Mainos

Mitä pelejä pelaat juuri nyt?

  • 274 041
  • 1 694

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Ihan kovahko peliläppäri. Trepang 2 on itellä jo seuraavaksi listalla. Pitääpä noihin muihinkin perehtyy. Kiitos.

Uusi Stalker 2 voisi ehkä olla kokeilun arvoinen. Edelliset ei nyt ehkä enää toiminut, kun ovat aika vanhoja. Resident Evil Village on nyt menossa.

Joo nää enemmän fiilistely-FPSää että vähän kevyet juonet. Mutta se yhdistää että nauttinut noista kaikista enemmän kuin yhdestäkään muusta ”isommasta” FPStä hetkeen.

Trepang2 on kuin pelaisi älytöntä Hong Kong-toimintaleffaa. Aivan helvetin hauskaa hidastuksineen jne. Kyllä siellä joku juonikin on. Kai.

Turbo Overkill onkin sitten kaikkineen maximum attack. Aivan järjetön vauhti ja isot korkeuserot tasoissa. Päähenkilöllä on toinen jalka moottorisaha, jolle on oma nappi sen kanssa vihollisia päin liukumiseen. Loistava peli.

Remnant 2 sitten enemmän Dark Souls aseilla ja hahmon rakentamisella/varusteilla iso merkitys. Jos tykkää vastaavasta niin tämä kyllä parhaasta päästä.

Robocop oli yllättävän hyvä paluu ensimmäisen leffan fiilikseen. Väkivaltainen ja näyttävä, plus saa bonusta jos ampuu vihollista munille. Remember when robocop shot that guy in the dick jne.

Boltgun ja Nightmare reaper sitten enemmän rehellisiä Boomer Shootereita eli vaikutteet haettu sieltä 90-luvulta.

Vielä pitää mainita Severed Steel, kunnon tappobalettia myös.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
FF7 Rebirth pelattu läpi, reílu 150 tuntia meni, eikä tullut ihan kaikkea edes tehtyä...
Nyt sitten odotellaan se 4-5 vuotta vikaa osa...
Kyllä tuli kaikki tunteet läpi käytyä tätä pelatessa, laidasta laitaan...
Musiikki oli täyden kympin arvoista, taistelut mahtavia, minipelit suurimmaksi osaksi ihan hauskoja, kaikista ei kyllä taida saada maksimeja enää tällä iällä, kun on liian hitaat reaktiot, eli taitaa jäädä platina haaveeksi tästä pelistä...
Tarinaan oli saatu paljon uutta syvyyttä, vaikka välillä ei kyllä ihan kaikkea tajunnut, vaikka alkuperäinen on tullut pelattu läpi jopa liian monta kertaa...
Loppu oli kyllä aika hämmentävä, paljon jää vika osaan selitettävää...
Tässäpä oli ensi ajatukset näin heti läpäisyn jälkeen, hard mode tulille seuraavaksi...
Täydellinen peli vanhalle Final Fantasy fanille... 10/10
 

kamenski

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Pitkän "ei jaksa keskittyä" vaiheen jälkeen Sifu tuli kuukauden peliksi plegelle just sopivaan aikaan, ihan huikea. Saa vedettyä sopivan lyhyitä sessioita ja mättö on helevetin hauskaa.

Platina Sifusta talteen ja perjantaina Dragon's Dogma 2 pariin. Aishaatana, hakkasin ykkös DD:tä ihan liikaa, toivottavasti kakkonen on ykkönen.

Ja mikä parasta, jos Sifu ja DD2 saa motin palaamaan takaisin "oikeiden" pelien pariin niin katalogissa odottaa BG3, Waken Alan, JA3, Punkin delsu, Pathfinder... Ei tarvi ostaa mitään uutta peliä vuoteen.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Jagged Alliance 3.

Kovasti koettanut jatkaa Baldur's Gate 3:ta, mutta edellä mainittu vaan vie.
Kun pelin mekaniikkoihin pääsee kunnolla sisään, se vaikein taso on ainoa oikea. Pois vielä taistelun aikaiset savet, päälle peruuttamattomat kuolemat, alkaa oikeasti välittää omista A.I.M. -merceistään. Ainoastaan death savet tykkään jättää päälle, joskus ehtii pelastamaan kaverin. Melkein hävettävät 350h pelattuna.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Olisko täällä neuvoja peleistä. Just pelasin Titanfall 2, Crysis 3 ja viimeisempänä Metro Exoduksen läpi. Varsinkin Metro kolahti kyllä ja joskus aikoinaan oli ne ekat osatkin jo ihan ok.

Eli kriteerit olisi:

Ehdoton: 1st person

Muut: Hyvä tarina, käppäilyä ja toimintaa. Scifi plussaa, mutta kuten Metron tapauksessa, ei sillä nyt niin väliä ole.

Ps.Cyperpunkkia on hakattu se 200h, mutta se tökkii jo. Dead Space remaster oli hyvä, mutta ei vaan jaksa noita 3rd personeita.

Kiitos.
Oletukseni on, että aiemmatkin Crysikset on joskus pelattu, kun kolmosen pelasit? Jos ei ole, niin ainakin se ensimmäinen kannattaa pelata. Ylivoimaisesti pelisarjan paras peli.

Starfield saattaisi myös maistua, jos Cyberpunk on maistunut. Starfieldissä on toki paljon roolipelimäisyyttä, mutta ei lopulta juurikaan enempää kuin Cyberpunkissa. Yleisesti meno on keskimäärin hieman rauhallisempaa kuin tavanomaisissa 1st person räiskinnöissä, eli ei mennä toimintakohtauksesta toiseen jatkuvasti, mutta samalla toimintaa riittää ja "on saatavilla" enemmän kuin tarpeeksi. Tietysti Starfield edustaa myös erittäin vahvaa scifiä. Tarina on riittävän mielenkiintoinen, vaikka itseasiassa tietyt isot sivutehtäväkokonaisuudet ovatkin tarinan suhteen päätarinaa parempia.

Olet saattanut törmätä negatiivisiin kommentteihin Starfieldiä koskien, mutta en lähtisi keskittymään niihin liikaa. Peli on myynyt valtavasti ja siitä on pääosin tykätty todella paljon. Kritiikkiä riittää, koska suosio on niin valtavaa ja osa ihmisistä toivoi peliltä erilaisia asioita. Jos ei ota pelien jokaista osa-aluetta liian vakavasti, niin Starfieldistä on helppo tykätä. Etenkin, jos scifi on lähellä sydäntä.
 

Aapee79

Jäsen
Oletukseni on, että aiemmatkin Crysikset on joskus pelattu, kun kolmosen pelasit? Jos ei ole, niin ainakin se ensimmäinen kannattaa pelata. Ylivoimaisesti pelisarjan paras peli.

Starfield saattaisi myös maistua, jos Cyberpunk on maistunut. Starfieldissä on toki paljon roolipelimäisyyttä, mutta ei lopulta juurikaan enempää kuin Cyberpunkissa. Yleisesti meno on keskimäärin hieman rauhallisempaa kuin tavanomaisissa 1st person räiskinnöissä, eli ei mennä toimintakohtauksesta toiseen jatkuvasti, mutta samalla toimintaa riittää ja "on saatavilla" enemmän kuin tarpeeksi. Tietysti Starfield edustaa myös erittäin vahvaa scifiä. Tarina on riittävän mielenkiintoinen, vaikka itseasiassa tietyt isot sivutehtäväkokonaisuudet ovatkin tarinan suhteen päätarinaa parempia.

Olet saattanut törmätä negatiivisiin kommentteihin Starfieldiä koskien, mutta en lähtisi keskittymään niihin liikaa. Peli on myynyt valtavasti ja siitä on pääosin tykätty todella paljon. Kritiikkiä riittää, koska suosio on niin valtavaa ja osa ihmisistä toivoi peliltä erilaisia asioita. Jos ei ota pelien jokaista osa-aluetta liian vakavasti, niin Starfieldistä on helppo tykätä. Etenkin, jos scifi on lähellä sydäntä.
Olin aiemmat pelannut. 1 oli kova. Pelailin tuossa Trepang 2 ja Battlefieldejä välissä ja nyt sitten aloitin vääntää Helldivers 2. Kuhan 3rd modeen tottuu, niin painaahan tuota. 1st tähtäyksen kautta ei oikein itestä tuossa toimi ja jotenkin liike nyt vähän muutenkin hakee,varsinkin kun on tottunut 1st personeihin.

Starcraft on harkinnassa ollut ja pitää ottaa se listoille. On vaan sen verta haukuttu, niin on jäänyt paitsioon.

Kiitti.
 

RockTheRink

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NHL
Cyberpunk 2077+lisärin pelasin tuossa läpi ps5:lla, oli kyllä savottaa kun pedanttina piti jokainen pikkurikoskin kartalta käydä räiskimässä. Kaiken kaikkiaan hyvä fiilis pelistä jäi, todella viihdyttävä.

Nyt aloitin sitten Baldur's Gate 3:sen, ja sehän imaisi mukaansa niin että slurps vaan. Saattaa tovi vierähtää tämänkin eepoksen kanssa.

... olisi tässä välissä voinut ehkä jonkun lyhyemmän pelin välissä pelata kertyneestä backlogista, esim Doom Eternalin. En jostain syystä tykkää pelata kuin yhtä peliä kerralla.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
FF7 Rebirth tuli itsekin pelattua loppuun viimein. Ennen nillitystä haluan korostaa, että tykkäsin tosi paljon. Ehkä eniten Final Fantasya ikinä, niin hyvässä kuin myös pahassa. Jos sarja on jossain kohti maistunut, niin voi suositella vilpittömästi.

...silti. On olemassa "rule of three". Googlaamalla löytyy aiheesta lisää, mutta vaikka alun perin termiä on käytetty kirjallisuuden yhteydessä, se pätee myös videopeleihin. Mario hyppää bossin päähän kolme kertaa. Pitää löytää kolme juttua että pääsee jatkamaan eteenpäin. Jne jne, tämä on kirjoittamaton sääntö, mutta sitä noudatetaan yllättävän uskollisesti jos kiinnittää aiheeseen huomiota.

Tämä peli näyttää tuolle säännölle keskisormea, kunhan on ensin tunkenut sormen takaluukkuun. Kaikkea on vain niin paljon. Ja kun se sivusisältö ei sinänsä ole edes hirveän huonoa - pelimekaniikoilta kenties tuttua tauhkaa, mutta paljastuu paljon lorea mikä tuo pääjuoneen paljon enemmän maustetta. Ei siis täysin valinnaista sisältöä.

Lopputaistelu on jotenkin kulminoituma tästä. En edes jaksanut laskea monta vaihetta siinä oli, mutta niitä riitti. Samaan aikaan vielä soundtrack (joka on aivan jumalainen) alleviivaa asiaa, ei jäänyt epäselväksi ketä vastaan tässä tapellaan. Jotenkin samaan aikaan sekä eeppisen hienoa että puuduttavaa.

Joten toivon että viimeiseen (?) osaan laitetaan vähän jarruja päälle. Vähempikin riittäisi. Silti aivan mahtava peli, ja pitihän sitä aloittaa uusi läpipeluu hetimiten, kiertää ne jutut mitä ei tullut ensimmäisellä kerralla käytyä läpi. Kun aloittaa pelin uusiksi läpipeluun pohjilta, niin kaikilla chocobo rancheilla on pukukoppi, jossa voi pukea hahmoille haluamansa vetineet. Eli Tifa ja Aerith voi olla uimapuvuissa kaiken aikaa. Tämä ei sikäli tuo lisäarvoa pelille, paitsi tuohan se.
 

Konteksti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
FF7 Rebirth tuli itsekin pelattua loppuun viimein. Ennen nillitystä haluan korostaa, että tykkäsin tosi paljon. Ehkä eniten Final Fantasya ikinä, niin hyvässä kuin myös pahassa. Jos sarja on jossain kohti maistunut, niin voi suositella vilpittömästi.

...silti. On olemassa "rule of three". Googlaamalla löytyy aiheesta lisää, mutta vaikka alun perin termiä on käytetty kirjallisuuden yhteydessä, se pätee myös videopeleihin. Mario hyppää bossin päähän kolme kertaa. Pitää löytää kolme juttua että pääsee jatkamaan eteenpäin. Jne jne, tämä on kirjoittamaton sääntö, mutta sitä noudatetaan yllättävän uskollisesti jos kiinnittää aiheeseen huomiota.

Tämä peli näyttää tuolle säännölle keskisormea, kunhan on ensin tunkenut sormen takaluukkuun. Kaikkea on vain niin paljon. Ja kun se sivusisältö ei sinänsä ole edes hirveän huonoa - pelimekaniikoilta kenties tuttua tauhkaa, mutta paljastuu paljon lorea mikä tuo pääjuoneen paljon enemmän maustetta. Ei siis täysin valinnaista sisältöä.

Lopputaistelu on jotenkin kulminoituma tästä. En edes jaksanut laskea monta vaihetta siinä oli, mutta niitä riitti. Samaan aikaan vielä soundtrack (joka on aivan jumalainen) alleviivaa asiaa, ei jäänyt epäselväksi ketä vastaan tässä tapellaan. Jotenkin samaan aikaan sekä eeppisen hienoa että puuduttavaa.

Joten toivon että viimeiseen (?) osaan laitetaan vähän jarruja päälle. Vähempikin riittäisi. Silti aivan mahtava peli, ja pitihän sitä aloittaa uusi läpipeluu hetimiten, kiertää ne jutut mitä ei tullut ensimmäisellä kerralla käytyä läpi. Kun aloittaa pelin uusiksi läpipeluun pohjilta, niin kaikilla chocobo rancheilla on pukukoppi, jossa voi pukea hahmoille haluamansa vetineet. Eli Tifa ja Aerith voi olla uimapuvuissa kaiken aikaa. Tämä ei sikäli tuo lisäarvoa pelille, paitsi tuohan se.
Mulla on tämä vielä kesken (tyyliin chapter 11 tai 12 menossa), mutta hyvin saman tyyppisiä ajatuksia jo tässä vaiheessa. Kun on keräilijäluonne, niin kaikki sivuräpellettävä vie mennessään ja sitä on niin valtavan paljon, että vaikka joka päivä pelaat, niin voi mennä useampi päivä samassa paikassa mapia, kun kaikkea pitää räpeltää. Tähän mennessä olen muutamia minipelejä lukuunottamatta siivonnut Corelin protoreliciä lukuunottamatta kaikki karttamerkit, kaikki pianot, kaikki side questit, kaikki queen's blood vastukset jne jne ja 100h raja alkaa kolkuttelemaan ovella.

Pakko on välillä pitää taukoja kun tekemistä ja asiaa tulee sitä mallia että alta pois. Mutta mahtava peli ja oikeasti harvinaista nykypäivänä, että peli kestää näin kauan, saati sitten jos yrittää platinaa. Tuosta julkaisupäivästä kun on hurahtanut reaaliajassa jo päälle 3 viikkoa.
 
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Lopputaistelu on jotenkin kulminoituma tästä. En edes jaksanut laskea monta vaihetta siinä oli, mutta niitä riitti. Samaan aikaan vielä soundtrack (joka on aivan jumalainen) alleviivaa asiaa, ei jäänyt epäselväksi ketä vastaan tässä tapellaan. Jotenkin samaan aikaan sekä eeppisen hienoa että puuduttavaa.

Olikohan niitä vaiheita 10. Ihan tarpeeksi sanoisin.

Yllä spoileria viimeisestä taistelusta.

Täytyy kyllä pitää pieni breikki pelistä, ennen puuttuvien juttujen suorittamista ja hard modea. Vaimo ja lapset oli viime viikon reissussa niin tuli tykiteltyä semmoiset 70 tuntia viikkoon, että sai vedettyä läpi. Koko viikon teema oli, että menen pääjuonta eteenpäin, mutta aina nuo sivujutut vei mennessään. Hyvää suunnittelua siis.

Pelin musiikit ovat totisesti aiva helvetin hyvät. Ehkä ainut mikä ärsytti oli se viidakkomusa, kun etsit niitä sieniä minkä päälle hyppiä :D

Tämä taisi olla Uematsun viimeinen sävellystyö? Vai tekeekö vielä tuon kolmannen osan? En nyt muista miten homma meni.
 

Konteksti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
...
Pelin musiikit ovat totisesti aiva helvetin hyvät. Ehkä ainut mikä ärsytti oli se viidakkomusa, kun etsit niitä sieniä minkä päälle hyppiä :D

Tämä taisi olla Uematsun viimeinen sävellystyö? Vai tekeekö vielä tuon kolmannen osan? En nyt muista miten homma meni.
Tämä jäi mielestäni vähän tulkinnan varaiseksi. Sanoi, ettei halua käyttää aikaansa, mitä on jäljellä enää Final Fantasyille, koska sävellys- ja sovitustyö ottaa aina parin, kolmen vuoden tekemisen ja haluaa käyttää aikansa muihin projekteihin. Toisaalta herran kädenjälki on väistämättäkin mukana, kun merkittävä osa kappaleista on nykyaikaistettuja versioita noista alkuperäisistä. Mahdollistahan toki on, että iso osa noista viimeisen osan kappaleista on jo tehty ja kierrätetään uudelleen aikaisemmista osista, kun katselee tuota jo luodun musiikin määrää. Pelkästään Remakeen taisi olla jopa 7 levyinen soundtrack.
 

Spidy#29

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Falcons, Nhl
Avatar: Frontiers of Pandora menossa Xboxilla. Peli on ollut aikalailla juurikin sitä mitä on odottanut eli Far Cry sinisillä hahmoilla. Kaunishan tuo peli on ja itse tarina on ollut odotuksia parempi toistaiseksi.

Vähän tuossa ärsyttää se että kaikkien hahmojen nimet on samankaltaisia ja kun vielä kaikki on lähes samannäköisiäkin niin välillä on ihan pihalla kenen tarinaa tässä edistää ja kuka haluaa milloinkin keskustella.

Kerättävää ja tehtävää tuntuu olevan vaikka kuinka paljon, niinkuin Ubisoftin avoimissa maailmoissa yleensäkin. Mutta tällainen varmahko, hieman geneerinen peli tämä on jonka parissa ainakin itse oon toistaiseksi viihtynyt kohtalaisesti.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Total war: Shogun 2

Loistavan Shogun tv-sarjan innoittamana päätin laittaa vaihteeksi tulille lempi Total War pelini. Peli on yllättävän hyvin kestänyt aikaa, vaikka pelillä alkaa olla jo ikää. Pelimekaniikat on mielestäni yksi pelisarjan parhaista ja tuon ajan Japani aina kiinnostaa. Pelillä on myös edelleen aktiivinen modiyhteisö, joka tuo erinomaista lisämaustetta jo erittäin tutuksi tulleeseen kampanjaan.
 

Konteksti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tuli täälläkin eilen suoriuduttua tuo Final Fantasy 7 Rebirth maaliin ja kyllähän tuosta voi varauksetta todeta, että rahoille tuli vastinetta. Pelikello näytti 117h+ omalla pelityylillä läpäisyn jälkeen ja reaaliajassa meni päivälleen kuukausi ensimmäiseen läpipeluuseen, vaikka joka päivä pelasi jonkin verran.

Jos nyt jotain hajatelmia tästä laittaisi, niin kenties uuden aikaisista Final Fantasyistä heittämällä se onnistunein teos mitä nyt ainakin omaan makuun tulee. Rehellisesti sanottuna kukaan ei liennyt odottavan tästä näin valtavaa ja tekemisrikasta peliä tulevan, vaikka oli selvää että tapahtumia ja paikkoja on mahdutettava rutkasti mikäli meinaa tämän kolmessa osassa hoitaa maaliin.

Tekemistä jäi läpipeluun jälkeen vielä yllin kyllin ja osasta ei edes tiennyt ennenkuin lähti tutkimaan platinaan vaadittavia suorituksia. Tällä hetkellä olen vähän kiikun kaakun tulenko tästä tuota platinaa koskaan saamaan, kun osassa minipelejä ja sivutehtäviä difficulty spike on armoton kun päästään sen perusmallin version läpi ja aukeaa uudet levelit ja vaikeusasteet.


Esim. Fort Condorin ja Gears and Gambitsin joutuu vetämään hardilla läpi ja näissä oli jo normaalilla vaikeusasteella viimeisissä leveleissä haastetta.

Platinan kannalta vaikein trophy lienee ns. Johnny's Treasure Trove, jossa pitäisi kerätä maastosta chocobolla, sivutehtäviä suorittamalla ja minipelit läpäisemällä keräilyesineitä. Näitä pitäisi saada siis ihan kaikki ja se käytännössä vaatii, että masteroit aivan kaiken. Yksi sivutehtävistäkin on tällä hetkellä bugissa tuoreimman päivityksen jäljiltä, joten sen patchaamistä odotellessa täytynee yrittää työstää tuota muuta jäljellä olevaa tekemistä.

Protorelicien viimeisestä vaiheesta:


Tässä tulee olemaan sitten jo ihan oma työmaansa. Käväisin vilkaisemassa tuota viimeistä aluetta ja siellä eteenpäin päästäkseen on voitettava korkeimman vaikeusasteen summonit. Nämä tulevat pareittain. Nimimerkillä Titanilta ja Bahamutilta pyllykylvetyksen suoriltaan ottanut. Kai näihin joku strategia löytyy, mutta en ole vielä jaksanut perehtyä, kun tuota tekemistä on niin paljon.

Jatkoa ja kolmatta osaa voitaneen lähinnä vain spekuloida, koska kyllähän tässä osa asioista on muuttunut selkeästi alkuperäisestä, vaikka tapahtumat pääpiirteittäin säilyivät samana. Kanssapalstalaisten tavoin ajattelen, että ehkä tuosta kolmannesta osasta voisi tehdä hieman suppeamman. Ihan valtavastihan tuosta päätarinasta ei sinällään enää ole jäljellä, mutta siellä on tiettyjä sivutehtäviä (superbosseja), joiden ilmaantumista tässä nyt ainakin odottaa. Taistellaanko näitä vastaan vai ei jää nähtäväksi. Näistä puheenollen, Nibelissä huomasin ainakin Tifan huoneessa julisteet "Deep dive into the EMERALD SEA" ja "Marvel at the RUBY RED sunset". Taisivat nämä olla demossakin jo, mutta ihan hauska easter egg ja viittaus näihin.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Chapter 12 menossa hard modella Rebirthissä... Ja pakko on sanoa, että välillä on kyllä oikeasti vatun vaikeaa, mutta on vain hyvä, että on haastetta... Saa tosissaan pähkäillä, miten jotkut hommat saa toimimaan...

Minipeleistä sen verran, että mulle on ainakin auttanut äänien pois ottaminen, esim. eilen illalla, kun otin äänet pois prätkäpelistä, niin meni ekalla läpi, pianossakin auttaa suuresti äänettömyys...
Nyrkkihipassa pause on taas tällaselle vanhukselle pakko näillä reaktioajoilla...
Ehkä sen platinan saa sittenkin grindattua... En ole tosin pahimpiin vihuihin vielä koskenut, mutta niihin jos jumittaa, niin ainahan sitä voi katella muilta mallia...

Ja mitä tulee kolmososaan, niin yhtä suuri peli vain Rebirth... Ei niitä kaikkia tehtäviä tarvitse tehdä, jos ei halua...
Saa ainakin rahoille vastinetta... Maailma on täynnä lyhkäsiä yksinpelejä...
Itse pidän Rebirthin ja Horizonin kaltaisista peleistä, joissa on paljon tehtävää, mutta ne kaikki ei ole pakollisia, jos haluaa vain tarinan pelata läpi...

Yli 200 tuntia takana, eikä vieläkään kyllästytä ollenkaan...
 

Buster

Jäsen
Viime kuun PS Plus -pelinä oli F1 23, joten sillä on tullut kruisailtua. Uramoodi F2-luokasta, jossa Liam Lawson ajaa varmaan lähes puoli sekuntia nopeampia kierrosaikoja kuin kukaan muu.

Muutamat helpot voitot tuli alkuun, kun hain sopivaa vaikeustasoa. Nyt se taitaa olla Hardin viimeisellä askeleella, eli yksi ylemmäs ja olisi expert. Sopii siinä mielessä kun en ole hirveän sinut näiden uudempien ratojen kanssa (eli kaikki 2005 jälkeen tulleet), enkä jaksa harjoituksia vääntää. Pelasin tosin jonkin verran näitä korona-aikana plussassa olleita F1-versioita, joten ei ihan täysi ummikkotuntuma ole jossain Azerbaijanissa kuitenkaan. Mutta vanhat, vanhat radat osaa ajaa vaikka silmät kiinni.

Ohjaimella kun mennään, niin luistonestot on täysillä ja renkaiden lukkiutumisessakin on avut päällä. Aiemmin on näitä tullut pelattua paljolti ilman apuja tai vähäisesti, mikä itsellä on johtanut villisti epätasaisiin kierrosaikoihin ja usein on tiukka kisafiilis jäänyt saavuttamatta kun AI taas vetää tasaisia aikoja. Täten olen ollut aina joko selvästi nopeampi tai selvästi hitaampi. Nyt on haluna päästä ajamaan tasaista sadasosataistelua ja miettimään, että mistä niitä saa sadaosia saa viilattua kussakin mutkassa pois. Eli haluan tällä kertaa kokeilla kamppailla pääosin oman auton sijaan muiden kuskien kanssa maksimaalisella tasolla.

Imolassa oli jo hauskaa menoa Lawsonin kanssa. Aika-ajoissa mokasin itseni jonnekin kahdeksanneksi, kun radan kanssa oli ruostetta ja alkuosa meni aivan perseelleen vielä kisassakin muutaman kierroksen ajan, sekä loppumutkissakin renkaan lipsautus nurmikolle maksoi aina paljon. Pääsin kakkoseksi saakka kun kisaa oli viitisen kierrosta vielä jäljellä, mutta Lawson oli jo ehtinyt painaa saavuttamattoman kaulan keulassa koko kisan ajellessaan. Onneksi joku ajeli ulos, turva-auto sisään ja sen poistuessa ajelin käytännössä Lawsonin rinnalla suoralle, missä sitten viivan ylityksen jälkeen välittömästi kärkisijalle ja siitä ei luovuttu.

Monacossa olin yllättäen porukan nopein jo aika-ajoissa. Kisassa sitten joutui pari kertaa rewindia käyttämään, kun renkaiden kuluessa tuli muutamien mutkien jarrutuksesta vähän haastava operaatio ja ei osannut siihen varautua. Mutta yllättävän ajettava kisa F2-autolla, mutta F1-auto menee jo varmaan taas niin lujaa, että tuntuu kuin ajaisi jossain hypnoottisessa rännissä ja pienikin virhe rytmissä, niin seinä kutsuu.

Azerbaijanissa joutui turvautumaan Schumi-temppuihin. Kolmannesta ruudusta lähdössä ykköseksi ja pelasin ekan mutkan jarrussa kakkoseksi tippuneen Lawsonin sellaiseen paikkaan, että hän menetti sijan. Sieltähän se nousi kuitenkin samantien taas kakkoseksi ja otti lopulta minut taas kiinni. Viimeisessä nopeassa mutkassa ennen pääsuoraa Lawson sitten yritti ohi, blokkasin sen seinään ja myös kolmantena ollut kuski osui sen autoon. Blokki oli tyylipuhdas, kun omasta autosta ei mennyt mikään rikki kontaktista huolimatta. Sekä minä että tuo kolmantena ollut kuski saatiin viiden sekan aikarangaistukset, sekä turva-auto radalle. Joten tavallinen varikkopysähdys + 5 sekuntia penalttia, jonka jälkeen tulin radalla nelosena. Kisan jatkuessa ei mennyt kauaakaan kun olin taas paalulla ottamassa täyttä pistepottia kisasta ja Lawson oli ulkona. Vähän ylimääräistä jännitystä tuli vielä kun nojasin seinään jossain vaiheessa ja etusiipeen tuli lievin mahdollinen vahinko, minkä vuoksi joutui loppukisan pari kierrosta katselemaan vähän takapeileihin kun se parin sekunnin turvakaula muihin kuihtui.

Puolivälissä F2-kautta menossa. Jos jaksaa loppuun, niin pitänee sitten F1-luokassa nostaa entisestään vaikeustasoa. Ja toivoa myös, ettei heti F2-luokan voittajana pääse pakolla jonnekin Ferrarille, vaan saa halutessaan valita heikomman tallin ja ajaa noita tunnelmallisia peräpään vääntöjä. Tietysti jos ei muuten, niin uuden uran suoraan F1-luokasta aloittamalla se on mahdollista.

Tulisi nyt jossain vaiheessa joku Fifa (tai siis EA FC) tai änäri tarjolle vaihteeksi plussaan. NBA2K on suurinpiirtein joka ainoa vuosi ollut ja Formulakin vähintään joka toinen.
 

Rautapohkeet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pääsee tuossa pelissä aika vapaasti tiimiä valitsemaan, vähän asetuksista riippuen. Tai en tiedä jos ei pärjäisi tuossa F2-luokassa. Itse ollut aina lopulta mestari siinä luokassa. Mutta ykkösiin mentäessä jos vaikeustaso on kohdallaan, niin ei siinä Williamseilla ja vastaavilla voittoja ajella. Lähellekään.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Viime kuun PS Plus -pelinä oli F1 23, joten sillä on tullut kruisailtua. Uramoodi F2-luokasta, jossa Liam Lawson ajaa varmaan lähes puoli sekuntia nopeampia kierrosaikoja kuin kukaan muu.

Muutamat helpot voitot tuli alkuun, kun hain sopivaa vaikeustasoa. Nyt se taitaa olla Hardin viimeisellä askeleella, eli yksi ylemmäs ja olisi expert. Sopii siinä mielessä kun en ole hirveän sinut näiden uudempien ratojen kanssa (eli kaikki 2005 jälkeen tulleet), enkä jaksa harjoituksia vääntää. Pelasin tosin jonkin verran näitä korona-aikana plussassa olleita F1-versioita, joten ei ihan täysi ummikkotuntuma ole jossain Azerbaijanissa kuitenkaan. Mutta vanhat, vanhat radat osaa ajaa vaikka silmät kiinni.

Ohjaimella kun mennään, niin luistonestot on täysillä ja renkaiden lukkiutumisessakin on avut päällä. Aiemmin on näitä tullut pelattua paljolti ilman apuja tai vähäisesti, mikä itsellä on johtanut villisti epätasaisiin kierrosaikoihin ja usein on tiukka kisafiilis jäänyt saavuttamatta kun AI taas vetää tasaisia aikoja. Täten olen ollut aina joko selvästi nopeampi tai selvästi hitaampi. Nyt on haluna päästä ajamaan tasaista sadasosataistelua ja miettimään, että mistä niitä saa sadaosia saa viilattua kussakin mutkassa pois. Eli haluan tällä kertaa kokeilla kamppailla pääosin oman auton sijaan muiden kuskien kanssa maksimaalisella tasolla.

Imolassa oli jo hauskaa menoa Lawsonin kanssa. Aika-ajoissa mokasin itseni jonnekin kahdeksanneksi, kun radan kanssa oli ruostetta ja alkuosa meni aivan perseelleen vielä kisassakin muutaman kierroksen ajan, sekä loppumutkissakin renkaan lipsautus nurmikolle maksoi aina paljon. Pääsin kakkoseksi saakka kun kisaa oli viitisen kierrosta vielä jäljellä, mutta Lawson oli jo ehtinyt painaa saavuttamattoman kaulan keulassa koko kisan ajellessaan. Onneksi joku ajeli ulos, turva-auto sisään ja sen poistuessa ajelin käytännössä Lawsonin rinnalla suoralle, missä sitten viivan ylityksen jälkeen välittömästi kärkisijalle ja siitä ei luovuttu.

Monacossa olin yllättäen porukan nopein jo aika-ajoissa. Kisassa sitten joutui pari kertaa rewindia käyttämään, kun renkaiden kuluessa tuli muutamien mutkien jarrutuksesta vähän haastava operaatio ja ei osannut siihen varautua. Mutta yllättävän ajettava kisa F2-autolla, mutta F1-auto menee jo varmaan taas niin lujaa, että tuntuu kuin ajaisi jossain hypnoottisessa rännissä ja pienikin virhe rytmissä, niin seinä kutsuu.

Azerbaijanissa joutui turvautumaan Schumi-temppuihin. Kolmannesta ruudusta lähdössä ykköseksi ja pelasin ekan mutkan jarrussa kakkoseksi tippuneen Lawsonin sellaiseen paikkaan, että hän menetti sijan. Sieltähän se nousi kuitenkin samantien taas kakkoseksi ja otti lopulta minut taas kiinni. Viimeisessä nopeassa mutkassa ennen pääsuoraa Lawson sitten yritti ohi, blokkasin sen seinään ja myös kolmantena ollut kuski osui sen autoon. Blokki oli tyylipuhdas, kun omasta autosta ei mennyt mikään rikki kontaktista huolimatta. Sekä minä että tuo kolmantena ollut kuski saatiin viiden sekan aikarangaistukset, sekä turva-auto radalle. Joten tavallinen varikkopysähdys + 5 sekuntia penalttia, jonka jälkeen tulin radalla nelosena. Kisan jatkuessa ei mennyt kauaakaan kun olin taas paalulla ottamassa täyttä pistepottia kisasta ja Lawson oli ulkona. Vähän ylimääräistä jännitystä tuli vielä kun nojasin seinään jossain vaiheessa ja etusiipeen tuli lievin mahdollinen vahinko, minkä vuoksi joutui loppukisan pari kierrosta katselemaan vähän takapeileihin kun se parin sekunnin turvakaula muihin kuihtui.

Puolivälissä F2-kautta menossa. Jos jaksaa loppuun, niin pitänee sitten F1-luokassa nostaa entisestään vaikeustasoa. Ja toivoa myös, ettei heti F2-luokan voittajana pääse pakolla jonnekin Ferrarille, vaan saa halutessaan valita heikomman tallin ja ajaa noita tunnelmallisia peräpään vääntöjä. Tietysti jos ei muuten, niin uuden uran suoraan F1-luokasta aloittamalla se on mahdollista.

Tulisi nyt jossain vaiheessa joku Fifa (tai siis EA FC) tai änäri tarjolle vaihteeksi plussaan. NBA2K on suurinpiirtein joka ainoa vuosi ollut ja Formulakin vähintään joka toinen.
Itse latasin pelin viime kesänä, kun oli ilmaiseksi tarjolla. Lähdin liikkeelle uramoodilla kuski/tallipäällikkökombolla, eli rakensin oman tallin "oikeiden" rinnalle. Valitsin lähtökohdiksi keskipakan tallin, jolla sai ihan mukiinmenevän alkupaketin mm. Redbullin/Hondan koneella joka olikin heti alusta pelin paras voimanlähde. Downforce ja koripuoli olikin sitten tasoa häntäpää. Kakkoskuskiksi nappasin vapailta markkinoilta Theo Pourchairin. Sponsorineuvotelluista nappasin kiinni sopimuksen, jossa luvattiin mukava bonus mikäli valmistajien sarjassa olisin top 6:ssa, eli se oli myöskin tavoite kauteen lähtiessä. Käytännössä top 5:den ollessa melko selvä, oli Alpine se päävastustaja kauteen lähdettäessä, joka pitäisi voittaa.

Vaikeustaso itsellä on muistaakseni 85, jarruavustin on käytössä, mutta pienimmällä mahdollisella asetuksella, lisäksi jarrupaikat merkkaava väritys on käytössä ettei vetele mutkia pitkäksi ihan joka kierroksella, vaan pääsee ajamaan "normaalia" kilvanajoa konetta vastaan. Viikonloput on muodossa 3 harjoitussessiota (joissa yleensä ajan yhden R&D-ohjelman per sessio, vähän sääennusteista riippuen), yksi 15min aika-ajosessio ja 50% kisa.

Bahrainissa onnistuin ajamaan kovan taistelun jälkeen heti sijalle 10, josta putosi ensimmäinen piste tallin laariin. Jeddassa (kuten katuradoilla yleensä) kisa päättyi hyvin nopeasti seinään. Tuon radan kanssa en kyllä mitenkään ole päässyt sinuiksi, joko olen selvästi joukon hitain tai sitten vallissa. Australia vanhana tuttuna toikin sitten suuren onnistumisen, kun ajoin maaliin sijalla 4 vaihtelevissa olosuhteissa pitkittämällä ensimmäistä stinttiä slickseillä niin pitkälle, että pääsin vaihtamaan alle suoraan interit, muiden tehdessä ylimääräisen stopin jo aiemmin. Toinen selkeä onnistuminen oli Monacossa, jossa onnistuin lähdössä nousemaan sijalle 7, ja siitä vielä ensimmäisellä kierroksella Gaslyn ohi sijalle 6. Gasly yritti vielä tuon jälkeen kuitata sijan takaisin, mutta rikkoi etusiipeään samalla, jonka takia hänen kierrosajat hidastuivat huomattavasti. Koska Monaco, ei kukaan Gaslysta päässyt ohi, jolloin sain ennen varikkopysähdystä kasvatettua eron taaksepäin jo varikkopysähdyksen kestäväksi, joten kutossija ja pisteet kotiin oli erittäin suuri yllätys.

Kauden puolen välin tienoilla olin valmistajien sarjassa hieman Alpinea perässä, mutta kuskien pistetilastossa sijalla 10. Tallin pisteiden keruu oli täysin itseni harteilla, Pourchairin ollen parhaimmillaan sijalla 13. Auton kehitys onnistui kuitenkin hyvin, ja kauden lopussa ajoin jo säännöllisesti top 8 sijoille, ja Texasista sekä Brasiliasta nappasin ensimmäiset voitot. Kauden päättyessä olin selkeästi Alpinea edellä valmistajien sarjassa ja viimeisessä kisassa oli vielä mahdollisuus nousta Aston Martininkin edelle, tästä kuitenkin pari pistettä jääneenä. Kuskien MM-sarjassa sijoitus oli lopulta kuudes, johon olin tyytyväinen. Kakkoskuski Pourchair veti koko kauden kiikareilla ja olikin selvää että toinen penkki tullaan täyttämään uudella kuljettajalla seuraavaksi kaudeksi. Auton kehitys sujui todella hyvin kauden mittaan (myös hyvien tulosten myötä), vaikka loppukaudesta resursseja pitikin ohjata seuraavan kauden autoon, jotta tehtyjä kehitystöitä ei menetetä. Parhaimmillaan auto taisi olla jopa sarjan toiseksi paras.

Nyt kakkoskautta takana noin puolet, ja johdan kuskien MM-sarjaa ja valmistajissa talli on kolmosena, hyvin tiukassa kamppailussa Mersun ja Red Bullin kanssa. Hamilton lähti viettämään ensimmäisen kauden jälkeen eläkepäiviä, joka aloitti pienimuotoisen tuolileikin ja hänen tilalleen nousi Ocon. Alonso teki hieman erikoisen siirron Alpha Taurille, josta Ricciardo puolestaan menin täyttämään Oconin penkkiä Alpinelle. Aston palkkasi Alonson tilalle Hulkenbergin ja viime kaudella tallissani flopannut Pourchair siirtyi puolestaan Haasille Hulkenbergin tilalle. Uusi kakkoskuskini Lawson on napsinut pisteitä sieltä täältä ja on pisteissä sijalla 11, mutta pieni epätasaisuus vielä miestä vaivaa. Parhaimmillaan ajaa lähes podiumista, heikoimmillaan köröttelee sijoilla ynnämuut. Auton kehitys hieman hidastunut, koska on täytynyt ensin investoida fasiliteetteihin, että pääsee käsiksi korkeamman tason R&D-parannuksiin, mutta auto on riittävän nopea kamppailemaan voitoista, joita onkin tullut 6/13 kisassa. Kisakalenteria muokkasin toiselle kaudelle hieman, Kiina ja Portugali tulivat mukaan, Saudi-Arabia ja Singapore putosivat pois.

Kokonaisuutena tällaiselle franchise mode-fanille tykkään pelimuodosta kyllä. Jos jotain rapaa pitäisi antaa, niin mahdollisuus tarjota vain puolen vuoden sopimuksia kuljettajille on kyllä hölmö, eli jos onnistut naaraamaan lupaavan kuskin riveihisi, joudut todennäköisesti jo puolessa välissä kautta antamaan palkankorotusta. Sama homma sitten myös kauden jälkeen. Tämä täytyy sitten huomioida myös budjetoinnissa, eli jos ennen sopimuksen päättymistä puolessa välissä kautta olet juuri laittanut rahaa kiinni fasiliteettien parantamiseen, niin voitkin joutua luopumaan hyvästä kuljettajasta koska rahaa ei ole. Onneksi peli tuosta varoittaa pari viikonloppua ennen, mutta silti haluaisin mieluummin sitoa lupaavan kuskin useammaksi vuodeksi talliin kiinni. Toinen kiva juttu olisi pystyä vapaammin suunnittelemaan auton ja kypärän visuaalista ilmettä. Nyt pelissä alkuun noin 10 valmista mallia, joihin voit vaihtaa värejä. Lisää malleja saa sitten avattua kerämäällä jotain pitcoineja, joita kai eniten saisi ajamalla onlinessa. Olikohan 2018 MotoGP:ssä kun pystyi kypäriä suunnittelemaan blankkolta pohjalta lätkimällä eri värejä, kuvioita ja tarroja kiinni niin paljon kun pystyi ja tuo oli melkein yhtä hienoa kuin itse kisaaminen.

Onlinea pari kertaa tullut kokeiltua, ja ihan OK kisailua tuokin. Yleensä gridissä noin 10 autoa, joista minun lisäkseni 2-3 kamppailevat voitosta, ja muut jäävät n. 12 kierroksen kisassa 30-60 sekuntia jälkeen. Näissä parissa kisassa autot ovat olleet "haamuja" eli kontaktia muihin autoihin ei ole mahdollista tehdä, mikä varmaankin ihan hyvä asia perseilijöiden takia, mutta olisi hauskaa päästä kokeilemaan myös oikeaa kilvanajoa muita kuskeja vastaan. Myös Breaking pointia kokeilin muutaman tunnin ajan eräänä sadepäivänä. Ilmeisesti edellisessä pelissä tuo tarina on alkanut, ja nyt sitten jatkui kaudesta 2022 eteenpäin. Melko nopeasti tuo alkoi muistuttaa enemmän salattuja elämiä kuin formula ykköstä, joten jäi tuohon yhteen pelikertaan, ainakin toistaiseksi. Mielessä kutkutellut aloittaa jossain vaiheessa myöskin kuskin ura F2:sta, mutta katsotaan ensin kuinka pitkään jaksaa leikkiä tallipäällikköä (ehkä siihen maailmanmestaruuteen saakka).
 

Rautapohkeet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tässä nyt tullut eniten pelattua F123 peliä kun tuo Tom clancys ghost Recon breakpoint peli on käytännössä läpi pelattu. Formuloissa menossa nyt toinen kausi. Vaikeusaste muistaakseni 85 tai 90. Formula kakkosten mestaruuden jälkeen tein sopparin McLarenin kanssa ja varsinkin alkukausi oli hieman nihkeää joskin pistesijoja tuli ja kovan kehitystyön tuloksena sijat parani kokoajan ja loppukaudesta ajettiin jo podiumille ja voittokin Monzassa. Tiimikaveri Piastri jäi kauas taakse pisteissä. Joten top2 tiiminä lähdettiin seuraavaan kauteen mestaruus ainoana tavoitteena. Jo muutaman kisan jälkeen kehitystyö teki meistä kärkitallin, jopa ylivoimaisesti. Oletin että Piastrista ei ole vastusta mutta tämäpä nosti tasoaan huimasti. Käyty nyt tiukkaa kamppailua ja voitettu vuoronperään kisoja. Olin silti sarjan johdossa kun ekat kisat menivät selvästi paremmin kuin Piastrilla. Spassa kävikin sitten hassusti. Se on hyvä rata minulle ja johdin kisaa varikkokäyntiin saakka. Näiden jälkeen Piastri pääsi eteeni, kun jumitin hetken Strollin takana. Sain hänet kuitenkin pian kiinni ja yritin ohi. Hän kuitenkin yllättäen vaihtoi linjaa eteeni ja kolasin etusiipeni paskaksi ja Piastrille ei vaurioita. Varikolle siiven vaihtoon ja jäin pisteittä. Seuraavassa kisassa törvelsin itseni seinään ja keskeytys Piastrin voittaessa nuo molemmat ja nyt ollaan käytännössä jo epätoivoisessa takaa-ajossa, kun automme on sen verran ylivoimainen että sijat 1 ja 2 tulevat lähes automaattisesti. Hieman nyt harmittaa mutta pitänee toivoa ihmettä ja vaikka sadekeliä vaikka se ei itselleni kunnolla sovikaan.
 
Viimeksi muokattu:

Afflicted

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28
Olisko täällä neuvoja peleistä. Just pelasin Titanfall 2, Crysis 3 ja viimeisempänä Metro Exoduksen läpi. Varsinkin Metro kolahti kyllä ja joskus aikoinaan oli ne ekat osatkin jo ihan ok.

Eli kriteerit olisi:

Ehdoton: 1st person

Muut: Hyvä tarina, käppäilyä ja toimintaa. Scifi plussaa, mutta kuten Metron tapauksessa, ei sillä nyt niin väliä ole.

Ps.Cyperpunkkia on hakattu se 200h, mutta se tökkii jo. Dead Space remaster oli hyvä, mutta ei vaan jaksa noita 3rd personeita.

Kiitos.
Tähän sanoisin oman suosikkipelini joka täyttää kaikki nuo kriteerit: Half-Life 2 kaikkine lisäosineen.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Tuli pelattua The Outer Worlds läpi ja kylläpä jäi paska maku lopusta. Jotenkin saivat sen täysin lässähtämään. Hieno maailma sinänsä ja hyvin tuon parissa muuten viihtyi.
 
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
FF7 Rebirthissä sain nuo viimeiset Combat simulatorit auki. Nuo voisi hoitaa vielä ennen Hard moden aloittamista.

Nuo Gilgamesh Islandin pomotaistelut meni aika helposti max lvl hahmoilla. Hauskoja olivat kyllä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös