Vaikeaksi menee.
Ensimmäisellä kierroksella äänestin Haavistoa ensisijaisesti siksi, että hän on mielestäni erittäin sopiva presidentiksi, kertoo näkemyksensä perustellusti ja seisoo mielipiteidensä takana. Toinen syy oli halu varmistaa sitä, että toiselle kierrokselle ei tunge riekkumaan mikään Väyrysen, Lipposen tai Soinin kaltainen jäärä. Nyt on vastakkain kaksi ehdokasta, jotka molemmat kelpuutan presidentiksi mutinoitta.
Homouden en katso vaikeuttavan viranhoitoa millään tavalla, mutta valitettavasti Haaviston puoliso persoonana ei kyllä ole samalla viivalla miehensä kanssa. Jos Antonio olisi antanut itsestään yhtä älykkään ja osaavan vaikutelman kuin Pekka, niin ei tarvitsisi miettiä ehdokkaan vaihtamista, mutta homojenkin joukossa on toiset ovat fiksumpia kuin toiset – ihmisiä kun ovat yhtä kaikki.
Niinistöstä ja Haukiosta Suomi taas saisi osaavan ja salonkikelpoisen presidenttiparin, vaikka ei se Jennikään kyllä ole tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta – melko harmaa ja tasapaksu tapaus televisiosta nähtynä. Edustuspuolisona hän kuitenkin peittoaa Haaviston kylkiäisen, ja presidentin virkahan on nykyvaltuuksilla melko edustuksellinen.
Näin ollen siirtynen Saukin kelkkaan, mutta katsotaan nyt vielä.