Oli kysymys jääkiekkoväkivallasta, päihteistä tai rikoksenuusijoista, on kaikissa tapauksissa ääri-ilmiönsä, joiden takia järjestelmän kokonaisuutta ei pidä muuttaa, vaan tehdä ne pienet korjaukset huomioimaan myös poikkeustapaukset. Esimerkiksi vapautetun paloittelusurmaajan tapauksissa ongelma ei ole tuomion pituudessa tai rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa, vaan oikeusjärjestelmässä. Yhteiskuntaan on nyt luotu turvattomuutta lisäävä tekijä, mikä olisi voitu välttää muullakin keinolla kuin rangaistusten koventamisella.
En kannata elinkautista senkään takia, että mielestäni nyt on liian aikaista sanoa, mikä tilanne on 20 vuoden päästä. Jos joku vanki ei ole yhteiskuntakelpoinen 20 vuoden vankeuden jälkeen, ei häntä pidä päästää vapauteen, vaikka tuomio olisi lusittu. Toisin sanoen maksimirangaistus saa olla käytännössä elinkautinen, kunhan se perustellaan henkilön senhetkisellä yhteiskuntakelpoisuudella/kelvottomuudella, eikä teoriaan perustuvalla lailla.