Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[sampio]

Painotetaan vielä, että kohdallani kertakäyttökirjallisuus tarkoitta lähinnä b-luokan pokkarikirjallisuutta, tartun kyllä mielelläni fiktiiviseenkin kirjallisuuteen mutta lähinnäkin klassikoihin tai kirjoihin jotka eivät aivan niitä helpoimpia luettavia ole ts. kirjoihin jotka ovat aikaavieviä lukukokemuksia.

vlad.

Jeps, käsitin kertakäyttökirjallisuuden aivan oikein.

Nyt kun olen jo ehtinyt julistautua romaanien välttelijäksi, tuli tietenkin mieleeni, että on muutamia kirjoja nimenomaan keromakirjallisuuden puolelta, jotka haluaisin lukea tai jotka ovat olleet hyvin positiivisia kokemuksia. Joku tuntematon on tullut väännettyä viisi kertaa lävitse ja Sotaromaani siihen päälle. Tervolla olisi muutama mielenkiintoinen kirja, jotka voisin joskus hankkia tai lainata.

 

[Uleåborgir]

Nyt kun olen jo ehtinyt julistautua romaanien välttelijäksi, tuli tietenkin mieleeni, että on muutamia kirjoja nimenomaan keromakirjallisuuden puolelta, jotka haluaisin lukea tai jotka ovat olleet hyvin positiivisia kokemuksia. Joku tuntematon on tullut väännettyä viisi kertaa lävitse ja Sotaromaani siihen päälle.

Tuntematon sotilas heijastaa niin paljon aikansa todellisuutta, että sen dokumentaarinenkin arvo on suuri. Itse pidän kovasti K.Päätalosta juuri siksi, että vaikka kirjat ovatkin osan mielestä pedanttista ja raskasta tavaraa, on kirjoihin tarttunut hienolla tavalla ajan kuva ja henki. Ulkomaisista teoksista voi tässä mainita Hemingwayn Kenelle kellot soivat ja Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, jotka ovat omalla tavallaan käsittämättömän hyviä läpileikkauksia ajoista, joista ne kertovat. Bulgakovin tapauksessa tosin välillisesti. Da Vinci -koodissa lieni kovasti lujaa faktaa, mutta koska osa on sitä ja osa ei, ei sitä voi pitää oikein autenttisena dokumenttiromaanina. Vielä enemmän minua ihmetyttää ja vähän ärsyttääkin kaikki saatanan oppaat Da Vinci -koodin saloihin, joilla rahastetaan maksavaa asiakasta. No, ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan se, joka ei osaa kirjoittaa nimeä Ben Zyskowicz oikein.

Kertomakirjallisuudessa on paljon teoksia, joiden dokumenttiarvo on korkea. Niistä oppii paljon. Jopa Tiina- ja Viisikkokirjoista on tarttunut paljon yleistietoa. Esimerkkien kautta voittoon: ennen vanhaan Suomessa syötiin Hevoshalpa-nimistä makkaraa ja Englannissa on esana nummia ja siellä syödään koko ajan hiukan munia, läskiä ja suolaa ja juodaan kuumaa suklaata. Nämä muistan siltä ajalta noin 16 vuotta sitten kun luin viimeksi Viisikkoa. Tiina-sarjaa luin hieman aikaisemmin.

Kummallista käytöstä Jörkalta mennä sanomaan julkisesti, ettei jaksa lukea Da Vinci -koodia. Hänhän mainosti muutama vuosi sitten TV:ssä, että lukeminen kannattaa aina.

 

[Mats Bedö]

En ymmärrä ihmisiä jotka katsovat mielummin elokuvan kuin lukevat kirjan, osaisiko joku perustella miksi näin on? Tai ylipäätään ihmisiä jotka eivät lukemisesta pidä. Mikseivät pidä?

Ekaan vastaus on yksinselitteisesti: ajanpuute. Menen mieluummin katsomaan kahden tunnin plajjaytyksen valmiiksi tarjoiltuna kun pakertaisin kirjan kanssa paivasta, ehka viikostakin toiseen. Minulle on taysin yksi lysti onko "kirja parempi kuin leffa", silla olen leffoissa kavija, en lukija. Eri tuote.

Ei ole ehka oikein sanoa, etta en pida lukemisesta (vaikka sita se oli nuorempana, kun koulussa pakotettiin). Homman nimi on kaiketi tassakin aika. Ainoa aika, jolloin edes voisin kuvitella lukevani kirjaa on illalla sangyssa. Olen kuitenkin sen verran naatti aina iltaisin, etta keskityn mielluummin ammattilehtiin/kirjallisuuteen sen aikaa kun pysyn hereilla. Kirjan lukemisesta ei meinaan tule mitaan: seuraava iltana en edes muistaisi mihin eilen paadyin (samalla sivulla). Uni tulee malliin "naps".

Ja paivisin ei kerta kaikkiaan ole aikaa istahtaa alas, rojahtaa sohvalle tai kellia sangyssa. Paivien tunnin kay vahiin muutenkin. Monesti ihmeteltiin juuri tata kaverini kanssa Belgiassa. Han luki mielellaan ja paljon. Viikolla sitten kun kysyin, etta "Mitas teit viikonloppuna?", niin kaveri siihen "Lueskelin kirjaa partsilla". Tah? Sellanen ei vaan sovi omaan elamaani. Toki onhan tassa luppoaikaakin, ei siina mitaan, mutta se kaytetaan muilla tavoin rentoutumiseen.

Kukin tavallaan. Jopa Arto.

 

[Puscutractori]

Juuri nyt on meneillään Günter Grassin Peltirumpu, itse asiassa toista kertaa. Hieman yli 2000 kirjaa olen tähän mennessä ehtinyt lukea, ja tuo Grassin loistava teos yltää vähintäänkin lähelle kärkikymmenikköä.

 

[Kattila]

Kummallista käytöstä Jörkalta mennä sanomaan julkisesti, ettei jaksa lukea Da Vinci -koodia. Hänhän mainosti muutama vuosi sitten TV:ssä, että lukeminen kannattaa aina.

Se oli ex-kulttuuriministeri Anderson, ei Jörkka, joka tuon oli todennut.

Kertomakirjallisuudessa on paljon teoksia, joiden dokumenttiarvo on korkea. Niistä oppii paljon.

Kertomakirjallisuudessa on myös paljon teoksia, joiden dokumenttiarvolla ei ole niiden "opettavaisuuden" kannalta paljonkaan väliä. Esimerkiksi Joel Lehtonen on parhaimmillaan ihan hillitön tapaus. Suomalaisuuden rakentajat, taiteilijat ja toimen miehet, kaikki saavat saman vinon kohtelun hänen kuvauksissaan. Lehtonen on viime aikoina muistuttanut minulle, miten jokainen ihmisen käsitys itsestään ja ihmisyydestä yleensä on aina vaillinainen ja jokainen itsensä tosissaan ottava lopulta naurettava. Oman mielenterveyden kannalta moinen "opetus" on kyllä ollut painavampi kuin mikään kuvatun maailman historiallinen yksityiskohta.

Kenties meitä ei opeteta lukemaan kaunokirjallisuutta tarpeeksi hyvin. Ehkä yläasteella ja lukiossa painotetaan edelleen liikaa tiettyjä merkkiteoksia ja niiden "oikeita" tulkintoja sen sijaan, että tarjottaisiin välineitä sellaiseen lukemiseen, jolla teoksista saisi irti jotain itselle merkityksellistä.

 

[ms.qvist]

Kenties meitä ei opeteta lukemaan kaunokirjallisuutta tarpeeksi hyvin. Ehkä yläasteella ja lukiossa painotetaan edelleen liikaa tiettyjä merkkiteoksia ja niiden "oikeita" tulkintoja sen sijaan, että tarjottaisiin välineitä sellaiseen lukemiseen, jolla teoksista saisi irti jotain itselle merkityksellistä.

Itsekin kritisoisin opetusmetodeissa juuri sitä mikä painottuu kirjojen oikeaan tulkintaan, mielestäni ei ole mitään oikeaa tulkintaan koska kyse on kuitenkin mielipiteistä. Erityisesti tämä oikea tulkinta nousi ajankohtaiseksi suomalaisten merkkiteosten kohdalla, Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" piti tulkita juuri jollain tietyllä tapaa ja jos tulkinta oli jokin muu kuin tämä "oikea" niin tulkinnalle ei annettu arvoa tai ikävimmillään se näkyi numerossa.

Henkilökohtaisesti en pitänyt Kiven teoksesta, epäilisin millaisen vastaanoton se saisi tänä päivänä jos nyt joku tuntematon kirjailijan alku tarjoaisi kyseistä teosta kustantajille. Vaikka en pidäkään Seitsemästä veljeksestä niin en kuitenkaan ryhdy tuomitsemaan heitä joista teos on loistava kuvaus, en halua haksahtaa siihen mistä kritisoin opettajia eri kouluasteissa.

Jollekin Seitsemän veljestä on kirjallisuuden merkkitapaus, toiselle se voi olla Sinuhe egyptiläinen.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Se oli ex-kulttuuriministeri Anderson, ei Jörkka, joka tuon oli todennut.

Kenties meitä ei opeteta lukemaan kaunokirjallisuutta tarpeeksi hyvin. Ehkä yläasteella ja lukiossa painotetaan edelleen liikaa tiettyjä merkkiteoksia ja niiden "oikeita" tulkintoja sen sijaan, että tarjottaisiin välineitä sellaiseen lukemiseen, jolla teoksista saisi irti jotain itselle merkityksellistä.

Ensiksi pahoittelut asiavirheestä, jonka Kattila korjasi.

Tuo pitää paikkansa. Yläaste- ja lukioaikana ei välttämättä ajateltu, ainakaan minun aikanani 91-97 nuoren valmiutta tai kehitystä suhteessa kirjan vaatimuksiin. Varsinkaan yksilökohtaista pohdintaa ei harrastettu. Jokaiselle lyötiin tehtäväksi lukea sama kirja ja analysoida sitä. Tämä on aiheuttanut jonkin verran hallaa esim. Tuntemattomalle sotilaalle. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tarinan: "se annettiin meille tehtäväksi lukea, mutta katsoin elokuvan kun en jaksanut lukea".

Edellämainittu opetusmetodi tuo mieleen prosessiteoriat, joiden mukaan vastaanottaja on kovin passiivinen tekijä. Kyllä vastaanottajalla täytyy olla hyvä motiivi kirjan lukemiseen tuossa iässä. Ei pelkkä koulutehtävän status ole sellainen.

Ehkä jokin kevyt rylläysromaani voisi tepsiä yläasteikäisiin, etenkin poikiin. Voisi ajatella Arto Paasilinnaa tai Juha Vuorista. Myös Bukowski tulee mieleen?

vlad puhuu Seitsemästä veljeksestä ja sen ongelmista opetustarkoituksessa. Teos ei totisesti ole hyväksi sille missiolle, joka yrittää saada nuoria lukemaan. Tuollaiset teokset ovat passeleita kuriositeetteja sitten kun on luettu jo jotakin sellaista, joka todella kiinnostaa. Nuorille voisi ajatella urheilu- ja musiikkielämänkertoja. Miksei Mötiköiden Törkytehdas voisi olla sellainen kirja?

Nuori tulisi sinuiksi kirjallisuuden kanssa sillä tasolla, että hän huomaisi, ettei kirjan lukemisen tarvitse olla aina rillit päässä tapahtuvaa lukutoukkailua. On tutustutettava nuori sellaiseen kirjaan, johon on kirjoitettu nuorta kiinnostavaa ja innostavaa asiaa.

 

[struumax]

Oma kirjoihin tutustuminen on lähtenyt ihan ala-asteelta alkaen aina: Kolmesta etsivästä, Viisikoiden ja Tripodien aika-kirjojen jne. kautta Stephen Kingin tuotannon pariin tultaessa YA-ikään. Sitten pieni notkahdus vuodeksi-kahdeksi, sitten taas juuri Arto Paasilinnasta taas nostetta lukemiseen ja nyt menee miltei mitä vaan poislukien naisten nyyhkikset.

Elokuussa meni putkeen viisi romaania ja nyt pitäisi nuo mainitutkin "rästit" saada alta pois. Muutama uusi kun odottaa hyllyssä lukijaansa.

 

[Kattila]

Lukiossa saimme kyllä jo valita teokset, joita luimme, yhtenä vaihtoehtona myös Bukowski, mutta kysymykset, joihin meidän haluttiin vastaavan eivät olleet omiaan lisäämään lukuinnostusta. Novellin rakenne... blaah. Teemat ja motiivit... voi pyhä sylvi. Kuinka moni mahtoi lopultakaan tietää, mikä on teema, juuh motiivi on toistuva sisällöllinen tai muodollinen aines ja siitä syntyy teema.

Jos olisin lukion äidinkielen opettaja esittäisin penskoille itse valitsemastaan kirjasta yhden pakollisen selväsanaisen kysymyksen: minkälainen on lukemasi teoksen maailma. Samalla, kun oppii vastaamaan siihen kysymykseen oppii paljon, koska luultavasti siinä tulee sitten samalla kysyneeksi, että miksi se maailma on sellainen kuin se on ja miten se on rakennettu, eli millaisia ovat kuvauksen kohteet ja millaista kuvaus.

 

[ms.qvist]

vlad puhuu Seitsemästä veljeksestä ja sen ongelmista opetustarkoituksessa. Teos ei totisesti ole hyväksi sille missiolle, joka yrittää saada nuoria lukemaan. Tuollaiset teokset ovat passeleita kuriositeetteja sitten kun on luettu jo jotakin sellaista, joka todella kiinnostaa. Nuorille voisi ajatella urheilu- ja musiikkielämänkertoja. Miksei Mötiköiden Törkytehdas voisi olla sellainen kirja?

Jos ajattelen omia ala-asteaikojani sekä hyviä lukemiani kirjoja niin joukosta voi poimia vaikkapa Astrid Lindgrenin "Veljeni, Leijonamieli". Kirja on tavallaan satu mutta sadun ohella kertomus on vakava samalla kuitenkin luja kertomus loppumattomasta ystävyydestä ja uhrautumisesta. Muistan lukeneeni kirjan kahdesti lapsena ja kerran nyt aikuisena - tietty aikuisena luettuani kirja avautui toisella tapaa mutta edelleen siitä löytyi merkityksellisia asioita, joten kirjaa voi ehdottomasti suositella jollekin kuudes luokkalaiselle.

Yläasteella voi sitten hiljalleen edetä vakavampiin teoksiin mutta tuolloin sopivina aloituskohteina voisi olla joku Paasilinnan "Sotahevonen" - josta pidin oikein paljon vaikka muuten en erityisemmin nykyään Paasilinnasta välitäkkään. Huumori ei vaan uppoa minuun.

Peruskoulussa lukemisen siis pitäisi kuitenkin noudatella edes jossainmäärin oppilaiden mieltymyksiä ja trendejä, vasta sitten lukioaikana voidaan luodata katsauksia syvällisempiin teoksiin kuten "Tuntematon sotilas" etc.

Paljonhan tästäkin aiheesta olisi kirjoiteltavaa mutta pakko jatkaa illalla, nyt asioita hoidettavana joten kiirus on.

vlad.

 

[Snakster]

Lukemisen suhteen uskon siinä mielessä porttiteoriaan, että kirjojen lähistöllä palloilua aiheuttaa ennen pitkää halun tarttua niihin. Lapsia kannattaa roudata kirjastoon ja kirjakauppoihin pienestä pitäen vaikka vain pyörimään jaloissa tai selailemaan sarjiksia. Niinpä kynnys myöhemmälle kirjallisuusharrastukselle on matalampi kun paikka, josta kirjoja on jo ennestään tuttu.

 

[Niilo]

Tuli lukastua Seppo Jokisen Komisaario Koskinen kirjasarja.
Kannattaa lukea koko sarja joka sisältää kirjat:

Koskinen ja Siimamies
Koskinen ja raadonsyöjä
Koskinen ja pudotuspeli
Koskinen ja taikashow
Koskinen ja kreikkalainen kolmio
Hukan enkelit
Piripolkka
Vilpittömässä mielessä
Suurta pahaa
Sana sanaa vastaan
Hiirileikki

Jos aiotte lukea niin lukekaa ehdottomasti tuossa järjestyksessä. Tietyt asiat etenevät joka kirjassa vaikka rikostarinat ovat jokaisessa kirjassa erilaiset. Itse luin satunnaisessa järjestyksessä ja alkupään kirjoja oli tylsä lukea kun tiesi mitä jatkossa tulee tapahtumaan.
Kirjat ovat helppoa luettevaa ja sivuja on noin 270 / kirja

 

[struumax]

Lukemisen suhteen uskon siinä mielessä porttiteoriaan, että kirjojen lähistöllä palloilua aiheuttaa ennen pitkää halun tarttua niihin. Lapsia kannattaa roudata kirjastoon ja kirjakauppoihin pienestä pitäen vaikka vain pyörimään jaloissa tai selailemaan sarjiksia. Niinpä kynnys myöhemmälle kirjallisuusharrastukselle on matalampi kun paikka, josta kirjoja on jo ennestään tuttu.

Ainakin meillä toiminut yllätyksekseni paremmin kuin ikinä olisin toivonutkaan, Nytkin 9 ja 7-vuotiaat tyttäret lukevat sängyssä kirjojaan, nuorempi luki jo esikoulussa Pekka Töpöhäntä kirjoja, joissa enemmän tekstiä kuin kuvia. Lehdet (villivarsa ja vastaavat) luetaan rikki muutamassa viikossa. Ans kattoo miten pojan (nyt 2v.) kohdalla käy.

 

[Leipomo]

Parhaillaan meneillään Nick Hornbyn uusin kirja, A Long Way Down.

 

[Puscutractori]

Lukemisen suhteen uskon siinä mielessä porttiteoriaan, että kirjojen lähistöllä palloilua aiheuttaa ennen pitkää halun tarttua niihin. Lapsia kannattaa roudata kirjastoon ja kirjakauppoihin pienestä pitäen vaikka vain pyörimään jaloissa tai selailemaan sarjiksia. Niinpä kynnys myöhemmälle kirjallisuusharrastukselle on matalampi kun paikka, josta kirjoja on jo ennestään tuttu.

Toimivaksi on väitetty myös täysin vastakkaista tapaa, jossa lapsia esim. kielletään koskemasta perheen kirjahyllyn kirjoihin. Kielletty hedelmähän tunnetusti on kaikkein houkuttelevin, jolloin lapset saattavat salaa ruveta innokkaasti lukemaan jopa jotakin sellaista klassikkoa, johon he eivät muuten missään tapauksessa edes koskisi.

En tiedä, kuinka toimiva tämä tapa todellisuudessa on, mutta ovelalta juonelta se ainakin kuulostaa... ;)

 

[brendadervin]

Memories of Ice (Steven Erikson) Malazan sarjan kolmas osa. Viihdyttävää eeppistä fantasiaa syysiltojen ratoksi. Jos George RR Martin on lähellä sydäntä voin lämpimästi suositella sarjaa.

 

[Snakster]

Toimivaksi on väitetty myös täysin vastakkaista tapaa, jossa lapsia esim. kielletään koskemasta perheen kirjahyllyn kirjoihin.

