Alkuvuosi on mennyt vuoropohjaisten roolipelien parissa (kaikissa näistä alustana PS5, sikäli kun sillä on väliä). Ensiksi tuli läpikäytyä Baldur's Gate 3 "The Dark Urge"-taustatarinalla - pelistä on sanottu jo riittävästi, mutta lähinnä, jos tykkäsit niin suosittelen kokeilemaan tuota versiota tarinasta. Tulet yllättymään.
Mutta siinä missä BG3 vei lähes kaikki varsinaiset GOTY-palkinnot viime vuonna, Sea of Stars teki pitkälti saman indiepeleille. Tuo tuli vaiheessa PS+:n kautta, ei tullut silloin pelattua, joten nyt kokeilin. Tykkäsin, paljonkin. Kyseessä on JRPG-pastissi sekä hyvässä että pahassa. Grafiikat on kunnolla pikselöity ja ääninäyttelyä ei ole (nakutuksen volumea saa säädettyä asetuksista, suosittelen mielenterveyden säilyttämiseksi). Tappelu on vuoropohjaista pienellä twistillä, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa voi yrittää painaa nappia oikeassa kohdassa että menee paremmin. Joillain abilityillä saa myös lisää tehoa kun naputtaa oikein. Ei hirveän iso muutos, mutta ihan tervetullut. Peli on isometrinen ja tarinan (joka on kieltämättä aika diibadaabaa) myötä tulee uusia tapoja liikkua/vaikuttaa ympäristöön, vähän tyyliin OG Zeldat. Kaksi asiaa pitää nostaa esille. Ensiksi, kentät on juuri sopivan pituisia, voi yrittää etsiä lisäaarteita sen verran kuin jaksaa ja sitten siirrytään uuteen ympäristöön. Se kuuluisa "pacing" on oikein mainio. Ja soundtrackille erityismaininta. Toki on muutama teema jotka kantaa pelin läpi, mutta uusia biisejä tulee liukuhihnalta, täysin eri genreistä. Kaikki toimii. Kudos.
Sitten toki tuli Like a Dragon: (ent. Yakuza) Infinite Wealth. Tämä on vähän ristiriitainen. Osin tykkäsin tosi paljon, Yakuzamaista hulluutta on tottakai tarjolla. Tappelumekaniikassa pelkän klassisen JRPG:n sijaan väliä on myös sekä asemoinnilla että painaa nappia oikeassa kohdassa hyökkäyksen/torjunnan kohdalla, kuten yllä. Mutta se ei omasta mielestä toimi ihan niin hyvin. Välillä tuntuu että partikkeleita tulee sen verran paljon, että pelimoottori kyykkää juuri sillä kohdalla kun pitäisi toimia, ja ei toimi. Ehkä olen hidas. Tulee muutama piikki vaikeuden suhteen (jos olet yli 2 leveliä vastustajaa alla, niin tiukaksi/mahdottomaksi menee) - on käytössä pari dungeonia joita grindaamalla saat itsesi oikealle tasolle, mutta kannattaa varautua että joutuu ehkä muutaman tunnin uhraamaan grindiin silloin tällöin niin pääsee eteenpäin päätarinaa. Tuon lisäksi, ja tästä on hankala kirjoittaa ilman spoilereita, en täysin (tai ollenkaan) allekirjoita joitain ratkaisuja juonen suhteen. Sanottakoon spoilerivapaasti lähinnä sen verran, että Yakuza 6 oli oikein mainio jäähyväinen Kiryulle, olisi voinut jättää siihen.
Ja sitten ilmestyi Persona 3 Reload. Alkuperäinen peli ilmestyi >15v sitten (lähemmäs 20v riippuen alueesta), nyt kyseessä Pesona 5-tyyppisesti tehty remaster. Eli grafiikat ja esitysmuoto pistetty uusiksi, ja on paljon "quality of life"-parannuksia tyyliin Persona 5 Royal, mutta peruspeli on entisellään. Joten tappelu on samaa proseduraalisesti generoitua dungeonia (toki vihulaiset ja ympäristö muuttuu pikkuisen matkan varrella). Ainakin kameraa saa käytettyä kunnolla, toisin kuin Persona 3 Portable:ssa. Kerta kyseessä täysin vuoropohjainen JPRG ilman mitään hienouksia, (de)buffit nousee aivan uuteen arvoon, kannattaa panostaa myös niihin pelkän damagen sijaan. Joutuu kyllä pikkuisen kritisoimaan tätä julkaisua - sekä Persona 4 Golden että Persona 5 Royal sisältää epilogin, tähänkin se on olemassa (Persona 3 FES PS2:lla), mutta ei sisälly hintaan. Silti viitteitä tuohon löytyy datasta, kenties myyvät sen DLC:nä. Ja tyhmänä varmaan ostaisinkin. Voi suositella sarjan ystäville, mutta tulokkaille (jos et tiedä mistä kyse, niin pelisarja on sekoitus JRPG:tä ja lukiosimulaattoria - aika omanlaisensa juttu, kannattaa googlata että ymmärtää) Persona 5 Royal on varmaan parempi peli aloittaa, jokainen on kumminkin ihan itsenäinen tekele.
Mutta tosiaan, näin semi-weebona, alkuvuosi on ollut ihan hyvää aikaa. Granblue Fantasy Relink odottaa käsittelyä, ja FF7 Rebirth tulee kohta. Eiköhän tässä ohjain pysy käsissä vielä hetken jos toisenkin.
Mutta siinä missä BG3 vei lähes kaikki varsinaiset GOTY-palkinnot viime vuonna, Sea of Stars teki pitkälti saman indiepeleille. Tuo tuli vaiheessa PS+:n kautta, ei tullut silloin pelattua, joten nyt kokeilin. Tykkäsin, paljonkin. Kyseessä on JRPG-pastissi sekä hyvässä että pahassa. Grafiikat on kunnolla pikselöity ja ääninäyttelyä ei ole (nakutuksen volumea saa säädettyä asetuksista, suosittelen mielenterveyden säilyttämiseksi). Tappelu on vuoropohjaista pienellä twistillä, sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa voi yrittää painaa nappia oikeassa kohdassa että menee paremmin. Joillain abilityillä saa myös lisää tehoa kun naputtaa oikein. Ei hirveän iso muutos, mutta ihan tervetullut. Peli on isometrinen ja tarinan (joka on kieltämättä aika diibadaabaa) myötä tulee uusia tapoja liikkua/vaikuttaa ympäristöön, vähän tyyliin OG Zeldat. Kaksi asiaa pitää nostaa esille. Ensiksi, kentät on juuri sopivan pituisia, voi yrittää etsiä lisäaarteita sen verran kuin jaksaa ja sitten siirrytään uuteen ympäristöön. Se kuuluisa "pacing" on oikein mainio. Ja soundtrackille erityismaininta. Toki on muutama teema jotka kantaa pelin läpi, mutta uusia biisejä tulee liukuhihnalta, täysin eri genreistä. Kaikki toimii. Kudos.
Sitten toki tuli Like a Dragon: (ent. Yakuza) Infinite Wealth. Tämä on vähän ristiriitainen. Osin tykkäsin tosi paljon, Yakuzamaista hulluutta on tottakai tarjolla. Tappelumekaniikassa pelkän klassisen JRPG:n sijaan väliä on myös sekä asemoinnilla että painaa nappia oikeassa kohdassa hyökkäyksen/torjunnan kohdalla, kuten yllä. Mutta se ei omasta mielestä toimi ihan niin hyvin. Välillä tuntuu että partikkeleita tulee sen verran paljon, että pelimoottori kyykkää juuri sillä kohdalla kun pitäisi toimia, ja ei toimi. Ehkä olen hidas. Tulee muutama piikki vaikeuden suhteen (jos olet yli 2 leveliä vastustajaa alla, niin tiukaksi/mahdottomaksi menee) - on käytössä pari dungeonia joita grindaamalla saat itsesi oikealle tasolle, mutta kannattaa varautua että joutuu ehkä muutaman tunnin uhraamaan grindiin silloin tällöin niin pääsee eteenpäin päätarinaa. Tuon lisäksi, ja tästä on hankala kirjoittaa ilman spoilereita, en täysin (tai ollenkaan) allekirjoita joitain ratkaisuja juonen suhteen. Sanottakoon spoilerivapaasti lähinnä sen verran, että Yakuza 6 oli oikein mainio jäähyväinen Kiryulle, olisi voinut jättää siihen.
Ja sitten ilmestyi Persona 3 Reload. Alkuperäinen peli ilmestyi >15v sitten (lähemmäs 20v riippuen alueesta), nyt kyseessä Pesona 5-tyyppisesti tehty remaster. Eli grafiikat ja esitysmuoto pistetty uusiksi, ja on paljon "quality of life"-parannuksia tyyliin Persona 5 Royal, mutta peruspeli on entisellään. Joten tappelu on samaa proseduraalisesti generoitua dungeonia (toki vihulaiset ja ympäristö muuttuu pikkuisen matkan varrella). Ainakin kameraa saa käytettyä kunnolla, toisin kuin Persona 3 Portable:ssa. Kerta kyseessä täysin vuoropohjainen JPRG ilman mitään hienouksia, (de)buffit nousee aivan uuteen arvoon, kannattaa panostaa myös niihin pelkän damagen sijaan. Joutuu kyllä pikkuisen kritisoimaan tätä julkaisua - sekä Persona 4 Golden että Persona 5 Royal sisältää epilogin, tähänkin se on olemassa (Persona 3 FES PS2:lla), mutta ei sisälly hintaan. Silti viitteitä tuohon löytyy datasta, kenties myyvät sen DLC:nä. Ja tyhmänä varmaan ostaisinkin. Voi suositella sarjan ystäville, mutta tulokkaille (jos et tiedä mistä kyse, niin pelisarja on sekoitus JRPG:tä ja lukiosimulaattoria - aika omanlaisensa juttu, kannattaa googlata että ymmärtää) Persona 5 Royal on varmaan parempi peli aloittaa, jokainen on kumminkin ihan itsenäinen tekele.
Mutta tosiaan, näin semi-weebona, alkuvuosi on ollut ihan hyvää aikaa. Granblue Fantasy Relink odottaa käsittelyä, ja FF7 Rebirth tulee kohta. Eiköhän tässä ohjain pysy käsissä vielä hetken jos toisenkin.