Nonni, homma paketissa ja on kyllä sanottava, että olisi ollut melkoinen perseennäyttö pelille nimeltä jääkiekko jos tuo mukamas maailman kehittynein pelitapa olisi vienyt finaaliin asti.
Aina voi tietysti vedota siihen tähän, mutta minun silmiin Säteri pelasi juuri niin hyvin, kuin veskari voi, joten siihen kenenkään on turha vedota.
Niille torveloille jotka muka peliä ymmärtäen laskeskelee niitä lähtöjä, niin edelleen, lähdetäänpä niin, näin, tai noin sillä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä, tuottaako ne lähdöt yhtään mitään pelillisesti vai ei.
Suomi ja meidän peli osoitti kuinka modernia se todellakin oli, kaksi erää täysin jaloissa ja ne harvat hyökkäykset, joissa oli mitään järjen häivää, tuli nopeista käännöistä, joihin Suomi oli pakotettu. Kolmannessa sitten oppitunti hurreilta, kuinka pelataan näennäisen paineen alla omalla puolustusalueella.
Ruotsin pelitapa oli sitä, mitä tuolla tasolla pitää ollakin. Kateellisena katsoin kuinka voitetaan peli voittamalla keskialue, varsinaiset maalinedustat kun yllättäen meni 1 - 1.
Ilahduin ja toivon, että pitää paikkansa, kun Ara sanoi jollakin erätauolla, että junioripuolella tuo träppipaska on jäämässä historiaan, olisi pitänyt jäädä jo kauan sitten.
Kirjoitin aiemmin, että suomen mestaruus olisi puolivälierä, mutta jenkkien juniorijengin totaalisen jäätymisen vuoksi päästiin jopa neljänneksi. Tämä sementoi Marjamäen aseman, ok, mutta pelitavalle täytyy tapahtua isoja muutoksia. Kiekoton peli, jota peli edellyttää, jotta voi olla kiekollista peliä on syytä saada agendalle ja kuntoon. Ilman vaistoa, intensiteettiä ja tilanteiden tunnistamiskykyä on yks lysti kuinka hitaasti kyetään lähtemään, kuokkaan tulee joka tapauksessa nykylätkässä.