Kokemukseni mukaan ne ovat nykyään kaikki jotain duunareita, Möttösiä ja Löppösiä, jotka vielä viisi vuotta sitten laskettiin jarrukentän miehiksi. Pelejä on aivan liikaa ja niitä pelataan typeränä ajankohtana kuten keskiviikkoisin ja vielä pari kotipeliä putkeen. Suurin osa vastustajista on hmv-luokkaa: ei keskenäistä historiaa, ei tunnettuja pelaajia, ei viihdettä".
Tässä on yksi selittävä tekijä laajemmassa mittakaavassa jatkuvasti laskeville yleisömäärille. Joukkuemäärän lisäännyttyä sarjaan nousee toppatakkikansalle paljon tuntemattomia pelaajia a-junnuista/mestiksestä ja kun KHL kuorii tästäkin sarjasta parhaat päältä, niin jäljelle jää muutama möttönen ja töppönen. Kun pelaajien vaihtuvuus ja vuokrailu on hallitsematonta johtuen osittain suurista pelaajamääristä, niin ei se peruskatsoja Pansiosta pysy perässä, että nyt tuo Riikola on tuolla vastustajan paidassa ja tänään se onkin Tepsin paidassa ja ahaa, huomenna se onkin taas saipalaisia. Kukaan ei pysty samaistumaan seuraan, kun samat pelaajat vaihtelevat seuroja kuin mustalaiset menopelejä ja kiinnostus loppuu.
Tässä alkaa näkymään mun mielestä myös se, että 70-luvulla syntyneet pelaajat alkavat suurimmaksi osakseen lopetella uriaan tai ainakin siirtyvät jäähdyttelemään muualle. Lasken myös 80-luvun alussakin syntyneet jo tähän klaaniin. Samalla se sukupolvi katsomossa, joille edellä mainittu pelaaja sukupolvi edusti liigaa ja niitä "liigakiekkoilijoita", on poistunut siitä yksinkertaisesta syystä, kun ei kertakaikkiaan tunneta enää näitä tiivoloita, ilomäkiä, hopposia ja vastaavia vastustajan pelaajia, jotka edustavat tuoreemman katsojasukupolven liigajyriä nyt ja seuraavalla vuosikymmenelläkin. Vaikka itse jaksan ottaa vastustajan pelaajista hyvin selvää ja olen edelleen hyvin kiinnostunut liigasta ja mestiksestä, niin kyllä mulle siellä tulee tiuhaan aivan uusia tuttavuuksia vastaan, että pitää ihan pohdiskellä, että kukas tämä on. Ja lasken itseni nyt tuohon vanhempaan kaartiin mitä tulee katsojasukupolviin. On ihan luonnollisistakin syistä selvää, että veri vaihtuu katsomossa ajan saatossa pelaajasukupolvien kanssa synkronoidussa vauhdissa, mutta muutos on ollut raju nyt ihan viime vuosina koko liigassa ja kun se ajoittuu näin lama-aikaan, niin kyllähän tämä kaikkialla tuntuu.
Kun vastustaja herättää tunteita, niin se lisää myös kiinnostusta ja intressejä liigaa kohtaan katsomossakin. Aina parempi vaan jos vastustajan riveissä on pari kunnon kusipäätä, joille voi huutojaan kohdistaa ja parasta että jos näille pelaajille on vielä kansantuntemat lempinimet, niin tätä ihan odottaa. Mäkkäri, Raju-Erkki, Sane Heiskanen, Sinkku Wallinheimo, Karalahti, Rudi, Timo Willman etc. Pelaajilla oli jo kansallisia lempinimiä ja vieraspelipaikkakunnilla noita pelaajia ihan odotettiin, että nuo saapuisivat kotikaukaloon silmien eteen. Montako tällaista pelaajaa liigassa on nyt ketkä ovat tavallaan yleisöjen lemmikkejä niin hyvässä kuin pahassakin? Niinpä. Nämä vetävät katsojia myös ja kun ne puuttuvat, niin häviää tunne ja into. Sen takia kaikenlaiset Petut, Vahat, Perrinit ja muut veteraanit ovat sarjan kannalta kullan arvoisia ja uhanalaista sorttia edelleen. Kyllä mua ainakin se Mäkkäri tavallaan enemmän sytytti kuin joku joelsund, se on fakta.
Uusi katsojasukupolvi on myös tottunut erilaisiin vaihtoehtoihin kuin saman ikäiset 20-30 vuotta sitten. Aikanaan liigapelit olivat se juttu mistä kohistiin ja puhuttiin ja jotka olivat tavallaan itsestäänselviä kohtaamispaikkojakin. Muu tarjontakin oli paljon suppeampaa. Kanavapaketit, teknologia, some ja kaikki muu siihen liittyvä tarjoaa ensinnäkin monelle melkein matsiin tulevalle varteenotettavan vaihtoehdon ottelun sijaan ja toiseksi se passivoittaa ihmisen herkästi kotiin. Ja vielä kun ostaa ruutupaketit, niin koko paska tarjoillaan kotisohvalle asti. Ei se muinoin ollut mahdollista, kun eräätkin oranssitakit pauhasivat kerran viikossa sunnuntaisin ruudussa.
Kyllä tässä jo vanhaksi tulee. Osalle uudesta katsoja-"aallosta" Jokeritkin alkaa olla jo niin kaukainen juttu ettei ole mitään käsitystä siitä mitä esim. Tepsin ja Jokereiden välinen vääntö on aikanaan ollut puhumattakaan tuon ajan pelaajalegendoista Jurseineen. Kultaranne Nurminenkaan ei välttämättä herätä uusissa katsojissa mitään tuntemuksia, mitä taas meille edes vähän vanhemmille jäärille se lähes edelleen tarjoaa. Uusille katsojille tällaisia sankareita ei vielä ole kasvanut ja liekö kasvaakaan, kun Laineet ja Puljut suuntaavat Nahilaan heti kun maitohampaat ovat jo tippuneet nykyään. Eikä tällaisia vastakkainasetteluja varmaan enää tulekaan mikä tulee näkymään myös yleisömäärissä. Ensi kaudeksikin nostetaan joku muovinen Mikkelin Jukurit sarjaan, joka ei edusta mulle mitään muita kuin jotain mestiksen mehukannun voittoja ja joissa jääkiekkokulttuuri on sitä, että seurassa on alettu tosissaan pelaamaan kiekkoa, kun TPS otti edellisen kultatriplansa, siinä niitä perinteitä ja kulttuuria liigaan taas oikein kertarysäyksellä ja katsojamäärät varmasti lisääntyvät. Monille Sport oli jo outo lintu ja KooKoo perinteistään huolimatta jo liikaa ja tuota noin....
Turkulaisesta näkökulmasta naapuri on tietenkin niin kurkkuaan myöten ahdingossa, että sieltä ei apua saada edes paikallistasolle, että saataisiin jotain yleisömääriä nostattavaa vastakkainasettelua aikaan.