Olin, kunnes kyllästyin siihen, että ammattilaisten huonot suoritukset arvoturnauksissa on meidän vika. Sittemmin huilasin pari vuotta ja nyt olen palaamassa takaisin. Valitettavasti mitään kehitystä ei ole tapahtunut, vaan junnuvalmentajat ovat edelleen syypäitä kaikkeen.
Syy ei ole junnuvalmentajissa, vaan heidän saamassaan koulutuksessa. Aika harvalla on kokemusta siitä, millaista on vetää ryhmää lapsia ja miten suhteuttaa vaatimustasot ym. Tulokset eivät ole parhaita mahdollisia, jos tietotaitoa ei oikeasti jaeta, vaan annetaan valmentajien vetää samoja treenejä ja kiertoja, kuin muutkin "koska näin on tehty ennenkin". Ilman sen suurempaa käsitystä siitä, että ovatko nämä meidän kierrot oikeasti pelaajia kehittäviä vai pyörimmekö täällä nyt vain siksi, kun en muutakaan keksinyt...
Junnuvalmentajat ovat nykyään kuin Suomen kunnat, joita syytetään kaikesta mahdollisesta, vaikka syyt ovat ihan muualla. Jos meillä olisi enemmän päätoimisia valmentajia A-, B-, ja C-junioreissa, he voisivat auttaa myös pienempien junnujen valmentamisessa. Pikkunassikoiden kanssa pyörivät aikuiset elävät myös jääkiekon ulkopuolista elämää (tämä voi tulla Sihvoslaisille yllätyksenä), joka pitäisi myös olla jotenkin tasapainossa.
Aivainasemaan tässä nousevat jääkiekkoliitto ja seurat. Liitto on ollut (ainakin julkisuudessa ) tähän asti paljon kiinnostuneempi kaikesta muusta paitsi juniorikiekon kehittämisestä. Paras esimerkki tästä on Finnkampen, joka on tapahtumana täysin turha jo muutenkin tiukassa kalenterissa.
Vasta nyt profiilia on yritetty nostaa, ja Erkka Westerlund on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Seuraavaksi pitää alkaa tehdä työtä myös seurojen suuntaan ja aktiivisesti kouluttaa junnuvalmentajia. Jos näin jo tapahtuu, niin kovin hiljaa siitä ollaan.
Tämä tulee varmasti pitkässä juoksussa tuottamaan myös lisää maalintekijöitä suomalaiseen jääkiekkoon.