Mitä 00-luvun musiikki meille muka antoi?

[Vanha Len]

Huonoa provoa heität. Äijä suoltaa semmoista paskaa, että ei paremmasta väliä. Rainbow, teineille suunnattua huttua?

Tuo ei ole välttämättä provoa vaan puhdasta tietämättömyyttä, eikä tästä voi siis ihmistä syyttää. Jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi.

EDIT. Siinähän jo yllä asia tulikin selville...

 

[J.Grönvall]

Ihan mukava ketju lueskella, vaikka noita väittelyitä ei ehkä jaksa kovin pitkään. Itse täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka tässä ketjussa mainituista esim. National ja Editors ovat aivan loistavia bändejä, niin ovatko ne kuitenkaan siinä "klassikko"-asemassa. Jokaisella on toki ne omansa klassikot, mutta ovatko ne niitä yleisesti tunnustettuja klassikoita? Ja yleensäkin kaikessa taiteessa se suurin kysymys on mikä tai kuka määrittelee sen mikä on hyvää ja mikä huonoa? Sehän on armottoman subjektiivista ollen silti samalla jotenkin "ylhäältä" päin ohjattua. Toki on myös niin, että esimerkiksi tunnustetut rock-klassikot ovat ihan helvetin hyviä levyjä aivan kaikki, melkein väitän, että ajan kuluessa asia aukeaa jokaiselle jolla on halua ymmärtää se miksi joku levy on niin "hyvä".

2000-luvun megabändejä ovat ainakin Coldplay, Foo Fighters ja miksei myös Muse, unohtamatta Metallicaa ja muita vanhoja partoja. Coldplay on hyvin helppo kuvitella yhtyeeksi jonka musiikki soi vielä pitkään ympäri maailmaa. Muse taas on vaikkapa Coldplayhin verrattuna jo liian erilaista, eli se jakaa mielipiteitä paljon.

Omalta kohdalta täytyy sanoa, että 2000-luku on ollut pliisu. Hyviä levyjä on toki tullut paljonkin mutta en tiedä mistä johtuu, ettei tajunnanräjäyttäjiä ole tullut yhtään. Olenkin samoilla linjoilla siinä, että on vaikea löytää lopulta yhtään Guns'n Rosesia tai edes Metallicaa tämän vuosituhannen bändeistä. Ehkä tarjontaa on liikaa, ehkä kaikki on jo tehty, ehkä se vain on tulevaisuutta ettei samanlaisia ilmiöitä enää synny. Sitten on sekin, että yhtyeiltä puuttuu palleja. Pitää olla vittumainen ja röyhkeä, ja samalla tehdä hyvää musiikkia.

"Isot" metalliyhtyeet ovat raivostuttavan samanlaisia eikä niistä oikein irtoa enää mitään. Mutta voihan se olla, että Internet-aikakaudella ihmisten järkyttäminen on aika vaikeaa ja sekin toki heikentää yhtyeen mystistä auraa. Rockbändeillähän asia taitaa hyvin pitkälle olla se, että jokainen nykyään tunnettu klassikko on ollut aikansa vaarallinen ja jännittävä bändi, joka jo sitä kautta saa teltan pystyyn ja jalkovälit märäksi.

Mutta mitä on joku Slayer nykyään? Ei se ole vaarallista nähnytkään, eikä se ole edes kauhean rankkaa, jossain on pentagrammi ja verta niin voi kauhea sentään. Entäpä Black Sabbath, Led Zeppelin, Queen tai vaikka Gunnarit? Sabbathin tunnelmaa ei varmaan saavuta mikään bändi enää koskaan eivätkä tulevaisuuden bändit helposti tihku seksiä niin kuin maailman suurimmat rockyhtyeet. Se kireiden housujen ja kassien esittely oli suorastaan häpeällisen suoraa toimintaa, mutta se on rock'n rollia.

Jotenkin tuntuu, että musiikkia on niin valtavan paljon ja sitä on niin helposti saatavilla ettei uusia ilmiöitä oikein synny. Samoin tuntuu, että kuulijakunta ja musiikkikenttä on pirstoutunut miljoonaan osaan, siinä missä ennen saatettiin kuunnella enemmän kaikkea mitä oli saatavilla (saa korjata jos olen väärässä). Kai niitä fanaatikkoja ja puritaaneja on ollut aina mutta onhan se söpöä kuunnella kun ironialasit päässä oleva tyyppi haukkuu sitä ja tätä, ja toisaalta heviäijä tuomitsee kategorisesti kaiken missä ollaan "homoja". Ja räppihän se vasta paskaa on.

No, kuten varmasti selvisi niin ei minulla mitään asiaa ollut. Maailman parasta metallia tehtiin kuitenkin trashin kulta-aikana, viva Sepultura ;)

 

[hannes_ko]

Niin, näinköhän on, että tätä alternative-elitistin leimaa lyödään myös meikäläiseen. Antaa mennä vaan. Se vaan on hauskaa, kun kuitenkin haisen lehmänpaskalta ja käytän enemmänkin kumppareita kuin converseja. Eihän minulla ole edes ruutupaitaa, college-paidoilla mennään. Mieluusti yksivärisillä. Ja tykkään Raptorista.

 

[Evil]

Kyllä kummatkin kolahtavat ja Queensin mainitsinkin jo aikaisemmin. Foota pidän kuitenkin hieman 90-luvun yhtyeenä jostakin syystä. Rammstein menee myös omissa tuntemuksissa enemmän ysikytlukuun vaikka -00 onkin enemmän niittänyt mainetta valtaväestössä.

Mulla on sama QOTSA:n suhteen. Pidän sitä aika suorana, tosin laimennettuna Kyussin jatkeena. Homme-hemmo teki parhaan levynsä (Sky Valley) jo 1994, tosin QOTSA:n esikoinenkin (olikohan -97 vai -98?) on ihan kelpo.

 

[eh]

Aika hassua, että ihan oikeasti ihmiset viitsivät ihmetellä, kuinka viimeisin vuosikymmen ei tuottanut vastaavaa määrää supermegatähtiä ja jättibändejä kuin aiemmat. Oletteko koskaan kuulleet käsitettä "long tail"? Ettekö oikeasti ymmärrä, kuinka perustavaa laatua olevia muutoksia digitalisaatio toi musiikkialalle? Pitääkö tässä lainata itseään?

Kun tätä edellistä vuosikymmentä vertaa niihin edellisiin, täytyy huomioida, että populaarikulttuuri sirpaloitui jakelukanavien kehittymisen ja tuotantovälineiden halpenemisen vuoksi eksponentiaalisesti aiempaan verrattuna.

Toki pitää myös huomioida keskustelijoiden ikä. Suurin osa meistä taisi viettää omaa nuoruuttaan 80- tai 90-luvulla...

 

[Vanha Len]

Toki pitää myös huomioida keskustelijoiden ikä. Suurin osa meistä taisi viettää omaa nuoruuttaan 80- tai 90-luvulla...

Ja sama pätee myös näihin nykyisiin staroihin...jotka fanittavat ja ovat saaneet vaikutuksensa rollareilta, haleneilta, metallicalta ja madonnalta.

 

[Rommeli]

Ei Van Halenin menestys minua mitenkään korpea. Meneepähän vain samaan kastiin Bon Jovin, Whitesnaken, Def Leppardin, Mötley Cruen ja Rainbowin kanssa. Eli teineille suunnattua huttua. Tärkeintä on, että housut on kireät ja tukka hyvin. Melodiat voikin sitten ihan huoletta lainata oikeilta muusikoilta.

