Mistä maalintekijät suomalaiseen kiekkoiluun?

[king of the jungle]

Olen juuri jälleen kerran saanut todistaa ottelun joka sopii tähän ketjuun täydellisestä ja oli ihan pakko lukea tämä ketju uudestaan.

Itku ja nauru olivat samaan aikaan tulossa, kun Suomen peliä katseli. Peli pyöri hyvin ja venäläiset olivat pulassa. Venäjän maalivahti pelasi upean ottelun, mutta kiitokset hän voisi jakaa jälleen kerran Suomen pelaajille. Maalia ei saada aikaan sitten mistään ja Venäjä korjaa voiton.

Arvokisoissa sen maaliteon kanssa tuntuu olevan järkyttävän suuria ongelmia. Tottakai välillä tulee otteluita, joissa maalinteko on helpompaa ja luonnistuu, mutta liian usein ne ottelut ratkeavat maalintekotehokkuuteen jossa Suomi ei ole vahvoilla.

Edelleen pätee junnuissa se laki että jos olet fleguileva maalintekijä, niin sinusta kyllä tehdään tasapuolinen puurtaja. Yksi iso syy miksei meiltä maalintekijöitä tule siinämäärin, kuin muiden "roolien" pelaajia.

 

[PJx]

Edelleen pätee junnuissa se laki että jos olet fleguileva maalintekijä, niin sinusta kyllä tehdään tasapuolinen puurtaja. Yksi iso syy miksei meiltä maalintekijöitä tule siinämäärin, kuin muiden "roolien" pelaajia.

Tätä en edelleenkään allekirjoita. Niissä joukkueissa, joita olen seurannut, fleguileva maalintekijä on saanut olla fleguileva maalintekijä niin kauan kuin maaleja on tullut. Sen jälkeen on tullut vastaan todelliset kohtalon hetket, nöyrtyäkö pelaamaan muuta roolia vai dropout. Aika usein valinta on ollut jälkimmäinen.

Edelleen kyllä hyvin moni kaveri osaa pistää kiekon maaliin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Mitä parempi vastustaja sitä vaikeampi mahdollisuus on hankkia, sillä vastustajan tarkoitus on estää se. Maalintekotaidon puute on siis hyvin suurelta osin taitokysymys.

Paljon suurempaa huolta kantaisin siitä, ettei maskimiehiä löydy aiheuttamaan hämminkiä. Jos katsoo esimerkiksi junnujen SM:ää, niin hyvin harvoin tulee havainneeksi röyhkeää maskipelaamista. Hyökkääjät eivät kertakaikkiaan uskalla ajaa maalille tekemään omaa työtään. Asenne puuttuu.

Jos haluaa, että oma joukkue tekee maaleja, täytyy olla valmius ottaa iskuja vastaan. Jos ja kun "pelikovuutta" ei tässä asiassa löydy, niinturha kysyä miksei kovuutta löydy muutenkaan tunkeutua sota-alueelle, josta maalit tehdään.

 

[TosiFani]

Maalin tekeminen on pohjimmiltaan asenne kysymys. Itsellä oli kunnia tuntea A. Javanainen huippuvuosinaan ja hänen suurin lahjakkuutensa oli kuitenkin asenne. Java ei säästellyt vetoaan harjoituksissa, oli edessä kuka tahansa, oli loukkaantumisriskiä tai ei jne. Hän teki maalit harjoituksissa samalla asenteella kuin peleissäkin, säälimättä.

Nykyjunnut osaavat pyörittää kiekkoa hienosti, tehdä kärkimiinoja ja heittää rystylättyjä, höntsätä, tämä asenne näkyy myös peleissä. Vasili Tihonov kysyi aikanaan mm. Korpisalolta, "Mjiksi sinä vaihta 100 prosenttinen maalipaikka toiseen sataprosenttiseen maalipaikkaan? Jos sinä teke näin, sinä ei pelaa!" Nykyään puhutaan pelisysteemeistä ja -kirjoista ja unohdetaan mitä jääkiekko on pohjimmiltaan, maalintekopeli.

Tämä asennekysymys kumpuaa syvemmältä tästä yhteiskunnasta. Jos valmentaja vaatii junioreilta liikaa, pelaajat lopettavat ja vanhemmat kitisevät. Tästä syystä suurinosa junnuvalmentajista on munattomia vaatimustason suhteen ja silloin ei kehitystä tapahdu.

 

[Espoon Siniset]

Jääkiekkolehdessä oli aikanaan kuva suomalailesta laukaustarkkuustestistä, jossa "napakymppi" on keskellä maalia.

Jos laukoo keskelle maalia niin ei taida paljoa maaleja tulla.

 

[Viljuri]

Siltä osin olisin eri mieltä, että hauskuutta hommasta ei saa tappaa liian aikaisin. Kaikki kymmeneen kertaan toistetut kliseet junioreista, valmentajista ja vanhemmista tähän, mutta jos alle kymmenvuotiaita kaitsettaessa valmentaja huutaa kuin palosireeni, ei olla oikealla tiellä. Näin oli ainakin ennen, omastakin kokemuksesta ammentaen, en tunne kyllä tätä nykytilannetta NS-ideologian kanssa.

