Ihan mukava ketju lueskella, vaikka noita väittelyitä ei ehkä jaksa kovin pitkään. Itse täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka tässä ketjussa mainituista esim. National ja Editors ovat aivan loistavia bändejä, niin ovatko ne kuitenkaan siinä "klassikko"-asemassa. Jokaisella on toki ne omansa klassikot, mutta ovatko ne niitä yleisesti tunnustettuja klassikoita? Ja yleensäkin kaikessa taiteessa se suurin kysymys on mikä tai kuka määrittelee sen mikä on hyvää ja mikä huonoa? Sehän on armottoman subjektiivista ollen silti samalla jotenkin "ylhäältä" päin ohjattua. Toki on myös niin, että esimerkiksi tunnustetut rock-klassikot ovat ihan helvetin hyviä levyjä aivan kaikki, melkein väitän, että ajan kuluessa asia aukeaa jokaiselle jolla on halua ymmärtää se miksi joku levy on niin "hyvä".
2000-luvun megabändejä ovat ainakin Coldplay, Foo Fighters ja miksei myös Muse, unohtamatta Metallicaa ja muita vanhoja partoja. Coldplay on hyvin helppo kuvitella yhtyeeksi jonka musiikki soi vielä pitkään ympäri maailmaa. Muse taas on vaikkapa Coldplayhin verrattuna jo liian erilaista, eli se jakaa mielipiteitä paljon.
Omalta kohdalta täytyy sanoa, että 2000-luku on ollut pliisu. Hyviä levyjä on toki tullut paljonkin mutta en tiedä mistä johtuu, ettei tajunnanräjäyttäjiä ole tullut yhtään. Olenkin samoilla linjoilla siinä, että on vaikea löytää lopulta yhtään Guns'n Rosesia tai edes Metallicaa tämän vuosituhannen bändeistä. Ehkä tarjontaa on liikaa, ehkä kaikki on jo tehty, ehkä se vain on tulevaisuutta ettei samanlaisia ilmiöitä enää synny. Sitten on sekin, että yhtyeiltä puuttuu palleja. Pitää olla vittumainen ja röyhkeä, ja samalla tehdä hyvää musiikkia.
"Isot" metalliyhtyeet ovat raivostuttavan samanlaisia eikä niistä oikein irtoa enää mitään. Mutta voihan se olla, että Internet-aikakaudella ihmisten järkyttäminen on aika vaikeaa ja sekin toki heikentää yhtyeen mystistä auraa. Rockbändeillähän asia taitaa hyvin pitkälle olla se, että jokainen nykyään tunnettu klassikko on ollut aikansa vaarallinen ja jännittävä bändi, joka jo sitä kautta saa teltan pystyyn ja jalkovälit märäksi.
Mutta mitä on joku Slayer nykyään? Ei se ole vaarallista nähnytkään, eikä se ole edes kauhean rankkaa, jossain on pentagrammi ja verta niin voi kauhea sentään. Entäpä Black Sabbath, Led Zeppelin, Queen tai vaikka Gunnarit? Sabbathin tunnelmaa ei varmaan saavuta mikään bändi enää koskaan eivätkä tulevaisuuden bändit helposti tihku seksiä niin kuin maailman suurimmat rockyhtyeet. Se kireiden housujen ja kassien esittely oli suorastaan häpeällisen suoraa toimintaa, mutta se on rock'n rollia.
Jotenkin tuntuu, että musiikkia on niin valtavan paljon ja sitä on niin helposti saatavilla ettei uusia ilmiöitä oikein synny. Samoin tuntuu, että kuulijakunta ja musiikkikenttä on pirstoutunut miljoonaan osaan, siinä missä ennen saatettiin kuunnella enemmän kaikkea mitä oli saatavilla (saa korjata jos olen väärässä). Kai niitä fanaatikkoja ja puritaaneja on ollut aina mutta onhan se söpöä kuunnella kun ironialasit päässä oleva tyyppi haukkuu sitä ja tätä, ja toisaalta heviäijä tuomitsee kategorisesti kaiken missä ollaan "homoja". Ja räppihän se vasta paskaa on.
No, kuten varmasti selvisi niin ei minulla mitään asiaa ollut. Maailman parasta metallia tehtiin kuitenkin trashin kulta-aikana, viva Sepultura ;)