Paskalammaslauma ryhtyi pelaamaan saman tien, kun saatiin JOHTAJA kentälle. Miro on painonsa arvoinen kultaa, jopa enemmänkin.
Ja ymmärrän, että triggeröihän se Suomen Torontossa, kun on Pennanen penkin takana, Palve ykkösessä, tsekkejä viiteen ketjuun, Frimania, Pelliä ja kumppaneita sekä valtavat mestaruuspaineet, ja sitten puolitoista vuotta sivussa ollut ”puukäsipakki” painaa kärkiukkonsa pois myyneen Kerhon johtoon ja niistää siinä sivussa jonkun kalliin tusinakanukin nenän. (Ihana pelaaja!)
Erityisen mahtavaa on, että Karjis on nyt saanut ilmeisesti kroppansa kuntoon ja pystyy jatkamaan rakastamansa lajin parissa ammatikseen – tämän kauden loppuun oranssissa ja sitten, Kerho-yhteisön kannalta valitettavasti, jossain muualla.
Joka tapauksessa; on kuvottavaa idiotismia mussuttaa, että Karjis olisi ”sekopää” tai ”pyrkisi vahingoittamaan vastustajia”.
Ei. Tämä hymyilevä korsto satuttaa kyllä varmasti kaikkea mikä kaukalossa liikkuu vastustajan tunnuksilla, ja sytyttää siinä koko oman jenginsä. Joskus rapatessa väistämättä roiskuu, ja hanskatkin tippuvat, kuten asiaan kuuluu, jos puhelin soi tai omia pelaajia kaltoinkohdellaan. Mutta jo mestaruuskaudella näki, että Karjis on isosydäminen, selväjärkinen ja vilpittömän mukava kaveri, joka ei koskaan tekisi tahallaan vahinkoa muille. Viimeisen päälle hieno mies. Maximum respect!