Kuitenkin sen asenteen on lähdettävä omasta itsestä, aika vaikea sitä on valmentajan, opettajien tai vanhempien siirtää vastaanottokyvyttömään tapaukseen. Siitä syntyy vain vahinkoa, eikä vain kiekkoharrastukseen liittyen. Ja näissä yhteyksissä lajin pitää kantaa yhteiskunnallista vastuuta, siitäkin huolimatta, että yhteiskunta ja media lajia usein syyttä suotta parjaa.

 

[TosiFani]

Siltä osin olisin eri mieltä, että hauskuutta hommasta ei saa tappaa liian aikaisin. Kaikki kymmeneen kertaan toistetut kliseet junioreista, valmentajista ja vanhemmista tähän, mutta jos alle kymmenvuotiaita kaitsettaessa valmentaja huutaa kuin palosireeni, ei olla oikealla tiellä. Näin oli ainakin ennen, omastakin kokemuksesta ammentaen, en tunne kyllä tätä nykytilannetta NS-ideologian kanssa.

Kuitenkin sen asenteen on lähdettävä omasta itsestä, aika vaikea sitä on valmentajan, opettajien tai vanhempien siirtää vastaanottokyvyttömään tapaukseen. Siitä syntyy vain vahinkoa, eikä vain kiekkoharrastukseen liittyen. Ja näissä yhteyksissä lajin pitää kantaa yhteiskunnallista vastuuta, siitäkin huolimatta, että yhteiskunta ja media lajia usein syyttä suotta parjaa.

Eli on vain musta ja valkoinen??

Alle kymmenvuotiaana kehitetään taitoa eli silloin pitää kannustaa pelaajia kiekon kanssa, mutta silloinkin pitää saada pelaajat pelaamaan tarpeeksi. Joukkueiden omat harjoitukset eivät riitä vaan valmennuksen pitää luoda innostunut ilmapiiri joka vie pelaajat ulkojäille yms. höntsäämään. Tätä kautta kehitetään taitoa, ominaisuutta mitä on erittäin vaikea kehittää herkkyykausien jälkeen.

Mutta kun tullaan C-junnu ikään, pitää pelaajilta jo vaatia. Tässä kohtaan on se NS-systeemin sudenkuoppa. Kun Kanadassa vaaditaan tässä iässä jo voittoa, meillä ymmärretään häviöitä. Eikä vaatiminen tarvitse olla palosireeninä huutamista, se kertoo enemmänkin valmentaja sosiaalisista taidoista, vaativan valmentajan ei tarvitse huutaa kertaakaan.

Suomen kiekkoilun ongelma syntyy nuorten pelaajien valmennuksessa, jossa pitäisi olla vanhoja pelimiehiä opettamassa henkilökohtaista taitoa ja sen jälkeen D - C-junnuissa, missä aluemestaruuden voittaminen on tärkeää. Ensinnäkin meidän junnujen perustaidot jäävät heikoiksi, koska opetetaan väärin, eikä kerrota pelaajille kuinka paljon toistoja kehittyminen vaatii. Toisaalta annetaan väärän tyyppisille pelaajille liikaa peliaikaa, koska valmentaja haluaa henkilökohtaista menestystä heti.

 

[PJx]

Ensinnäkin meidän junnujen perustaidot jäävät heikoiksi, koska opetetaan väärin, eikä kerrota pelaajille kuinka paljon toistoja kehittyminen vaatii. Toisaalta annetaan väärän tyyppisille pelaajille liikaa peliaikaa, koska valmentaja haluaa henkilökohtaista menestystä heti.

Suoraan sanoen tämä ei oikein aukene. Kunnianhimoiset valmentajat peluuttavat käsittääkseni "parhaita" poikia -> drop out, mutta mikä on tämä vääränlainen pelaajatyyppi?

Itse näkisin, että jo jossain D:ssä vaatimustason täytyisi olla huomattava ja C:ssä homman tulisi olla jo joka suhteessa totista.

Yksi trendi, joka tulee vielä reisille on nuorempien ikäluokkien kannibaalisointi A-C iässä. Toki lahjakkaimmille on haastetta kasvatettava, mutta nyt homma on menossa yli ja ainakin A- ja B-SM tasoa ei saisi silti päästää hiipumaan.

Mutta itse asiaan: asenne on pitkälti sidoksissa poikien kokemiin odotuksiin. Pakit uskaltavat seisoa maalin edessä, mutta ei sinne kukaan mene "vapaaehtoisesti" mustelmia keräämän. EI hyökkääjä jaksa haastaa pakkia 1vs1 tilanteissa treeneissä, kun tietää häviävänsä, jos sitä ei vaadita. Pakit eivät ota riskejä (eikä hyökkääjä paikka) ellei sitä vaadita yms.

Lyhyesti sanottuna ongelma on mukavuusalueella toimiminen. Valmentajat ja luultavasti koko järjestelmä pelkää jeesustelua, joka syntyisi tekemisen meinigin vaatimisesta. Se on hyvä pitää mielessä ettei vittumaisuus ja huonot sosiaaliset taidot ole osa vaatimustasoa.

 

[TosiFani]

Suoraan sanoen tämä ei oikein aukene. Kunnianhimoiset valmentajat peluuttavat käsittääkseni "parhaita" poikia -> drop out, mutta mikä on tämä vääränlainen pelaajatyyppi?...

D - C-junnuissa kokoerot ja tätä kautta motoriikka vaikeudet ovat huomattavia, pituutta venahtaneet ovat hankaluuksissa raajojen uusien välitysten kanssa. Tällöin pienet ja taitavat kaverit ajavat usein isojen pelaajien ohi, koska he mahdollistavat joukkueen menestyksen sillä kaudella. Myöhemmin kysellään, miksi suomalaiset pelaajat ovat pienempiä kuin muiden maiden pelaajat. Tässä kohtaa pitäisi kehittää yksilöitä, vaikka joukkueen menestyksen kustannuksella. Tämä tarkoittaisi myös isojen pelaajien kehittämistä, koska koolla on tässä pelissä merkitystä.

 

[Erling]

Ongelmana on myös se, että useissa seuroissa, niin kaupungeissa kuin maakunnissa, panostetaan taloudellisesti A-C - ikäluokkiin ja nuoremmat jäävät takaviistoon esim. ammattitaitoisen valmennuksen saannissa. Juniorijoukkueet Espoosta Kajaaniin ovat täynnä vanhoja liiga/divarikiekkoilijoita, joilla ei aina ole kunnianhimoa, osaamista tai halua olla pätevä valmentaja...ja "koulutus" hoidetaan leireillä ryypäten ja lättyä heitellen.

C-A - junioreissa näkyvässä menestyksen paineesta syyttäisin aika pitkälti myös seurojen johtoa, jotka vaativat glooriaa valmentajalta. Jos valmentaja elää paineettomassa tilassa on pelaajillakin helpompaa pelata omana itsenään eikä "muotissa".
Maalinteko-ongelmat johtuvat usein tästä valtavasta paineesta, mutta myös siitä, että laukauksien kehittämiselle ei uskalleta antaa aikaa yv/av/karvaus/avaus/keskialueen ohjaus harjoitteilta ja muulta yliampuvalta taktikoinnilta. Ja tämä pätee niin H- kuin A-junioreihin.

 

[scholl]

Maalin tekeminen on pohjimmiltaan asenne kysymys. Itsellä oli kunnia tuntea A. Javanainen huippuvuosinaan ja hänen suurin lahjakkuutensa oli kuitenkin asenne. Java ei säästellyt vetoaan harjoituksissa, oli edessä kuka tahansa, oli loukkaantumisriskiä tai ei jne. Hän teki maalit harjoituksissa samalla asenteella kuin peleissäkin, säälimättä.

Toi on naulan kantaan sanottu. Jos jollain on intohimo tehdä maaleja niin sitä ei pidä suitsia, vaan antaa tehdä niin paljon maaleja kuin sielu sietää. Harjoituksissa, harjoituspeleissä ja tosipeleissä. Jos vastustaja on heikompi niin sitten niitä maaleja tulee tosi paljon. Joku teki Ajaxin treenipelissä juuri 6 maalia. Turha siinä alkaa varmistelemaan, vaan tekee niin monta kuin ehtii. Sellainen pelaaja, joka ei ota treeneissä maalintekoa tosissaan, ei saa sitä peleissä sitten lähtemään selkäytimestä. Puuttuu silloin se intohimo tehdä niitä maaleja.

Sama se on muillakin pelipaikoilla. Oliver Kahn oli Karlsruhen kakkosmaalivahti aikanaan, kun avautui tilaisuus päästä hyväntekeväisyystapahtumaan, jossa junnut vetivät hänelle palloja ja jokaisesta maalista tulisi rahaa hyväntekeväisyyteen. No Ollie ei päästänyt yhtään vetoa taakseen. Ja jossain vaiheessa hänestä tuli maailman paras veskari. Hän otti aina tosissaan.

 

[Ihmeilja]

Viekää se lapsenne mahdollisimman usein ulkojäille ja laittakaa se etenkin kesällä vanerilta laukomaan kiekkoja. Tuhansia ja tuhansia toistoja kerta toisensa jälkeen.

Eri mieltä. Kenenkään puolesta ei voi tahtoa. Paremminkin annetaan mennä, kuin pistetään menemään.
Maalinteko on tahtolaji ja kaverista, jonka puolesta tahdotaan, että hän tekee maaleja, ei koskaan maalintekijää tule.

"Ei voi tahtoa toisen puolesta" vois olla teesi, minkä juniorivalmennuksen on ensin sisäistettävä ennen, kuin maalintekijöitä alkaa tulla.

 

[king of the jungle]

Eri mieltä. Kenenkään puolesta ei voi tahtoa. Paremminkin annetaan mennä, kuin pistetään menemään.
Maalinteko on tahtolaji ja kaverista, jonka puolesta tahdotaan, että hän tekee maaleja, ei koskaan maalintekijää tule.

"Ei voi tahtoa toisen puolesta" vois olla teesi, minkä juniorivalmennuksen on ensin sisäistettävä ennen, kuin maalintekijöitä alkaa tulla.

Kirjoitin tuon viestini heti sen vituttavan USA-tappion jälkeen viime mm-kisoissa ja siinä painoi lähinnä suuri pettymys ei muuta.

Annoin pointtini täysin väärin. Todellakin tarkoitukseni oli sanoa että viekää se lapsenne sinne jäille, jos hän haluaa. Ei pakottamalla tietenkään.

Tiedän kyllä pari tapausta jossa isä oli kova kiekkomies ja varmasti pojan synnyttyä jo tärkeä tarkoitus oli tehdä tästä kiekkoilija. Metsäänhän ne menivät.

 

[lätkämies]

Syitä on monia kerron tässä omia ehdotuksiani/ajatuksiani..

-Itse en muista onko lämärikielto nuorimmissa junnuissa vielä voimassa? Jos on se pitää ehdottomasti poistaa, koska junnuille käy usein niin että treenavat yksinään pelkkää lämäriä, jotta se olisi hyvä kun kielto poistuu, siinäkin tosin treenataan vain kovuutta ei tarkkuutta. Lämärikiellon poistaminen saattaisi tasapainottaa vetojen harjoittelua.

-AAA(paras), AA(keskitasoinen), A(heikoin) järjestelmällä tehtävät joukkueet poistettava. Tähän on monta syytä, kuten se ttä AAA joukkueessa kun on kaikki lahjakkaimmat, muttaa silti he istuvat siellä viltissä, lahjakkuudet pilataan viltittämällä heidät tällä tavalla. Heikoimmassa joukkueessa ei usein ole kauhean kivat fiilikset kun pelaavat kuitenkin samassa sarjaassa parhaan joukkueen kanssa ja häviävät jotain 9-1. Joukkueet pitäisi tasapainottaa jakamalla lahjakkuudet ja heikot pelaaajat samoihin joukkueisiin, tällä parannettaisiin kilpailua omissa treeneissä ja heikommat joutuisivat kovemmille treeneissä ja voisivat oppiakkin jotain. Tällä systeemillä lahjakkuudet saisivat enemmän pelia-aikaa heikommat oppisivat pelaamaan paremmalla tasolla.

-Luistelun opettamiseen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska junioreidemme luistelutaito on heikkoa, paikkakunnittain, osissa seuroista juniorit osaavat luistella osissa mennään persepystyssä ja ollaan niin kankean näköisiä että huhhuh. Jääkiekkoliitto voisi palkata jonkun kiertävän luisteluvalmentajan.

-Kuten ylempänä oli että laukausten tarkkuteen pitää kinniittä enemmän tarkkuutta valmen tajt voisivat oikeasti kuulustella että miksi laukoi sinne? Moni pelaaja antaa mennä silleen että laukoo vain maalia kohti eikä edes yritä tähdätä, täälle pitäisi tehdä jotain.

-Isoja pelaajia pitää kehittää, heitä pitää kannustaa taklaamaan kovaa, suojaamaan kiekkoa, laukomaan, luistelemaan ja menemään maskiin. Näillä eväillä kun Suomi-kiekkoa saisi pelaajia jotka olisivat kuin Todd Bertuzzi parhaina päivinään olisin helvetin tyytyväinen vähän aikaa sen jälkeen kun näistä on saatu rymisteleviä voimahyökkääjiä pitis alkaa kehittään enemmän kiekon kontrollointia. Aina voi kehittyä, kun sitä haluaa.

 

[oka]

Syitä on monia kerron tässä omia ehdotuksiani/ajatuksiani..
-Itse en muista onko lämärikielto nuorimmissa junnuissa vielä voimassa? Jos on se pitää ehdottomasti poistaa

Lämärikielto on poistettu ja tuloksia on jo nähty, parhaimmat E-junnut lämivät peleissä siniviivalta jo ihmeen hyvin.

-AAA(paras), AA(keskitasoinen), A(heikoin) järjestelmällä tehtävät joukkueet poistettava. Tähän on monta syytä, kuten se että AAA joukkueessa kun on kaikki lahjakkaimmat, muttaa silti he istuvat siellä viltissä, lahjakkuudet pilataan viltittämällä heidät tällä tavalla.

Täyttä skeidaa. Junnuissa (E-D) joukkueiden koko on niin pieni että kaikki pääsevät siellä pelaamaan. AAA tarkoittaa myös kilpakiekkoa johon kuuluu kilpailu peliajasta. Jos sitä ei kestä niin taso alemmas vaan.
Parhaat kehittyy parhaiten hyvien kanssa.

Heikoimmassa joukkueessa ei usein ole kauhean kivat fiilikset kun pelaavat kuitenkin samassa sarjaassa parhaan joukkueen kanssa ja häviävät jotain 9-1.

Tämän takia sarjoissa on tasontarkistukset jolloin heikoimmat joukkueet tippuvat alkusarjojen jälkeen omalle tasolleen jossa saavat sopivampia ja kehittävämpiä pelejä itselleen.

 

[Veijari]

Joukkueet pitäisi tasapainottaa jakamalla lahjakkuudet ja heikot pelaaajat samoihin joukkueisiin, tällä parannettaisiin kilpailua omissa treeneissä ja heikommat joutuisivat kovemmille treeneissä ja voisivat oppiakkin jotain. Tällä systeemillä lahjakkuudet saisivat enemmän pelia-aikaa heikommat oppisivat pelaamaan paremmalla tasolla.

