Ikävä fakta on, että lukuun ottamatta pääsarjatasolla lyhyen aikaa ilman mainittavaa menestystä esiintynyttä Bluesia Ilves on suurten markkina-alueiden ainoa seura, joka ei yli 20:een vuoteen ole ollut kärjistetysti edes kovin lähellä mestaruutta (kaikki muut ynnä HPK ovat siihen yltäneet ja finaaleihinkin vähintään yhtä useasti). Jotenkin tämä vain toimii yhtälössä, jossa Ilveksellä on ehkä maan suvereenein juniorituotanto, aivan mukiinmenevät kokonaisvaltaiset resurssit sekä pahaa pettymystä aiheuttavan alkukauden jäljiltä tälläkin hetkellä yli viiden ja puolen tuhannen katsojakeskiarvo.
Kuinka tämä on selitettävissä? Esimerkiksi "tyytyväisten veijarien mukavoitunut seurapiiri" -teoria ei todennäköisesti juuri totuudesta karkaa, mutta voiko se todella - saati silkka sattuma - tämän yksin selittää? Tai pelkästään niiden yhdistelmä? Edellisen mestaruuden jälkeen Ilveksellä oli kevään 1990 loppuotteluissa sentään jakoa, mutta sittemmin on nähty yhdet pystyyn hävityt finaalit sekä pari hassua pronssiottelua, joihin pudottiin välierien täydellisinä vastaantulijoina. Ja kuitenkin katastrofikaudet pois lukien Ilves on toisaalta ollut käytännössä pomminvarmasti puolivälierissä.
Kovista satsauksista huolimatta jo nyt - marraskuun alkupäivinä - näyttää selvältä, ettei Ilves tälläkään kertaa taistele runkosarjassa ainakaan kärkikolmikkosijoituksista, eli juhlakauden pelastaminen saattaa olla kiinni venymisestä pudotuspeleissä altavastaajana. Itse asiassa, toisin kuin muut avausvirkkeessä mainitut, Ilves on kyseisen 1990-finaalisarjan jälkeen ollut runkosarjassa kolmen parhaan joukossa yhden ainoan kerran, sijoitus silloin juurikin se kolmas, ja neljän sakissakin vain kahdesti. Ihan oikeasti, miten tähän pohjattomalta vaikuttavaan keskinkertaisuuden suohon on tultu? Eihän tämä sinänsä ammattilaispalloilussa mikään uusi ilmiö ole, mutta syiden erittely nimenomaan Suomen menestyneimmän jääkiekkoseuran kohdalla on kenties sittenkin jäänyt vähiin tai pintaraapaisuksi. Mitkä ovat ne konkreettiset asiat, jotka Ilves tekee seurana vuodesta toiseen SM-liigatasolla niin paljon muita "isoja seuroja" huonommin? Miksi juuri Ilves ei tunnu saavan kaikkea natsaamaan edes vahingossa?
Urheilun osalta mää elän ja hengitän Tampereen Ilvestä. Nautin melkoista tunnetta kokien kaikesta aina yksittäisten runkosarjaotteluiden yksittäisistä Raipen suuruuksista pudotuspeleissä tappiin asti menemiseen. Vaikka yhtä ja toista on tullut tuumailtua eräänkin kotiottelun jälkeen, tiedän kokemuksesta istuvani taas lehtereillä syteen taikka saveen, mitä julistamaa on jo vuosikymmeniä ikävällä tavalla testattu ja oikeaksi osoitettu. Tämä ei siis niinkään turhautuneen miehen avautumisena, vaan edellinen kiinnostaa rakkaan seuran kohdalla puhtaasti ilmiönä.
Ranger
