Oliko tämän päivän tappiossa todella sinusta ongelma Leijonien viivelähtöpelissä? Omaan silmääni ongelma oli usein itse asiassa se, ettei maltettu koota riittävästi viisikkoa, vaan alettiin puskea ylös organisoitua vastustajaa vastaan liian nopeasti tai yksilövetoisesti kuljetellen. Ja kuitenkin peli tuotti todella paljon maalipaikkoja, vaikka ykkösketju vietti välipäivää.
Huomioitko lainkaan, että se puskeminen johtui siitä, ettei tuo pelitapa tarjoa järjellistä edistävää syöttömahdollisuutta, koska kiekollinen vajavuus estää nopeat käännöt, jolla sitä organisoimatonta puolustusta vastaan pääsisi. Näissä jo pelatuissa v - v, ranska matseissa on ollut silmiinpistävää myös, kun pakki saa omalla alueella kiekon paineettomassa tilanteessa vastustajan dumppauksen tai vaihdon takia, toinen pakki on enemmän tiellä, kuin tarjoamassa pelisuuntaa, kun kiekolliselle tulee paine. Minä en osaa kuvitella, mikä pelillinen viisaus tässä piilee, että sen sijaan, että tarjonta tulisi kiekottomalta pelin kannalta järkevästi se päinvastoin estää yhden mahdollisen liikesuunnan kiekolliselta puolustajalta. Ei ole yksi ja kaksi kertaa, kun vastustaja saa helposti prässättyä kiekon pois jo ennen omaa puolustussinistä tämän takia.
Kenttien pelaamisesta ei voi juurikaan edes puhua, koska keskialueella, josta nykylätkässä on muodostunut yksi tärkeimmistä pelin rakentamisen alueista ei tapahdu kiekottomilla yhtään mitään, ei tarjontaa, ei liikettä. Se johtaa siihen, että joko kiekollinen joutuu riplailemaan riskialttiisti (Aho eilen) ja menettäessään oma puolustus on taatusti pihalla ja kyvytön vaikuttamaan peliin, tai kun syöttösuuntia ei ole ja pakki sattuu pääsemään kärkikarvaajan ohi, mitään muuta se ei voi tehdä, kun kuskata punaiselle ja dumpata päätyyn tai roiskaista pitkän, kun kiekollista yksilötaitoa ei ole riittävästi, eikä jalkakaan vastustajalle riitä. Keskialueen ylitykseen ei siis ole minkäänlaista ideaa, korkeintaan riskialtis painottomalle puolelle syöttö seisovalle pelaajalle, joka lyö sen sitten rumpuun ja toivoo parasta. Nykykiekossa keskialue voitetaan syötöin kiihtyvään liikkeeseen, jolloin mahdollisuus on hyökätä hallitusti rintamana tai ajoittaen ristikulmaan, mutta aina kiihtyvään liikkeeseen, koska muutoin paineistaminen on mahdotonta/ajanhukkaa.
Moni pohtija esittää täällä, että niitä maalipaikkoja oli riittävästi, no, oikeastaan se on silmänlumetta, Ranskankin materiaalilla tosiasiassa voitettiin peli suvereenisti kahdella muulla pelin tärkeimmällä osa - alueella, maalien edessä. Maalipaikkoja oli näennäisesti, mutta ei sellaisia, jotka ilman onnenkantamoisia olisivat voineet johtaa maaliin. Koko pelissä katsoin olevan kolme sellaista paikkaa, joissa pelaamalla saatiin paikka, jossa vain maalivahti tai paska laukaus esti maalin synnyn. Se, että hyökkäysalueen peli meni kulmissa jyyräämiseksi tai tukehtui blokkeihin, johtui yksinomaan siitä, että peli hävittiin keskialueella sata nolla. Maalipaikat syntyivät siis enemmän sattumalta ja vastustajan virheistä, jolloin niiden onnistuminenkin on sattumaa, eikä määrätietoisen tekemisen tulos.
kaikki nähty ja näkyvä indikoi sitä, että Suomi on taktisesti pudonnut kelkasta, eikä yksilötaidollisesti kykene tätä mitenkään kompensoimaan, edes heppoisimpia vastustajia vastaan. Osasyy voi olla liian taktiikkaan sidottu junnukiekko, koska jos missä on muuhun kiekkomaailmaan verrattuna ammottava aukko, niin ns. vaistopelaamisessa. Toki myös perusyksilötaito syöttämisessä liikkeestä liikkeeseen, so. kyky antaa riittävän tarkkoja ja kovia syöttöjä ja kyky ottaa niitä liikkeessä haltuun ilman niiden kimpoilemista minne sattuu. Puuttuu siis kiekkovarmuus+tempo.
Marjamäen niskaan en kaikkea tietenkään sälytä, hän tulee kuitenkin kiekolliseen peliin vihamielisestä träppiliigasta ja toimii niillä opein, joten sylttytehdas on isosti liiton sokeudessa pelin kehityksen suhteen ja yksisilmäisessä sm - liigassa, jossa mennään yhden tempun ponilla ja pidetään kiinni siitä ja joukkueiden menestys on pääasiassa kiinni rosterien tasokkuudessa pelillisten identiteettien ja erilaisten tapojen suhteen. Sitä niittää mitä kylvää. En kuitenkaan päästä valmennusta harjaamatta tuosta, vaan näyttö on selvä, ettei ihan tason vaatimaa osaamista penkin takaa löydy ja sen todistaa tilastot.
