Euroopan joukkueessakin oli enemmän kiinnostavia pelaajia kuin ensi vuoden Olympialaisissa yhteensä.
Miten hyvin muistat Lillehammerin olympiakisat? Eihän sielläkään tosiaan nähty kuin sellaisia täytemiehiä kuten Paul Kariya, Petr Nedved, Chris Therien, Peter Forsberg, Håkan Loob, Mats Näslund, Kenny Jönsson, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Sami Kapanen, Mikko Mäkelä, Janne Laukkanen, Brian Rolston, Peter Stastny, Zigmund Palffy, Miroslav Satan ja Robert Svehla. EHT-ryönää, jos verrataan Euroopan World Cup -joukkueen nimilistaan.
WC:n finaaliottelu sen sijaan pelattiin puoliksi autiona ammottavalle hallille, kun P-Amerikkalaisia ei pahemmin kiinnostanut Euroopan yhdistelmäjoukkue vs. Kanada.
Ja finaalilippujen hinnat romahtivat mustassa pörssissa, kun Eurooppa tiputti Ruotsin. Aika moni kanadalainenkin siis ymmärsi, miten keinotekoinen ja typerä viritelmä oli kyseessä. Eräs vanhempi herrasmies kuvaili sitä välierässä osuvasti: "A team with no history and no future."
Ja kun nyt nimimerkki
@Captain K nosti esiin maineikkaan Moskovan TsSKA:n, rohkenen veikata, että kyllä senkin kannattajilla nousisi mieleen ajatus "että mitähän v***ua", jos KHL:n finaaleissa tulisikin Magnitokorskin tai Kazanin sijaan vastaan Zagrebin, Spartakin, Novokuznetskin, Habarovskin ja Toljatin yhdistelmäjoukkue.
Sitä pidän muuten melkoisen ironisena, että kaveri haukkuu Suomen MM-kisajoukkueen kannattajia "isäm maan puollustajiksi" pilkaten näin heidän heikkoa suomen kielen osaamistaan, ja sitten melkein samaan hengenvetoon puhuu itse jostain CSKA:sta.
Ja Suomihan vei alkulohkossa Kanadaa näytöstyyliin 4-0 ja finaalikin oli tiukka taisto, jossa Suomi ei vaan saanut millään kiekkoa sisään.
Aika kaunisteltu näkemys. Kanada hallitsi finaalia ihan selvästi. Jos joukkue pystyy 60 minuutin aikana luomaan pari-kolme laatumaalintekopaikkaa kuten Suomi tuossa pelissä, ei ole mikään ihme, että se jää nollille.