Aika hyvin tuo teineille suunnattu huttu on aina aikuisempaankin makuun sopinut. Tiedä sitten keneltä on melodiat lainattu, mutta erittäin päteviä muusikoita noissa mainitsemissasi bändeissä on vaikka millä mitalla. Itse asiassa esimerkiksi Rainbow'ssa on vaikuttanut valioluokan artisteja (Blackmore, Powell, Daisley, Dio, Turner, Airey...) useammankin bändillisen verran.

 

[olkikuukkeli]

Van Halenin saavutuksia

Joo ja Britney Spears on myynyt yli 100 miljoonaa levyä ja voittanut varmaan satoja eri palkintoja.

 

[Vanha Len]

Joo ja Britney Spears on myynyt yli 100 miljoonaa levyä ja voittanut varmaan satoja eri palkintoja.

90-luvun lopulta näihin päiviin saakka oman aikansa Madonna. Kova juttu todellakin. Miten toimii sitten 30-vuoden kuluttua onkin jo toinen asia. Saas nähdä.

EDIT. Van Halen rokkaa edelleenkin:D

 

[Vanha Len]

Kaikesta ankein syy dumata vaikkapa 2000-luvun musiikkia - enkä viittaa tässä nyt Vanha Lenin kirjoitukseen - on syyttää sen tekijöitä vanhojen ideoiden kierrättämisestä ja/tai kopioimisesta ja/tai varastamisesta.

No turha sitä pyörää on enää keksiä uudelleen. Kuten tässä ketjussa on tullut esille niin vaikkapa 20-vuoden kuluttua näemme 2000-luvun alun vaikutuksen musiikkiin versus Hendriksien ja Zeppeliinien. Onko silloin Joplin, Madonna vai Britney se The Megastara edelleen...vai he kaikki.

 

[vilpertti]

Lasketaanko Radiohead 90-luvulle (Pablo Honey, Bends, OK Computer) vai 00-luvulle (Kid A, Amnesiac, Hail to the Thief, In Rainbows, King of Limbs)?

Joka tapauksessa, ottaen huomioon bändin 00-levyt, keskustelu loppunee tähän ja voidaan kollektiivisesti olla ihan tyytyväisiä. Ja todeta, että on 00-bändeistä joku sellainen mikä tullaan aina muistamaan parempana kuin mikään. Muu. Ikinä.

 

[J.Grönvall]

No turha sitä pyörää on enää keksiä uudelleen. Kuten tässä ketjussa on tullut esille niin vaikkapa 20-vuoden kuluttua näemme 2000-luvun alun vaikutuksen musiikkiin versus Hendriksien ja Zeppeliinien. Onko silloin Joplin, Madonna vai Britney se The Megastara edelleen...vai he kaikki.

Norjalaisen Turbonegron solisti Hank von Helvete taisi joskus todeta, että rokissa on jo kaikki tehty joten lainaamisessa ei ole silloin mitään pahaa :)

 

[Vanha Len]

Joka tapauksessa, ottaen huomioon bändin 00-levyt, keskustelu loppunee tähän ja voidaan kollektiivisesti olla ihan tyytyväisiä. Ja todeta, että on 00-bändeistä joku sellainen mikä tullaan aina muistamaan parempana kuin mikään. Muu. Ikinä.

Yhdessä Haloo Helsingin kanssa. Sopii. Ketju luguun!

 

[Kirjoittelija]

Se ei tarkoita sitä, että ei olisi tehty hyvää musiikkia. Pienenä kertauksena tästä ketjusta ja netistä poimittuna: (Jos et näistä suurinta osaa tiedä, olet tullut vanhaksi tai muuten vaan väärässä ketjussa)...

............
Green Day - American Idiot
..........................

Jos listalle mahtuu Green Day, niin herää väistämättä kysymys, että mihin ovat listalta unohtuneet Justinit Bieber ja Timberlake, Linkin Park, Britney ja Lady Gaga? Eiköhän ne ole myyneet vähintään yhtä paljon levyjä kuin Green Day, ja ovat vähintään yhtä rock.

