Mitä pelejä pelaat juuri nyt?

[adolf]

No sehän on just parasta kun otat viikon loman vain sen takia että pääsee paukuttamaan jotain peliä. Mietin just että vois käyttää loput lomapäivät ja sisään tehdyt tunnit kunhan tuo Civ 7 saapuu...

Joo, tosi vähälle on tässä viimeisinä vuosina alkanut muutenkin nämä pelailut jäämään. Ei vaan jaksa enää. Enkä ole sitä mitenkään huonona asiana pitänyt, että tässä keski-iän kynnyksellä alkaa vapaa-aika täyttymään jo muista jutuista, kuin virtuaalimaailmassa elämisestä.

Jos nyt tässä kotona muutaman päivän onkin, niin joku elokuvien katselu, ulkoilu tai kirjojen lukeminen on huomattavasti virkistävämpää touhua. Kun lähes kaiken vapaa-aikansa käyttää pelaamiseen, niin siitä tulee jotenkin sellainen olo, että haaskaa vaan elämäänsä.

Varmaan siinä niin käy tuon Civ7:n kanssa, että muutaman viikon päästä siihen kuitenkin kyllästyy.

 

[Bob Rambo]

Jos nyt tässä kotona muutaman päivän onkin, niin joku elokuvien katselu, ulkoilu tai kirjojen lukeminen on huomattavasti virkistävämpää touhua. Kun lähes kaiken vapaa-aikansa käyttää pelaamiseen, niin siitä tulee jotenkin sellainen olo, että haaskaa vaan elämäänsä.

Mulla oli tuossa liki 7 vuoden tauko aktiivisesta pelaamisesta, kunnes n. vuosi sitten lähdin taas herättelemään tätä hienoa harrastusta. Nyt kun viettää omasta ajasta suurimman osan pelimaailmassa, huomaan psyyken voivan paremmin. Ajatusten nollaamiseen arkihaasteista tämä on aivan upea harrastus.

Toki suurin osa ajasta menee edelleen lasten kanssa touhutessa, mutta esim. leffoja en jaksa katsella enää yhtään, vaan mieluummin laitan luurit päähän ja siirryn virtuaalimaailmaan hengailemaan tuntemattomien kanssa.

Olisikin mahdollista pelata enemmän ja tehdä töitä vähemmän.

 

[Poro24]

Mielenkiintoinen aihe tämä! Jos sattuu jokin oikein hieno hyvällä tarinalla varustettu mukaansatempaava peli, niin kyllä se on rentouttava tapa irtaantua arjen oravanpyörästä ja nollata päätä.

Jos sattuu vähemmän naposteleva peli, joka kääntyy rentouttavuuden sijasta suorittamisen puolelle, niin tulee juuri tuollainen "haaskaan elämääni" -fiilis. Koetan mennä niin, että jos peli ei napostele, niin ei yritä väkisin suorittaa sitä vaan pudottaa pois. Cyberpunk oli viimeisin peli joka meni itsellä täysin suorittamiseksi ja väkisin vääntämiseksi, kun en osannut sisäistää niin laajaa hahmon kehittämistä ja inventaarion managerointia.

 

[Pottakameli]

Itse pelaan lähinnä iltaisin, kun kaikki on jo tehty tai jos ei ole mitään sovittua.
Parin olutta kylkeen, jos mahdollista ja siinä menee mukavasti muutama tunti tarpeen tullen.

Ei mitään pakottamista tai ajan haaskausta siis. En tiedä miten tuon paremmin käyttäisi.

 

[adolf]

Itse pelaan lähinnä iltaisin, kun kaikki on jo tehty tai jos ei ole mitään sovittua.
Parin olutta kylkeen, jos mahdollista ja siinä menee mukavasti muutama tunti tarpeen tullen.

Ei mitään pakottamista tai ajan haaskausta siis. En tiedä miten tuon paremmin käyttäisi.

Suunnilleen näin se minullakin yleensä, enkä itsekään ole kokenut moneen vuoteen enää pelaamista millään lailla ongelmalliseksi. Esimerkiksi joku änäri tai formula on hetken aikaa hauskaa, mutta ei semmoisia pelejä mitenkään edes huvita pelata, kuin maksimissaan muutaman tunnin kerrallaan. Call of Dutya tuossa tuli muutama viikko pelattua selvästi enemmän, mutta siihenkin kyllästyin.

Civit ovat riippuvuuspotentiaaliltaan niin toista luokkaa, että niiden pariin uppoutuu helposti leijonanosaksi koko päivistä. Oma psyykeeni sanoo semmoista, että tuollainen ei ole hyväksi minulle.

Tästä kun mennään jokunen vuosi taaksepäin, niin aika pitkiä pätkiä meni elämästä ihan selvän videopeliriippuvuuden kanssa eläesssä, joka tosissaankin oli hyvin haitallista. En sitä riippuvuutta ehkä silloin sillä tavalla itse ymmärtänyt, mutta nyt jälkeenpäin sen näkee ihan selvästi. Sen takia koitan olla aika tarkka näiden juttujen kanssa.

 

[Ronikki73]

Pelaamisellahan on paljon positiivisia vaikutuksia, eikä vain niitä negatiivisia. Jokainen osaa kuuklata, jos haluaa asiasta enemmän tietoa. Mutta kaikessa pitää tietysti pitää järki päässä ettei mene liiallisuuksiin.

Pelit tuovat paljon iloa elämään, tunteita laidasta laitaan, ainakin minulle (on vain yksi peli mikä on saanut minut voimaan fyysisesti ja henkisesti pahoin, ja siitä jaskasta en ala keskustelemaan).

Kuten alla olevalla videolla ihmiset reagoivat pelkän pelin julkistamiseen noin, niin ei se pelaaminen turhaa ole, ainakaan kaikille. Muistan itsekin tuon hetken, ja miten paljon iloa se toi silloin aika synkeään aikaan elämässä.
Pelkästään tuon takia hommasin PS4:n, jotta pääsen joskus sitten pelaamaan FF7 Remakea.

Toinen video on kenties tunnetuimman FF7-fanin reaktioista kyseisen pelin Remakeen.

Mutta joo, nauttikaa asioista mistä pidätte, elämä on kuitenkin aika lyhyt, vaikka se pitkältä voi tuntuakin.

 

[Voranen]

Peleissä on paljon hienoja puolia mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka hakkaavat joka ilta töiden/opiskelujen jälkeen 6 tuntia jotain LoLia tai Dotaa saamatta siitä juuri mitään muuta irti kuin sen aivan hetkellisen dopamiiniboostin siinä tapauksessa jos sattuvat voittamaan matsin. Loput ajasta ollaan vihaisia, huudetaan joukkuekavereille ja/tai itselleen, kun homma ei suju toivotusti. Tässä kohtaa voi jo ajatella, että onko se oikeasti sen arvoista ja pysähtyä miettimään, että onko touhu mitenkään enää nautinnollista hauskanpitoa tai viihtymistä, vai pelkkää suorittamista. Toisaalta joillakin on joku kaveriporukka siinä (ei kaikilla), joten ainakin siinä on se sosiaalinen puoli mukana.

Sama homma, kun joskus lukee esim. Steamistä peliarvosteluja. Siellä on porukkaa, joilla on 500 tuntia jossain pelissä, jonka he haukkuvat ihan umpipaskaksi. No miksi helvetissä käyttää satoja tuntia elämästään vapaa-ajallaan sellaiseen, joka ei ilmeisesti tuottanut minkäänlaista nautintoa tai hyötyä? (Tietysti tässä on poikkeuksena pelit, jotka on pilattu vaikka jollain päivityksellä, ne arvostelut on asia erikseen).

 

[adolf]

@Voranen sen tuossa vallan osuvasti sanoo. Eihän tuollaisessa mitään järkeä olekaan ja löysän itseäni tuosta kovin paljon.

Tunnistan itsestäni myös sen, että pelit sopivissa määrin ovat nautintoa ja irtiotto arjen stressistä ja kuormista. Mutta jossain menee semmoinen häilyvä raja, missä se nautinto ja ilo muuttuukin suorittamiseksi, elämän keskipisteeksi ja addiktioksi, jonka koen hyvin haitalliseksi.

 

[Ollakseni]

NHL24, Baldurs Gate 3, Dark Souls, The Legend of Zelda Tears of the Kingdom ja sitten välillä voi laittaa tilille Bayonetta 3, Nier Automata tai joku muu "yksinkertainen" peli.

 

[mikko600]

Songs of Syx on koukuttanut kaupunkirakentamisella jne. Loistava peli ja syvyyttä kuin Dwarf Fortressissa. Nova Driftiä sitten välillä pikkupeleistä ja nyt juuri aloitin Astrometican joka vaikuttaa Subnauticalta avaruudessa, eli loistavalta.

 

[Ronikki73]

Peleissä on paljon hienoja puolia mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka hakkaavat joka ilta töiden/opiskelujen jälkeen 6 tuntia jotain LoLia tai Dotaa saamatta siitä juuri mitään muuta irti kuin sen aivan hetkellisen dopamiiniboostin siinä tapauksessa jos sattuvat voittamaan matsin. Loput ajasta ollaan vihaisia, huudetaan joukkuekavereille ja/tai itselleen, kun homma ei suju toivotusti. Tässä kohtaa voi jo ajatella, että onko se oikeasti sen arvoista ja pysähtyä miettimään, että onko touhu mitenkään enää nautinnollista hauskanpitoa tai viihtymistä, vai pelkkää suorittamista. Toisaalta joillakin on joku kaveriporukka siinä (ei kaikilla), joten ainakin siinä on se sosiaalinen puoli mukana.

Sama homma, kun joskus lukee esim. Steamistä peliarvosteluja. Siellä on porukkaa, joilla on 500 tuntia jossain pelissä, jonka he haukkuvat ihan umpipaskaksi. No miksi helvetissä käyttää satoja tuntia elämästään vapaa-ajallaan sellaiseen, joka ei ilmeisesti tuottanut minkäänlaista nautintoa tai hyötyä? (Tietysti tässä on poikkeuksena pelit, jotka on pilattu vaikka jollain päivityksellä, ne arvostelut on asia erikseen).

Kilpapelaaminen ja nettimaailma ei ole minulle niin tuttua, mutta kyllä se maailma taitaa aika toksinen toisinaan olla, mitä siitä nyt on lukenut ja katellut tuubivideoita. Enkä väitä että niissä kaikki olisi huonoa, kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Änäri ja jotain satunnaisia pelejä toisia vastaan pelaan, muuten yksinpelejä pelaan.

Yksi mobiilipeli vei kyllä liikaa aikaa, lopetin sen uudenvuoden jälkeen, 7,5 vuotta meni sitä pelatessa, siitä tuli vähän päivittäinen rutiini, mutta täyttä ajan hukkaa se kyllä oli. Noh, tilalle tuli kyllä uusi FF Ever Crisis, koska en osaa sanoa ei millekään, missä on FF7 hahmoja, mutta tuo ei ole niin aikaa vievä peli.

Mutta niinhän se on, liika on aina liikaa, pitäisi sitä järkeä käyttää myös pelaamisessa.

 

[NakkiFakiiri]

Mitä tulee tuohon pelituntien määrään niin sanoisin että jokaisen kannattaa pelata tasan se verran mikä tuntuu fiksulta ja oikealta määrältä, ja niin kauan kuin pelaaminen on oikeasti jollain tasolla hauskaa. Sekai se videopelien syvin funktio on, tai semmoiseksi ainakin miellän sen omalla kohdallani. Välillä on kiva ottaa vain puoli tuntia jotain änäriä, välillä kiva omistaa vaikkapa yksi kokonainen sunnuntai jollekin ärsyttävän koukuttavalle avoimen maailman pelille. Siinä kun on sen 10h rouhinut menemään ja unohtanut syödä ja päätä särkee ja silmiä jomottaa niin muistaa myös aika nopsaan miksi tuota ei kannata tehdä ihan joka päivä, eikä edes joka viikko. Mutta hauskaa se on aina silloin tällöin, etenkin jos on kavereita mukana.

Viime viikon pelilautasella on pyörinyt pahamaineinen Star Wars Outlaws, minkä skippasin ilmestyessään aika kädenlämpöisen vastaanoton jälkeen. Nyt päätin kuitenkin napata testiin kirjastosta kun päivityksiäkin on ehtinyt tässä vajaan puolen vuoden aikana tulla melkoinen määrä, ja eihän tämä yhtään hassumpaa puuhaa ole. Ubisoftin kädenjälki näkyy toki ikävällä tavalla kontrolleissa, grafiikoissa ja ajoittaisessa jäykkyydessä, mutta toisaalta sitä autenttista SW-vibaa on saatu ihan mukavasti mukaan, ja tuossa maailmassa tuntuu olevan kyllä aika helvetisti tekemistä, eli eiköhän tähänkin tunteja tule uppoamaan ihan kiva määrä. Toistaiseksi hermo on mennyt vasta pari kertaa epäselvien ohjeiden ja muiden ihmeellisyyksien takia, mutta kyllä tässä noin viikon jäljiltä vielä plussan puolella ollaan. Katotaan mikä on fiilis kun takana on toinen mokoma.

 

[L. Öysä]

Spider-Man 2 tuli iltana eräänä päätökseensä. Mitähän sitä seuraavaksi sitten pelaisi. Assassin’s Creed Valhalla tavallaan kiinnostelisi, mutta ei sitten kuitenkaan oikein jaksaisi tarttua. Entäs Returnal? Onko mistään kotoisin? Baldur’s Gate 3:sta näköjään myös kokeiluversio saatavilla ps plussassa. Vai lähtiskö vaan pitkästä aikaa Arthurilla preerialle. Ei osaa päättää.

 

[hablaa]

Entäs Returnal? Onko mistään kotoisin?

On, oikein paljon, mutta varauksin. Kyseessä on rogue-like/rogue-lite, kentät on aina satunnaisessa järjestyksessä. Ja aloitetaan aina alusta. Tai siis, kunhan pääsee pidemmälle, niin pääsee myös nopeasti eteenpäin, mutta varaudu grindaukseen, koska peli osaa olla aika armoton*). Kuolla voi aina hyvin helposti.

Housemarquen juttu aiemmin oli twin-stick bullet hellit, ja oli epäilystä kuinka tämä toimisi kolmannesta persoonasta. Toimiihan se, todella hyvin, mutta - ääni on ehdottomasti pääosassa. Joko käytä kuulokkeita, tai sitten vaatii surroundin. Vihulaisten hyökkäykset pystyy kuulemaan selän takaa, ja tämä on todella tärkeää koska ei niitä näe.

Joten. Haasteellinen shooteri, joka ei varmasti ikinä hirveän suurta yleisöä saa. Mutta ne jotka tykkää, tykkää kyllä. Ja pitäähän sitä kotimaista peliteollisuutta tukea, joten ei muuta kuin lippu salkoon ja Finlandia soimaan/kurkusta alas.

*) Ainiijoo, onhan tuohon tullut myöhemmin sellainen vähän Souls-tyyppinen toiminto, että voit pyytää kaverin/tuntemattoman mukaan avittamaan kierroksella netin kautta.

 

[Mortal]

Ostin Dying Light 1+2 paketin ps storesta. Vähän on ykkösosaa ainakin aika purrut, mutta hyvää viihdettä on.

Ilman kiirettä ykkönen läpi ja sitten kakkososan kimppuun.

 

[Höylis]

Kingdom Come Deliverancen aloittelin toiseen kertaan, kun kohta puoliin tuo toinen osa tulossa. Odotukset kovat tuota peliä kohtaan

 

[hooceebruins]

Millainen huume se Red Dead Redemption 2 onkaan? Testataanpa.

 

[WildCore]

Millainen huume se Red Dead Redemption 2 onkaan? Testataanpa.

Se on sellaista huumehetta, että toivoisin, että voisin pelata sitä uudestaan ns. uutena pelinä.

Herkkiä liipaisinsormia pelin parissa!!!

 

[hablaa]

PSN-alesta tarttui mukaan peli, joka on pitänyt katsastaa ihan kulttuuriantropologian vuoksi, sillä se joutui täysin kulttuurisodan pyörteisiin kauan ennen ilmestymistään, ja täysin tahtomattaan. Eli Hogwarts Legacy. Ja näin disclaimerina alkuun Harry Potterista, kirjoja en ole lukenut, leffat nähnyt varmaan melkein kaikki ainakin sivusilmällä (onhan ne tulleet jo telkusta niin moneen otteeseen), mutta ei oikein liikuta suuntaan tai toiseen. Jos itse tykkäät, mahtavaa, mutta itse en vihaa enkä pidäkään.

Harry Potter -sarjan luoja J. K. Rowling on nyttemmin ollut eniten otsikoissa ristiretkessään transnaisia (tai kai -miehiäkin, en ole seurannut niin tarkkaan) vastaan. Joten, kun tulossa oli peli, joka sijoittuu kirjojen maailmaan, niin monet julkaisut/yksi kuuluisa pelifoorumi yritti canceloida sen parhaansa mukaan. Arvosteluja ei julkaistu joissain medioissa ja em. foorumilla edes maininnasta pelistä paukkuu banaani perään (siellä on aika... voisiko jopa sanoa natsit modet).

Sitten toki oli se toinen syvä pääty, mikä yritti puffata peliä mahdollisimman paljon, koska J. K. Rowling puhuu asiaa ja ei enää "wokea". Pienet, mutta äänekkäät, vähemmistöt jatkavat kurnutustaan netin syövereissä kunnes peli viimein julkaistaan (ja kurnutusta sen jälkeenkin, kun joku julkaisija/tubettaja ei tehnyt arvostelua aiheesta). Ja... sehän myi kuin häkä. Sai hyvät arvostelutkin.

Joten, erävoitto "chad"eille kulttuurisodassa? No ei nyt ihan noinkaan. Harry Potter on edelleenkin iso IP, joten totta kai se myy hyvin jos vain peli on hyvä. J. K. Rowling varmasti sai jotain royalteja (joskaan peli ei perustu mihinkään tiettyyn kirjaan tms.), mutta tuskinpa olisi joutunut vararikkoon vaikkei olisi saanut mitään. Mutta ennen kaikkea - tällä "woke"-kriteeristöllä mitä yleensä kuulee, niin pelihän on tosi "woke". Hahmoa luodessa ei puhuta sukupuolista vallan, hahmon äänikin on vain tyyppi 1 tai 2, ja sitten saa vapaasti valita tunteeko olevansa enemmän noita vai velho. NPC:stä löytyy koko värisuora sekä pigmenttien että etnisyyden suhteen, lähikylän baarinpitäjä on avoimesti transnainen ja jakaa myös henkilöhistoriaansa jos haluat kuunnella. Eli. Pelihän on hyvinkin woke. Ironia on joskus ihana asia.

Mutta niin, kulttuurisodan ulkopuolella, entä itse peli? Ei sikäli tarjoa mitään uutta - kyseessä on open world -peli, jossa on tyypilliseen tapaan sekä päätarina että sivutehtäviä/-aktiviteetteja, joita aukeaa enemmän pelin edetessä. Visuaalisesti (balanced PS5:lla) oikein miellyttävä, ei täysin fotorealistinen vaan pikkuisen tyylitelty, mutta näyttää oikein kivalta välillä. Ainoa miinus tulee huulisynkasta, joka välillä on aika olematon. Musiikki on sopivan orkesterillista.

Tutkailun ja tappelun suhteen, kestää hetken ennen kuin saa riittävästi työkaluja tuohon. Eli alku menee hitaahkosti. Mutta kunhan on tarpeeksi taikoja (ja spell sloteja, niihin kannattaa panostaa ettei tartte vaihdella koko aikaa) käytössä, niin on hauskaa sekä ratkoa eri fysiikkapuzzleja, että tapella joko pomoja tai läjää vihulaisia vastaan. Monessa mielessä voisi sanoa, että kyseessä on "baby's first open-world", samoja asioita on olemassa kuin muuallakin mutta yksinkertaistettuna - mutta ei se välttämättä ole lainkaan paha juttu, välillä kaipaa suoraviivaisempaa menoa.

Ja perheen pienimmille (ei välttämättä ihan pienimmille sovellu, mutta 10v+ toiminee hyvin) vaikeustasoa laskemalla tappeluun saa että tulee QTE-promptit kun pitää väistää tai torjua. Kaiken kaikkiaan, jos olisin sarjan fani niin olisin varmasti ihan pähkinöinä. Kerta ei ole suuria tunteita suuntaan tai toiseen, niin näin toisella kotimaisella: "it's a good game, Hogwarts and all". (I'll get me coat)

 

[hooceebruins]

No niin. Top5 tiskiin, että mitä tässä RDR2:ssa pitää ekana tehdä. Pitääkö vaan haahuilla tuolla saluunoissa ja ampua kaikki, vai lähdenkö kaatamaan riistaa vai mitä hä?

 

[Moonshine Man]

No niin. Top5 tiskiin, että mitä tässä RDR2:ssa pitää ekana tehdä. Pitääkö vaan haahuilla tuolla saluunoissa ja ampua kaikki, vai lähdenkö kaatamaan riistaa vai mitä hä?

Rennosti vaan, viskipullo pykälään ja kalalle. No ei vaan, kannattaa siinä kaiken oheisaktiviteetin lomassa koittaa tarinaakin rämpiä läpi. Itse kyllä koitin saada ne kaikki metsästyshommat täyteen ja hitto millainen pakkomielle noistakin voi muodostua :D

 

[Purkan Jauhaja]

@hablaa Täällä myös tulilla tuo Hogwarts Legacy. Mielestäni varsin hyvä open world peli. Päätarina toki on aika perushuttua, mutta hienosti tuo maailma on tehty peliin ja näyttää tosiaan todella hyvältä.

Combat on kyllä todella hauskaa kun saa enemmän taikoja auki. Tulee ihan Arkham pelit mieleen.

 

[Moonshine Man]

Vähän kyllä kutittelisi testata tuota Hogwartsia, lapsuus kuitenkin kului pitkälti Potter-maailmassa ja näyttäisi olevan roimassa alennuksessa. Josko sitä sitten...

 

[WildCore]

No niin. Top5 tiskiin, että mitä tässä RDR2:ssa pitää ekana tehdä. Pitääkö vaan haahuilla tuolla saluunoissa ja ampua kaikki, vai lähdenkö kaatamaan riistaa vai mitä hä?

Top 3.

- Kerää Pearsonille nahkoja/turkkeja, niin tekee sulle niistä olkalaukkuja(satchel), joihin mahtuu sitten enemmän kaikkea keräiltävää. Sun täytyy ostaa nahkatyökalut jotta Pearson pystyy alkaa valmistamaan niitä laukkuja.

- Aarrekarttojen etsintää. Saat rahaa ja voit käydä ryyppäämässä.

- Koko kartan avaaminen vaeltamalla. Tässä saa kanssa menemään aikaa kun rauhassa tutkii.

 

[Purkan Jauhaja]

Vähän kyllä kutittelisi testata tuota Hogwartsia, lapsuus kuitenkin kului pitkälti Potter-maailmassa ja näyttäisi olevan roimassa alennuksessa. Josko sitä sitten...

Itsekin tuon poimin alennuksesta vuodenvaihteessa. En tiedä paljonko hintaa on nyt, mutta tuosta taisin 20€ maksaa ja kyllä tästä saa rahoilleen vastinetta ja paljon enemmän.

Jos HP maailmassa on ollut yhtään enemmän sisällä niin onhan tämä hieno pelikokemus.