Ihme vitun kitinää. Tuloksesta pelataan ja siihen nähden ollaan oltu turnauksen paras joukkue. Ei tappioita varsinaisella peliajalla, kaikista peleistä kertynyt pisteitä.
Isolla maalierolla voittaminen ei ole mikään indikaattori mistään. Oliko 2019 ihan sama "ongelma" ja tuli maailmanmestaruus. Mutta liian vähän maaleja... byäää.
Eihän tää nyt mitään tähtiloistetta ole ollut. Ja ratkasuvoiman rajallisuus tulee testiin jossain vaiheessa.
Mutta tulosta on tullut ja nimenomaan niillä aseilla joilla Suomi tupannut turnauksista menestystä hakemaan.
Päinvastoin voisi ajatella sen olevan voimavara ja rikkaus miten Leijonat, Jalosen tässä tapauksessa, repii materiasta optimin irti ja tähtää voittamiseen. Jos marraskuussa olis ilmotettu tän olevan Suomen rosteri niin tokkopa olis hattuja heitelty ilmaan Shellin baareissa. Toki, JJalonen penkin takana ja edelleen tuoreessa muistissa oleva 2019 temppu on hieman vähentänyt panikointia pelkän nimilistan perusteella.
Lundell tekee läpimurtoa ja luo tarinaa, Ruotsalainen ja Määttä on vetreitä tekijämiehiä, joukkue on totutun tiivis, sitoutunut ja kurinalanen. Näillä aseilla raastetaan, kävi miten kävi.
Toki, on ymmärrettävää mikäli joku kaipaa enempi NHL/KHL-erikoismiehiä terästämään tehoja ja hallintaa, mutta kulloinkin täytyy mennä sillä rosterilla mikä on käsissä ja luoda sellanen konsepti joka antaa parhaan mahdollisuuden voittaa koko roska.