Maalintekijäksi tullaan tekemällä maaleja (laukomalla). Kun on oikea asenne harjoitella sitä ja saa tehdä maaleja, voi tulla maalintekijäksi.
Eikä pelkästään lämäriä, kuten lätkämies otti esiin asian. Itse ollessani junnuiässä jäi rannelaukaksen harjoittelu saman tien, kun aloin harjoittelemaan lämäreitä. On aika huvittavan näköistä nykyään koittaa rannelaukausta harrastepeleissä...
Joku suomalainen NHL- pelaaja sanoi haastattelussa taannoin, että sai rapakon takana sapiskaa valmentajalta, kun veti harjoituksissa löysän laukaksen. Aina pitää olla mielessä maalinteko, kun lauotaan. Junnuissa ainakin usein vedeltiin harjoituksissa löysiä kuteja aluksi. Olisikohan ollut viisaampaa vetää kunnolla, vaikka vähän kauempaa tai ranteella, jos halutaan saada veskarille helpompia torjuttavia. Mutta oltaisiin aina vedetty TÄYSILLÄ.
Omat junnuajat ovat olleet 80-90 luvulla, en tiedä mikä on meininki tänä päivänä. Toivottavasti laukausten / maalinteon harjoittelun kannalta vähän erilainen.
Eli asenne ja toistot. Ei kai tähän mitään ihmelääkettä ole.
Samat teesit ovat varmasti olleet niissä Ilmari Selänteenkin harjoitteissa.
Ei ole varmaan harhakuvittelua, että esim. kanadalaiset pelaajat ovat keskimäärin parempia lukojia kuin suomalaiset.
Voin kertoa nykypäivän jääkiekkoharjoituksista sen verran, että kyllä laukominen harjoituksissa, ainakin omalta osaltani, jää tosi vähälle mm. sen takia, että kaikki harjoitukset ovat luisteluharjoituksia tai sitten harjoituksia joissa kurvaillaan ja syötellään paljon lopuksi tulee yksi laukaus ja taas jonon perään odottamaan omaa vuoroa. Tällä menolla harjoituksissa ei montaa vetoa ehdi vetämään.