Noilla sinun argumenteillasi voitaisiin vaikka todeta seuraavaa:
IIvo Niskaselta pitää kieltää osallistuminen Olympialaisiin jos ei edes osallistu kaikkiin Tour de Skin kilpailuihin. Eihän tuollainen rusinat pullasta -meininki vetele. Edustuskieltoon ja SM-kilpailujen kautta hakemaan taas edustusoikeutta.
Siinä sitten Iivo, pari asiantuntijaa ja hiihtoliiton johto miettivät että mikä on sopiva pituus edustuskiellolle ja mikä on minimimäärä Tour de Skin kilpailuja joihin Iivon on seuraavan olympiadin aikana osallistuttava jotta voi taas seuraavissa hiihtää Suomen väreissä. Tottakai urheilijaystävällisen komitean kanssa pohditaan, kaikilla on hyvä pössis ja päästään positiiviseen lopputulokseen, eikä Heikkisen Mattia sitten jälkikäteen harmita viestissä kun ei ole Iivon kaltaisia vapaamatkustelijoita mukana.
PS: Yksi asia mikä keskustelutyylissäsi harmittaa on se, että kun muut esittävät jotain hypoteettisia tilanteita, niin jätät vastaamatta alkuperäiseen kysymykseen ja pureudut johonkin yksityiskohtaan joka mielestäsi ei pidä paikkaansa, vaikka kyseessä on hypoteettinen tilanne. Kun esimerkiksi esitin tilanteen, jossa Jukka Jalonen ei saisi valita Rasmus Ristolaista vuoden 2020 World Cupiin (hypoteettinen tilanne) niin vastauksesi oli, että Jukka Jalosta ei haittaisi koska hän on henkilökohtaisesti arvostanut MM-kisoihin osallistumisen korkealle. Olisin kaivannut jonkinlaista mielipidettä siitä, että onko edustuskieltojärjestelmä silloin toiminut mielestäsi toivotulla tavalla, kun valmentajan valinnanvaraa rajoitetaan jääkiekkoliiton pikkumaisten kostojen toimesta.
Vastataan nyt tähän, kun on jäänyt harmittamaan. Järjestelmä olisi mielestäni toiminut ihan hyvin, jos on ollut käytössä yhdessä sovitut pelisäännöt, joita pelaaja on rikkonut niin monta kertaa, että on ansainnut edustuskiellon (jääkiekkoliiton ja silloisen valmennusjohdon mielestä) ja nyt sitten seuraavankin päävalmentajan (on se sitten sama vanha tai joku uusi) on sitouduttava aiempiin päätöksiin (bännihän kestäisi vain yhdet arvokisat). Mutta vielä paremmin järjestelmä on toiminut, jos se on ennaltaehkäissyt edustuskieltoon johtavat useat perusteettomat kieltäytymiset.
Hiihtoesimerkki taas menee aivan pieleen. Oikein se menisi vaikkapa näin:
Iivo Niskanen on päättänyt jättää MM-kisat väliin, koska on päättänyt hiihtää vain maailmancupia ja Tourin, koska haluaa maksimoida tienestinsä. Suomen hiihtoliitolle ja kansalle arvokisat ovat kuitenkin ne tärkeimmät. Tällöin voitaisiin pohtia, annetaanko edustuskielto myös olympialaisiin, jos ei kerran MM-kisatkaan kiinnosta. Kenties yksi kerta voitaisiin katsoa läpi sormien eikä sairastuneena tai muusta syystä tarvitse hiihtää, mutta jos alkaa muodostua tavaksi, niin voidaan sanktioita harkita.
Hiihdon tapauksessa tosin olisi otettava huomioon se, että ei puhuta ylipalkatuista miljonääreistä (ainakaan vielä), vaan urheilijoista, joista lähes kaikki joutuvat tekemään vielä toisen uran urheilu-uransa jälkeen. Mitä tulee SM-hiihtoihin, niin en lätkässäkään vaadi osallistumista tossulätkähöntsäilyihin.
Täysin analogisia nämä tilanteet eivät ole ottaen huomioon, että hiihtäjät tarvitsevat sponsoreita ja sponsorit haluavat hiihtäjät MM-kisoihin. Lätkässä persettä ei tarvitse myydä kuin änäriseuralleen ja silloinkin varsin hyvää korvausta vastaan. Ja sekin vielä, että hiihdossa suurimman tähden poissaolo veisi kaikki mahdollisuudet menestykseen, lätkässä asia olisi helpommin korvattavissa.
edit. Hiihdossa olympiakisakieltoja parempi idea on maajoukkueesta poisjättö ajaksi x, jolloin urheilijalla ei olisi maajoukkueen tukea leirityksiin yms.