NHL:n kaksi parasta joukkuetta Anaheim ja Buffalo pelaavat nykyaikaista jääkiekkoa. Sellaista, jossa ei ole unohdettu fyysisyyttä, mutta pelaajat ovat nopeita ja taitavia. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että joukkueet pelaavat hyvin viisikkoina. Kiekot toimitetaan keskialueella keskustan kautta vauhdissa siniviivan ylittävälle laiturille, joka ajaa voimakkaasti kohti maalia päästessään siniviivan sisälle. Sen jälkeen pelaaja joko yrittää omaa ratkaisua, josta tulee maali tai reboundeja tai syöttää kiekon voimakkaasti painottomatalta puolelta hyökkäykseen edenneelle kanssapelaajalle, joka voi olla jopa erittäin luisteluvoimainen puolustaja. Sellaista peliä on ilo katsella, koska toistetaan nyt, joukkueet kykenevät myös vastaamaan fyysiseen peliin, tarvittaessa.
Nykyaikaisen pelin toteuttaminen vaatii valmentajalta taitoa ja kärsivällisyyttä opettaa lauma taitavia yksilöitä pelaamaan joukkueena hyvin. Yksilöiden ylivoimainen osaaminen on vain kuorrutus kakussa, ei menestystekijä. Katselin äsken viime yön Buffalo-NYR pelin, jossa Rangersin mahtavat yksilöt pitivät pelin tasaisena, mutta vain siksi ettei Buffalo ollut ihan terävimmillään maalinteossa kahdessa ensimmäisessä erässä. Pelillisesti Buffalo hallitsi ottelua aika suvereenisesti ja heidän peliään oli ilo katsella. Samoin Anaheim toimii joukkueena kuin junan vessa, toimittaen tavaran suoraan perille.
Tähän pitää mennä nykyjääkiekossa. Ei riitä, että esim. HIFK:lla on muutama ylivoimainen tähtipelaaja. Heidät on saatava pelaamaan joukkueena hyvin. HIFK:n pelissä on nyt vain yv-peli kiitettävällä tasolla. Valmentajien kyky kouluttaa meille hankitut pelaajat toimimaan joukkueena jonkun nykyaikaisen pelitavan mukaisesti korostuu tämän päivän kiekossa. Francis ei toistaiseksi ole onnistunut löytäämään HIFK:lle kauden 06/07 sm-liigassa toimivaa pelitapaa tasakentällisin. Joukkueen kaikki avainpelaajat ovat nyt terveinä ja tulosta pitää syntyä nyt, ei vasta joskus maaliskuussa. Lisäksi HIFK pelaa liikaa kahden miehen alivoimaa, joka on aina jonkinlaisen kurittomuuden merkki joukkueen sisällä. En vastusta fyysisen pelin kautta tulevia jäähyjä, mutta yhden miehen alivoimalla pitää keskittyä jäähyn tapaamiseen pois ilman takaiskua. Sekin on valmentajan osaamista, että joukkue ei ota kahta jäähyä peräkkäin tai samaan aikaan. Tätä asiaa pitää toistaa harjoituksissa pelaajille, kunnes asia menee perille.
Jääkiekko on muuttunut lajina niin paljon jopa 2000-luvun alkuvuosista, että on ihan turha haikailla sitä tai tätä tähteä joukkueeseen kesken kauden. Yksittäisen tähdenkin on oltava täsmähankinta, joka korjaa jonkun koko joukkueen pelin osa-alueen selkeästi paremmaksi. Oikeastaan mv on ainoa pelaaja, joka voi äkkiä kääntää joukkueen menestyksen nousuun, kuten Turussa nähtiin tai laskuun, kuten Jokereissa hetkellisesti nähtiin, kun yritettiin pelata loukkaantunut mv maalin suulla.
HIFK:n ongelma ei minusta edelleenkään ole esim. Pena, Kife, joukkueeseen hankitut pelaajat tai mv-valmennus. Joukkue ei pelaa hyvin kuin yhden osa-alueen pelistä 4 kuukauden Francisin ajan jälkeen, yv-peli toimii. Muuten peli on kuin vuoristorataa yhdenkin pelin sisällä ja pahimmillaan SaiPa-kotipelin tyylistä halutonta kokovartalon koomaa alusta melkein pelin loppuun. Näen siis edelleen, että valmentajien merkitys korostuu tämän päivän jääkiekossa ja siinä se kuinka valmentajat saavat hyvät yksilöt pelaamaan joukkueen eteen fiksua, taitavaa, liikkuvaa lätkää, unohtamatta fyysisyyttä. Francis on minusta siis edelleen jonkinlaisella uudella tryoutilla siinä saako hän HIFK:n pelin kuntoon eli pelaaman nykyaikaista voittavaa jääkiekkoa joukkueena ja kello tikittää nopeasti siinä mielessä, että tuloksia on tultava pelin laadun paranemisessa ja nopeasti. Ei me hyvällä yv-pelillä voiteta kuin muita sijojen 7-14 joukkueita.