Ei toimi ja niin kai opetetaan jo alkeellisimmilla valmennuskursseillakin että kehittyneemmät lapset harjoittelevat keskenään ja vähemmän kehittyneet omassa ryhmässään. Ei ole kummankaan pelaajan etu jos lahjakas pelaaja harjoittelee selkeästi huonompaansa vastaan. Lahjakas pelaaja ei saa vertaistaan vastusta harjoituksessa ja menettää intonsa. Lahjattomampi pelaaja myös menettää heti alkuunsa motivaationsa kun tämä parempi pelaaja vie koko harjoituksen ajan tätä lahjatonta kuin pässiä narussa.

 

[Juicey]

-Itse en muista onko lämärikielto nuorimmissa junnuissa vielä voimassa?

Ei ole voimassa, tälle kaudelle on poistunut kuten myös puumailapakko. Myös taklaamista on hieman vapautettu; samasta liikesuunnasta saa taklata ja "perstaklauksen" saa tehdä, mutta vastapalloon tai laitaa vasten niin että taklaava pelaaja lähestyy kentältä päin ei saa pikkujunnuissa taklata.

-AAA(paras), AA(keskitasoinen), A(heikoin) järjestelmällä tehtävät joukkueet poistettava. Tähän on monta syytä, kuten se ttä AAA joukkueessa kun on kaikki lahjakkaimmat, muttaa silti he istuvat siellä viltissä, lahjakkuudet pilataan viltittämällä heidät tällä tavalla.

Riippuu vähän mistä tasosta puhutaan, pienempien ikäryhmien osaltahan on käytössä tasapeluutuspakko, eli kaikkia pelaajia on peluutettava ottelussa yhtä paljon. Tasojoukkueet palvelevat siinä mielessä että 15-0 -lopputulokset eivät oikein lämmitä kumpaakaan; toiset eivät opi liian kovassa kyydissä mitään, toiset taas eivät saa mitään eteenpäinvievää haastetta joten kun joukkueen sisällä pelaajat jakautuvat tasoryhmiin, saadaan paremmin omaa tasoa vastaavia tiukkoja pelejä aikaiseksi jotka auttavat jokaista pelaajaa enemmän kuin selvästi väärällä tasolla pelatessa. Yksi vaihtoehtohan on sitten muodostaa "tasoketjuja" eli pelien sisällä peluutettaisiin parempia kentällisiä vastakkain ja heikompia ketjuja vastakkain, mutta liekö tuo sitten ainakaan parempi järjestely - ehkä liikkuvuus tasoryhmien välillä olisi helpompaa. Avaintekijä kuitenkin tässä on valmennuksen hereilläolo ja pelaajien liikuttaminen tasoryhmästä toiseen sen mukaan mikä palvelee yksittäistä pelaajaa parhaiten.

Mitä taas tulee siihen että samassa porukassa viilettävät kaikentasoiset pelaajat, kostautuu tämä mm. niin että taitavat pelaajat jäävät kentällä yksin; ei löydy luottoa pelikavereihin jolloin se kiekko ei irtoa omasta lavasta ollenkaan ja tämä taas vie parhaan terän siitä ajattelusta että kyseessä kuitenkin on joukkuepeli. Taitavien yksilöiden suorituksilla pärjätään heikompia joukkueita vastaan, mutta vähänkään rutinoituneempi porukka syö nopeasti tämmöiset harppuunahyökkäykset tehottomiksi pörräyksiksi.

AAA- ja AA -sarjat ja turnaukset ovat erikseen, joten tarkoitus olisi ilmoittaa esim. seuran sisältä ikäryhmästä joukkueet molempiin sarjoihin ja liikutella pelaajia seuran peliryhmien välillä sen mukaan missä ovat oikealla tasolla. A-tason olemassaolo taas palvelee sitä näkökulmaa, että mukana on aina poikia joita kiekko kiinnostaa, mutta harrastelutasolla ja heillä ei välttämättä ole olemassakaan kilpaurheilullisia tavoitteita lajin parissa, vaan vain liikunnallisia tavoitteita sellaisen lajin parissa joka on mieleinen. On ihan hyvä, että sellaistakin tarjontaa on olemassa, eikä tähdätä vain ammattilaisiksi valmennettavien poikien toimintaan.

-Luistelun opettamiseen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska junioreidemme luistelutaito on heikkoa, paikkakunnittain, osissa seuroista juniorit osaavat luistella osissa mennään persepystyssä ja ollaan niin kankean näköisiä että huhhuh. Jääkiekkoliitto voisi palkata jonkun kiertävän luisteluvalmentajan.

Ongelma taitaa olla seuratasolla siinä että riittävää ammattitaitoa ei liikene ihan pienille naperoille, josta luistelun opettamisen pitäisi lähteä. Myöhemmällä iällä täytyy tehdä paljon enemmän töitä, että päästään väärästä tavasta eroon ja opitaan uusi tilalle. Kuitenkin sillä tasolla missä oikeanlaisen tekniikan pitäisi iskostua takaraivoon, suuri osa valmentajista on näitä isejä joilla on enemmän tai vähemmän kosketusta jääkiekkoon ja syvälliseen lajitekniseen valmennusosaamiseen, joten esimerkiksi aluekouluttajilla tai seuran valmennuspäälliköillä pitäisi olla merkittävän aktiivinen rooli oppimisen tarkkailussa ja tarvittaessa ohjauksessa kohti oikeanlaista harjoittelua.

