Muistelen itse, että kyllä se kovasti kiertoharjoituksissa paransi osumistarkkuutta ja halua tehdä maali, kun epäonnistumista seurasi 10 punnerrusta.
Tähän pieni "korjaus", punnerrukset on ok mutta vasta treenien jälkeen. Koska siihen osumatarkkuuteen väsyneemmät kädet auttaa pelkästään negatiivisesti. Toki sitten taas punnerrukset tekevät käsistä voimakkaammat, mutta näitä kahta ei pitäisi koskaan yhdistää. Voiman puute syö taitoa, ja taidon puute voimaa. Voiman puutteesta kärsivän pelaajan lisärasittaminen ei tuo lisää taitoa.
Vähän sama kuin tämä ikuinen jääkiekkomyytti, juniori + varustekassi & sen kantaminen. Noin 9/10 vanhemmasta on sitä mieltä että varustekassia kantamalla, ihan sama miten väsynyt juniori on, oppii hyväksi jääkiekkoilijaksi. Millään muulla ei ole mitään väliä, treeneistä (joissa lähinnä haukoteltiin) mennään mielellään Mäkin kautta kotiin pelaamaan pleikkaria ja syömään munkkipossuja, mutta hitsi vieköön se kassi pitää kantaa itse autolle. Nih. Koska jääkiekkokassin kantaminen opettaa sitä kovuutta mitä jääkiekossa tarvitsee, ja sitäpaitsi se kehittää kaikkia niitä lihaksia mitä jääkiekossa tarvitsee. Eiks joo?
Minun mielestäni tämä on taas tyhmintä mitä tiedän. Meillä kiekkojunioreille (2kpl meidän perheessä) on annettu ohjeeksi jättää itsestään oikeasti ihan kaikki sinne jäälle, oli kyseessä sitten mikä tahansa tilaisuus (treenit/peli/höntsä). Jos sen jälkeen isukki joutuu kantamaan varustekassin olallaan, ja juniorin toisella olalla autolle, voidaan sanoa että treenit oli hyvät ja huoltaja voi toimia kuormajuhtana ylpeydellä.
Sitten mitä laukaisuharjoitteluun tulee, niin samaa mieltä, toistoja ja taas kerran toistoja. Ja siihen kesäharjoitteluunkin ostakaa urheilukaupasta kiekkomaali, n. 100€:n sijoituksella saa mielettömästi lisäarvoa treeniin. Ja sen lisäksi sitten vielä isukille jostain vanha ristikkokypärä (tai paljon Buranaa), ja pehmusteita junnun taidoista riippuen. Isukki maaliin polvilleen, niin tulee vielä parempaa treeniä kesähelteelläkin. Tuloksena täysin eri tason laukomiskyky selkäytimessä kuin pelkän autotallin oven kanssa.
Ja sitten vielä yksi harjoite ulkojäille / kotipihalle, joka taitaa nykyään olla aikalailla unohdettu. Muistaako kukaan "Bilsua", tai jotain variaatiota siitä? Siinä pitää siis vuorotellen ampua kiekko maaliin tai tolppiin, ja seuraava ampuja jatkaa siitä mihin kiekko pysähtyi. Tulee hienosti laukaisutreeniä eri kulmista ja eri etäisyyksiltä, eikä se tunnu edes treenaamiselta. Tulee mieleen hyvin eilinen aamupäivä, kun pelasin ko. peliä meidän vanhemman junnun kanssa (täytti juuri 9v). Itse kilautin kiekon tolpan kautta maalista ulospäin, meni n. 2-3 metrin päähän jättäen pojalle käytännössä nollakulman. Aloin siinä sitten tähyilemään ja selostamaan nuorelle miehelle että "joo, siinä on just kiekon mentävät aukko että jos varovasti vedät ja tähtäät tosi hyvin niin..." Ennen kuin sain lauseen loppuun, niin kaveri heläytti kiekon voimalla maalin kattoon -ilman sen kummempia tähtäämisiä. Tarinan opetus on vaan se että laukomista kannattaa harjoitella myös monipuolisesti, ja niin paljon kuin mahdollista. Aika näyttää oliko se meidän tapauksessa riittävästi.
Let's play hockey.