Missä mättää, ja mitä pitäisi tehdä??

[douppi]

Saako ottaa kantaa täysin ulkopuolisena? Hyvä.

-Pelaajaruletin on loputtava heti. Hirso on pidettävä joukkueessa ja muillekin annettava työrauha valmennusta myöten. Ei enää yhtään uutta miestä sisään sillä jatkuvilla muutoksilla homma sekavoituu entisestään.

-Lunkka kolmosvahdiksi ja Norja pelaavaan kokoonpanoon

Tottakai saa, kun järkeä puhuu. Noin pitäisi toimia, ja listaan lisäisin enää sen veskarikoutsin, jota olen "vinkunut" meille jo vuosikausia. Ropponen käytettävissä?

Kenenkään pelipaikka ei tule olla kirkossa kuulutettu koskaan, mutta ei tuo jatkuva epävarmuudessa ja sekasorrossa pitäminen ketään auta. Päinvastoin. Hirsokin kaipaa työrauhaa, mutta Petu on näköjään sitä mieltä, että Hirson vika se on, kun omat opit eivät pure jengiin (ainakaan vielä).

 

[baddinki]

Kenenkään pelipaikka ei tule olla kirkossa kuulutettu koskaan, mutta ei tuo jatkuva epävarmuudessa ja sekasorrossa pitäminen ketään auta. Päinvastoin. Hirsokin kaipaa työrauhaa, mutta Petu on näköjään sitä mieltä, että Hirson vika se on, kun omat opit eivät pure jengiin (ainakaan vielä).

No ei se nyt ihan näin mene. Hirso on ollut Petun koirankopissa ja opetuksessa sen takia, kun Hirso ei ole tehnyt kentällä Matikaisen haluamia asioita. Sen takia Hirso oli viikon katsomossa ja sen jälkeen hän on jo kentällä tehnyt enemmän valmentajan haluamia asioita eli suunta on oikea, mutta vielä on Hirsolla paljon duunia tehtävänä.

Ihan uskomatonta väittää että Matikainen dissaisi Hirsoa sen takia että kausi on alkanut nihkeästi.

 

[Jan_Peter]

Pelaajat pitää olla tässä jolla mennään loppuun asti ja NYT on se aika kun pitää alkaa rakentamaan toimivia ketju koostumuksia, kohta nimittäin se on myöhäistä. Jos ketjuruletti pyörii vielä vuoden vaihteen jälkeen niin jotain ollaan tehty väärin.

Nyt myös unohdetaan se tosi asia, että ennen Saipa tappiota otettiin kaksi isoa voittoa. Täysin syytön Matikainen ei ole lauantain perseilyyn, kyllä näen valmennuksen tehtävän ladata joukkueen siihen iskuun, että pystytään taistelemaan voitosta. Saattaa nimittäin olla, että Matikainen itse tyhjensi henkiset tankit jo Kärpät ja Jokerit peliin, vaikea siinä on sitten saada fiilistä peliin jotain Saipaa vastaan.

Kookonpanoista sen verran, että Kari Jalonen tais joku vuosi sanoa että kokoonpanot pitää olla selville vuoden vaihteeseen mennessä ja siitä eteenpäin harjoitellaan pelkästään play-offeja silmällä pitäen.

 

[douppi]

Ihan uskomatonta väittää että Matikainen dissaisi Hirsoa sen takia että kausi on alkanut nihkeästi.

Voihan sitä pelaajan hetkeksi hyllyttää, jos tuntuu ettei asiat mene oikein. Niinhän sitä "meillä futis-puolellakin" tehtiin monesti. Välillä hyvinkin onnistuneesti. Mutta tässä Petun ja Hirson tapauksessa on jotain hyvin outoa, ja jotenkin tuntuu siltä, että Petulle ei voi antaa puhtaita papereita asiasta.

Mä tykkäsin tosta JHag:n älypuhelin vertailusta (alla pätkä siitä) vitutusketjussa, koska myös omat ajatukset ovat aikalailla samat. Monesti valitin, että miksi ei taitavaa pelaajaa peluuteta ns. vahvuuksillaan, ja koiteta hyötyä taidoista enemmän... eikä koiteta Petumaisesti väkisin pusertaa samaan muottiin.

Soliferin logiikka Hirson suhteen on outoa. Sitä voisi verrata tilanteeseen, missä haluan ostaa kaupasta viimeisen päälle modernin älypuhelimen, jossa on paljon ominaisuuksia. Sitten käytän puhelinta pelkästään soittamiseen ja tekstaamiseen ja urputan, että eipä tämä ole kovin kummoinen puhelin. Ei se olekaan puhelin, se on tietokone. Opettele käyttämään sitä.

 

[Ikurin Vireä]

Monesti valitin, että miksi ei taitavaa pelaajaa peluuteta ns. vahvuuksillaan, ja koiteta hyötyä taidoista enemmän... eikä koiteta Petumaisesti väkisin pusertaa samaan muottiin.

Ulkopuolisen silmiin näistä keskusteluista pitää ensinnäkin nostaa hattua HIFK-faneille. Keskustelun taso sopivasti suodatettuna on aivan loistava. Tätä lukee (ja tähän osallistuu) mielummin kuin mitään muuta mediaa tai palstaa jääkiekon saralla, ja itsekin pyrkii tuomaan jotain asiaa esille.

Yksi näkökulma, jota "PS - Nokka"-keskusteluissa aika vähän sivutaan, on pelaajien arvostuksen muuttuminen pidemmällä aikaa. Pelaajien tason laskeminen viime keväältä tähän päivään on selviö kaikille, ja sitä ihmetellään. Minusta vähintään yhtä iso asia on pelaajien arvostuksen lisääntyminen muutaman vuoden takaa viime kevääseen. Lähes kaikki pelaajat saavuttivat huipputasonsa viime vuonna Kojon alaisuudessa. Ehkä Petun alaisuudessa ei ole tapahtunut syöksykierrettä, vaan pelaajat ovat palautuneet jonkinlaiselle perustasolleen?

Jos muistellaan entisiä aikoja, niin "Kanki" oli oikeasti iso ja hidas, virhe- ja jäähyaltis pakki. Ville on jo kohtuullisen pitkään ollut matkalla alivoimien ja peruspuurtamisen erikoismieheksi kansainvälisellä tasolla keskittyessään kovaan työntekoon taitopelin sijaan. Mara on kautta uransa ollut erinomainen hyökkäyspään pelaaja, mutta oman pään menetyksiin ja hiukan ehkä laiskoihin jäähyihin altis jne. Esimerkkejä voi jatkaa nelosketjulla ja monella muulla. Aika moni pelaaja nosti tasoaan reilusti aikaisempiin arvioihin verrattuna viime vuonna, enkä usko että jokaisen pelaajan henkilökohtaiset ominaisuudet yhtäkkiä olisivat reilusti parantuneet.

Itse pistäisin tämän saman tyyppiseksi pelitapa-asiaksi kuin toisen Jalosen MM viime kisoissa. Rakennetaan sellainen pelitapa, joka tukee pelaajamateriaalia, jotta siitä saadaan mahdollisimman paljon irti. Ei lähdetä siitä, että "meillä on tämä loistava pelitapa", sitten pitää saada siihen sopivat pelaajat, ja lopuksi sillä hakataan päätä seinään kunnes jokin antaa periksi. Maajoukkueessa ei ole valinnanvaraa yhtä paljoa kuin SM-liigassa, jolloin tuo on aika selkeä tapa edetä.

Suurimmassa roolissa minun mielestäni on päätöksenteon helpottaminen, eikä avausten rytmittäminen tms. pelikirja-asia. Monesti isoin ero onnistuneen pelin ja virheen suhteen vaikuttaisi olevan kyky tehdä oikea päätös nopeasti paineen alla. Kun pelitapa tukee tuota päätöksentekoa, niin pakin virheet vähenevät, ylimääräisen miettimisen vaatima hitaus poistuu jne. Ehkä K. Jalonen onnistui pelitavallaan tukemaan pelaajamateriaaliaan oikeista kohdin, ja ehkä Matikainen olettaa, että pelaajilla on kyky tehdä oikeita päätöksiä kaikissa tilanteissa? Tämä jälkimmäinen tapa on muissakin, yrityselämän johtotehtävissä hämmästyttävän yleinen.

EDIT: MM voitettiin viime kisoissa tai vaihtoehtoisesti viime kaudella, ei kuitenkaan viime vuonna

 

[scholl]

Kanki ja Mara olivat hyvä pakkipari yhdessä, huonoja ehkä erikseen. Pakeilla on usein niin, että pitää löytää sellainen pari, jonka kanssa täydentävät toisiaan ja jonka tekemiseen on luottamus. Onhan Karalahtikin iso ja hidas, virhe- ja jäähyaltis, mutta silti pärjää hyvin kovalla tasolla.

 

[Ikurin Vireä]

Kanki ja Mara olivat hyvä pakkipari yhdessä, huonoja ehkä erikseen. Pakeilla on usein niin, että pitää löytää sellainen pari, jonka kanssa täydentävät toisiaan ja jonka tekemiseen on luottamus. Onhan Karalahtikin iso ja hidas, virhe- ja jäähyaltis, mutta silti pärjää hyvin kovalla tasolla.

Toki näin. Maran otteita on sattuneesta syystä tullut seurattua sm-liiga-uran alusta asti, ja peruspelaamisen taso on hyvinkin tuttu. Heilahteluja toki on, ja omassa roolissaan tosiaan erinomainen pelaaja, mutta viime vuonna pelaamisestaan katosi niitä muita, ei niin positiivisia elementtejä, jotka ovat olleet mukana koko uran. Jokin syy oli siihen, että perustasolta noustiin ylöspäin. Ehkä Kanki oli juuri se sopiva pakkipari, ja ehkä valmennuksella oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta minä en ole ollut mitenkään erityisen yllättynyt tämänvuotisen Ilveksen Maran pelitasosta. Minusta se on paljon lähempänä pitkän ajan keskiarvoa kuin viime vuotinen HIFKin Mara.

Jere taas, vaikken fani olekaan, on minusta pärjännyt aika kovalla tasolla paikassa kuin paikassa. Lähinnä onnistumiseen on vaikuttanut se, kuinka piippuun Jere minuuteilla vedetään, eikä niinkään pakkipari. Mutta tämä on vain minun (värittynyt) mielipiteeni Jerestä.

 

[Orava]

Suurimmassa roolissa minun mielestäni on päätöksenteon helpottaminen, eikä avausten rytmittäminen tms. pelikirja-asia.

Eikös avausten rytmittäminen ole juurikin päätösten helpottamista. Jos pakeille tarjotaan koko ajan mahdollisuus tehdä hyvä päätös, niin silloin sellaisen tekeminen on helppoa. Taas jos hyökkääjät ovat väärään aikaan väärässä paikassa, on mahdotonta tehdä fiksua päätöstä. Pelikirjan idea avaamisen osalta onkin juuri siinä, että hyökkääjät tekevät itseään koko ajan oikea-aikaisesti pelattavaksi ja pakki sitten vastustajasta riippuen laittaa pakki-pakki syötön, syöttää keskelle, syöttää laitaan, tai nostaa jalalla. Jos hyökkääjät eivät hae paikkaa oikein, ei pakilla ole paikkaa minne syöttää, eikä siis ole mahdollisuutta tehdä sitä oikeaa päätöstä.

 

[scholl]

Ehkä Kanki oli juuri se sopiva pakkipari, ja ehkä valmennuksella oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta minä en ole ollut mitenkään erityisen yllättynyt tämänvuotisen Ilveksen Maran pelitasosta. Minusta se on paljon lähempänä pitkän ajan keskiarvoa kuin viime vuotinen HIFKin Mara.

En nyt tarkkaan muista, mutta mielestäni heidän paras kautensa oli ehkä pari vuotta sitten. Silloin olivat ihan liigan kärjessä pakkiparina.

Jere taas, vaikken fani olekaan, on minusta pärjännyt aika kovalla tasolla paikassa kuin paikassa. Lähinnä onnistumiseen on vaikuttanut se, kuinka piippuun Jere minuuteilla vedetään, eikä niinkään pakkipari. Mutta tämä on vain minun (värittynyt) mielipiteeni Jerestä.

Niin en Jerestä tarkoittanut pakkiparimielessä samaa, vaikka olikin hyvä aikanaan Söden kanssa, vaan tarkoitin sitä, että se ei pakille ole niin suuri haitta, jos on iso ja kankea tai jäähyherkkäkään, jos pitää miehet pois maalilta ja on hyvä sijoittumaan. Sami Hyypiä oli futiksessa sellainen hyvällä sijoittumisella pärjäävä, pitää siis tuollaisen pakin osata lukea peliä.

IFK:ssa on hemmetisti nuoria pelaajia, joiden ura ei voi iän takia nyt yht'äkkiä romahtaa kuten 70-vuotiaan maratonjuoksijan kesän aikana, vaan sieltä pitää Nyholmin, Liivikin, Pöystin, Granlundien, Kousan ja monen muun mennä koko ajan eteenpäin. Ei Jalonen ole voinut löytää heistä mitään sellaista salaisuutta, mikä ei ole muiden käytettävissä. Mitä tulee sitten Peltoseen niin koska hän on myös hyvä av-pelaaja niin on pelannut uransa aikana erilaisissa rooleissa, mutta silloin kun on ollut taitava mies kuten S. Koivu, Caloun, Mi. Granlund vieressä niin verkko on heilunut.

 

[Ikurin Vireä]

IFK:ssa on hemmetisti nuoria pelaajia, joiden ura ei voi iän takia nyt yht'äkkiä romahtaa kuten 70-vuotiaan maratonjuoksijan kesän aikana, vaan sieltä pitää Nyholmin, Liivikin, Pöystin, Granlundien, Kousan ja monen muun mennä koko ajan eteenpäin. Ei Jalonen ole voinut löytää heistä mitään sellaista salaisuutta, mikä ei ole muiden käytettävissä.

Oikeastaan tuo kappale sai ajattelemaan omia sanomisia. Ajattelun jälkeen voin selventää, mitä alunperin tarkoitin, mutten osannut heti sanoa. Ei ole varmasti mitään salaisuuksia, mutta onko Petu kiinnostunut muovaamaan pelitapaa pelaajien ominaisuuksia tukemaan, vai oliko Kojo johtamismalliltaan enemmän valmis huomioimaan näistä pelaajista maksimisuorituksen irtiottamista, vaikka sitten omimman pelitapansa kustannuksella? Varmasti Petulla olisi mahdollisuus ottaa sama potentiaali esiin ihmisistä, mutta onko hänellä siihen kiinnostus, sosiaaliset/"psykologin"-, ja noiden vahvuuksien analysointiin ja pelitapaan sovittamiseen vaadittavat taidot. Minä en tiedä, mutta jossain määrin tilanteen oireet vaikuttavat kovin tutuilta yritysmaailmasta.

Yrityselämässä on tosiaan hämmästyttävän paljon tullut vastaan sitä johtamismentaliteettia, että jos nämä ihmiset eivät toimi kuten minä haluan, pitää vaihtaa ihmisiä. Siinä ei ensimmäisenä tule mieleen, että miten näistä saadaan potentiaali esille, ylipäätään paras mahdollinen tulos, tai edes se, onko saatavilla parempia ihmisiä samaan rooliin. Mitä vahvempi tahto-johtaja, sitä useammin vaikuttaisi kärsivällisyys muiden erilaisia toimintatapoja kohtaan olevan kortilla. Kuitenkin jo kliseenä tunnetaan "vahvuuksillaan pelaaminen" myös yrityselämässä. Aika helposti se vain tuntuu kääntyvän muotoon "minun vahvuuksillani pelaaminen".

EDIT: Ja miten tämä liittyy alkuperäiseen? Ehkä pelaajien tason vaihtelu onkin optinen harha tai ansiotonta arvon nousua tai laskua? Perustaso on pysynyt suht samana, mutta Kojon kanssa pääsivät pelaamaan vahvuuksillaan, ja nyt heitä pyydetään pelaamaan Petun vahvuuksilla?

 

[Stadista]

itse näkisin tilanteen sillä tavalla, että Nokka oli hyökkäävän pelitavan valmentaja. Kun hänelle annettiin sellaiset pelaajat, niin jälki oli sitä, mitä se oli.
Runkosarjassa viime kaudella eniten maaleja, päästettyjä suht paljon, vaikka ei liikaa. Hyökkäys on paras puolustus. Karvauspeli oli aktiivista. Neloskenttä sai hyökätä ja hyvin hyökkäsikin. Pysyi samalla vastustajan ykköskenttä kurissa, kun nelonen runnoi pelin vastustajan päätyyn.

Petu yrittää tehdä tämän kauden joukkueesta normi joukkuetta, vaikka hyökkäyskapasiteetti on vähintään samaa tasoa ellei parempi. Ei tällaisella materiaalilla lähdetä kyselemään vastustajalta, että voitaisko mekin hyökätä. Mielestäni narrit ( joilla myös hyvä rosteri ) pelasi tätä kiekkoa kahdessa ensimmäisessä paikallisessa ja oltiin enemmän kuin pulassa. Vaikka toisesta voitto tulikin, mutta joskus elämä on... Kolmannessa kun narrit lähti pakittelemaan, niin pelin painopiste muuttuikin meille.

Turha nöyryys pois ja tulta päin, vaikka joskus omaan nilkkaan kolahtaisikin.