Edit; jaa, olikin jo vastattu samansuuntaisesti...

 

[Mänizeri]

Tälle ketjulle on taas käyttöä

Kaikille pikkujunnuille ja vähän isommillekin viestiä:

vanerit esiin ja paukuttamaan kiekkoa verkkoon.

Pelitavoista ja -kirjoista ei ole mitään iloa, jos verkot ei heilu. Tämä perustotuus on edelleen suomalaisen jääkiekon aliarvostetuin juttu. Tähän Suomi kaatui viime vuoden MM-kisojen puolivälierissä ja näyttää siltä, että samaan ongelmaan voi tämänkin vuoden kisat kaatua. Kaikkia pelejä kun ei voi voittaa 1-0.

On varmasti kiva olla hyvä kulmissa ja valmentajan luottopelaaja, mutta parhaimman liksan saat, jos teet 50 häkkiä kaudessa. Ja nyt puhutaan miljoonista. (Tai no annetaan sen verran periksi, voi kyllä 50 syötölläkin tienata.)

 

[siffa]

Kaikille pikkujunnuille ja vähän isommillekin viestiä:

vanerit esiin ja paukuttamaan kiekkoa verkkoon.

Näin juuri. Maalintekijöiksi ei synnytä vaan heidät tehdään kovan maalintekoharjoittelun kautta. Nyt olisi kaivettava Ilmari Selänne esille ja hänen avullaan olisi kirjattava tarkoin ylös se menetelmä, jolla Teemusta tehtiin kaikkien aikojen paras suomalainen maalintekijä. Ilmari Selänne tuskastui, kun poika halusi pitää kiekkoa ja luistella kiekon kanssa kentän päästä päähän, mutta viimeiseen silaukseen eli maalintekoon ei poika enää paneutunut yhtä intohimoisesti kuin kiekon kuljettamiseen. Selänteen perheessä käynnistettiin prosessi, jonka aikana paneuduttiin maalintekoharjoitteluun muutaman vuoden ajan intensiivisesti. Tuon prosessin ylöskirjaaminen ja ottaminen Jääkiekkoliiton juniorityön yhdeksi tärkeimmistä osa-alueista olisi nyt tehtävä. Teemulta sitä ei kannata kysellä vaan nimenomaa isältä, joka kaiken suunnitteli ja innosti pojan toteuttamaan suunnitelmansa.

 

[Lsh]

Näin juuri. Maalintekijöiksi ei synnytä vaan heidät tehdään kovan maalintekoharjoittelun kautta. Nyt olisi kaivettava Ilmari Selänne esille ja hänen avullaan olisi kirjattava tarkoin ylös se menetelmä, jolla Teemusta tehtiin kaikkien aikojen paras suomalainen maalintekijä. Ilmari Selänne tuskastui, kun poika halusi pitää kiekkoa ja luistella kiekon kanssa kentän päästä päähän, mutta viimeiseen silaukseen eli maalintekoon ei poika enää paneutunut yhtä intohimoisesti kuin kiekon kuljettamiseen. Selänteen perheessä käynnistettiin prosessi, jonka aikana paneuduttiin maalintekoharjoitteluun muutaman vuoden ajan intensiivisesti. Tuon prosessin ylöskirjaaminen ja ottaminen Jääkiekkoliiton juniorityön yhdeksi tärkeimmistä osa-alueista olisi nyt tehtävä. Teemulta sitä ei kannata kysellä vaan nimenomaa isältä, joka kaiken suunnitteli ja innosti pojan toteuttamaan suunnitelmansa.

Niin. Minäkin olen tuota ajatellut, noin yleisesti. Kuinka paljon suomessa jääkiekkojuniorit tekevät kiekollisia toistoharjotteita? Ampuminen, syöttäminen ja syöttöjen vastaanotto. Näillä kolmella asialla kun kansainvälisellä tasolla tuntuu olevan pelien lopputuloksen kannalta aikamoinen merkitys.

En nyt siis tarkoita mitään pienpelimäistä neppailua ja ammuskelua, vaan brutaalia toistoharjoitusta, jossa samaa suoritetta toistetaan tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Olisiko kiekollisen pelin harjoittelussa kenties otettava oppia maalivahdeille tutusta "himotoistosta", jossa liikeradat runtataan läpi niin monta kertaa, että veska sätkii niitä unissaankin? Sama motoristen liikeratojen harjoitteluun perustuva logiikka on muuten käytössä vaikkapa musiikin parissa. Klasaripuolella monotonisella toistoharjoittelulla ei ole käytännössä mitään tekemistä itse kappaleen soittamisen kanssa, vaan yhtä täysin irrallista fraasinpätkää voidaan hioa äärimmäisen hitaalla temmolla tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Näin tehdään niin kauan, kunnes liikeradat ovat hioutuneet kohdilleen. Eikä se mene niin, että "noin, nyt se meni kohdilleen. seuraava.", vaan suoritteen vaatimat liikeradat hiotaan sille tasolle, että se onnistuu aina. Joka kerta ja vaikka päällään seisten. Tämä vaativuus muuten korostuu opettajakunnalla, joka on peräisin entisen Neuvostoliiton alueelta... Go figure.

Tämä tietysti ei missään nimessä kannusta nuoria vesseleitä harjoittelemaan pelkän peli-ilon voimin, sillä toistoharjoittelu nk. "syö miestä".

 

[George Parros]

Eilisen Suomi-Saksa -pelin yhteydessä studiokommentaattori Sakke Pietilä toi kerrankin jotain pientä lisäarvoa huomioillaan maalintekokulttuurista, kritisoidessaan kliseitä "paljon vetoja, toimita kiekkoa maalille, äijää maskiin, reboundiin nälkäsesti jne. jne.

Kaikkihan toki tavallaan pitävätkin paikkaansa ja suunnilleen jokainen jääkiekkojoukkue maailmassa tiedostaa näiden toimien merkityksen. Tuskin kukaan pelaaja tai joukkue maailman huipputasolla ihan vaan piruuttaan "jättää menemättä maalille, ei viitti toimittaa kiekkoa maalille, vaikka näin on pyydetty/käsketty ja itsekin sen havainnut usein tuloksekkaaksi.

Kuinkahan paljon käydään KONKREETTISESTI läpi sitä, MITEN sinne sota-alueelle päästään, MITEN kiekon toimittamista sinne helpotetaan, KUINKA maskissa ollaan, MITEN ajoitus saadaan oikeaksi jne.

Tavallaan termit "maalintekopeli" ja "viimeistely" olisi myös joskus hyvä erottaa toisistaan. Maalinteossahan on kyse juuri kaikista noista tukitoimista, joilla pyritään tuottamaan mahdollisimman paljon laadukkaita tilaisuuksia, joista maalin tekemistä voi sitten yrittää.

Itse viimeistely on periaatteessa puhdasta yksilöurheilua ja vasta tässä vaiheessa voidaan kysyä se klassinen "löytyykö maalintekijöitä?", jotka hyödyntävät kovalla prosentilla saamansa tekopaikat.

Olisi mielenkiintoista, jos kaikista huipputurnauksien (Olympia, Canada/world cup, MM) peleistä olisi saatavissa viralliset tilastot myös ykkösalueen maalintekopaikkojen lukumääristä. Joukkueet sisäisestihän ovat jo näitä laskeneetkin iät ja ajat.
Tulisi selville tarkemmin se, mitkä joukkueet oikesti luovat eniten maalipaikkoja ja mitkä niitä hyödyntävät tehokkaimmin.

Nähtäisiin pitävätkö myytit paikkaansa.

 

[Mänizeri]

Kuinkahan paljon käydään KONKREETTISESTI läpi sitä, MITEN sinne sota-alueelle päästään, MITEN kiekon toimittamista sinne helpotetaan, KUINKA maskissa ollaan, MITEN ajoitus saadaan oikeaksi jne.

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin oikeasti kannattaisi etsiä vastauksia. Ja pyöritellä asiaa useammasta eri näkökulmasta.

Suomessa on ehkä hyvien maalivahtien takia tullut sellainen tilanne, jossa suora laukaus on katsottu turhaksi, koska se ei voi mennä maaliin. Ja jos se menee, se on automaattisesti maalivahdin hörppäys. Kun tämä pyöräytettäisiin toisin päin ja lähdettäisiin opettamaan junnuille, miten suorasta laukauksesta saa mahdollisimman hankalan maalivahdin näkökulmasta, tulisi varmasti enemmän maaleja ja maalintekijöitä. Tällöin kiekot menisivät joko maaliin tai jäisivät maalintekosektorille. Pelkät lääpäisyt kohti maalia, kun koutsi niin kerran käski tehdä, johtavat siihen että kiekot menevät kulmiin tai maalivahdin syliin.

On totta, että tänä päivänä suoralla laukauksella on häviävän pieni mahdollisuus mennä maaliin, jos kysessä ei ole läpiajo tai maalivahdin näkökentässä on esteitä. Mutta onko tämä oikeasti koko totuus vai johtuuko se vain kenttäpelaajien uskon puutteesta? Nykymailoilla kiekkoon saa niin paljon vauhtia, että ainakin hidastusten perusteella maalivahdit menevät polvilleen ennen kuin kiekko lähtee liikkeelle. Pääasiassa maalivahtipeli nykyään on itsensä isoksi tekemistä ja peittämistä. Yksinkertaisesti siksi, että tilanteeseen ei ehdi reagoida enää laukauksen lähtemisen jälkeen. Vaikuttaakin siltä että osa torjunnasta tehdään ennen kiekon irtoamista lavasta ja loput sitten sen mukaan mihin kiekko lähtee.

Ja mitä tällä ajan takaa: suomalaisia junioreita kannattaisi jatkossa opastaa laukomaan sellaisia suoria laukauksia, joilla aiheutetaan maalintekopaikka. Näkökulmassa ei ole mitään uutta sinänsä, mutta Suomessa tämänkin uskotaan tulevan "lisää liikettä, kuteja" ym. hokemilla.

 

[Sateentekijä]

Maalintekijät, joilla on kunnossaa laukauksen laatu, kovuus, nopeus, vaikeista asennoista vetäminen ja yllätyksellistä paikoista ampuminen, pitäisi ottaa mallia.

Ovechkin, Kovalchuk, Jeff Carter, Dany Heatley, Steven Stamkos. Ottakaa pojat noista pelaajista mallia, niin johan alkaa lähteä sähäkästi kudit. Juutuupista löytyy, jos haluaa katsella.

 

[Toni85]

Maalintekijät, joilla on kunnossaa laukauksen laatu, kovuus, nopeus, vaikeista asennoista vetäminen ja yllätyksellistä paikoista ampuminen, pitäisi ottaa mallia.

Ovechkin, Kovalchuk, Jeff Carter, Dany Heatley, Steven Stamkos. Ottakaa pojat noista pelaajista mallia, niin johan alkaa lähteä sähäkästi kudit. Juutuupista löytyy, jos haluaa katsella.

Ei kait se pelkkä katselu maalintekijäksi tee, pitää mennä itse ulos ja kokeilla. Laukoa, laukoa ja laukoa. Muutenhan meillä olisi kohta joka nurkka täynnä maalitykkejäsunmuita kun playstation-sukupolvi pääsee kisoihin...

 

[1stApril]

Maalin tekeminen on pohjimmiltaan asenne kysymys. Itsellä oli kunnia tuntea A. Javanainen huippuvuosinaan ja hänen suurin lahjakkuutensa oli kuitenkin asenne. Java ei säästellyt vetoaan harjoituksissa, oli edessä kuka tahansa, oli loukkaantumisriskiä tai ei jne. Hän teki maalit harjoituksissa samalla asenteella kuin peleissäkin, säälimättä.

Toi on naulan kantaan sanottu. Jos jollain on intohimo tehdä maaleja niin sitä ei pidä suitsia, vaan antaa tehdä niin paljon maaleja kuin sielu sietää. Harjoituksissa, harjoituspeleissä ja tosipeleissä.

-Itse en muista onko lämärikielto nuorimmissa junnuissa vielä voimassa? Jos on se pitää ehdottomasti poistaa, koska junnuille käy usein niin että treenavat yksinään pelkkää lämäriä, jotta se olisi hyvä kun kielto poistuu, siinäkin tosin treenataan vain kovuutta ei tarkkuutta. Lämärikiellon poistaminen saattaisi tasapainottaa vetojen harjoittelua.

Maalintekijäksi tullaan tekemällä maaleja (laukomalla). Kun on oikea asenne harjoitella sitä ja saa tehdä maaleja, voi tulla maalintekijäksi.

Eikä pelkästään lämäriä, kuten lätkämies otti esiin asian. Itse ollessani junnuiässä jäi rannelaukaksen harjoittelu saman tien, kun aloin harjoittelemaan lämäreitä. On aika huvittavan näköistä nykyään koittaa rannelaukausta harrastepeleissä...

Joku suomalainen NHL- pelaaja sanoi haastattelussa taannoin, että sai rapakon takana sapiskaa valmentajalta, kun veti harjoituksissa löysän laukaksen. Aina pitää olla mielessä maalinteko, kun lauotaan. Junnuissa ainakin usein vedeltiin harjoituksissa löysiä kuteja aluksi. Olisikohan ollut viisaampaa vetää kunnolla, vaikka vähän kauempaa tai ranteella, jos halutaan saada veskarille helpompia torjuttavia. Mutta oltaisiin aina vedetty TÄYSILLÄ.
Omat junnuajat ovat olleet 80-90 luvulla, en tiedä mikä on meininki tänä päivänä. Toivottavasti laukausten / maalinteon harjoittelun kannalta vähän erilainen.

Eli asenne ja toistot. Ei kai tähän mitään ihmelääkettä ole.
Samat teesit ovat varmasti olleet niissä Ilmari Selänteenkin harjoitteissa.
Ei ole varmaan harhakuvittelua, että esim. kanadalaiset pelaajat ovat keskimäärin parempia lukojia kuin suomalaiset.

 

[mission16W]

Ei kait se pelkkä katselu maalintekijäksi tee, pitää mennä itse ulos ja kokeilla. Laukoa, laukoa ja laukoa. Muutenhan meillä olisi kohta joka nurkka täynnä maalitykkejäsunmuita kun playstation-sukupolvi pääsee kisoihin...

Sekä että. Nythän on niin, että tilanne ei ole koskaan ollut saatavissa olevan materiaalin osalta yhtä hyvä kuin nyt. Jos 80-luvulla halusi katsella, miten Wayne Gretzky laukoi, se onnistui niillä harvoilla kerroilla kun telkkarista tuli Wayne Gretzkyn maaleja uutisissa.

Jos nyt haluaa katsella Dany Heatleyn laukaustekniikkaa, YouTubesta pelkästään löytyy luultavasti satoja inspiraation lähteitä. Siitä katselemaan ja kopioimaan.