Nykyaikaisen pelin toteuttaminen vaatii valmentajalta taitoa ja kärsivällisyyttä opettaa lauma taitavia yksilöitä pelaamaan joukkueena hyvin. Yksilöiden ylivoimainen osaaminen on vain kuorrutus kakussa, ei menestystekijä. Katselin äsken viime yön Buffalo-NYR pelin, jossa Rangersin mahtavat yksilöt pitivät pelin tasaisena, mutta vain siksi ettei Buffalo ollut ihan terävimmillään maalinteossa kahdessa ensimmäisessä erässä. Pelillisesti Buffalo hallitsi ottelua aika suvereenisesti ja heidän peliään oli ilo katsella. Samoin Anaheim toimii joukkueena kuin junan vessa, toimittaen tavaran suoraan perille.
Tähän pitää mennä nykyjääkiekossa. Ei riitä, että esim. HIFK:lla on muutama ylivoimainen tähtipelaaja. Heidät on saatava pelaamaan joukkueena hyvin. HIFK:n pelissä on nyt vain yv-peli kiitettävällä tasolla. Valmentajien kyky kouluttaa meille hankitut pelaajat toimimaan joukkueena jonkun nykyaikaisen pelitavan mukaisesti korostuu tämän päivän kiekossa. Francis ei toistaiseksi ole onnistunut löytäämään HIFK:lle kauden 06/07 sm-liigassa toimivaa pelitapaa tasakentällisin. Joukkueen kaikki avainpelaajat ovat nyt terveinä ja tulosta pitää syntyä nyt, ei vasta joskus maaliskuussa. Lisäksi HIFK pelaa liikaa kahden miehen alivoimaa, joka on aina jonkinlaisen kurittomuuden merkki joukkueen sisällä. En vastusta fyysisen pelin kautta tulevia jäähyjä, mutta yhden miehen alivoimalla pitää keskittyä jäähyn tapaamiseen pois ilman takaiskua. Sekin on valmentajan osaamista, että joukkue ei ota kahta jäähyä peräkkäin tai samaan aikaan. Tätä asiaa pitää toistaa harjoituksissa pelaajille, kunnes asia menee perille.
Jääkiekko on muuttunut lajina niin paljon jopa 2000-luvun alkuvuosista, että on ihan turha haikailla sitä tai tätä tähteä joukkueeseen kesken kauden. Yksittäisen tähdenkin on oltava täsmähankinta, joka korjaa jonkun koko joukkueen pelin osa-alueen selkeästi paremmaksi. Oikeastaan mv on ainoa pelaaja, joka voi äkkiä kääntää joukkueen menestyksen nousuun, kuten Turussa nähtiin tai laskuun, kuten Jokereissa hetkellisesti nähtiin, kun yritettiin pelata loukkaantunut mv maalin suulla.
HIFK:n ongelma ei minusta edelleenkään ole esim. Pena, Kife, joukkueeseen hankitut pelaajat tai mv-valmennus. Joukkue ei pelaa hyvin kuin yhden osa-alueen pelistä 4 kuukauden Francisin ajan jälkeen, yv-peli toimii. Muuten peli on kuin vuoristorataa yhdenkin pelin sisällä ja pahimmillaan SaiPa-kotipelin tyylistä halutonta kokovartalon koomaa alusta melkein pelin loppuun. Näen siis edelleen, että valmentajien merkitys korostuu tämän päivän jääkiekossa ja siinä se kuinka valmentajat saavat hyvät yksilöt pelaamaan joukkueen eteen fiksua, taitavaa, liikkuvaa lätkää, unohtamatta fyysisyyttä. Francis on minusta siis edelleen jonkinlaisella uudella tryoutilla siinä saako hän HIFK:n pelin kuntoon eli pelaaman nykyaikaista voittavaa jääkiekkoa joukkueena ja kello tikittää nopeasti siinä mielessä, että tuloksia on tultava pelin laadun paranemisessa ja nopeasti. Ei me hyvällä yv-pelillä voiteta kuin muita sijojen 7-14 joukkueita.
Viimeksi muokattu: