Katsojat seuraavat hyvin eri lähtökohdista ja motiiveilla urheilua. Itse kuulun siihen osaan, jolle on tärkeää urheilusta saadut elämykset ja tunteet. Intohimoinen ja tunnelmallinen peli on lähtökohtaisesti parempi verattuana otteluun, jossa esim. peli ja teknillistaktilliset asiat loistavat, mutta intohimo ja tunnelma puuttuu. Täysin hyväksyttävää, että ihmiset nauttivat eri asioista ja painottavat erilaisia lähestymisiä urheiluun.
Ehkä tärkein yksittäisin ottelun tunnetilaa nostava komponentti on vastakkainasettelu. Minusta tuolla ihan liikaa vastustajia, jotka ei juuri aiheuta kiimaa. Tällä hetkellä en vihaa yhtään Liigajengiä ja tämän koen isoksi ongelmaksi. Hifkikin on nykyään vaalean punainen varjo mitä se on aikaisemmin ollut ja muut on aika harmaata massaa. Aikaisemin Jokerit merkittiin kalenteriin hyvissä ajoin ja heikommillakin kausilla nämä oli ne ottelut joita odotettiin. Yksi suurimpia tekijöitä tässä on pitkä historia vastakkainasettelussa ja monella eri tasolla.
Yksi merkittävä tekijä on kannattajien välinen vastakkainasettelu. Oli kyse sitten naljailusta työpaikkalla ja tai kettuilusta katsomossa, niin tällainen nostattaa ottelua tärkeämmäksi ja saa siitä keskimäärin huomattavasti mielenkiintoisemman.
Sinällään särähtää korvaan tuo vastustajan arvostuksen ja dissamisen rinnastaminen. Itse koen meitä dissaavat viholliset välittävän meistä eniten ja itse välitän niistä, joille vittulen rankimmin. Sillä onko tunteen negatiivisia vai positiivisia ei ole niin paljon merkitystä. Väliinpitämättömyys ja ihansamuus ovat huomattavasti vaarallisempaa. Kunnioitus pitää ansaita ja sitä ei ainakaan ansaita olematta mitään. Pitää muistaa, että kyllä tuo sinimustan paskan kannattajat oman panostuksensa antaa, kun haukkuu Tepsiä ihan samalla tavalla. Olisihan tämä todella paljon köyhempää ilman tätä vastakkainasettelua.