Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[jesse72]

Parasta Hokkia teoksen silmäilin läpi, kyseessä siis Mestis-joukkue Kajaanin Hokin historiikki.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia mm. 90-luvun ulkkareiden palkoista 2.divarissa ja miksi kahden venäläisen pelaajan visiitti jäi päivään? No, sankarit jäivät kiinni myymälävarkaudesta pääsponsorin tiloissa..hyvä MJE!!

Viime kevään ratkaisevaa finaalia käsittelevä luku on lienee kirjoitettu suolaisten onnenkyynelten läpi, sillä yhdellä sivulla kolme asiavirhettä..Jukureissa pelasivat viimeisessä finaalissa kirjoittajan mukaan M.Jämsä ja Kai Lindström (no Jämsä pelasi Sportissa ja Lindström ulkomailla.) On kuivattu muistojen kirvoittamat kyyneleet välillä silmistä ja kuvaillaan kuinka Jukureille luovutetaan historian ensimmäiset hopeamitalit (olivat kyllä toiset).

 

[Mortal]

Kiire ja sairastelu on vienyt lukuvimmalta kärkeä, mutta muutaman olen taasen saanut kahlattua läpi.

Toivo T Kaila : Marokon kauhun lähettipoika (1944)
Asemasotavaiheen aikana kirjoitettu teos Kapteeni Aarne Juutilaisen ei alkuperäisestä "Variksenpojasta" vaan jatkosodassa hänen lähettinään toimineesta Inkeriläispojasta, jonka nimeä ei kirjassa mainita.

Oikeastaan kirja on enemmänkin Inkeriläisen kansan ja tämän lähetin tarinaa ja "Marokon kauhu" on vain pieni sivujuonne loppusivuilla. Ihan mielenkiintoista taustatietoa Inkeriläisen kansan kohtaloista ja elämästä neuvosto-karjalassa 1930-luvulta aina jatkosodan alkuvuosille saakka.

Taavi Soininvaara:Marsalkan miekka
Ensimmäinen Soininvaaran kirja, jonka olen koskaan lukenut. Oli erittäin hyvin punottu tarina, josta on vaikea sanoa paljoakaan pilaamatta lukuiloa. Hieman Remesmäinen ote.

 

[Prinsiippi]

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä tuli luettua pari viikkoa sitten. Olin lukenut kirjan jo kolmisen vuotta aiemmin ja se oli jäänyt mieleeni erittäin hyvänä teoksena. Niinpä halusin tarkistaa, onko aika kullannut muistot vai onko kyseessä oikeasti hyvä kirja. Ja kyllähän se oli, ehkä paras lukemani teos. Olen lukenut lähes koko Westön tuotannon ja Leijoista pidän eniten. Hieman samantyylisissä, Isän nimeen ja Missä kuljimme kerran -teoksissa Westö sortuu ehkä hieman näpertelyyn. Löytyykö muita Westön teoksiin tutustuneita?

 

[sampio]

Onko kellään kokemuksia jaettavana Heikki Ylikankaan Suomen historian solmukohdat -kirjasta? Entä mitä muita vaihtoehtoja suosittelisitte viimeisen 1000 vuoden kertailuksi Suomen historian osalta, jos puhutaan yksittäisistä teoksista?

 

[Kerouac]

Taavi Soininvaara:Marsalkan miekka
Ensimmäinen Soininvaaran kirja, jonka olen koskaan lukenut. Oli erittäin hyvin punottu tarina, josta on vaikea sanoa paljoakaan pilaamatta lukuiloa. Hieman Remesmäinen ote.

Jep, mun mielestä edellämainitut dekkaristit erottaa parhaiten siitä, että Soininvaaralla on (joskin varmasti monen mielestä huonoa) huumoria kirjoissaan, Remeksellä ei. Luin itsekin mainitun Soininvaaran kirjan - ja täytyyhän se myöntää, että genressään Taavi pärjää varsin hyvin, jollei jopa erinomaisesti.

***

Itse luin viimeksi Egon Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian. Olen tainnut ennenkin täällä mainita lukeneeni tämän? No, kyllähän tämä kestää useammminkin lukemisen, vaikka totuusarvon kanssa voi joskus olla vähän niin ja näin.

Nyt rävähti lukuun Sir Thomas Moren Utopia, sekin toki jo uuusintakierroksilla. Mutta hyvä kirjallisuus kestää sen.

 

[Koljat Candlelight]

Noam Chomskyn Uusi sotilaallinen humanismi.
Kyseisestä kirjasta uusi painos, jossa mm. kolme uutta lukua. Onhan tämä useaan kertaan jo tullut luettua, eivätkä uudet luvut niin paljon uutta ja mielenkiintoista tarjoa. Kaikenkaikkiaan silti yksi lempikirjoista.

 

[Mortal]

Ylikankaan kirjoista olen lukenut kaksi Tie Tampereelle 1918 ja Romahtaako Rintama. Molemmissa kaikki väitteet on tarkkaan perusteltuja ja faktoihin nojaavia. Silti niissä kokee lukemisen ja oppimisen riemua.

Ylikankaalta lukemieni teosten pohjalta uskallan suoitella.

 

[TeeVee]

Muutamia kohtia

Onko kellään kokemuksia jaettavana Heikki Ylikankaan Suomen historian solmukohdat -kirjasta? Entä mitä muita vaihtoehtoja suosittelisitte viimeisen 1000 vuoden kertailuksi Suomen historian osalta, jos puhutaan yksittäisistä teoksista?

Jos haluat tutustua yleisesti Suomen historiaan, tietysti Suomen historian pikkujättiläinen on mainio vaihtoehto, joka tosin kattaa vielä paljon pidemmälle kuin tuhannen vuoden päähän. Lähes 1000 sivuinen järkäle, pienemmän sivumäärän historiankirjoista voisi ainakin mainita Jutikkala-Pirinen -kaksikon kirjoittaman Suomen historiaa käsittelevän teoksen.

Kun historiasta tuli puhe, tällä hetkellä luvussa on Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs, jota ilmeisesti ei ole täällä aiemmin mainittu. Kyseinen kirja on voittanut Pulitzer-palkinnon vuonna 1998, laajasti hyviä arvosteluja saanut ja ollut ainakin pari vuotta sitten yliopistojen pääsykoekirjana. Kirjan pohjalta on tehty myös dokumentti, jonka YLE Teema ilmeisesti näytti viime toukokuussa. Dokumenttti kuvataan määritelmällä kulttuurien noususta ja tuhosta maantieteen, tekniikan, biologian ja talouden näkökulmasta. Tässä muutamia linkkejä aiheen avaamiseen:
- Wikipedian artikkeli kirjasta
- WikiBooks-artikkeli kirjan pääkohdista
- HS:n artikkeli kirjasta
- Turun Sanomien artikkeli kirjasta

Aiemmin tuli luetuksi Antonio Tabucchin Taivaanranta sekä Don DeLillon Esittäjä. Molemmat kuuluvat Tammen Keltainen kirjasto -sarjaan.

Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta -teos oli noin puoli vuotta sitten myynnissä alle kymmenen euron, oliko jopa alle viiden euron, ilmeisesti kysyntää ei silloin juurikaan ollut.

 

[baddinki]

Edellinen minkä luin oli Henning Mankellin Viides Nainen. Jälleen yksi laadukas Wallander-dekkari. Nyt luen Paul McCartneyn elämäkertaa Eilinen.

 

[baddinki]

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä tuli luettua pari viikkoa sitten. Olin lukenut kirjan jo kolmisen vuotta aiemmin ja se oli jäänyt mieleeni erittäin hyvänä teoksena. Niinpä halusin tarkistaa, onko aika kullannut muistot vai onko kyseessä oikeasti hyvä kirja. Ja kyllähän se oli, ehkä paras lukemani teos. Olen lukenut lähes koko Westön tuotannon ja Leijoista pidän eniten. Hieman samantyylisissä, Isän nimeen ja Missä kuljimme kerran -teoksissa Westö sortuu ehkä hieman näpertelyyn. Löytyykö muita Westön teoksiin tutustuneita?

Itse olen lukenut Leijat Helsingin Yllä sekä ruotsiksi että suomeksi ja se on edelleen paras kirja minkä olen ikinä lukenut.

 

[sampio]

Jos haluat tutustua yleisesti Suomen historiaan, tietysti Suomen historian pikkujättiläinen on mainio vaihtoehto, joka tosin kattaa vielä paljon pidemmälle kuin tuhannen vuoden päähän.

En ole noihin pikkujättiläisiin koskaan tutustunut lähemmin. Minulla on sellainen mielikuva, että niissä kerrotaan tietosanakirjamaisesti makrohistoria, ja sillä selvä. Toki yleisesityksenä ja tiedonhakuun tuollaiset ovat varmasti hyviä, mutta itse kaipaisin enemmän sellaista pinnan alle sukeltavaa meininkiä.

 

[TeeVee]

En ole noihin pikkujättiläisiin koskaan tutustunut lähemmin. Minulla on sellainen mielikuva, että niissä kerrotaan tietosanakirjamaisesti makrohistoria, ja sillä selvä. Toki yleisesityksenä ja tiedonhakuun tuollaiset ovat varmasti hyviä, mutta itse kaipaisin enemmän sellaista pinnan alle sukeltavaa meininkiä.

Tuollaisista faktateoksista en osaa just nyt suositella oikeastaan mitään erikoista, mutta ainakin Heikki Ylikankaan Nuijasota -kirjasta olen kuullut hyviä kommentteja.

Myös fiktiivinen kerronta auttaa huomattavasti ymmärtämään entisaikojen elämänmenoa, Suomen lähihistoriasta hyvän kattauksen antaa tietenkin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.

 

[Uleåborgir]

Myös fiktiivinen kerronta auttaa huomattavasti ymmärtämään entisaikojen elämänmenoa, Suomen lähihistoriasta hyvän kattauksen antaa tietenkin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.

Samoin on laita Kalle Päätalon Iijoki-sarjaan kuuluvan Miinoitettu rauha -romaanin kanssa. Se on rikas kuvaus välirauhan ajasta kun Päätalo & Co palvelivat Suomen armeijassa.

Kirjaa pidetään yhtenä parhaimmista välirauhan kuvauksista. Se on oikeastaan kaunokirjalliseksi puettua dokumenttiaineistoa, Kalle kun kasasi Iijoki-sarjansa todellisista tapahtumista ja henkilöistä.

Kohta on Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta luettuna. Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja lennokkaasti kirjoitettu, mutta siinä on ikävä kyllä asiavirheitä ja myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa. Mm. lasin valuminen ja frankium-alkuaineen määrä ovat virheellisiä, jälkimmäisen asiavirheen paljastumisesta kiitän nimim. varjoa.

Lasin viskositeetti on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi lyijyn. Todisteena lasin valumisesta pidetään vanhojen rakennusten, kuten kirkkojen, ikkunalasien muotoa. Lasi on paksumpi alareunasta. Tämä ei kuitenkaan johdu lasin "valumisesta", vaan menneisyyden ikkunalasituotannon puutteellisuudesta. Paksumpi reuna oli helpompaa sijoittaa alas.

 

[hannes_ko]

Kun historiasta tuli puhe, tällä hetkellä luvussa on Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs, jota ilmeisesti ei ole täällä aiemmin mainittu.

Taitaa olla ketjun mainituin teos. Ainakin ei-kaunokirjallisista kirjoista.

 

[TeeVee]

Taitaa olla ketjun mainituin teos. Ainakin ei-kaunokirjallisista kirjoista.

No niinpä tietysti, nimen laitoin hakukenttään eikä näyttänyt löytävän yhtään tulosta - ilmeisesti pilkut sekoittavat hakukonetta.

Kirjottajan nimellä osumia löytyikin sitten hyvä määrä.

 

[sampio]

Myös fiktiivinen kerronta auttaa huomattavasti ymmärtämään entisaikojen elämänmenoa, Suomen lähihistoriasta hyvän kattauksen antaa tietenkin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.

Jeeps, hyviä nuokin. Itse tähtään johonkin makro- ja mikrohistorian välille, joten ehkäpä menen vain ja ostan Heikin kirjan. Kansan arkipäivän kuvaus on kiintoisaa siinä missä historialle selkärankaa antavat numerotkin, mutta siihen väliin mahtuu myös paljon oleellista. En oikein osaa kuvata mitä haen, mutta ehkä viisastun tässä vastaisuudessa.

 

[Aatos]

Menossa Hannu Väisäsen Toiset kengät. Suosittelen 3/4 osaa luettuani.

 

[Mortal]

Päätalon tuotannon olen tuteerannut kannesta kanteen. Väinö Linnalta lukematta lienee enään Päämäärä. Iki Kiannon kuvaamaa kansankärsimystä on seurattu sivutolkulla. Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa on tavattuna. Haanpään Pentin korpisotakin on tullut tutuksi.

Suomi wanhaan aikaan ennen sotia kiinnostaa (sotahistorian ohella) ja nyt käännynkin jatkoajan lukumiesten pariin, mitä seuraavaksi ?

Eniten olen pitänyt Täällä Pohjantähden Alla -saagasta ja Päätalon IIjoki-sarjasta, jos se auttaa suosittelemista.

 

[Paul Kemp]

Stig Söderholm: Liskokuninkaan Mytologia, rituaali ja rocksankarin kuolema: Jim Morrison-kultin etnografinen tulkinta

Ehdottomasti mielenkiintoisin väitöskirja, joka on kohdalle sattunut.

 

[Elazi]

Luin vastikään Tess Gerritsenin Mefiston Klubi.

Oli jännittävä kirja, mutta ihan hyvä. Sisältää lukuisia lainauksia raamatusta, kun selitetään paholaisen olevan olemassa, ja siitä mulle tuli mieleen Dan Brownin Da Vinci -koodi.

 

[brendadervin]

Steven Brust - Teckla

Tällä kertaa 'kevyttä' fantasiaa vaikkakin niin syntisen viihdyttävää. Vlad Taltos on fantasiamaailman mafia vastineen jäsen joka purkaa patoutumiaan hallitsevaa rotua kohtaan toimimalla palkkamurhaajana ja yleisenä keskitason johtajana jonka vastuulle kuuluu prostituution yms pyöritys tietyllä alueella. Kyseisessä teoksessa Vladin vaimo aiheuttaa harmaita hiuksia sekaantumalla paikallisiin vallankumouksellisiin jotka puolestaan haittaavat muiden 'rehellistä' liiketoimintaa. Vaihteeksi on virkistävää ettei päähahmon moraalikäsitys tee ongelmanratkonnasta liian ennalta-arvattavaa ja yksiuloitteista. Puukon eteen voi joutua kuka tahansa kunhan se ratkaisee koetun ongelman. Olisikohan tämä fantasian vastine romanttiselle hömpälle?

"No matter how subtle the wizard, a knife between the shoulder blades will seriously cramp his style."

 

[BattleHymn]

Stephen Kingin Tukikohta. Taitanee olla noin kahdeskymmenes kerta kun kirjat luen, mutta menköön. On se vaan niin loistava romaani. Mielestäni ehkä paras koskaan kirjoitettu kauhu/fantasia romaani.

 

[Evil]

Lähinnä kasvatustieteellisiä julkaisuja sekä tutkielmanteko-oppaita olen viime kuukaudet lueskellut. Ovat sen verran painavaa asiaa, että vastapainoksi tavailen elämäkertoja ym. helppolukuisempaa kamaa. Nyt on meneillään Mikko Meriläisen kirjoittama Wigwam-yhtyeen historiikki.

 

[Uleåborgir]

Viimeksi luin amerikkalaisen psykologin Kay Redfield Jamisonin kirjoittaman kirjan Levoton mieli. Kirja käsittelee maanis-depressiivistä sairautta eli nykyään bipolaarihäiriötä, jota Jamison itsekin sairastaa. Odotin kirjalta paljon, mutta ei se iskenyt. Jamison on kultalusikkasarja suussaan syntynyt WASP ja kontrasti omaan tilanteeseeni nähden on liian suuri, jotta olisin voinut samaistua kirjoittajaan.

Samalla on tullut luettua Kaisa Häkkisen Kielitieteen perusteita ja Pirkko Leinon Suomen kielioppia. Tavoitteena on paikka Oulun yliopiston suomen kielen laitokselle. Myös Pirjo Hiidenmaan Suomen kieli - who cares? on hankittuna. Ilmeisesti todella hyvä teos.

Lainasin kirjastosta Paul McCartneyn elämäkerran Eilinen, joka on kaunokirjallisista teoksista seuraavana listallani. Kesken on jäänyt ostamani David M. Glantzin Leningradin piiritys - 900 kauhun päivää. Syynä keskeytymiseen on se, että ainakin kirjan alkupuoli käsittelee lähinnä sotilasosastojen siirtymisiä ja on aika raskassoutuista luettavaa.

 

[Cramer]

Täällä kovasti hehkutettu "Saatana saapuu moskovaan" ei saa minulta ihan samaa tunnustusta. Noin 2/3 luettu. Ehkä en vain ymmärrä sen hienoutta. Sattumoisin luen sitä versiota missä on kursivoitu Venäjällä sensuroidut kohdat joka tekee lukemisen hieman kiinnostavammaksi.

Samalla olen lukenut Soininvaaran Vihan Enkeli kirjaa joka on kyllä semmoista tuubaa ettei ole aikaisemmin tullu luettua. Kesken ei kehtaa kuitenkaan kirjaa jättää. Seuraavana odottaa pari toisessa maailman sodassa mukana olleen tyypin elämänkertaa.