Tamin kanssa juteltiin MTV:n CHL-palaverissa. Livenä pyröittää niitä samoja juttuja, joita vanhemmat ovat varmaan kuulleet jo 80-luvulla. Väsynyttä. Kysyt mitä tahansa, niin aihe palaa aina Ranskan maajoukkueeseen ja veljiin. Mestiksessä pienemmissä piireissä se oli varmasti hetken hauskaa, mutta ammattimaisessa Liigajoukkueessa ei huumorilinjalla pötkitä pitkälle. En tiedä onko porukka jo unohtunut, mutta Tamminen sai TUTOn talouden aivan kaaokseen työskentelynsä aikana. Seura ei ole vieläkään elpynyt siitä.
Voisin kertoa oman stoorini liittyen Palloseuran kiinnostavuuteen. Kävin irtolipuilla satunnaisesti peleissä 2003-2007. Se oli vielä aikaa, kun lauantainen Lukko veti 10 000 katsojaa Turkuhalliin. Kaudella 2006-2007 Sissiryhmä siirtyi B2:sta ylös, F2:een. Tykästyin uudenlaiseen menoon suunnattomasti. Myönnän, tulin välillä peleihin istumaan E-katsomoon vain kuullakseni, kun parinkymmenen hengen lauma otti yksinään koko 11 820 vetävän areenan haltuunsa.
Aloitin opiskelut vuonna 2007. Ostin kaudelle 2007-2008 edullisen opiskelijakausikortin G-katsomoon. Silloin se oli vielä auki eikä normaalilla kadun tallaajalla ollut mitään asiaa alakatsomoihin. Sama homma jatkui: Kannattajat F2:ssa oli vähintään yhtä mielenkiintoista kuin itse peli kentällä.
Fiilistelin tosin kannattajia niin paljon täällä Jatkoajassa, että eräs nimimerkki tuli matsissa viereeni katsomoon ja talutti minut mukanaan Sissiryhmän silloiseen katsomoon. Voin kertoa. että en ole sen jälkeen katsonut ainuttakaan kotipeliä missään muussa katsomossa kuin seisomassa kannattajakatsomossa. Jos ei siis myöhemmin mukaan kuvioihin tulleita pubeja lasketa mukaan. Siitä lähtien olen ostanut aina kannattajakausikortin, jokaiselle kaudelle. Nyt lompakossa taitaa olla kahdeksas moinen.
Lopputalvesta 2008 kävin ensimmäistä kertaa vierasreissulla. Lähdimme pienellä porukalla Ouluun junalla. Siitä lähtien olen reissanut kannattajien mukana siellä sun täällä. Kävin yksittäisissä TPS:n futispeleissäkin, lähinnä TamU-matseissa ja derbyissä. Innostuin siitäkin. Ymmärsin. että minulle TPS on paljon muutakin kuin vain tietty laji tai tapahtuma. Kannatuskulttuuri nousi futismatseissa äärimmäisen kovaa vauhtia. Kun kiekkomatseissa F2:ssa oli enää 20 ihmistä, oltiin FC:n puolella jo sadassa.
Jääkiekossa kannattajat olivat ajautuneet riitoihin sekä järjestyksenvalvojien, toimitusjohtajan että ry:n kanssa. Homma oli jokseekin umpikujassa ja katsomo pieneni olemattomaksi. Muistaakseni mestaruuskaudella 2009-2010 toimistoon tuli markkinointikoordinaattoriksi -TMA-. Kannattajien kanssa yhteistyö alkoi tiivistymään erityisesti pudotuspelien aikana. Joulukuussa 2011 TPS-Kärpät -ottelussa kannattajat tekivät "paluun" katsomoon, kun asiasta oli keskusteltu toimiston kanssa. Noin 50 ihmistä sai aikaan hyvää fiilistä. Tähän aikaan nimeksi oli jo muodostunut TPS-kannattajat ja toimintaa oli laajasti futiksen puolella.
Kesällä 2012 asiat meni kovaa vauhtia eteenpäin. -TMA- laittoi ison pyörän pyörimään ja haki kannattajatoiminnan vetäjiä. Muun muassa minä ja Jaakko ryhdyimme kyseiseen rooliin. B4:ään perustettiin uusi seisomakatsomo. Esimerkiksi silloinen päävalmentaja, muuan Kai Suikkanen oli ihmetellyt, että miksi meidän äänekkäät fanit ovat jossain katonrajassa. Kaudella 2012-2013 syntyi siis Mutka. Nykyinen seisomakannattajakatsomo. Keväällä 2013 tehtiin uskomattoman hieno vierasreissu Raumalle, kun 400 kannattajaa otti hallin haltuunsa.
Juuri kun kaikki alkoi näyttämään liki täydelliseltä, alkoi TPS:n surullinen alamäki. Runkosarjassa sija 13. Seuraavalla kaudella: 13. Sitä seuraavalla: 13. Valmentajat ja toimitusjohtajat vaihtui. Myös -TMA- siirtyi urallaan eteenpäin ja kannattajat jäivät jokseekin omilleen. Seura kynti, toimiston kanssa toiminut hyvä yhteistyö oli murroksessa ja imago oli todella heikko.
Tapahtui naksahdus. Minä en enää jaksanut. Kausikortti oli edelleen taskussa, mutta iso osa keväästä 2015 jäi jo väliin. Mutkassa oli mitättömän vähän porukkaa. Lyötyjä lyötiin ja negatiivisesta kierteestä ei päässyt pyristelemään enää karkuun. Päävalmentaja Elomo heitti soppaansa omat mausteensa. TPS aloitti kuluvan kauden kannattajakausikorttien myynnin tyylikkäästi pakkopaitaepisodilla. Kiitti, mulle riitti. Jostain käsittämättömästä syystä ostin tällekin kaudelle kannattajakausikortin. Mutka oli kuitenkin jo horroksessa ja yleisömäärät sen kuin laskivat. Voin kertoa, ettei sellainen nosta motivaatiota tulla matsiin.
Ennen jaksoin kitistä toimistolle ja kanssakannattajille. Kaikkein pahinta nykytilassa on se, ettei enää edes välitä. Sanotaan, että välinpitämättömyys on kaikkein pahinta, mitä parisuhteessa voi tapahtua. Kun aiemmin pelistä pois jäädessäni podin huonoa omatuntoa, niin tällä hetkellä kotipelit voi jättää helposti väliin eikä edes oikeastaan harmita. Ottelutapahtumalla ei ole tarjota minulle mitään. Kannatustoiminta menee alamäkeä ja yhteistyö toimiston kanssa meni sekaisin kuin käkikello. Toki tässäkin asiassa on menty jo parempaan suuntaan, mutta kaikki vie aikansa.
Nyt toivon, että tuleva kannattajamatka Tampereelle viikon päästä lauantaina auttaisi löytämään kadonneen motivaation. 200-300 TPS:n kannattajaa on mukana reissussa. TPS:n toimisto on osoittanut uusia elon merkkejä ja jos tarkkaa katsoo, jonkinlaista valoa voi tunnelmin päässä vilahtaa.