Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 697 583
  • 5 765

Orman Mollis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Theoren Fleury: Playing with fire

Sitten ei varsinaisesti osunut käsiin vaan hakemalla haettiin Theo Fleuryn Playing With Fire. Theo oli lopulta lievästi jopa vastenmielinen heppu. Toki oli kovia juttuja lapsuudessa ja kokoakin oli jääkiekkoilijalle vähän, mutta ei niillä verukkeillakaan ihan kaikkea saa anteeksi. Ei aina syy ole kaikissa muissa, valmentajissa, tuomareissa, tyttöystävissä, vanhemmissa tai missä milloinkin. Oli vähän samanlaista menoa kuin Maradonan kirjassa, jossa siinäkin kaikki muut olivat syypäitä ongelmiin paitsi mies itse. Lopulta Fleury pelasti kuitenkin paljon jälkikirjoituksessaan, jossa itse kirjansa käsikirjoitusvedoksen luettuaan tajusi itsekin kuinka itsekäs oli ollut. Fleuryn tarina on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Ostin tämän itselleni joululahjaksi ja nyt kun kirja on päätöksessä, niin aika samanlaiset fiilikset oli kirjaa lukiessa. Aukesi kyllä kaikenlaisia puolia ehkä kaikkien aikojen suosikkipelaajastani.

Rehellistä kerrontaa, synkkiä hetkiä, mutta välillä taisin naurahtaa jopa ääneenkin. Melko karua meininkiä mukaan mahtuu aina sinne kaljaliigapeleihin asti, mutta jälkikirjoitus kuitenkin "pelasti" aika paljon. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Jos tuon Tiger Williamsin kirjan pystyisi vihdoin lukemaan loppuun seuraavaksi.

Kappas, täällähän olikin jo sekä axe että d2uce aiemmin kirjasta kommenttinsa antanut. Aikalailla samoilla linjoilla olen molempien nimimerkkien kanssa.

Fleury oli kyllä itsekeskeinen mulkku (jonka siis myös itsekin jälkikirjoituksessa totesi) joka näki vian aina jossain toisessa/muualla kuin itsessään. Kirjassa käytiin tosiaan läpi ura alusta loppuun ja samalla kerrottiin myös kaikki muu kentän ulkopuolinen toiminta mikä ei mitään kovinkaan väritöntä toimintaa ollut.

Mielenkiintoista luettavaa alusta loppuun, yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut pitkään aikaan. Kirja oli englanniksi, joten ennen kirjan tilausta hieman jännitti mitä tuleman pitää, mutta sujuvastihan tuo lukeminen sitten kuitenkin onnistui.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Sain luettua loppuun joku päivä sitten itselleni ostamani joululahjan. Kyseessä on Anthony Beevorin teos Normandia 1944. Kirja oli taattua Beevoria, asioihin ja tapahtumiin perehdyttiin kyllä huolellisesti.

Hieman tietysti oli välillä olo kuin puhelinluettelosta nimiä lukiessa, väkisin ne menivät jossain kohtaa ohitse, mutta olihan siellä tuttujakin nimiä. 101. Airborne (tuttu sarjasta Band of Brothers) mainittiin joitakin kertoja, esim. kenraali Taylor, tapahtumia Carentanissa yms. Kirjahan loppuu sinne Pariisin vapauttamiseen noin suurin piirtein.

Minulle uusinta uutta oli näkökulma siitä, miten pienestä loppujen lopuksi oli kiinni liittoutuneiden menestys Ranskassa, ja miten synkäksi uhrilampaaksi Normandia joutui koko Ranskaa ajatellen. Kanadalaisten, puolalaisten, Ranskan vastarintaliikkeen, brittien sekä jenkkien yhteistoiminta oli välillä enemmän kisaa siitä, että kuka on kingi, ja toisinaan se aiheutti melko dramaattisia menetyksiä ja vaaratilanteita koko rintamaa ajatellen.

Montgomerystä luotiin hieman negatiivinen kuva, sinänsä aika yllättävää, kun Beevor on kuitenkin britti kansallisuudeltaan.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yritin jo teininä tästä urakasta suoriutua, mutta silloin n. 2500 sivua englanninkielistä tekstiä osoittautui aika alkumetreillä turhan hankalaksi urakaksi. Nyt siis uutta yritystä putkeen ja työn alla on John Jakesin North and South-trilogia. Vasta vajaa 100 sivua takana, mutta vaikuttaa poikkeavan monella tavalla TV-sarjasta. Hyvää luettavaa ollut toistaiseksi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viimeksi tuli luettua vaari-vainaan kirjoittama sotakirja, jonka nimeä en nyt viitsi tässä paljastaa. Nyt on työn alla Sofi Oksasen Puhdistus, jota täytyy kehua. Aivan loistavalta kirjalta vaikuttaa, ainakin kun on päässyt noin puoliväliin.
 

MunkADunk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Penguins
Luen erittäin harvoin kirjoja. Nyt kun luen, on siitä kerrottava muillekkin. Luvussa on siis Slashin elämänkerta. Olen kyllä lukenut bändin historiaa muualtakin mutta tämä kirja raapaisee pintaa syvemmältä. Monen rokkarin elämänkerran lukeneena kirjat ovat yleensä oman elämän kehuskelua, naimista, heroiinia ja viinaa ja varsin positiiviseen sävyyn kirjoitettuna. Tässä kuitenkin puhutaan paljon bändin (huonosta) kemiasta, vastoinkäymisistä ja tottakai myös huumeista, jack daniel'sista ja naisista mutta myös negatiivisesti. Jokaisen Rock-musiikin ystävän ja rockelämänkertoja diggailevan kannattaa pureutua tähän teokseen!
 

Miguel

Jäsen
En yleensä lue kirjoja päällekkäin, mutta kun työn alla on liian raskas pala, on parempi lukea välissä jotain muutakin.

Tänään tuli viimein loppuunsa E.L. Doctorow'n Gangsterin oppipoika. Mehevä tarina 30-luvun New Yorkissa maineikkaan Dutch Schultzin gangsteriporukkaan kiilaavasta 15-vuotiaasta Billy Bathgatesta. Taidokkaasti kehitetty juoni, todella komea lopetus... Mutta hyvä kun jaksoi loppuun asti lukea. Kieli ja kerronnan tyyli tekevät lukukokemuksesta raskassoutuisen. Osasyy tästä suomentajalle, mutta ei missään nimessä kokonaan. Eivät kappaleet lyhene tai poukkoileva narratiivi suoristu kääntäjän käsittelyssä. Englanninkielistä kaunokirjallisuutta lukiessa tuntuu joskus käsittämättömältä, miten kauheita virkehirviöitä maailmanlaajuisesti arvostetut kirjailijat kynistään päästelevät.

Välissä sujahti joulupukin tuoma kotimainen dekkari, Marko Kilven Jäätyneitä ruusuja. Arkisessa realismintunnussaan pirteä lisä suomalaisen jännärikirjallisuuden tarinaan. Aika ovela juonikuviokin, mutta ei ihan niin hykerryttävää trilleriä kuin alan parhaimmistolla. Kilpi pysyy jatkossakin lukemistossani.
 

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105 NYR
Pertti "Spede" Pasasen elämäkerta tuli lukaistua jokunen aika sitten ja mielenkiintoinen opushan tuo oli ja hauskojakin juttuja muutamia. Kirjan mukaan Spede edusti HIFK:ta yhdessä matsissa vuonna 1957 muistaakseni ja luistimilla koikkelehtimisen jälkeen laukoi myös kiekon rysään.

Juha Vuorisen joku romaani seuraavaksi ja samaa pillu, kulli, pieruhuumoria ja 30-sivun jälkeen odotin jo viimeistä sivua..

Nyt menossa Janne Ahosesta kirjoitettu Kuningaskotka ja tähän mennessä avautunut Ahosesta mielenkiintoisia seikkoja.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Luen erittäin harvoin kirjoja. Nyt kun luen, on siitä kerrottava muillekkin. Luvussa on siis Slashin elämänkerta. Olen kyllä lukenut bändin historiaa muualtakin mutta tämä kirja raapaisee pintaa syvemmältä. Monen rokkarin elämänkerran lukeneena kirjat ovat yleensä oman elämän kehuskelua, naimista, heroiinia ja viinaa ja varsin positiiviseen sävyyn kirjoitettuna. Tässä kuitenkin puhutaan paljon bändin (huonosta) kemiasta, vastoinkäymisistä ja tottakai myös huumeista, jack daniel'sista ja naisista mutta myös negatiivisesti. Jokaisen Rock-musiikin ystävän ja rockelämänkertoja diggailevan kannattaa pureutua tähän teokseen!


Itellä on sama teos lukusessa, ja voin kehua tätä kirjaa varauksettomasti! edit: Olen myös lukenut W.A.R. kirjan, eli Axl Rosen elämäkerran, ja kyllä tämä Slashin kirja toimii paljon paremmin.
 

axe

Jäsen
Itellä on sama teos lukusessa, ja voin kehua tätä kirjaa varauksettomasti! edit: Olen myös lukenut W.A.R. kirjan, eli Axl Rosen elämäkerran, ja kyllä tämä Slashin kirja toimii paljon paremmin.

Slashin kirjahan on hänen "itsensä kirjoittama", jolloin jututkin ovat paljon henkilökohtaisempia. Axlin kirja taas on epävirallinen ja vielä Axliä suurinpiirtein vihaavan kirjoittajan teos, jossa ei ole mitään henkilökohtaista (ainakaan vuoden 1991 jälkeen) vaan kaikki on pelkkää kuulopuhetta, huhua, olettamista ja keksimistä.

Tosin ei sitä Slashinkään kirjaa minään Ainoana Oikeana Totuutena Guns N' Rosesin saagasta kannata ottaa.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Slashin kirjahan on hänen "itsensä kirjoittama", jolloin jututkin ovat paljon henkilökohtaisempia. Axlin kirja taas on epävirallinen ja vielä Axliä suurinpiirtein vihaavan kirjoittajan teos, jossa ei ole mitään henkilökohtaista (ainakaan vuoden 1991 jälkeen) vaan kaikki on pelkkää kuulopuhetta, huhua, olettamista ja keksimistä.

Tosin ei sitä Slashinkään kirjaa minään Ainoana Oikeana Totuutena Guns N' Rosesin saagasta kannata ottaa.

Näin on, ja tosiaan kahdesta hyvin erilaisesta kirjastahan on kyse. Mutta kyllä minun mielestäni Mick Wall (kirjoittaja) on aika neutraalisti pystynyt tuon akselin elämäkerran kirjoittamaan, vaikka näillä kahdella on vuosien varrella melkoista vääntöä ollut.
 

Rattlehead

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gundit
Juuri sain luettua loppuun Jeff Longin Helvetin piirit. Oli kyllä melkoista kamaa, enkä yhtään ihmettele, että löi sillä itsensä läpi. Eniten Helvetin piireissä iski Longin luoma maailma, mutta onhan mies myös erinomainen tarinankertoja ja tunnelmanluoja. Ei kuitenkaan ihan sujuva, koska ainakin tuossa tarinassa oli muutamia epäloogisuuksia ja selittämättömiksi jääneitä ilmiöitä, joiden luuli selviävän kirjan edetessä. Pitää kyllä hakea jostain muutava vuosi sitten ilmestynyt jatko-osa Helvetin sydän.

Seuraavana listalla on Risto Rytin elämäkerran neljäs osa, josta selviää joutuuko Suomi sotaan vai ei.
 

Koirapoika

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
Karl Shaw: Hullut Diktaattorit!

Nopealukuinen kirja kaikenlaisista kaheleista jotka on vallan kahvassa ollut. En ole kuin alkumetreillä, mutta voi jo nyt sanoa: Vittu mitä ryhmää!
Jos aiot diktaattoriksi, lue tästä kirjasta hyviä tempauksia joilla pitää porukka kurissa ja nuhteessa.
 
Nyt on pakko kirjoittaa tähän ketjuun.

Emännän "suosituksesta" tuli luettua Anssi Kelan esikoinen "Kesä Kalevi Sorsan kanssa". Pakko sanoa, että kaikista ennakkoluuloistani huolimatta hyvää kerrontaa! Pikkuisen hyytyi juoni loppua kohti, mutta suosittelen.

... nyt on vähän erilaista luettavaa menossa. Joku hemmetin pokerikirja.
 
Suosikkijoukkue
Red Wings, Nyquist, Pulkkinen, KHL-Jokerit
En todellakaan ole mikään lukutoukka ja yleensä luen vain joitakin bändien kirjallisuuutta. 24-sarjasta on myös pari kirjaa tullut luettua pariinkin kertaan.
Viime aikoina oon lueskellut X-Files sarjan jaksoista tehtyjä pokkareita. Joitakin jaksoja kun en ole katsonut kuin kerran niin samahan noi oli hommata ja lukea pois kun X-Files kuitenkin on yksi suosikkisarjoistani.
X-Files painotteista siis meikäläisen lukuhetket juuri tällä hetkellä. Tällä hetkellä on menossa "Tiikeri, Tiikeri" - niminen pokkari jos palstalla X-Files väkeä on.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Luin juuri Alison Weirin Elizabeth I käsitelleen kirjan Elizabeth the Queen. Hieno ja kokonainen historiallinen kirja, nautittavaa kieltä. Antoi mukavaa perspektiiviä aiemmin lukemilleni Mary, the Queen of Scots ja Mary, the First Queen (jotka tosin eivät ole saman kirjailijan teoksia). Alison Weir on kirjoittanut paljon hyviä kirjoja mielenkiintoisista henkilöistä Englannin historiassa. Elizabethin nuoruudestakin on olemassa hänen kirjoittamansa kirja, jonka varmasti hankin jossain välissä.

