Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Vuokralainen]

Jarkko Sipilän Elinkautinen

Kirja sisältää kolme ensimmäistä Takamäki-romaania ja yli kahdeksansataa sivua.
Neljäskin Takamäki on hyllyssä odottamassa. Sain viime vuonna lahjaksi Sipilän Prikaatin Koston ja tykkäsin, joten pitäähän nämä tarinat alusta alkaen lukea.

 

[Kummeli]

Kirja sisältää kolme ensimmäistä Takamäki-romaania ja yli kahdeksansataa sivua.
Neljäskin Takamäki on hyllyssä odottamassa. Sain viime vuonna lahjaksi Sipilän Prikaatin Koston ja tykkäsin, joten pitäähän nämä tarinat alusta alkaen lukea.

Minäkin olen lueskellut Takamäkiä viime aikoina. Ainakin Prikaatin kosto, Kylmä jälki, Karu keikka ja Seinää vasten on tullut luettua. Ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa noista.

Nyt tosin hyllyssä odottaa Vares ja Kolmijalkainen mies, mutta olen vielä antanut sen odottaa itseään. Kohtahan sekin on pakko lukea.

 

[Rommeli]

Vince Neilin "Tatuointeja ja tequilaa" on tällä hetkellä työn alla. Ihan koukuttava kirjahan tuo on, joskin pidin enemmän Törkytehtaasta, jossa puitiin luonnollisesti enemmän koko bändin asioita.

 

[Theone]

Vince Neilin "Tatuointeja ja tequilaa" on tällä hetkellä työn alla. Ihan koukuttava kirjahan tuo on, joskin pidin enemmän Törkytehtaasta, jossa puitiin luonnollisesti enemmän koko bändin asioita.

Sama täällä. Puolet on mennyt ja hakkaa aika selkeästi niin Törkytehtaan kun Heroiini Päiväkirjatkin. Molemmat olivat kyllä hyviä ja omalla tavallaan hauskoja tekeleitä. Aika paljon ristiriidassa nämä kolme kirjaa, toki jokainen varmasti muistaa (tuskin muistaa kukaan) asiat hieman eri tavalla.

Ozzyn elämänkerta odottaa hyllyssä lukuvuoroa seuraavaksi.

Itse olen jäänyt koukkuun näihin muusikoiden/bändien elämänkertoihin. Käytännössä mitää muuta en ole viimeiseen 24-30 kuukauteen lukenut. Kaikki menee aika pitkälti samalla kaavalla mutta silti älyttömän koukuttavia kirjoja on tullut vastaan.

 

[Pavlikovsky]

Itse olen jäänyt koukkuun näihin muusikoiden/bändien elämänkertoihin. Käytännössä mitää muuta en ole viimeiseen 24-30 kuukauteen lukenut. Kaikki menee aika pitkälti samalla kaavalla mutta silti älyttömän koukuttavia kirjoja on tullut vastaan.

Aivan täysin sama juttu täälläkin. Joku voisi sanoa, että kovin yksitoikkoista kirjallisuutta, kun käytännössä lähes sama juoni kertaantuu kirjassa kuin kirjassa, mutta jokin noissa muusikoiden kirjoissa todella viehättä.

Tällä hetkellä Led Zeppelinin elämänkertaa lueskellaan, hyllyssä odottelee Ritchie Blackmoren elämänkerta sekä Kiss-Maskin takaa pitäisi myös käydä hakemassa jostain kotiin.

Tuo Vince Neilin kirja ehdottomasti myös tilaukseen, mielestäni törkytehdas oli kirjana parempi kuin tämä Nikki Sixxin heroiinipäiväkirja, vaikkakin kummassakin opuksessa on paljon hauskoja juttuja vuosien varrelta.

 

[ukkometso]

Nyt löytyi mieletön tajunnanvirtaopus. (Niin tekijän nimessä voi olla jotain lainattua.)

Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni

Kirjoittaja on "ristijärveläinen metsuri" joka huomasi lahjansa kirjoittamisen ja maailmanparantamisen suhteen Kärsämäen Elämäntarina-akatemian kirjoittajakurssilla.

Kirjoittajaksi on arveltu Siltalaa (kustantamon omistaja), Hotakaista, Mäkelää, ties ketä. Mutta muista: "Jos otat, et avaudu."

Suosittelen kaikille, tuoretta kerrontaa ja näkökulmaa. Etenkin suosittelen Uleåborgirille. On nimittäin melko välkkyä tekstiä!

 

[Rommeli]

Sama täällä. Puolet on mennyt ja hakkaa aika selkeästi niin Törkytehtaan kun Heroiini Päiväkirjatkin. Molemmat olivat kyllä hyviä ja omalla tavallaan hauskoja tekeleitä. Aika paljon ristiriidassa nämä kolme kirjaa, toki jokainen varmasti muistaa (tuskin muistaa kukaan) asiat hieman eri tavalla.

Heroiinipäiväkirjoihin vertaaminen on vähän niin ja näin, koska se kertoo vain hyvin pienestä ajanjaksosta ja on muutenkin täysin erityyppinen kirja perustuen ainakin osittain todellisiin päiväkirjamerkintöihin. Ristiriitoja tosiaan löytyy jopa kirjojen sisältä, minkä huomasi hyvin ainakin tästä Vincen tekeleestä. Pääsääntöisesti sankarit itse muistavat toilailujaan hyvinkin erilaisesti kuin todennäköisesti selväpäisempinä niihin aikoihin olleet muut ihmiset. Huomiota kiinnitti myös se, että varsinkin Vince sijoittaa useat tapahtumat vääriin yhteyksiin.

Ozzyn elämänkerta odottaa hyllyssä lukuvuoroa seuraavaksi.

Hieno kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Itse olen jäänyt koukkuun näihin muusikoiden/bändien elämänkertoihin. Käytännössä mitää muuta en ole viimeiseen 24-30 kuukauteen lukenut. Kaikki menee aika pitkälti samalla kaavalla mutta silti älyttömän koukuttavia kirjoja on tullut vastaan.

Aivan täysin sama juttu täälläkin. Joku voisi sanoa, että kovin yksitoikkoista kirjallisuutta, kun käytännössä lähes sama juoni kertaantuu kirjassa kuin kirjassa, mutta jokin noissa muusikoiden kirjoissa todella viehättä.

Hienoa että meitä on enemmänkin. Tosiaan omituista mikä noissa viehättää, sillä meikäläinen ainakin paheksuu tuollaista elämäntyyliä noin yleisesti.

Tällä hetkellä Led Zeppelinin elämänkertaa lueskellaan, hyllyssä odottelee Ritchie Blackmoren elämänkerta sekä Kiss-Maskin takaa pitäisi myös käydä hakemassa jostain kotiin.

Tuo Blackmoren Musta Ritari, tai pikemminkin hänestä kertova teos on alun perusteella kyllä melkoisen raskasta luettavaa. Nippelitietoa tulee meikäläisen makuun jo vähän liikaakin, mistä johtuen urakka on toistaiseksi jäänyt keskeneräiseksi. Kuitenkin kyseessä on loistava kitaristi ja suuri vaikuttaja, joten pakko tuo on läpi vielä kahlata.

Nyt luetaan sitten Mick Wallin kirjoittamaa kirjaa W.A.R., joka on Axl Rosen epävirallinen elämänkerta. Tyyli vaikuttaa ihan hyvältä, joskin alun perusteella faktat ovat hieman hakusessa. Toisin sanoen G n'R:sta tehdään "pikkuisen" todellista suurempaa bändiä muihin verrattuna.

 

[Meikku]

Katos katos. Täällähän muutkin lukee tuota Vince Neilin settiä. Ihan mielenkiintoinen kirjahan toi on. Kohta on koko kirja luettu ja seuraavana odottaa The Pacific "raamattu". En ole mikään lukutoukka, joten tuo Pacificin ~600 sivuinen opus on työläs. Toivottavasti on koukuttava kirja.

 

[-OO-]

Kohta on koko kirja luettu ja seuraavana odottaa The Pacific "raamattu". En ole mikään lukutoukka, joten tuo Pacificin reilu 1000 sivuinen opus on työläs. Toivottavasti on koukuttava kirja.

Mikäs ihmeen kirja se tuo on? Minä ostin tuossa joulun alla sen Hugh Ambrosen The Pacificin ja se on vain reilut 550 sivua. Onko tuo joku eri opus vielä?

 

[Jeihki]

Joulun aikaan tuli nautittua Koneen ruhtinas. Aivan helvetin vaikuttava kirja.

Nyt on meneillään sellainen kepeä teos kuin Stalin. Vajaa 700 sivua pureskeltavaa hienosta miehestä.

 

[Meikku]

Mikäs ihmeen kirja se tuo on? Minä ostin tuossa joulun alla sen Hugh Ambrosen The Pacificin ja se on vain reilut 550 sivua. Onko tuo joku eri opus vielä?

Hahaha. Tulipa pienoinen aivopieru. Sama kirja se on eli noin 600 sivua. Näyttää vaan niin paksulta halolta muihin lukemiini kirjoihin (yleensä 200-300 sivua), että oletin sen olevan 1000 sivuinen.

Sori.

 

[-OO-]

Hahaha. Tulipa pienoinen aivopieru. Sama kirja se on eli noin 600 sivua. Näyttää vaan niin paksulta halolta muihin lukemiini kirjoihin (yleensä 200-300 sivua), että oletin sen olevan 1000 sivuinen.

Sori.

Eipä mittään, ajattelin vaan että onko tuosta aiheesta tullut joku toinenkin opus.

 

[ms.qvist]

Nyt on meneillään sellainen kepeä teos kuin Stalin. Vajaa 700 sivua pureskeltavaa hienosta miehestä.

Stalinin vaiheista on kirjoitettu useampikin opus tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hyllystäni löytyy vain yksi sellainen, Edvard Radzinskin Stalin, vaikuttava teos tästä gruusialaisesta Josif Vissarionovitš Džugašvilistä, hengellisen koulun kasvatista, joka opittiin tuntemaan nimellä Stalin "teräksinen" ja jota opittiin pelkäämään kautta laajan neuvostomaan.

vlad.

 

[Jeihki]

Stalinin vaiheista on kirjoitettu useampikin opus tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hyllystäni löytyy vain yksi sellainen, Edvard Radzinskin Stalin, vaikuttava teos tästä gruusialaisesta Josif Vissarionovitš Džugašvilistä, hengellisen koulun kasvatista, joka opittiin tuntemaan nimellä Stalin "teräksinen" ja jota opittiin pelkäämään kautta laajan neuvostomaan.

vlad.

Juurikin tästä kyseisestä opuksesta on kyse. Olen melko alkutekijöissä, mutta hyvältä vaikuttaa. Nyt mennään vasta lapsuus/nuoruus vaiheessa, joten rankempaa tykitystä voisin kuvitella loppukirjan olevan.

 

[Palstalegenda]

Luin taannoin vuonna 2008 tehdyn Jamppa Tuomisen elämäkerran. Ihan vitun kova teos! Alun lapsuusajat hypin pääasiassa ohi vaan sitten mentiin.

Ei ollut Jamppa pedofiili, jos se jollekin on epäselvää. White trash -irkkuperhe jauhoi paskaa.

Jampan ekan vaimon tunnen, niin luin...

Koettakaapa nokittaa tämä! Liekö Kake Randelinista tehty kirjaa...