 

[vilpertti]

Yhdessä Haloo Helsingin kanssa. Sopii. Ketju luguun!

WTF... Haloo Helsinki on paskaa. Siis niin kuin todella paskaa. Ainoa mistä välitän yhtä vähän on Shakira.

Todella paskaa.

 

[hannes_ko]

WTF... Haloo Helsinki on paskaa. Siis niin kuin todella paskaa. Ainoa mistä välitän yhtä vähän on Shakira.

Haloo Helsingin kappale Haloo Helsinki! on todella hyvä. Setien tekemä, mutta silti oikein mukava teinienergiaa pursuava kappale. Shakiralla on joitain aika hauskoja kappaleita.

 

[Evil]

Norjalaisen Turbonegron solisti Hank von Helvete taisi joskus todeta, että rokissa on jo kaikki tehty joten lainaamisessa ei ole silloin mitään pahaa :)

Nuotteja on rajallinen määrä ja sanatkin on jo keksitty (vaikka silloin tällöin joku uusi putkahtaakin). Kyse on vain siitä mihin järjestykseen ne laittaa.

Shakiralla on joitain aika hauskoja kappaleita.

Shakiralla on muheva persaus.

 

[haunted shores]

Yleisesti ottaen 00-luvulla vanhat konkarit tekivät pääasiassa täyttä paskaa, 90-luvulla aloittaneet hyvää musiikkia ja uudet tulokkaat osuivat useimmin napakymppiin.

Kaikki oleelliset bändit onkin jo ketjussa mainittu, mutta vaikkapa Opeth, Isis, Hellacopters ja Reverend Bizarre nyt huudetaan vielä silti.

 

[Ted Raikas]

Kyllä 2000-luvun voisi myös muistaa post-rockin ja post metallin aikakautena. Toki, jos ihan tarkkoja ollaan, niin 90-luvulla postailtiin jo, mutta kunnolla post-suuntauksen jutut pullahti pinnalle ja hiukan laajempaan tietoisuuteen 2000-luvulla ja on kehittynyt edelleen.

Bändit kuten: Mogwai, Sigur Rós, Godspeed You! Black Emperor, This Will Destroy You, Explosions in the Sky, Isis, Cult of Luna, Neurosis, God is an Astronaut, Callisto, Magyar Posse, A Silver Mt. Zion, Sólstafir, Agalloch jne. ovat kaikki tehneet noita tutuksi ja 2000-luvulla tullut vahvoja levytyksiä. Kaikki noista ei toki ole mitään omia henkilökohtaisia suosikkejani.

Kuten sanoin, osa noista on levyttänyt ja tehneet jotain tietyntyylistä jo 90-luvulla, mutta nämä aikakaudet on toisinaan häilyviä, koska ei se vuosikymmenen vaihdos automaattisesti mitään muuta toiseksi, vaan kyse on liukumasta. Monesti se tietyn vuosikymmenen tyyli hahmotetaan vasta jälkeenpäin kun tarkastellaan vuosikymmentä kokonaisvaltaisesti.

 

[Pavlikovsky]

2000-luvun musiikki on tuonut toki paljon artisteja, musiikin tyylisuuntia, musiikkikilpailuja turhankin paljon ja musiikin määrä on radikaalisti noussut. Nykyään kuulee levytettävän melkoista paskaa oli musan tyylisuunta nyt mikä tahansa eli rima levyttämiselle on selkeästi laskenut.

Henkilökohtaisesti 2000-luku ei ole tarjonnut minulle juuri yhtään mitään kuin vanhojen 60-, 70- ja 80-luvun lempibändieni nauhoittamia uusia levyjä, siis ne jotka nyt ylipäätään enää levyttävät. Vanhan rockin, bluesin sekä hevin fanina en ole 2000-luvun musiikkitulvasta löytänyt enää itselleni mitään bändiä saatika musiikkityyliä joka kolahtaisi. Joskus saatan vain todeta, että nykyään ei enää osata, mutta se on ehkä turhan kärkevästi sanottu jos ajatellaan jotain heviäkin ja sen laajuutta.

Beatlesit, Rollarit, Led Zeppelin, Hendrix ja kumppanit loivat aikanaan jotain sellaista mitä on nykyään mahdotonta enää tehdä, koska ideat ovat loppuneet. Kulttuuri myös musiikin tekemisessä on jollain tavalla muuttunut mm. rockin kohdalla. Ennen vanhaan levy saatettiin jollain Black Sabbathinkin kohdalla soittaa vain ns. studiossa livenä purkkiin kun nykyään yritetään vaikka millä studiomiksaus-kikoilla hioa biisejä ja kappalemateriaalia. Ennen levyissä (siis vinyyleissä) ei täyteraitoja ollut vaan levyt olivat silkkaa timanttia eikä yritetykkään tehdä enempää mitä oli tarjota. Suosikkibändeiltänikin, jotka vielä 70-luvulla tekivät kovaa jälkeä levylle 8 biisin turvin, saattavat suoltaa oikeast 3 hyvää biisiä ja loput 8-9 ovat ideatonta soittelua.

Tästäkin ketjusta huomaa, että aihe aiheuttaa keskustelua, koska joku on löytänyt 2000-luvulla uusia musiikkityylejä ja lempiartistejaan ja näin tämä vuosikymmen on tarjonnut paljon. Sitten on taas paatuneempia musiikin kuuntelijoita, joksi itsekin lasken itsenikin, jotka haluavat mielummin kuunnella niitä vanhoja pierubändejä, jotka tarjoavat sillä 70-luvun tunkkaisuudellaan ja asenteellaan musiikkia, joka on joskus potkaissut lujaa. Vanhaa musiikkia kuunnellakseen ei toki itse tarvitse olla todellakaan vanha, vaan pitää syventyä enemmänkin vanhempaan matskuun siinä tapauksessa ja olla oikeasti innostunut aiheesta, jos ei ole noita aikoja itse elänyt, kun ko. musiikkia tehtiin.

Laitanpa Status Quota soimaan...

 

[Ted Raikas]

Tästäkin ketjusta huomaa, että aihe aiheuttaa keskustelua, koska joku on löytänyt 2000-luvulla uusia musiikkityylejä ja lempiartistejaan ja näin tämä vuosikymmen on tarjonnut paljon. Sitten on taas paatuneempia musiikin kuuntelijoita, joksi itsekin lasken itsenikin, jotka haluavat mielummin kuunnella niitä vanhoja pierubändejä, jotka tarjoavat sillä 70-luvun tunkkaisuudellaan ja asenteellaan musiikkia, joka on joskus potkaissut lujaa.

Luulen, että aika moni 2000-luvun musiikkia puoltanut kyllä pitää aiempien vuosikymmenten tuotoksistakin paljon. Ainakin itse lukeudun niihin. Eli kyllähän esim. Pink Floyd, Led Zeppelin, Jethro Tull, King Crimson, The Doors, Simon & Garfunkel, Camel, Tangerine Dream, Kraftwerk, Dire Straits, Depeche Mode jne jne. putoaa täällä ja kovasti. Hienoja erityylisiä bändejä eri "vanhoilta" vuosikymmeniltä ja osa vaikuttaa musiikissa edelleen, vaihtelevalla tasolla, toki.

Noista harvempaan on minulla sillä tapaa kosketuspintaa, koska olen ollut joko syntymätön vielä tai muuten vaan liian pieni, että olisin voinut diggailla kun ne oli in. Siitä huolimatta olen ne löytänyt jälkikäteen ja saan todella suuria fiiliksiä ja monesti noissa kuultaa se tietty raikas ja välitön tekemisen meininki ja liian studiotyöskentelyn tuoma kliinisyys loistaa poissaolollaan. Sanon nyt näin vastavuoroisesti näitä "vanhoja pieruja" puolustaakseni. Ennen on ollut tietyt asiat ehdottomasti paremminkin musiikinteossa, ei siitä mihinkään pääse.

Vaan kuten sanoin jossain aiemmassa viestissä niin, en ole missään vaiheessa elämääni ollut sillä tapaa jonkun sen hetkisen virtauksen tai muodin mukana, voi johtua siitä, että nuorempana musiikki ei näytellyt niin suurta osaa elämässäni. Olen jossain määrin vähän myöhäissyntyinen vähän kaiken musan diggailussa, joten sikäli olen aika sopivan tasaisesti ahminut eri vuosikymmenten matskua saadakseni muita kiinni. Tästä johtuen käsittelen niitä pitkälti omina aikakausinaan, jotka tarjoavat mukavasti erilaista lähestymistapaa musiikintekoon ja usein eri vuosikymmenet sisältöineen toimii tietyissä tilanteissa. Siksi kai osaan innostua sekä vanhoista että uusista bändeistä, koska ne vaan laajentaa sitä elämysten maailmaa ja löytyy oikeat viisut oikeisiin hetkiin ja elämäntilanteisiin.

Lähes joka vuosi löydän sekä jotain vanhoja bändejä että uudempia, joiden saundi kolahtaa. Saa nähdä tuleeko siihen muutos jossain vaiheessa ja jämähdän tiettyyn.

Olen minä joskus löytänyt itseni myös hehkuttamassa 60- ja 70-luvun musiikkia yli uudempien vuosikymmenten meininkien, vaikka olen itse tälläinen pojankloppi joka kakki vasta vaippoihin silloin kun Pink Floydin The Wall soida paukkui ensimmäisiä kertoja ihmisten levysoittimissa.

 

[ernestipotsi]

Mitä jäi käteen 00-luvun musiikista? Jos laajennetaan näkökulmaa yksittäisten levyjen, bändien ja genrejen ulkopuolelle ja käsitellään musiikkiin liittyviä ilmiöitä, niin tässä kohtaa on pakko mainita P2P-verkot ja tekijänoikeudelliset kysymykset.
Piratismia ei voi yksiselitteisesti moraalisesti tuomita, sillä asiaan liittyy monia seikkoja jotka tekevät siitä monimutkaisen, mutta tästä lisää siihen kuuluvissa ketjuissa.


Napster avasi pelin jo heti vuosituhannen vaihteessa. Vaikka se ei sellaisenaan kovin pitkään ehtinyt toimia, niin silti se loi pohjat myöhemmin käyetyille Kazaalle, WinMX:lle, DC++:lle sekä PirateBayn kaltaisille torrent-sivustoille. Nykyään on olemassa ihan laillisiakin väyliä kuunnella ja hankkia netin kautta musiikkia (iTunes Store, Spotify, Youtube, last.fm ja muut nettiradiot), mutta näiden osalta syyttävä sormi osoittaa levy-yhtiöiden suuntaan.

Joka tapauksessa 00-luvulla musiikin hankkiminen, musiikkimaun laajentaminen ja myös omien musiikkiviritelmien tunnetuksitekeminen tuli helpoksi hyvin pitkälti laittomien palveluiden ansioista. Artisteille ei jää näistä laillisista palveluista käteen välttämättä yhtään enempää kuin laittomistakaan.


Vuosituhannen vaihteessa kun olisi sanonut, että vuoden 2011 vaaleissa suurin eduskunnan ulkopuolelle jäänyt puolue olisi Piraattipuolue, niin harva olisi tätä uskonut. Yleisesti ottaen musiikki tuli 00-luvulla osaksi nettiliberalismia(/anarkiaa?)




Toinen asia minkä 00-luku antoi liittyy muuten ihan luonnolliseen teknologian kehittymiseen. Kärjistetysti tämän voi tiivistää yhteen sanaan, iPod. Toki jo ennen ipodia oli - ja vieläkin on - olemassa muitakin mp3-soittimia, mutta ipod oli ensimmäinen varsinaisesti laajasti läpi lyönyt massalaite.

00-luku on luonnollisesti pienentänyt laitteiden kokoa ja kasvattanut muistin määrää. Nykyään pieneen mp3-masiinaan mahtuu enemmän musiikkia kuin useimmat tarvitsevat.

Musiikkilaitteet ovat sittemmin yhdistyneet kännyköiden kanssa iPhonen ja muiden luurien muodossa. Nokia epäonnistui oman musiikkipuhelimensa kanssa. Vaikea sanoa yksiselitteisesti, että johtuiko se huonosta tuotteesta vai heikosta markkinoinnista, mutta alas tultiin.

 

[Rod Weary]

Itselleni 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen merkittävin uusi artisti oli Frank Turner ja bändi ehkä Le Tigre (joo joo, perustettiin 90-luvulla ja eka levykin tuli -99, mutta itse kuulin vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen).

Kiitoksia tuosta Le Tigrestä. Tämä uppoaa hyvin. Perinteiseen tapaani luokittelen bändin jonnekin Gossipin ja The Ting Tingsin välimaastoon. Ei niin totista kuin Gossip, ei niin kertakäyttökamaa kuin The Ting Tings. Eli sanalla sanoen ihan loistava.

 

[Miguel]

Aika hassua, että ihan oikeasti ihmiset viitsivät ihmetellä, kuinka viimeisin vuosikymmen ei tuottanut vastaavaa määrää supermegatähtiä ja jättibändejä kuin aiemmat. Oletteko koskaan kuulleet käsitettä "long tail"? Ettekö oikeasti ymmärrä, kuinka perustavaa laatua olevia muutoksia digitalisaatio toi musiikkialalle? Pitääkö tässä lainata itseään?

Kun tätä edellistä vuosikymmentä vertaa niihin edellisiin, täytyy huomioida, että populaarikulttuuri sirpaloitui jakelukanavien kehittymisen ja tuotantovälineiden halpenemisen vuoksi eksponentiaalisesti aiempaan verrattuna.

Toki pitää myös huomioida keskustelijoiden ikä. Suurin osa meistä taisi viettää omaa nuoruuttaan 80- tai 90-luvulla...

Samaa ihmettelin. Jengi jauhaa epäolennaisuuksista ja makuasioista sivutolkulla, mutta jättävät melkeinpä olennaisimman toteamuksen huomioimatta.

Stadionluokan bändiksi on myös vaikea nousta ilman kunnon melodioita. Parhaat on jo käytetty, moneen kertaan vieläpä. Näkyy muun muassa loistavassa Musessa, joka on pysynyt innovatiivisena ja omaperäisenä, mutta killerimelodiat olivat jo viimeisimmällä levyllä vähissä.

Mulle 2000-luku on tarjonnut enemmän huippumusiikkia kuin menneet vuosikymmenet, mutta voi kuinka pahasti hukassa paremmintietäjät, Leon etunenässä, ovatkaan. En tiedä, olisinko koskaan edes innostunut musiikista ilman Bon Jovin kaltaisia hittinikkareita, jotka saivat pikkupojan täyteen energiaa ja lähimmäisten korvat särkymään väärin lauletusta englannista. Ja Bon Jovi toimii edelleen, on nytkin soinut siellä Opethin, Interpolin, Musen, Mogwain ja muiden katu-uskottavampien lomassa. Jos vertaa näitä yhtyeitä keikkabändeinä, niin jäljempänä mainittujen keikoista saa aikaan paremman akateemisen keskustelun omien kavereiden kanssa, mutta ei samanlaista yhteisyyden ja kollektiivisen mielihyvän tunnetta koko yleisön kesken kuten kunnon sing-alongista.

 

[Rankkari]

Muutaman vanhan coverin.

Vanhempien bändien uudelleenkiertueita.