Vaihdoin kuitenkin genreä ja aloitin Theo Fleuryn Playing with Fire. Aikamoinen ero kielessä, kun vertaa sivistyneen historoitsijan kirjoittamaan ja itselleen pahismainetta antavan jääkiekkoilijan kertomaan. Muutenkin aika angstinen kirja, mielenkiintoinen kuitenkin. Tämän lukee n. kahdessa illassa.
 

super

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvissä kyttäysasemissa
Tuo Anssi kelan kirja oli jopa yllättävän hyvä. Nyt kun tässä taas kirjoja tuli keräiltyä niin vastaan tuli joitakin luettujakin:

Juha Numminen: Kyyhkynen
Laura Honkasalo: Eropaperit
Mari Jungstedt: Muurien kätköissä
Max Manner: K-18
Martti Turtola: Kaikilla Rintamilla
Ian Kershaw: Hitler
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos!
Harri Nykänen: Raid, kolmoisnide. Taisi olla paperiansa, lihava mies ja joku vielä..

Nämä nyt sellaisia lukemisen arvoisia. Osa parempia, osa keskinkertaisia.
 

Niilo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Itse on nyt vajaassa viikossa tullut luettua Henning Mankell:in Wallander -kirjasarjasta kirjat Kasvoton kuolema ja Riian verikoirat.
Erittäin hyviä ja mukaansa tempaavia kirjoja. Suosittelen luettaviksi.
 

Sirad

Jäsen
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Ihan uskomatonta tarinaa ruotsalaisena olemisen ylivertaisuudesta.
Hymy huulilla jatkuvasti kun tuota kirjaa kahlaa läpi, voin taata.

Ihan lyhyt jakso siellä oli välillä missä kaverilla meinas (minun makuun) lähteä vähän turhan pahasti lapasesta. Loppu tuli sitten kuitenkin kerrottua taas varsin mallikkaasti, ja sellanen typerä virne naamalla suljin takakannen.

Kerrassaan mainio kirja!
 

axe

Jäsen
Mitäs täsä on viime aikoina... J. Edgar Hooverin elämänkerta ainakin, olipa hyvin hassu mies, onpa hyvin hassu Amerikka. Sitten tuli myös luettua Westön uusin, josta pidin oikein paljon. Ihan hyviä ajankuvia viime vuosikymmeniltä, tuli vähän jonniinmoista nostalgiaakin silmäkulmaan.

Stephen Kingin tuotannon kanssa ajan tasalla pysytteleminen on urakka sekin, ja nyt aloitin muutama vuosi sitten tulleen ei-fiktiokirjan Boston Red Soxin kaudesta 2004, Faithful: Two Diehard Boston Red Sox Fans Chronicle the Historic 2004 Season. Siinä King ja Stewart O'Nan (kirjan alusta päätellen lähinnä jälkimmäinen) seuraavat alusta loppuun baseball-joukkueen kautta eräänlaisena päiväkirjana. En tunne lajin termejä, en tunne pelaajien nimiä ja saavutuksia, joten on ollut vähän raskasta kahlattavaa näin alkuunsa. Ilmeisesti kuitenkin on onnellinen loppu tulossa.

Edellinen jäi kesken kun posti toi Kanadiasta asti kirjan nimeltä The Bruise Brothers, joka käsittelee Bob Probertin ja Joe Kocurin uraa yhdessä Detroitissa ja erikseenkin ennen ja jälkeen. Vähän Kocurin osuutta saanut aloitettua eikä kauhean syvälliseltä teokselta vaikuta. Eipä tosin paksuuttakaan ihan hirveästi ole. Mutta on kummankin pugilistin nimmarit komeasti punaisella tussilla sisäkannessa!
 

C.Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen kortteliliiga
Viimeks tuli luettua Franklin Foerin kirjoittama "Jalkapallon maailmanselitys". Ihan asiallinen teos. Nyt on menossa Kjell Westön uusin "Älä käy yöhön yksin". Lisäks oottais joululahjaks saatu Hitler-kirja. Lähes tuhannen sivun opus kyllä masens jo alkuunsa paksuudellaan.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Karl Shaw: Hullut Diktaattorit!

Nopealukuinen kirja kaikenlaisista kaheleista jotka on vallan kahvassa ollut. En ole kuin alkumetreillä, mutta voi jo nyt sanoa: Vittu mitä ryhmää!
Jos aiot diktaattoriksi, lue tästä kirjasta hyviä tempauksia joilla pitää porukka kurissa ja nuhteessa.
Luin saman tässä joitain aikoja sitten. Viehättäviä veikkosia nuo diktaattorit. Aatun, Stalinin, Maon, Ajatusten Tonavan ja muiden "isojen poikien" tempaukset toki ovat yleisesti tiedossa, mutta esimerkiksi Idi Aminin, Enver Hoxhan ja Bokassan mielenvikaisuuteen löytyy ihan uusia näkökulmia.

Viimeksi mainittu varsinkin kunnostautui seremoniassa, jossa hän julisti itsensä keisariksi oltuaan ennen vain presidentti. Ulkomaalaiset arvovieraat saivat syödäkseen 12 poliittisesta vangista väännettyä paahtopaistia, kun isäntä itse patsasteli täyskultaisella, kotkan muotoisella valtaistuimellaan leopardintaljoissaan. Hieno sekopää!

Nyt on luvussa pari Rooman valtakunnasta kertovaa teosta, Iain Banksin Crow Roadin käsikirjoitus uusintakierroksella reilun kymmenen vuoden jälkeen sekä vähän toimintatutkimuksesta kertovia unilääkekirjoja.

Lisäks oottais joululahjaks saatu Hitler-kirja. Lähes tuhannen sivun opus kyllä masens jo alkuunsa paksuudellaan.
Se Kershaw'n kirjoittama? Älä masennu, se on hyvä. Ja sitäpaitsi lyhennetty kooste kahdesta englanninkielisestä tiiliskivestä!
 
Luin tuossa hetki sitten tuon Remeksen Isku Ytimeen ja taattua Remestähän tuo oli hyvässä ja pahassa.

Seuraavaksi pitäisi varmaan saada käsiin Reijo Mäen uusin (mikä ikinä sitten onkaan).

Semmoista kuitenkin ajattelin tästä hiukan ehkä ohi aiheen (anteeksi tästä) kysellä kun lueskelin aikanaan kirjastosta lainaamiani toimintapokkareita, parisataa sivua niihin oli yleensä rustattu ja päähenkilönä semmoinen jenkki kundi jonka paras ystävä oli tummaihoinen homoseksuaali.
Sitten nämä kaverukset onnistuivat jos jonkinnäköiseen liriin aina itsensä saamaan ja milloin ketäkin ja mitäkin pelastettiin jostain maailmankolkasta kahden miehen rambotiimin voimin.

Aikamoista lentokenttäpokkari tavaraahan tuo on mutta jotenkin niin letkeää että allekirjoittanut oikein paljon tykkäsi.

Valitettavasti kirjailijan nimi katosi täysin päästäni (muutamia vuosia sitten) enkä millään muista sitä enkä ole uudestaan löytänyt mistään. Jos tiedät mistä kirjasta/kirjoista/kirjasarjasta on kyse tai muistat kirjailijan nimen niin kerro ihmeessä!
 

ferro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, NY Rangers, Liverpool, 49ers
Luin tuossa hetki sitten tuon Remeksen Isku Ytimeen ja taattua Remestähän tuo oli hyvässä ja pahassa.

Aloitin eilen illalla lukemaan kyseistä kirjaa ja 8 lukua ehtisin lukea ennen kuin väsymys voitti. Vielä ei ole perinteistä pakko lukea eteenpäin -tunnetta ole syntynyt, mutta toivottavasti se tuosta lähtee. Nyt takaisin Remeksen pariin.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Antoi mukavaa perspektiiviä aiemmin lukemilleni Mary, the Queen of Scots ja Mary, the First Queen (jotka tosin eivät ole saman kirjailijan teoksia).

Iishk! Oletko käynyt ns. mestoilla? Skotlanninvierailu saa uusia ulottuvuuksia Bloody Maryn elämänkertojen lukemisen jälkeen.

Theorenin kirja on varmasti myös mielenkiintoinen, ja surullistakin luettavaa.

Minulla on vasta alussa kirja nimeltä 'Ehdoton anteeksianto' (Colin C. Tipping). Ammentaa samantyyppisestä ajatusmaailmasta kuin esim Neale Donald Walsch ja Caroline Myss. Tilauksessa on myös Susan Fosterin 'The Power of Two: Carl Brewer's Battle with Hockey's Power Brokers'. Aina pitää olla jotain tasapainottavaa :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös