Sitten ei varsinaisesti osunut käsiin vaan hakemalla haettiin Theo Fleuryn Playing With Fire. Theo oli lopulta lievästi jopa vastenmielinen heppu. Toki oli kovia juttuja lapsuudessa ja kokoakin oli jääkiekkoilijalle vähän, mutta ei niillä verukkeillakaan ihan kaikkea saa anteeksi. Ei aina syy ole kaikissa muissa, valmentajissa, tuomareissa, tyttöystävissä, vanhemmissa tai missä milloinkin. Oli vähän samanlaista menoa kuin Maradonan kirjassa, jossa siinäkin kaikki muut olivat syypäitä ongelmiin paitsi mies itse. Lopulta Fleury pelasti kuitenkin paljon jälkikirjoituksessaan, jossa itse kirjansa käsikirjoitusvedoksen luettuaan tajusi itsekin kuinka itsekäs oli ollut. Fleuryn tarina on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Ostin tämän itselleni joululahjaksi ja nyt kun kirja on päätöksessä, niin aika samanlaiset fiilikset oli kirjaa lukiessa. Aukesi kyllä kaikenlaisia puolia ehkä kaikkien aikojen suosikkipelaajastani.
Rehellistä kerrontaa, synkkiä hetkiä, mutta välillä taisin naurahtaa jopa ääneenkin. Melko karua meininkiä mukaan mahtuu aina sinne kaljaliigapeleihin asti, mutta jälkikirjoitus kuitenkin "pelasti" aika paljon. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Jos tuon Tiger Williamsin kirjan pystyisi vihdoin lukemaan loppuun seuraavaksi.