Luin Zhores Medvedevin vuonna 1986 kirjoittaman kirjan nimeltä Gorbatshov. Kirjan kirjoittaja, tri Zhores Medvedev, on huomattava venäläinen tiedemies ja historioitsija, joka joutui lähtemään Neuvostoliitosta 1973. Kirjan julkaisemisen aikana hän toimi Lontoossa.
Medvedev tarkastelee kirjassaan Stalinin aikana valtaannousunsa aloittaneiden Hrushtshevin, Brezhnevin, Andropovin ja Tshernenkon aikakausia ja heidän hallintojärjestelmiään.
Yliopistosta lakimiehenä valmistunut Gorbatshov edusti nuorempaa, sodanjälkeistä poliittista sukupolvea, joka aloitti aktiivisen puolue- ja valtionvirkauransa liberaalimmalla Hrushtshevin aikakautena. Brezhnevin aikana Gorbatshov nousi politbyron jäseneksi, vaikka ei kuulunutkaan Brezhnevin suosikkeihin. Suslov ja Andropov olivat Gorbatshovin uran nostajia ja Gorbatshovista tuli Brezhnevin loppuajan maataloudesta vastaava johtaja politbyroossa.
Gorbatshov epäonnistui kolmena vuotena peräkkäin Neuvostoliiton maatalousjohtajana. Vuoden 1982 täysistunnossa 16.11. valmistauduttiin keskustelemaan mm. Gorbatshovin tulevaisuudesta. Kohtalo pelasti Gorbatshovin, kun Brezhnev kuoli sydänkohtaukseen 10.11.1982. Brezhnevistä tehtiin vastuullinen maatalousongelmiin ja Gorbatshov saattoi jatkaa nousuaan Andropovin suosikkina ja liittolaisena kohti pääsihteerin tehtävää, johon hänet nimitettiin Tshernenkon kuoleman jälkeen maaliskuussa 1985.
Gorbatshovin ulkopolitiikan painopisteet olivat Yhdysvallat ja Afganistan. Sisäpolitiikassa aloitettiin rehellinen tarkastelu vuosikymmeniä jatkuneiden kunnianhimoisten tavoitteiden toteutumisten suhteen. Verrattiin vuoden 1960 tavoitteita ja 1980 toteutuneita lukuja. Neuvostoliiton tuli tuottaa sähköä 1980 vuodessa 2700 miljardia kilowattituntia ( toteutuma 1295), 700 miljoonaa tonnia öljyä (603 toteutui), 300 miljoonaa tonnia viljaa (189 toteutui), 30 miljoonaa tonnia lihaa (15 toteutui), jne. Sivistyneen ja edistyneen valtion mitaksi otettiin mm. se, että se pystyy omalla maataloustuotannollaan ruokkimaan oman kansansa.
Tshernobylin onnettomuus 26.4.1986 ja sen seuraukset käsitellään kirjassa seikkaperäisesti. Gorbatshovin "kuherruskuukausi" neuvostokansan kanssa oli onnettomuuden jälkeen ohi. Ydinvoiman kehittämisen ensisijaisuus oli ollut jo ennen Gorbatshovin valtakautta Neuvostoliiton teknologisen kehityksen kulmakivi. Tshernobylillä tuli olemaan pitkäaikaiset jälkivaikutukset niin Neuvostoliiton/Venäjän kuin koko maailman energiapolitiikalle.