 

[ms.qvist]

Juurikin tästä kyseisestä opuksesta on kyse. Olen melko alkutekijöissä, mutta hyvältä vaikuttaa. Nyt mennään vasta lapsuus/nuoruus vaiheessa, joten rankempaa tykitystä voisin kuvitella loppukirjan olevan.

Kyllähän Radzinskin teoksesta välittyy oivallisesti se millainen persoona Stalin oli, mutta muista kuitenkin, että kyseessä on elämäkerta, joten siinä pureudutaan henkilöön myös analyyttisesti eikä pelkästään sensaatiohakuisesti hirmutöillä mässäillen, vaikka tällekin puolelle Stalinin mielenmaisemaa ja käyttäytymistä annetaan oma painoarvonsa - merkityksellinen sellainen. Minä pidin teoksesta, Radzinskin lähestymistavasta Stalinin persoonaan. Ymmärtääkseni Radzinskin teos on muutoinkin arvostettu ja hän kykenee käsittelemään kohdetta - Stalinia - varsin objektiivisessa valossa, mitään kauhistelematta mutta ei myöskään kaunistelematta.

vlad.

 

[bisnesman]

Ennen joulua luin Vince Neilin, tänään sain valmiiksi Dumarin ja ensi viikolla saan käsiini Albertin.

 

[Egonomic]

Viimeksi luin Vuorisen Veljekset Vaselinin ja nytten on loppusuoralla sarjan toinen osa Kakkonen. Seuraavana pitää varmaan tarttua Painajainen piparitalossa-opukseen.

 

[soros]

Kyllähän Radzinskin teoksesta välittyy oivallisesti se millainen persoona Stalin oli, mutta muista kuitenkin, että kyseessä on elämäkerta, joten siinä pureudutaan henkilöön myös analyyttisesti eikä pelkästään sensaatiohakuisesti hirmutöillä mässäillen, vaikka tällekin puolelle Stalinin mielenmaisemaa ja käyttäytymistä annetaan oma painoarvonsa - merkityksellinen sellainen. Minä pidin teoksesta, Radzinskin lähestymistavasta Stalinin persoonaan. Ymmärtääkseni Radzinskin teos on muutoinkin arvostettu ja hän kykenee käsittelemään kohdetta - Stalinia - varsin objektiivisessa valossa, mitään kauhistelematta mutta ei myöskään kaunistelematta.

vlad.

Radzinskin lisäksi löytyy ne Sepag-Montefioren Stalin-kirjat hyllystä ja kyllähän ainakin omasta mielestäni Radzinskin kirja hakkaa nuo mennen tullen. Asiantuntevaa, mutta silti niin sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä objektiivisen oloisesti kerrottuna, yksi parhaista lukemistani elämänkerroista ehdottomasti ja kun kohdekin on niin kiehtova, niin ehdottomasti pitää suositella kaikille jota vähänkin Stalinin / Neuvostoliiton/Venäjän historia kiinnostaa.

 

[Mustaine]

Ymmärtääkseni Radzinskin teos on muutoinkin arvostettu ja hän kykenee käsittelemään kohdetta - Stalinia - varsin objektiivisessa valossa, mitään kauhistelematta mutta ei myöskään kaunistelematta.

Toisin kuin Kershaw'n Hitler-kirja. Hyvää lukemista, mutta niin brittiläisestä näkökulmasta kirjoitettu ja vieläpä toistelee samoja kommentteja samoista asioista. Mutta kattava se silti on.

Simon Montefioren "Nuori Stalin" on kuulemma myös hyvä.

Viimeksi luin Philip K. Dickin "Hämärän Vartija", ja seuraavaksi pureudun Leonard Cohenin elämäkertaan. En oikein malta odottaakaan.

