MM 2017: Suomi

Tila
Viestiketju on suljettu.
Hauskaa lukea erilaisia kolumneja ja kommentteja, joissa jälkikäteen ihaillaan ja ihmetellään Suomen tekemää bluffia. Toiset ihmettelee sitä jälkikäteen, toiset ymmärsi sen jo Kanada-pelin alkupuolella (todisteet viestihistoriassani). Olkoon tämä mehustelu miten ylimielistä tahansa, kertoo tuo paljon myös Suomen jääkiekkojournalismin kyvyttömyydestä ymmärtää peliä ja turnauksen kulkua. Kuka pässinpää paljastaisi oman taktiikkansa kaksi päivää ennen kuolemanottelun samankaltaista jengiä vastaan? Varsinkin kun tiedetään, että jenkit eivät tunne Suomea niin hyvin kuin vaikkapa Ruotsi tai Venäjä.
Mitä voi odottaa tahoilta, jotka alunperinkin vaativat Marjamäkeä nopeuttamaan Leijonien pelaamista niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan ratkaisupelejä varten? Hehän luulivat, että Marjamäki tuli järkiinsä, kun peliä nopeutettiin. Koomisin symboli tälle surkeudelle on, kun IL:n Santtu Silvennoinen ehti uutisessaan ottaa kunnian siitä, että media ja kannattajat saivat Marjamäen pään kääntymään pelin hidastamisen suhteen. (ja huutonaurut voi päästä tässä kohdassa)

Marjamäki ei kusettanut pelkästään team USA:ta, vaan koko unista kannattaja- ja mediakuntaa.
 

Eddie

Jäsen
Vituttaa Suomalainen mentaliteetti siitä, että kun päästään välieriin, niin turnaus on onnistunut. Tai että hopea on hyvä mitali. Kumpikin on täyttä paskaa.
2-8-3 on hyvä saldo, jos ajatellaan määrääjos taas mitalejen väriä niin täyttä paskaa. Miten voidaan olla 10 kertaa finaalissa, ja 2 kertaa voittaa. 20% onnistumisprosentti. Jos tähän otetaan vielä Canada Cup, Olympialaiset jne.. niin prosentit menee vielä huonommaksi. Kai te kaikki ymmärrätte, että turnaus on nykyään onnistunut vain silloin jos voitetaan finaali? Mulle ei ainakaan kelpaa enää mikään muu mitali kuin kulta, kaikki muu tuntuu niin turhalta. Mut hei, ens vuonna uusiks :) Kuten ollaan nähty, Suomen materiaalilla ei ole mitään väliä, sieltä tulee aina sama lopputulos, joten siihenkään ei voida perustaa väitettä "Hopee oli hyvä tällä joukkueella". Huomenna kaatuu Ruotsi, ja finaalissa otetaan taas turpaan. Onnistunut turnaus siis :)

No joopa joo... Tuo asenne se vasta paska onkin ja tekee meistä suomalaisista tällaisia kyynisiä paskoja, jollainen itsekin valitettavasti hieman olen. Meidän pitäisi päinvastoin kannustaa positiivisemmalla hengellä, eikä ottaa jokaista tappiota niin pirun vakavasti. Tämä Marjamäki ajojahti on hyvä esimerkki näistä kisoista. Tuo asenne on vähän tuollainen kummallinen ikäänkuin itsekin kuuluisi tuohon joukkueeseen. Me kannattajat emme ole osa joukkuetta, emmekä voi vaatia heiltä yhtään mitään. Meidän pitää vain kannustaa ja toivoa parasta. Kaikki muu teennäistä sohvakotsausta ja kuten sanoin jotain ihme fantasiamaailmassa elämistä.

Toki kyynisillä paskapäillä on toinenkin hieman neutraalimpi nimi. Se on sitä asiantuntevaa kädet ristissä istuvaa jääkiekkokannattajakuntaa, joka uskaltaa kannustaa ja taputtaa, jos kaikki muutkin ympärillä sitä tekevät. Silloinkin se vähän hävettää ja jännittää. Peli toki haukutaan sujuvasti paskaksi, jos kentällä ei flowta, eikä hienoja maaleja näe eikä mestaruuksia tule.

