Juu, englanniksi luen. Yleensäkin pyrin lukemaan englanninkieliset teokset alkuperäiskielellä, kun käännösten tasosta ei aina varmuutta ole. Mielestäni kieli ei ole hirveän vaikeata tässä kuitenkaan. Välillä on teknistä termistöä, mutta ei siitä tajuaisi sen enempää suomeksikaan, jos aihepiiri ei ole muuten tuttu. Sen sijaan tapahtumissa ei aina ole sitä kuuluisaa päätä eikä häntää.
Helmikuun puolessavälissä aloitin näköjään Noituri-sarjan lueskelun ja viimeistä suomennettua kirjaa on jäljellä enää alle puolet (olen toki lukenut samalla muutakin, esimerkiksi pari Pratchettia lisää ja Punakone ja vaahteranlehti -tietokirjaa kylmän sodan taisteluista jääkiekkokaukaloissa N-liiton ja Kanadan välillä). Voin kyllä valitellen todeta että sain kuulla noiturisarjasta n. puolta vuotta liian aikaisin, kun viimeisen kirjan suomentamista ei malttaisi millään odottaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin on viimeinen teos, alkukielellä oli kirjoitettu jo -99. No onneksi tuo suomennos ilmestyy kauppoihin jo tämän vuoden kesäkuussa, sitä odotellessa voisi vaikka ruveta tahkoamaan noita kirjasarjasta siunaantuneita pelejä.En edes tiennyt että kyseistä tarinaa on julkaistu muuten kuin peleinä, mutta tästä tiedosta intoutuneena kipaisin paikallisesta kirjastosta Witcher -sarjan ensimmäisen kirjan testiin. Samalla tarttui mukaan Peter Englundin Pultava, jonka suhteen on melko kovat odotukset johtuen muutama viikko sitten valmiiksi kahlaamastani Suuren sodan vuodet -teoksesta.
Pratchettejakin luen edelleen, tällä hetkellä menossa Maskerade (aloitin sarjan alusta ja tilasin vielä muutaman puuttuneen alkukielisen teoksen, kyseessä Discworld novelli 18/41).
Fanikäännöksiä englanniksi löytyy netistä muuten aika hyvin. Tämä vinkkinä jos lukuhimo ylittää moraalin. Pelit ovat kyllä loistavia, mutta ne kannattaa pelata vasta kirjojen lukemisen jälkeen.Helmikuun puolessavälissä aloitin näköjään Noituri-sarjan lueskelun ja viimeistä suomennettua kirjaa on jäljellä enää alle puolet (olen toki lukenut samalla muutakin, esimerkiksi pari Pratchettia lisää ja Punakone ja vaahteranlehti -tietokirjaa kylmän sodan taisteluista jääkiekkokaukaloissa N-liiton ja Kanadan välillä). Voin kyllä valitellen todeta että sain kuulla noiturisarjasta n. puolta vuotta liian aikaisin, kun viimeisen kirjan suomentamista ei malttaisi millään odottaa. Ilmeisesti kyseessä kuitenkin on viimeinen teos, alkukielellä oli kirjoitettu jo -99. No onneksi tuo suomennos ilmestyy kauppoihin jo tämän vuoden kesäkuussa, sitä odotellessa voisi vaikka ruveta tahkoamaan noita kirjasarjasta siunaantuneita pelejä.
Minuun ei uponnut tuo trilogia, läpi kahlasin kun kerran olin aloittanut niin tapeltiin loppuun saakka. Ihan liikaa oli kaikkea sekaisin, kömpelöä rakkaustarinaa sun muuta, vaan eipä tuosta muuten olisi trilogian mittaista syntynytkään. Et suurta lukukokemusta menetä vaikka jätit kesken.Onkohan tässä sukupuolella ja äitiydellä osansa, koska en kykene lukemaan Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiaa. Jossain menee dekkareissa raja ja mulla siinä, kun aletaan yksityiskohtaisesti kuvaamaan pienen lapsen kidutusta. Jäi kesken tuon sarjan eka kirja jo. Mitä mieltä muut tuosta sarjasta ovat?
Minuun ei uponnut tuo trilogia, läpi kahlasin kun kerran olin aloittanut niin tapeltiin loppuun saakka. Ihan liikaa oli kaikkea sekaisin, kömpelöä rakkaustarinaa sun muuta, vaan eipä tuosta muuten olisi trilogian mittaista syntynytkään. Et suurta lukukokemusta menetä vaikka jätit kesken.
Dekkariosastolta tykkäsin kovin Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt -teoksesta.
Se toinen juttu oli kätevästi punottu mukaan, ainakin minua vietiin kuin litran mittaa metrin narussa.Olen itsekin lukenut tuon Ahnhemin esikoisdekkarin. Jännästi kulki rinnan se toinen juttu, jonka kirjan lukeneena tiedätkin, mutten tässä paljasta, jos joku haluaa lukea ilman paljastuksia. Lukemiskelpoinen todellakin.
Se toinen juttu oli kätevästi punottu mukaan, ainakin minua vietiin kuin litran mittaa metrin narussa.
Yhdeksäs hauta on uusi teos Ahnhemilta ja löytyi joku kerta alesta Elisan e-kirjakaupasta ja pitihän siihen tarttua, on vielä lukematta mutta sijansa saa sekin.
Samaisen boksin ostin minäkin Kepleriltä ja kaikki kolme tuli luettua julkaisujärjestyksessä. Hypnotisoija oli noista paras, sitten Tulitodistaja ja lopuksi Paganini ja paholainen. Tietyllä tavalla on mukavaa noissa kirjoissa se, että kappaleet on todella lyhyitä. Ei tarvitse lukea silmät ristissä useaa kymmentä sivua kerralla. Keplerin kaksi seuraavaa teosta on nekin hankittuna ja odottaa lukemista.Todella vähiin on jäänyt lukeminen viime vuosina, mutta jokin aika sitten sain lahjaksi Lars Keplerin Nukkumatti -kirjan. Todella nopeatempoinen ja viihdyttävä kirja joka tuli kahlattua nopeasti loppuun. Sitten bongasin tuollaisen pokkaripaketin jossa oli edullisesti kolme Keplerin kirjaa. Hypnotisoija tuli jo luettua ja Tulitodistaja on juuri nyt "työn alla". Paganini ja paholainen odottaa vuoroaan.
Erittäin hyviä kirjoja kaikille dekkareiden ystäville, suosittelen!