 

[axe]

Mää olen tässä viime aikoina lukenut mm. Tatuoidut tequilat, viimeisimmän Toronto-Stanley Cup-valmentaja Punch Imlachin muistelmat "Hockey Is A Battle" (ei sanaakaan viivelähdöistä tai muusta jääkiekon oikeasta substanssista, saatana) ja sen Facebook-leffan pohjana olleen Accidental Billionaires -kirjan, joka ei muuten leffan jälkeen anna mitään oleellista lisää ko. asiaan.

Nyt on menossa Muhammad Alin elämänkertateos. Samaan aikaan teen myös todellista kulttuuritekoa: latasin puhelimeen testattavaksi ja vaikka bussimatkalukemiseksi kirjan ja ilmatteeksi osui silmään ensimmäisenä tämä klassikko-jo-syntyessään, hirmuinen vampyyrikirja Twilight. OK, mää en ole teinityttö enkä haaveile pikkusen pelottavasta mutta silti ihanasta poikaystävästä joten en ole kirjan kohderyhmää, mutta sen tiedostaenkin ja hyväksyä yrittäenkin on se vaan todella kornia tekstiä. Tuohon luurin näyttöön mahtuu kerralla tekstiä vähemmän kuin tässä viestissä, joten ei voi kuin ihmetellä miten jokaiselle näytölliselle mahtuu kommentti Edwardin henkeäsalpaavasta kauneudesta.

 

[Germanicus]

Nyt on menossa Koneen ruhtinas. Pekka Herlinin elämäkerta on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Ristiriitainen ja omien ongelmiensa kanssa painiskeleva alkoholisoitunut imperiumin luoja, joka vaikutti -ainakin omasta mielestäni- suuresti maamme yrityskulttuuriin.

Tämän jälkeen Tacituksen Germania ja Druon Aleksanteri Suuri.

 

[Bbird80]

Joulun jälkeiset lukemiset:

Ilkka Remes: Shokkiaalto
Douglas Preston ja Lincoln Child: Kuoleman asetelma (epäsuoraa jatkoa Ihmeiden kabinetille)
Dan Brown: Kadonnut symboli

Remes oli taas peruskamaa, nopeasti luettu eikä kovin mieleenpainuva, mutta kaksi jälkimmäistä olivatkin varsin hyvää tavaraa! Pendergastissa on sitä jotain, vaikka loppua kohti meno hieman lässähtikin. Ja Brown osaa herättää ajatuksia ja innostaa ottamaan asioista selvää...

Seuraavaksi taitaa aueta Ildefonso Falconesin Fatiman käsi. Se ei taida mennä yhdeltä istumalta, kuten Remes tai kahdessa illassa, kuten Brown.

 

[Koirapoika]

Kunhan on saatu Pérez-Reverten Flaamilainen taulu loppuun, astuu vuoroon Markus Zusak - Kirjavaras. Peréz-Reverten teos on ollut juuri sitä mitä aavistelin, hieman mysteeriä, historiaa, tiedettä ja taidetta. Tässä kävi kuten Da Vinci-koodin kohdalla, netti avuksi ja tutkimaan enemmän. Tämän kirjan "päähenkilöä", taulua, piti ruveta katsastamaan netitse ja selvisi että... lukekaa ja tutkailkaa itse.

EDIT: Tuo Kirjavaras näkyi löytyvän kirja-alestakin ja piti käydä hankkimassa hyllyyn, hinta huikea 2.90€.

Pari muutakin opusta lähti:
- Vietnamin sota, toim. Andrew Wiest.
- David Mitchell, Pilvikartasto

 

[VH87]

Lasse Lehtisen Satumainen Onni. Seuraavaksi ajattelin jatkaa saman herran teoksista, ahmimalla Valkoisen Ihmissyöjän. Ihan hauskaa lueskella vanhaa kunnon veijarikirjallisuuttakin välillä. Tuo ensinmainittu oli kelpo tekstiä ja tehtiinpä siitä TV-sarjakin joskus 80-luvun lopussa.