Tällainen se olen valitettavasti minäkin.
 

Knap

Jäsen
No joopa joo... Tuo asenne se vasta paska onkin ja tekee meistä suomalaisista tällaisia kyynisiä paskoja, jollainen itsekin valitettavasti hieman olen. Meidän pitäisi päinvastoin kannustaa positiivisemmalla hengellä, eikä ottaa jokaista tappiota niin pirun vakavasti. Tämä Marjamäki ajojahti on hyvä esimerkki näistä kisoista. Tuo asenne on vähän tuollainen kummallinen ikäänkuin itsekin kuuluisi tuohon joukkueeseen. Me kannattajat emme ole osa joukkuetta, emmekä voi vaatia heiltä yhtään mitään. Meidän pitää vain kannustaa ja toivoa parasta. Kaikki muu teennäistä sohvakotsausta ja kuten sanoin jotain ihme fantasiamaailmassa elämistä.

Toki kyynisillä paskapäillä on toinenkin hieman neutraalimpi nimi. Se on sitä asiantuntevaa kädet ristissä istuvaa jääkiekkokannattajakuntaa, joka uskaltaa kannustaa ja taputtaa, jos kaikki muutkin ympärillä sitä tekevät. Silloinkin se vähän hävettää ja jännittää. Peli toki haukutaan sujuvasti paskaksi, jos kentällä ei flowta, eikä hienoja maaleja näe eikä mestaruuksia tule.

Tällainen se olen valitettavasti minäkin.
Mutta 2-8-3. Suomalaiset ansaitsisivat parempaa. Miksi aina finaalissa pitää jäätyä? Miksi aina me?

En muista kuka sen sanoi, mutta joku asiantuntija kertoi asian olevan oikeasti näin: "Joukkueelle fanit ovat tärkeämpiä, kuin joukkue faneille", eli ehkä ei kuuluta suoranaisesti joukkueeseen, mutta tärkeitä me kaikki olemme Suomalaisessa jääkiekossa.

En hauku peliä, enkä ole glory hunter, että seuraan joukkueita peliesitysten mukaan. Seurasin vaikka b-sarjaa, kuten varmaan suurin osa täälläkin. Eikä pointtinani ollut tuoda näin suurta negatiivisuttaa asiaan, mutta mielestäni Suomen olisi aika ruveta pelaamaan myös se finaali ottelu. Johtuuko se sitten pelaajista, vai valmentajista. Minä väitän että kummastakin. Koutsi ei osaa valmistaa pelaajia siihen tärkeimpään, tai pelaajat ei vaan ole parhaimmillaan. Johtopäätöksenä olisi mielestäni se, että seuraavan valmentajan tulisi olla valmentaja, joka on voittanut sitä kaikista kirkkainta maajoukkueessa. Realistiset siis on Kivi tai Jukka Jalonen. Jukka Jalosella kaksi kultaa maajoukkueissa, Kivellä yksi.
Kuvailisin Marjamäen jälkeistä aikaa "all in" aikana, jolloin se kulta olisi vaan pakko saada. Kivi ruoriin, NHL pelaajia messiin ja saatana päätyyn asti. Toivottavasti ei tarvitse sitä 16 vuotta odottaa, kuten edellisen kerran.
 

bebeto

Jäsen
Perjantain päänavaus: Yhteistyöjääkiekon voitto on fanin tappio | Blogit | Faneille.com

Tuossa on rohkea ja vähän toisenlainen näkemys Leijonien pelistä. Tosi virkistävää luettavaa.

Linkki vie faneille.comiin

Harvinaisen hölmö fanipoikakirjoitus, pettymys Pingviinien tappiosta ottaa ilmeisesti koville. Olisihan se hauskaa jos oma suosikkijoukkue pitäisi kiekkoa 99% peliajasta jolloin ei tarvitsisi kauheasti puolustella, tällaisia joukkueita ei vaan taida mistään sarjasta löytyä.
 

BlackWolf

Jäsen
Sen verran haluan kuitenkin mainita, että Toivon tietenkin Suomen voittavan maailmanmestaruuden, tottakai. Haluaisin sen tulevan vaan täysin ylivertaisella pelillä, joka ei jätä mitään jossiteltavaa
Ihan ilman sarvia ja hampaita, niin voitkos kertoa meille kaikille mistä reilu 5 miljoonainen kansa kaivaa sellasia pelaajia, millä voidaan voittaa ylivertaisesti joku 250M asukkaan ja 10 kertaisen pelaajamassan maa? Survey of Players (linkki iihf:n sivuille) Tuolta nyt voit vähän kaivaa osviittaa asiasta.

Suomi on tänään, huomenna ja ylihuomennakin maa jolla voi olla jopa maailman mittakaavalla muutama erittäin laadukas pelaaja, mutta ikinä me ei voida päästä sellaiseen tilanteeseen, että me kilpaillaan jonkun USA:n tai Kanadan kanssa paremmuudesta yksilötaidossa, voimassa ja nopeudessa, ei varsinkaan kun sielä voi vetää nappia naamariin ja leuat levenee. Teemulta voi kysyä leuasta lisää, maidolla kun ei leuka kasva. Sillon pitää voittaa jollain muulla ja sellasta seppää ei olekkaan, että siitä viihdyttävää saa.
 

Wiljami

Jäsen
Meidän pelin (oikein toteutetun) kritisointi on sinänsä turhaa että niin kauan kun on säännöissä sallittua ja mahdollistaa voittamisen, niin totta kai sitä pelataan. Tuloksesta näissä turnauksissa (samoin kuin esim Liigassa) pelataan ja usein tilanne on ikävästi se että altavastaajan on pakko taktikoida pärjätäkseen paremmille. Suomen rosteri näissä kisoissa saattaisi oikeuttaa paperilla johonkin sijoille 7-8 (mikä olisikin sijoitus ollut kun olisi lähdetty kohkaamaan jenkkejä vastaan), mutta tuo tuskin montaa kannattajaa tyydyttäisi. Muutenkin hyvä muistaa että Suomi onnistuu kisoista toiseen (ok, ei vessoissa) ylittämään potentiaalinsa rosteriin nähden. Toki vituttaa vastapuolta ja sieltä odottaisi näitä "väärin voitettu" kommentteja (ja kuinka nautinkaan u20 finaalissa kaatuneiden ruotsalaisten "trettiotalets ospel" vuodatuksista), mutta kummallisesti kritisointia tulee myös kannattajilta.

Ja itsekin kritisoin Marjamäkeä valintoineen heikkojen esitysten takia. Toki jälkikäteen voi pitää hyvänä että hitaan kontrollikiekon periaatteita harjoiteltiin uudella porukalla jopa niissä matseissa joissa materiaalietu oli eittämättä Suomella ja joista olisi koohotuskiekolla saatu varmasti viihdyttäviä murskajaisia. Kyllähän se vaan aivan karmealta näytti harjoitella viiden linjahyökkäystä maaliviivan tasalta kun vastassa joukkue johon tuollaisia kuvioita ei tarvitsisi käyttää ja joka ei itse asiassa edes pelaa sellaisella tasolla että kuviolla näyttäisi olevan minkäänlaista järkiperäistä tarkoitusta.

Kontrollikiekko kuulunee Suomen peli-identiteettiin vielä pitkään, toivon materiaalin paranevan siinä määrin että toteutusta voidaan nopeuttaa ja muuttaa varmemmaksi. En usko edes kanukkien uskaltavan puskea kahdella avaajaan jos siltä lähtee satavarma avaussyöttö paineen alla ja Suomi välittömästi vähintään 4-3 yv hyökkäykseen (vieläpä sen verran vauhdilla ettei kärkikarvaajat ehdi luistella takaisin pelin alle kuten nykyisin käy).
 

godspeed

Jäsen
Vähän hassua, että pitäisi pelata iloista hurlumhei-peliä ja hävitä sillä, kuin pelata vähän "tylsempää" peliä ja voittaa sillä. Ihan käsittämätöntä. Tulkaa jo kotiin sieltä ennen välierää kerta faneille ei tarjota havaiji-kiekkoa.
 

Tornados

Jäsen
Ihan ilman sarvia ja hampaita, niin voitkos kertoa meille kaikille mistä reilu 5 miljoonainen kansa kaivaa sellasia pelaajia, millä voidaan voittaa ylivertaisesti joku 250M asukkaan ja 10 kertaisen pelaajamassan maa? Survey of Players (linkki iihf:n sivuille) Tuolta nyt voit vähän kaivaa osviittaa asiasta.

Suomi on tänään, huomenna ja ylihuomennakin maa jolla voi olla jopa maailman mittakaavalla muutama erittäin laadukas pelaaja, mutta ikinä me ei voida päästä sellaiseen tilanteeseen, että me kilpaillaan jonkun USA:n tai Kanadan kanssa paremmuudesta yksilötaidossa, voimassa ja nopeudessa, ei varsinkaan kun sielä voi vetää nappia naamariin ja leuat levenee. Teemulta voi kysyä leuasta lisää, maidolla kun ei leuka kasva. Sillon pitää voittaa jollain muulla ja sellasta seppää ei olekkaan, että siitä viihdyttävää saa.

Peli on tietysti muuttunut, mutta ainakin 90- luvulla (-94, -95) Suomi pelasi voittavaa ja viihdyttävää kiekkoa.
 

Mark Fox

Jäsen
Meikäläinen on jo vuosia ihmetellyt, mitä se Meidän peli oikein tarkoittaa. Kun aina vaan Suomi kuulemma sitä pelaa, vaikka valmentaja vaihtuu ja peli näyttää aivan toisenlaiselta.
 
Lähdetään ensin olennaisesta, eli oli kova temppu Marjamäen jengiltä päästä välieriin valmentajan ensimmäisessä MM-turnauksessa. Tähän ei ole pystynyt mm. Summanen, Westerlund, J. Jalonen eikä K. Jalonenkaan. Kovaksi tuon suorituksen tekee erityisesti se, kun katsoo materiaalia ja aiempien pelien otteita. Juuri oikeaan peliin saatiin tuosta materiaalista huippusuoritus irti. "Win the right games."

Kun katsoin Kanada-peliä, näytti jotenkin selvältä, että Suomi ei lähtenyt voittamaan sitä peliä, tai pelannut aivan tosissaan. Niin pitkälle en osannut asiaa nähdä, että Marjamäki tietoisesti johdatti USA:ta harhaan. Kerrankin Suomi valitsi taktisemman lähestymistavan, eikä lähtenyt täysillä, soitellen sotaan ja kaikki pelit on voitettava -mentaliteetilla turnaukseen. Esimerkiksi Torinossa Suomi tyhjäsi akkunsa Yhdysvaltoja ja Venäjää vastaan, ja finaalissa pidemmän korren vei Ruotsi, joka oli taktisesti hävinnyt Slovakialle Kanadan välttämiseksi, ja Ruotsin tie oli huomattavasti kevyempi Sveitsi- ja Tsekki-pelien muodossa. Väite "jos kultaa halutaan, kaikki vastustajat on joka tapauksessa voitettava" ei sinänsä pidä paikkansa, koska sopivilla pudotuspelipareilla saadaan tietyt inhokit (tässä Ruotsin tapauksessa Kanada) putoamaan, jolloin tätä inhokkia ei tarvitsekaan voittaa itse. Viime vuoden MM-kisoissa Suomi jyräsi Kanadan alkusarjassa 4-0, mutta tarjosi samalla Kanadalle oppimateriaalia siitä, miten Leijonien pelikirja lamautetaan täydellisesti revanssiottelussa.

Nyt USA lähti Suomi-peliin takki auki. Yhdysvallat menestyi ikään kuin liian hyvin alkusarjassa, eikä ollut henkisesti valmis siihen, että huonosti menestynyt joukkue voisi kuolemanottelussa syttyä ja lähettää heidät kotimatkalle. Lisäksi Suomen hidastempoinen pelitapa alkoi kerrankin toimia juuri niin kuin sen pitääkin: hidastetaan vastapuolen peli täysin, jotta materiaaliero tasoittuu ja voidaan kurinalaisella viisikkopelaamisella saavuttaa voitto. Mielestäni USA ei ollut huono tai krapulassa, vaan Suomen pelitapa perustui siihen, että tehdään USA:sta niin huono. Ei mitään viihdyttävintä lätkää, mutta kerrasta poikki -pudotuspelit ovat aivan oma maailmansa, joissa voitto on tärkeämpi kuin tyylipisteet. Suomi vei Yhdysvaltoja sekä taktisesti että pelitavallisesti. "We fooled them all with the first -- games", sanoi Anze Kopitar World Cupissa, kun Team Europe kaatoi Yhdysvallat.

Yksi, mikä huolestuttaa tässä vaiheessa, on Leijonapelaajien nälkä. Pelin jälkeen kaikissa haastatteluissa hehkutettiin, miten oli Suomen paras peli turnauksessa, ja kaikki meni niin hyvin. Niin. Ehkä kaikki meni liiankin hyvin. Aina, kun joukkue on halunnut menestyä ja on edennyt päätyyn asti, pelaajat ovat aina haastatteluissa sanoneet, että vielä voi ja pitääkin parantaa, turnauksen tärkein peli on vasta edessä. Näin oli vuoden 2011 mestaruusjoukkueessa, ja näin oli U20-kisoissa vuosina 2014 ja 2016. Torinon olympialaissa 2006 ja Moskovan MM-kisoissa 2007 kuulosti voitetun välierän jälkeen siltä, että vatsa oli täynnä Venäjä-voiton jälkeen. Oltiin pelattu niin huikea peli, ja sen jälkeen seuraavassa pelissä (finaalissa) ei saatu itsestään parasta irti. Samalta tuntui myös Sotsin olympialaisissa Venäjä-puolivälierän jälkeen, ja viime vuoden MM-kisoissa Venäjä-välierän jälkeen. Jos kultaa halutaan, pelin pitää parantua koko ajan.

Toivottavasti Leijonilla riittää siis virtaa ja taisteluintoa viikonloppuna, ettei tyydytä paikkaan Top 4:ssä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että Ruotsilla, Kanadalla ja Venäjällä on sen verran ylivertainen materiaalia Suomeen nähden, etten pidä sitä Marjamäeltä alisuorittamisena, vaikka seuraavat kaksi peliä hävittäisiinkin. Ei ole realistista odottaa kahta voittoa seuraavista peleistä. Toisaalta, tässäkin piilee avain Suomen menestykseen mitalipeleissä: kukaan ei odota joukkueelta mitään, joten heillä ei ole mitään menetettävää, ja he voivat paineettomassa tilassa lähteä altavastaajana haastamaan kovempia maita.
 

BlackWolf

Jäsen
Peli on tietysti muuttunut, mutta ainakin 90- luvulla (-94, -95) Suomi pelasi voittavaa ja viihdyttävää kiekkoa.
Millos olet viimeksi katsellut? Taitaa aika kullata muistot. Tuo USA pelihän oli jopa jäätävän nopeaa kiekkoa siihen verrattuna.
 

ijuka

Jäsen
Mutta 2-8-3. Suomalaiset ansaitsisivat parempaa. Miksi aina finaalissa pitää jäätyä? Miksi aina me?
Niin, minulla muuten on oma mielipiteeni tästä. Mielestäni Suomalaiset ovat aika usein keskivertoa huonompia back-to-back peleissä. En tiedä mistä se sitten johtuu, mutta NHL:ssä olen kiinnittänyt tähän huomiota. Ja Liigassakin sen kyllä huomaa miten pelin taso romahtaa back-to-backeissä. Ja koska finaalit ovat olleet back-to-back semi-finaalin jälkeen(Ja Suomi yleensä joutuu pelaamaan ihan täysillä voittaakseeni semit) niin kauan kuin muistan, tässä on mielestäni ehkä se pääsyy. Tämä on tietty voin oma teoriani.

edit: Noh, eivät ne ilmeisesti niin kauaa olekaan olleet heti seuraavana päivänä, joten analyysi hieman ontuu.



Se tässä nyt on vähän outoa miten paljon Suomen esitystä USA:ta vastaan nyt hehkutetaan. Jep, voitto tuli mikä on toki hienoa, mutta maalipaikat hävittiin tasakentällisin 6-14, kuten mainitsinkin pian pelin jälkeen. Laukaukset hävittiin myös ja tasakentällisin suorastaan murskaavasti. Jäähyjä jenkit ottivat liikaa ja sehän Suomelle sen voiton mielestäni loppujen lopuksi toikin, mutta voisi nyt objektiivisesti analysoida tätäkin ottelua, vaikka miten maalintekopeli jääkiekko onkin.

Jos se pelisuunnitelman taktiikka oli saada Jenkit ottamaan jäähyjä, niin silloin se kai onnistui odotusten mukaan, mutta jos tarkoituksena oli saada paremmat mahdollisuudet voittoon tasaviisikoin, niin en voi pitää sitä kovin onnistuneena. Kai Ruotsiakin vastaan on sama suunnitelma, eli pitää toivoa että vastustaja ottaa enemmän jäähyjä.
 
Viimeksi muokattu:
Se tässä nyt on vähän outoa miten paljon Suomen esitystä USA:ta vastaan nyt hehkutetaan. Jep, voitto tuli mikä on toki hienoa, mutta maalipaikat hävittiin tasakentällisin 6-14, kuten mainitsinkin pian pelin jälkeen. Laukaukset hävittiin myös ja tasakentällisin suorastaan murskaavasti. Jäähyjä jenkit ottivat liikaa ja sehän Suomelle sen voiton mielestäni loppujen lopuksi toikin, mutta voisi nyt objektiivisesti analysoida tätäkin ottelua, vaikka miten maalintekopeli jääkiekko onkin.

Jos se pelisuunnitelman taktiikka oli saada Jenkit ottamaan jäähyjä, niin silloin se kai onnistui odotusten mukaan, mutta jos tarkoituksena oli saada paremmat mahdollisuudet voittoon tasaviisikoin, niin en voi pitää sitä kovin onnistuneena. Kai Ruotsiakin vastaan on sama suunnitelma, eli pitää toivoa että vastustaja ottaa enemmän jäähyjä.

Ymmärtääkseni Suomen ensimmäiseen maaliin asti maalipaikat menivät suht tasan. Sen jälkeen Suomi alkoi puolustaa ja omat maalipaikat jäivät vähiin. Jos USA olisi tullut pian tasoihin, olisi pelinkuva taas muuttunut ja maalipaikkalukemat näyttäneet erilaiselta.

Ja kyllä Ruotsiakin vastaan ensisijainen suunnitelma on antaa vastustajalle mahdollisimman vähän ja huonolaatuisia maalipaikkoja. Plussaa olisi sitten, että saataisiin luotua hyviä maalipaikkoja itse. Ylivoimapeli tulee nytkin olemaan todella tärkeä osa-alue. Olisihan se toki mukavaa saada tasakentällisinkin paikkoja. Suomella vaan on sen verran heikko materiaali, että olisi kohtuutonta odottaa millään pelitavalla Suomen dominoivan maalipaikkatilastoja näin kovia vastuksia vastaan.
 
Ottelun tuomarilinja tulee ratkaisemaan paljon. Joko tuomarit on otteluun määrätty? Jos pillin varressa huseeraa esimerkiksi se "fuck you"-tuomari mouhoamassa, niin voi odottaa Suomen saavan kohtuuttomasti jäähyjä varsinkin kun Ruotsi on koko turnauksen ajan itkenyt tuomaritoiminnasta ja sellainen saattaa vaikuttaa. Alivoimalta ei ottelua voiteta.
 
Mitä voi odottaa tahoilta, jotka alunperinkin vaativat Marjamäkeä nopeuttamaan Leijonien pelaamista niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan ratkaisupelejä varten? Hehän luulivat, että Marjamäki tuli järkiinsä, kun peliä nopeutettiin. Koomisin symboli tälle surkeudelle on, kun IL:n Santtu Silvennoinen ehti uutisessaan ottaa kunnian siitä, että media ja kannattajat saivat Marjamäen pään kääntymään pelin hidastamisen suhteen. (ja huutonaurut voi päästä tässä kohdassa)

Marjamäki ei kusettanut pelkästään team USA:ta, vaan koko unista kannattaja- ja mediakuntaa.

Ilmeisesti kusetti myos Suomen joukkuueen pelaajia, koska Osala oli USA pelin jalkeen sita mielta etta hyvin meni kun alettiin kaantamaan nopeammin eika pelattu pelkkaa viivelahtoa.
 
Ilmeisesti kusetti myos Suomen joukkuueen pelaajia, koska Osala oli USA pelin jalkeen sita mielta etta hyvin meni kun alettiin kaantamaan nopeammin eika pelattu pelkkaa viivelahtoa.
Ei pidä paikkaansa. Tuo kommentti ei voi koskea USA-peliä.
 

Cannibal

Jäsen
Hauskaa lukea erilaisia kolumneja ja kommentteja, joissa jälkikäteen ihaillaan ja ihmetellään Suomen tekemää bluffia. Toiset ihmettelee sitä jälkikäteen, toiset ymmärsi sen jo Kanada-pelin alkupuolella (todisteet viestihistoriassani). Olkoon tämä mehustelu miten ylimielistä tahansa, kertoo tuo paljon myös Suomen jääkiekkojournalismin kyvyttömyydestä ymmärtää peliä ja turnauksen kulkua. Kuka pässinpää paljastaisi oman taktiikkansa kaksi päivää ennen kuolemanottelun samankaltaista jengiä vastaan? Varsinkin kun tiedetään, että jenkit eivät tunne Suomea niin hyvin kuin vaikkapa Ruotsi tai Venäjä.

Tää "kusetus" ja sen ylistys on lähtenyt täysin lapasesta. Onko jengi oikeasti niin pihalla, että kuvittelee USA:n organisaation tietojen Suomesta perustuvan sen edelliseen otteluun? Faktat ovat ne, että Suomi pelasi erinomaisen pelin ja jenkit epäonnistuivat melko pahasti kaikessa. Siitä toki iso kunnia Suomelle myös. Mutta se että Kanada-pelin farssilla oltaisiin jotenkin vaikutettu USA:n otteluun valmistautumiseen on aika kaukaa haettua.

Vähän hassua, että pitäisi pelata iloista hurlumhei-peliä ja hävitä sillä, kuin pelata vähän "tylsempää" peliä ja voittaa sillä. Ihan käsittämätöntä. Tulkaa jo kotiin sieltä ennen välierää kerta faneille ei tarjota havaiji-kiekkoa.

Mulle kelpaa kyllä tylsempikin peli varsinkin kun materiaali on mitä on, mutta voisiko olla mahdollista, että sen sijaan että aina todetaan perustavanlaatuisena faktana se materiaalin paskuus, voitaisiinkin keskittyä siihen miten sitä materiaalia saataisiin lähemmäs esimerkiksi Ruotsin tasoa? Siellä on n. 3 kertaa enemmän NHL-pelaajia eikä selitykseksi riitä nyt se, että "on isompi maa". Ruotsissa on kuitenkin vielä ykköslajina jalkapallo. Sekä Suomen että Ruotsin pitäisi pystyä haastamaan Kanada misä tahansa kisoissa jatkuvasti ilman, että siihen tarvittaisiin taktista nappiosumaa tai ihmettä.
 
Tää "kusetus" ja sen ylistys on lähtenyt täysin lapasesta. Onko jengi oikeasti niin pihalla, että kuvittelee USA:n organisaation tietojen Suomesta perustuvan sen edelliseen otteluun? Faktat ovat ne, että Suomi pelasi erinomaisen pelin ja jenkit epäonnistuivat melko pahasti kaikessa. Siitä toki iso kunnia Suomelle myös. Mutta se että Kanada-pelin farssilla oltaisiin jotenkin vaikutettu USA:n otteluun valmistautumiseen on aika kaukaa haettua.
Tämän voi kysyä myös toisin päin - josko se loisi lisää tilaa oivallukselle.

Luuletko sinä oikeasti, että Suomi olisi "kuolemanpelissä" lähtenyt pelaamaan sillä pelitavalla, jolla se Kanadaa vastaan pelasi? Ei tietenkään! Suomi käänsi peliä kuin vesitautinen, paineisti jatkuvasti kahdella Kanadan pakistoa, pakit ajoivat syviin, pelin alla 1-2 miestä... Kerropa @Cannibal oma näkemyksesi siitä, miksi kummassa Marjamäki halusi Suomen pelaavan Kanadaa vastaan sellaisella tavalla, jonka ammattimies täysin sataprosenttisen varmasti ymmärsi tuhoon tuomituksi voittotodennäköisyyden kannalta?

Lisäksi on mielenkiintoinen kysymys - jos USA siis oli scoutannut Suomen Meidän peliläisen pelitavan, jota alkusarjan alkupuolella pelattiin - mikseivät he pelanneet taktisesti suhteessa Suomen Meidän peliin? USA ei ollut valmistautunut hyökkäämään viidellä miehellä Suomen trapia vastaan, eikä sen puoleen ollut valmistautunut paineistamaan Suomen hitaita lähtöjä saadakseen pelin virtaamaan identiteettinsä mukaisesti.
 
Ei pidä paikkaansa. Tuo kommentti ei voi koskea USA-peliä.

Joo kylla se oli ihan USA pelia koskeva ja USA pelin jalkeen annettu mietinta Osalalta. Voithan sa vangata tastakin, mulla taitaa olla Oskun suominumero jossain talles - ainakin sen faijan numero on tos.

"Pelillisesti ruvettiin kääntämään nopeammin, eikä pelattu vain niitä hitaita lähtöjä."

Ma sanoin sulle jo pelin aikana, etta Suomi kaantaa nopeammin, eika pelannut niita todella hitaita viivelahtoja koko bandi maalin takana kuin pari hassua kertaa. Tsekkaile otteluseurantaketjusta.
 
Ma sanoin sulle jo pelin aikana, etta Suomi kaantaa nopeammin, eika pelannut niita todella hitaita viivelahtoja koko bandi maalin takana kuin pari hassua kertaa. Tsekkaile otteluseurantaketjusta.
Olet väärässä. On rumaa väittää asiasta, jossa on kertakaikkiaan väärässä.

Suomi pelasi USA-ottelun ensimmäisessä erässä kolmanneksi eniten viivelähtöjä, kun otetaan huomioon kaikki Suomen aiemmat turnauksen erät. Suomi pelasi huimat yhdeksän(9) viivelähtöä: enemmän Suomi on pelannut vain Sveitsi-ottelun kolmannessa erässä sekä Slovenia-ottelun ensimmäisessä erässä.

Tuo Oskar Osalan kommentti ei kertakaikkiaan voi koskea USA-ottelua, vaan kolmea aiempaa turnauksessa pelattua ottelua. Suomi hidasti pelaamistaan USA-ottelussa ennennäkemättömän hienosti. Ensimmäisessä erässä rytmitys onnistui sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan; kahdessa viimeisessä erässä rohkeus ei riittänyt (johtuen USA:n prässistä) rytmittää hyökkäämistä, jonka seurauksena hyökkäyspeli jäi käytännössä vastahyökkäysten varaan. Tällöin Suomi tietenkin käänsi peliä nopeasti, koska oli pakko.
 
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös