Pegu kirjoitti:
Presson haastattelusta lainattua:
No, tähän kommenttiin liittyy aiempi viestini tässä ketjussa. Eli enemmistö faneista hyväksyy urheilullisen konttaamisen, kunhanpelityyli säilyy.
Toisaalta nykymeininki osoittaa, ettei niin seuran johtopaikoilla kuin fanien enemmistössäkään(?) ole halua minkäänlaiseen uudistumiseen, vaikka lätkä itsessään on muuttunut melkoisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Pelkällä fyysisyydellä ei nykykiekossa enää pärj..
Don Frankin kannattaisi tajuta, että Jatkoajan HIFK -osiossa on kuitenkin vain max. 100 aktiivikirjoittajaa ja noistakin kirjoittajista reilusti alle puolet on puhtaasti tätä "ryminä, örinä, rytinä" -osastoa. Hallilla käy pelejä katsomassa ~6500 silmäparia per ottelu, joten aika heikon otannan täältä Jatkoaika.comista saa. Hallilta "kuultuna" voin kertoa, että ainakin monien kausikorttilaisten tyytymättömyys nykymenoa ja -johtoa kohtaan on melkoista, mutta se jupina jää jäähallin käytäville ja katsomoon. Sinänsä ei HIFK:n heistä (meistä) elinkautisvangeista tarvitse edes olla huolissaan - siellä sitä Nordiksen penkkiä kulutetaan vuodesta toiseen, vaikka peli olisi kuinka huonoa tahansa.
Tämä HIFK:n brändi on ihan kiva juttu, mutta nykyjohdolla pääsi tuossa 90 -luvun synkeinä vuosina unohtumaan, ettei HIFK:n "brändin" peruselementit sen syntyvuosina 60 -luvun lopusta 80 -luvun alkuun, ollut "örinä, töminä, rytinä" tms. Peruselementti oli menestyminen ja se, että aina tähdättiin voittoon. Turpaanhan siinä olisi tullut, jos joku olisi esim. Hexille mennyt tappion hetkellä sanomaan, että "no hei, ei se haittaa, vaikka hävisitte, kun pelasitte kuitenkin brändin näköistä lätkää!" HIFK:n peliin on aina kuulunut ja pitääkin kuulua tietty suoraviivaisuus ja se kuuluisa fyysisyys, mutta siitä ei pitäisi tehdä mitään itseisarvoa. Kyllä se riittää, että tuo elementti on "reservissä" ja huutoon vastataan tarvittaessa. Esim. keväällä 1998 HIFK esitti olympiatauon jälkeen aika suvereenia lätkää, muttei peli silloin ollut mitään hillitöntä pommirallia, jolla vastustajat peloteltiin henkihieveriin. SW kaksikko oli virittänyt joukkueelle edistyksellisen pelityylin, jolla
voitettiin otteluita ja fyysisyys -kortti otetiin esiin vain kun sitä todella tarvittiin. Esimerkkinä viimeisessä runkosarjapelissä, jolloin runkosarjasijoitukset oli jo jaettu ja vastassa oli Ilves. Näytti siltä, että Ipa olisi vastassa pleijareissa, joten matsissa oli varaa pistää vähän ranttaliksi ja näin tehtiinkin. Yksi hauskimmista tapahtumista SM -liigassa tapahtui tuossa pelissä, kun Jan Caloun (!) haastoi jotain Ilves -pelaajaa tökkimällä tätä hanskoilla naamaan ja työnsi vielä pärstän tarjolle, että "mitäs siihen sanot". No turpaanhan siinä Pubille tuli, muttei sen väliä.
Viittasin tuossa aiemmin näihin "elinkautisvankeihin", jotka kantavat rahansa kausikortin muodossa vuodesta toiseen HIFK:n kirstuun. Näitä tarvitaan myös jatkossa ja fanipohjan uudistaminen pitäisi olla yksi organisaation tärkeimmistä päämääristä.Pitkällä aikavälillä HIFK:n johto ampuu itseään jalkaan tällä yksisilmäisellä rytinän ja örinän palvomisella, jos menestystä ei tule. Uutta fanipohjaa luodaan ennen kaikkea ja miltei pelkästään menestyksen kautta. Pienet pojat ja tytöt ovat pahimman luokan glory huntereita. Ei joku alle 10 -vuotias nassikka ymmärrä brändikiekosta tuon taivaallista, mutta jos joukkue voittaa ja kappas, niillä onkin aika mageet punaiset paidat, niin jopas alkaa HIFK:n pelit kiinnostamaan. Parin vuoden päästä kinutaankin jo faijalta sponsorointia kausikorttia varten ja elinkautisvankeus häämöttää. Esimerkiksi vuoden 1998 mestaruus toi melkoisen buustin yleisömääriin ja fanitoimintaan. Sen jälkimainingit kannattelivat aina 2000 -luvun alkuvuosiin, mutta kuten kotipeleissä on nähty, niin surullista kuin se onkin, niin esim. B2:n toiminta alkaa vedellä viimeisiään.