Muistaakseni siinä apaut kymmenen vanhana ei maailmassa ollut kovempia jätkiä kuin Juha Jokiharju ja Mika Rautio. Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, kun Jokkeri ja Eepi Hämäläinen myytiin Jokereihin. Siihen aikaan tällaiset pelaajakaupat eivät olleetkaan ihan niin yleisiä, joten muistan kun kiekosta "tienneet" kaverit spekuloivat siirron vaikutuksia KalPaan: "On se nyt kova homma, kun ne menivät toiseen joukkueeseen. KalPa joutuu muuttamaan nyt koko pelisysteeminsä, kun nämä kertoo sen Jokereissa..."
Olihan se salamyhkäistä ja ihmeellistä...
Kun KalPa sai hopeamitalit keväällä 1991, olin n. 8,5-vuotias. Tämän jälkeen meni pari vuotta, että TPS sijoittui samaan pahuuden kategoriaan suolakurkkujen, Saddamin ja kouluterveydenhoitajan kanssa. Vieläpä keulille tässä listassa. Oli se pienelle miehenalulle katkera paikka tuo finaalitappio!
Tämän jälkeenhän tunnetusti KalPalla lähti käyrä aika jyrkästi alaspäin ja kotipaikkakunnalla ei paljoa kehdannut näyttäytyä KalPa-pipossa. Meidän luokalla ryhdyttiinkin kannattamaan silloin -yllätysyllätys- Jokereita, muutamat tilasivat jopa fanipaidatkin ja mitään muuta joukkuetta ei voinut kannattaa. Itse turpaansaamisenkin uhalla (ja välillä uhka toteutui) yritin pitää KalPan puolia, mutta oli aikoja, jolloin kovin julkisesti ei omaa suosikkiaan pystynyt julistamaan.
SM-liigan tarrasarjoja tuli kerättyä hysteeriselllä intensiteetillä. Olen vieläkin katkera, kun vuoden 1991-92 -sarjassa nimenomaan Jokiharju oli ainoa, joka jäi uupumaan.
Rupesin seuraamaan formuloita 90-luvun alussa. Silloin eräs temperamenttinen, keltakypäräinen McLaren-kuski teki pieneen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Oli yksi formula"urani" parhaista päivistä, kun Häkkisen tiedotettiin siirtyvän samaan talliin tämän legendan kanssa.
Joku tuolla mainitsikin Gladiaattorit. Muistan, kun välitunnilla viriteltiin omia variaatioita näistä lajeista. Yksi suosituimmista oli läpimurto, jossa yksi oli aina vuorollaan estämässä kilpailijaa ja toiset yrittivät rynniä tämän ohi. Pariin otteeseen oli huuli auki kotiin mennessä. Kaverin luona pelasimme myös kaupunkisotaa. Viriteltiin olkkariin tuoleista suojat ja sinne eri välineitä (pyssyjä, palloja) joilla ampua maalitauluun. Toinen oli vuorollaan gladiaattorina ampumassa kilpailijaa imukuppinuoliaseella. Rytinää riitti, tuolinjalkoja vaurioitui, lamppuja hajosi, imukuppeja lasahteli silmiin ja kaverin äiti kiitteli.
Siinä nyt muutamia asioita. Tulihan silloin katsottua piirrettyjä ihan pirusti ja Ghostbustersit ja Rockyt pyöri uusintoina. Ei kait sen parempia leffoja ollutkaan...
