuin huipulle yrittäviin urheilijoihin. Mikä toisaalta on varmaan ansaittua niille huipulla oleville muttei ainakaan helpota uusien nousua mukaan.

 

[Huppu]

Rok Benkovic mäkihypyn puolelta Oberista 2005. Kerran oli ollut kymppisakissa sillä kaudella ennen normaalimäen kultaansa. Hiihdosta pakko vetää kotiin päin ja sanoa Heikkisen kulta.

Heikkisen pronssi taisi olla vielä isompi yllätys kun ei ollut taustalla yhtäkään mc-podiumia. Mutta vuoden 2007 15 vapaa ja Lars Berger ja Leanid Karnijenka olleet ehkä suurimmat yllätykset.

Mitä talentteja ne ovat sitten jos eivät pysty voittamaan tuon ikäisinä viittäkymmentä käyvää arvokisaveteraania, jonka oikea taso on mallia kansallinen. Suomessa ajatellaan aina, että vielä 27 vuotiaanakin ollaan talentteja vielä on aikaa jne. Oikeasti jos haluaa maailman huipulle, niin Piipon ja Matintalon iässä pitää olla jo kohtalaisen lähellä kansainvälistä huippua. Nyt ollaan helvetin kaukana.

Mikä tämä Ritunvastainen ristiretki oikein on? Kyllä Roponen on edelleen maailmancup-tasoa eikä kansallista tasoa. Tänään hiihti kovempaa kuin pronssitaistelupari Saksa ja Venäjä osuudellaan.

Matintalon kausi ollut pettymys viime kauden jälkeen. Piipolta nähty ihan hyviä suorituksia myös. Polkuja on erilaisia, Johan Olsson ainakin sanoo hei. Näissäkin kisoissa henkilökohtaisen mitalitilin avaajissa löytyy vanhempaakin jengiä: Retivyh 27 vuotta, Bessmertnyh 32 vuotta ja Eide 29 vuotta.