Ville Lajusen ongelma on nopeus, tai tarkemmin se puute. Jos kiekko menetetään hyökkäysalueella, ja puolustajat ovat tukemassa hyökkäystä, ongelmat alkavat. Tuolla luistelunopeudella ei vaan pärjää tällä tasolla. Väitänpä, että The Kapteenikin on suorassa luistelussa Lajusta nopeampi.En nyt tiedä onko tuo todellisuudessa ollut sen enempää katastrofi kuin muutkaan parit. Todellisuudessahan Lajusella on Ohtamaan ohella pakiston paras teholukema +3.
Jollakin tavalla tuntuu siltä, että Jaakolan tai Lajusen virheisiin suhtaudutaan huomattavasti kriittisemmin kuin vaikkapa Hongan tai Lehtosen vastaaviin.
Suomi pelasi täysin pystysuunnan hokia ja jätti kaikki kortit piiloon jenkkien valmennukselta.
On väärin sanoa, että yritetään "väkisin lähteä hitaasti". Kun vastustaja on lähellä antamassa paineen, ei ole kyse siitä, että joukkue yrittäisi ottaa viivelähdön. Kyse on siitä, että peli on yksinkertaisesti pakko jatkaa alakautta, kun paine tulee ylhäältä. Joskus sekin sitten epäonnistuu kiekonmenetyksen muodossa, mutta se, että yritetään purkaa paine alakautta kiekolla, on pelirohkeutta ja pelin pelaamista. Roiskiminen on oma taiteenlajinsa, mutta yksilönkehityksenkin kannalta meidän kannattaa Suomessa vaalia kiekossa pysymisen kulttuuria aivan pojista lähtien.Mutta sitten taas toisaalta, olihan siinä muutama paikka, missä yritettiin väkisin lähteä hitaasti, mutta lopputuloksena oli jotain ihan eri luokan komediaa, kuin ne Pittsburgin videot, joille te olette täällä aiemmin naureskellut.
Miten Suomen olisi tänään mielestäsi pitänyt tänään pelata? Mitä pelitavallisia muutoksia olisit tehnyt? Soitatko mahdollisesti vain suutasi, kuten teit silloinkin, kun Suomi pelasi siten, että päädyit toivomaan Suomen pelaavan sillä tavalla kuin se pelaa nyt?puklu
Tahaton komiikka on yleensä sitä parasta, niin tässäkin. Suomi räpelsi ja rimpuili niinkuin vain suunnattoman paljon heikompi pystyy. Mitään sellaista "taktiikkaa" ei Marjamäellä ole, eikä ollut, jonka voisi johonkin piilottaa. Kaveri veteli hymyssä suin hikoilematta pelinomaiset treenit ja siinä se. Jos nyt kokonaisuutena tuota alkusarjaa jotenkin kampaa, niin surulliselta näyttää. Niissä kahdessa pelissä, joissa muka leijona alkoi pelata, näkymä oli, että Norjan pelistä puuttui kaikki jääkiekkojoukkueen taktiset elementit, mutta olivat parempia maalinedustoilla (kuka yllättyy), mutta onnekas voitto vajain pistein. Sveitsi taas simahti Kanada pelin jäljiltä erän jälkeen, siihen asti olivat suvereeneja jäällä ja taas onnekas voitto vajain pistein. Tässä siis tulos siitä, että muka alettiin pelata. Jotenkin tuntuu, että suomessa ammuttiin itseä jalkaan, kun ihan dirikoiden suulla nimettiin liiga kasvatussarjaksi, se oikeastaan brändää sen, ettei ylpeyttä omasta kiekosta ole olemassakaan, taputellaan karvaisia kätösiä yhteen, kun pari lahjakasta heppua nousee kv - tasolle puuhastelijoista riippumatta, mutta peliä ei kukaan kehitä mihinkään suuntaan taktisesti, kun on se meidän peli, jonka Unkarikin pelaa pois vaikka pelaajien taso ei voittoon riitä. Suomi on tällä hetkellä kuppasessa raossa, koska träppiliiga ei kykene tuottamaan taktisesti kehittyneitä pelitapoja kasvatellessaan meidän pelaajia siinä toivossa, että ostaispa nyt joku muu liiga edes jonkun pois niin saadaan pörhistellä kasvatuksella. Tosiasiassa suomalainen pelaajatuotanto volyymissä tuottaa hitaita luistelijoita, jotka eivät osaa syöttää, saati vastaanottaa syöttöä ja joilla on taito hoitaa ainoastaan ruutu omilla kiskoilla, mutta ei lainkaan kykyä lukea peliä ja vaistota pelin virtausta, tai kärsivällisyyttä keskittyä peliin koko vaihdon ajan, olipa kiekkoa tai ei. Ollaan siis todella jäljessä kiekkoilevaa maailmaa, niinkuin kasvattajaliigan nimissä kuuluukin olla. Tämä laajemmin katseltuna. Jenkit siis vastaan. Kortit on piilossa ja pysyy, vai uskaltaisiko joku myöntää, ettei mitään kortteja missään koskaan ollutkaan?
No jos se, että yksi vastustajan pelaaja on meidän puolustusalueella karvaamassa aiheuttaa sen, että on pakko rauhoittaa peli oman maalin taakse niin ei kait siinä sitten mitään. Mun mielestä tuo taas näytti sille, että kiekkoa roiskittiin alaspäin sitä hidasta lähtöä himoiten, kun puuttui rohkeus pelata peliä.On väärin sanoa, että yritetään "väkisin lähteä hitaasti". Kun vastustaja on lähellä antamassa paineen, ei ole kyse siitä, että joukkue yrittäisi ottaa viivelähdön. Kyse on siitä, että peli on yksinkertaisesti pakko jatkaa alakautta, kun paine tulee ylhäältä. Joskus sekin sitten epäonnistuu kiekonmenetyksen muodossa, mutta se, että yritetään purkaa paine alakautta kiekolla, on pelirohkeutta ja pelin pelaamista. Roiskiminen on oma taiteenlajinsa, mutta yksilönkehityksenkin kannalta meidän kannattaa Suomessa vaalia kiekossa pysymisen kulttuuria aivan pojista lähtien.
Mutta yhtä kaikki: tämä oli typerä peli Suomelta. Marjamäki tietää sen varsin hyvin. Kunhan kujeilee.
Lienee se suurin ongelma minkä olen pannut merkille on ns. tunteen puuttuminen. Joo, siitä on jo jauhettu jonkin verran, mutta aikamoista virkamieskiekkoa. Niin, jäähyjä on toki otettu muutama hölmö, mutta sellainen tyypillinen Suomalainen ihon alle pyrkiminen, suun piekseminen ja kaikenmoinen tökkiminen ja ärsyttäminen puuttuu lähes kokonaan. Ihan kuin oltaisiin katsomassa jotain NHL All Stars-höntsäpelejä.No jos se, että yksi vastustajan pelaaja on meidän puolustusalueella karvaamassa aiheuttaa sen, että on pakko rauhoittaa peli oman maalin taakse niin ei kait siinä sitten mitään. Mun mielestä tuo taas näytti sille, että kiekkoa roiskittiin alaspäin sitä hidasta lähtöä himoiten, kun puuttui rohkeus pelata peliä.
Silmiin pistävä asia suomalaisessa kiekkokeskustelussa on, että hyökkäysten rytmittäminen taitaa olla monien mielestä sitä, millä hetkellä painetaan play nappulaa ja hyökkäys lähtee rullaamaan. En ole varmaan ikinä nähnyt Leijonalauman hyökkäävän niin monotonisella rytmillä kuin mitä Marjamäen jellonat tekee. Mutta joo, tämä hyökkäyksiin lähtö nyt on ihan pikku juttu ja isommat ongelmat on muualla.
Joo, musta näyttää, että Leijona jää koko ajan vähän yksin. Niin hyökätessä kuin puolustaessakin. Ja lätkäjätkä ei yksin olon tunteesta kauheesti perusta... Osittain tuo johtuu siitä, kun siellä jäällä lähinnä reagoidaan, eikä luoda ja ennakoida peliä.Lienee se suurin ongelma minkä olen pannut merkille on ns. tunteen puuttuminen. Joo, siitä on jo jauhettu jonkin verran, mutta aikamoista virkamieskiekkoa. Niin, jäähyjä on toki otettu muutama hölmö, mutta sellainen tyypillinen Suomalainen ihon alle pyrkiminen, suun piekseminen ja kaikenmoinen tökkiminen ja ärsyttäminen puuttuu lähes kokonaan. Ihan kuin oltaisiin katsomassa jotain NHL All Stars-höntsäpelejä.
Miten Suomen olisi tänään mielestäsi pitänyt tänään pelata? Mitä pelitavallisia muutoksia olisit tehnyt? Soitatko mahdollisesti vain suutasi, kuten teit silloinkin, kun Suomi pelasi siten, että päädyit toivomaan Suomen pelaavan sillä tavalla kuin se pelaa nyt?
Marjamäki kujeilee kustannuksellasi! Et kai vain luule, että Suomi tulee pelaamaan USA:ta vastaan samalla tavoin kuin tänään?
Kuten arvelinkin, et saanut sitä kerrotuksi, miten Suomen olisi pelitavallisesti pitänyt tänään pelata, jotta olisit ollut tyytyväinen. Sitähän minä kysyin.Suomi ei todellakaan pelannut tänään, eikä koskaan Marjamäen alaisuudessa ole pelannut niinkuin olen toivonut tai toivoisin.
Kuten arvelinkin, et saanut sitä kerrotuksi, miten Suomen olisi pelitavallisesti pitänyt tänään pelata, jotta olisit ollut tyytyväinen. Sitähän minä kysyin.
Jotenkin tuntuu lohdulliselta lukea näitä JypFabun kirjoituksia tämän sokean suomikouhotuksen keskellä. Kiitos.
Jotenkin tuntuu lohdulliselta lukea näitä JypFabun kirjoituksia tämän sokean suomikouhotuksen keskellä. Kiitos.
Turnausmuoto on sellainen, että ekassa seitsemässä pelissä kerätään tarpeeksi pisteitä,, että päästään playoffeihin ja sitten yksittäisessä ottelussa voi käydä mitä vain. Ei kukaan torijuhlien aikaan muista kuinka paskaa peli oli viimeisessä EHT turnauksessa. Ja olihan se MM2011 aika ajoin tervanjuontia ja sitten homma loksahti kohdilleen, kun 64nevöfoget kävi Venäjää vastaan välierässä sen yhden maalin tekemässä.
Onhan tässä edelleen aikaa ennen kuoleman peliä se 8 peliä, ja eihän se tarvitse kuin yhden onnistuneen harjoitteen, että pelaajilla syttyy lamppu pelitavan suhteen ja saadaan kaikki loksahtamaan kohdilleen.
Kärppäläisten suojatyöpaikat on myös hauska fakta. Aho, Aaltonen, Aaltonen, Kemppainen, Kukkonen, Puljujärvi, Pyörälä, olikos vielä muita?
Totta kai sitä voi lohduttautua ajatuksella, että otettiin "taktinen häviö". Taktinen tai ei, niin häviö sieltä kumminkin olisi tullut.
Vaikka Suomen puolivälieräpaikka näyttääkin nyt todennäköiseltä, niin sijoituksellisesti kyseenalaista historiaa olisi myös 8. sija joka olisi todennäköisin sijoitus mikäli puolivälierissä hävitään. (toki teoriassa Suomi voi vielä nousta lohkossaan vaikka voittajaksi asti)
Suomi on viimeksi sijoittunut seitsemän parhaan ulkopuolelle MM-kisoissa vuonna 1955. (arvokisoissa tosin oli tällä kaudella World Cupissa 8., mutta siellähän oli mukana kaksi yhdistelmäjoukkuetta maajoukkueiden sijaan, joten ei ole täysin vertailukelpoinen)