Tämähän tietysti toimii vain, jos perheellä on kirjahylly ja siinä vielä kirjoja. Toisin sanoen jos kirjoja on saatavilla, toimii porttiteoria riippumatta siitä kielletäänkö vai kehoitetaanko niitä lukemaan. Vai?

Itse lukaisin John Irvingin uuden Kunnes löydän sinut, jonka äiti kiikutti synttärilahjaksi. Ihan ok stoori, mutta mitään kauhean syvällistä tai yleispätevää se ei onnistunut mistään teemasta kertomaan, ja lisäksi Irving alkaa jo vähän turhan pahasti toistaa itseään. Viihdyin toki kirjan parissa.

Kirjojen lukemista varmaan jatketaan tästä graduni aiheeseen liittyvillä teoksilla, mikä sekin on kyllä varsin mielenkiintoista.

 

[Helmut Steiger]

Joni Skiftesvik "Apteekkilaiva"

Ei yllätä millään lailla, Perämereltä tuulee kylmästi ja tekstin laatu on tasainen. Jonin velvollisuudeksi näkisin kyllä kirjoittaa suuri romaani 90-00-lukujen Oulun julkeasta nousukasmaisuudesta...itse asiassa yksi uutukaisen novelleista aiheen likeltä jo kulkeekin.

 

[Puscutractori]

Tämähän tietysti toimii vain, jos perheellä on kirjahylly ja siinä vielä kirjoja. Toisin sanoen jos kirjoja on saatavilla, toimii porttiteoria riippumatta siitä kielletäänkö vai kehoitetaanko niitä lukemaan. Vai?

Juuri näinhän se menee. Kirjoja omistavilla perheillä onkin positiivinen ongelma, koska heillä on teorioita, mistä valita. Nykyään tällaiset perheet tuntuvat tosin olevan harvassa, mikä näkyy jo, kun katselee, millaisia kirjahyllyjä huonekaluliikkeissä on tarjolla. Noin 20 prosenttia hyllyistä tuntuu olevan suunniteltu kirjoja varten, kun taas loput on ilmeisesti suunniteltu kippojen, viirien ja kaljatölkkien säilyttämiseen sekä tietysti kodin viihde-elektroniikan esilläpitämiseen...

 

[sampio]

Kävin hakemassa tytölleni värityskirjan Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja mukaan tarttui samalla Jan Guilloun Ristiretki-trilogian avauskirja "Tie Jerusalemiin" pokkariversiona. En ole ko. kirjoista mitään ennen kuullut, eikä kirjailijakaan ole tuttu kuin nimeltään ja leffasta "Pahuus". Aloitin eilen illalla lukemisen, ja oli hauska huomata yläasteaikainen tuntematon sotilas-efekti, eli en olisi malttanut lopettaa lukemista millään.

Onko muuten kellään kokemuksia koko trilogiasta? Olenko yleissivistyksessäni suurikin aukko, kun en tuosta tiennyt, vai onko kyseessä täysin marginaalipläjäys? Ainakin ensimmäiset luvut ovat kiehtoneet minut kerronnaltaan ja aihepiirikin kiinnostaa.

 

[mikko600]

Kävin hakemassa tytölleni värityskirjan Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja mukaan tarttui samalla Jan Guilloun Ristiretki-trilogian avauskirja "Tie Jerusalemiin" pokkariversiona. En ole ko. kirjoista mitään ennen kuullut, eikä kirjailijakaan ole tuttu kuin nimeltään ja leffasta "Pahuus". Aloitin eilen illalla lukemisen, ja oli hauska huomata yläasteaikainen tuntematon sotilas-efekti, eli en olisi malttanut lopettaa lukemista millään.

Onko muuten kellään kokemuksia koko trilogiasta? Olenko yleissivistyksessäni suurikin aukko, kun en tuosta tiennyt, vai onko kyseessä täysin marginaalipläjäys? Ainakin ensimmäiset luvut ovat kiehtoneet minut kerronnaltaan ja aihepiirikin kiinnostaa.

Juu juuri tuli luettua. Taisi mennä koko trilogia kolmessa päivässä. Lisäksi kannattaa vielä lukea Guilloun Arnin perintö, joka siis kertoo Arnin lapsenlapsesta Birger jarlista. Oikein suositeltavaa luettavaa.

 

[TeeVee]

Tällä hetkellä

On luvussa Tommy Tabermannin runoteos 1970-luvulta nimeltään tähtiä kämmenellä. Ja miksi tämä? Koska tuossa teoksessa on Pietarinkadun Oilers Go-Go:ssa Simo Ruuskasen lukema "haluan tulla sinuun pyllyn puolelta" -runo YleX:n toimituksen neidoille.

Toinenkin Tabermannin runokirja on odottamassa vuoroaan - sivuja kummassakin on noin 70.

Palatakseni edelliseen viestiini kerroin katsovani Günther Grassin kirjaan perustuvan elokuvan, Peltirummun. No näin tein, enkä suosittele elokuvaa lapsen kirkumisineen kenellekään. Pitää lukea se kirjan muodossa joskus loppuun.

Onko muuten kukaan tutustunut enemmän Jari Tervon tai Tabermannin tuotantoon Uutisvuodon takia? Itse aikoinani luin erään Tervon kirjan, sen jälkeen olen lukenut lähes koko hänen tuotantonsa, lukuunottamatta romaaneista Poliisin poikaa ja uusinta Ohranaa sekä paria runoteosta. Myyntiin ei voi olla vaikuttamatta se, että joka viikko on prime time-aikaan puoli tuntia TV:ssä hauskuuttamassa ihmisiä.

 

[Timbit]

Da Vinci -Koodi tuli tuossa luettua, sattui löytymään kirjaston palautushyllystä. Pidin kirjasta paljon. Brownin teksti on sujuvaa ja viihdyttävää eikä suomennos ollut sitä päässyt huonontamaan ainakaan häiritsevästi. Jotenkin olin saanut etukäteen käsityksen, että tapahtumat sijoittuisivat pidemmälle aikavälille. Tapahtumia en selosta sen kummemmin etten spoilaa, mutta kieltämättä on helppo ymmärtää, miksi tietyissä piireissä kyseinen kirja aiheuttaa suurta närää. Herkkäuskoisimmat saattavat jopa haksahtaa, mutta nehän nyt haksahtavat joka tapauksessa johonkin.

Pitäisi kai se leffakin katsoa tässä joskus.

 

[mjr]

Tuli viimein luetuksi Enqvistin Kosmoksen hahmo - pitkälti hyvää ja selkeätä luonnontieteen popularisointia (joskin uskonto-argumentit olivat melkoisen pinnallisia), mutta se kieli, se kieli ei uponnut minuun kuin fysiikan ylioppilas kolera-altaaseen, se ei mennyt perille kuin Pohjanmaan pikajuna Seinäjoelle, se ei herättänyt äärimmäistä hyväksyntää kuin Stalin NKP:n puoluekokouksessa, eikä se iskenyt kohteeseensa kuin Venäjän erikoisjoukot läpi itkevien tsetsheeni-"maatuskojen". Ja kyllä, yhtä näistä "hauskoista" ja "kansanomaisista" kielikuvista käytettiin myös teoksessa, taivahan jumala...

 

[Solomon]

Tuli viimein luetuksi Enqvistin Kosmoksen hahmo - pitkälti hyvää ja selkeätä luonnontieteen popularisointia (joskin uskonto-argumentit olivat melkoisen pinnallisia), mutta se kieli, se kieli ei uponnut minuun kuin fysiikan ylioppilas kolera-altaaseen, se ei mennyt perille kuin Pohjanmaan pikajuna Seinäjoelle, se ei herättänyt äärimmäistä hyväksyntää kuin Stalin vuoden NKP:n puoluekokouksessa, eikä se iskenyt kohteeseensa kuin Venäjän erikoisjoukot läpi itkevien tsetsheeni-"maatuskojen". Ja kyllä, yhtä näistä "hauskoista" ja "kansanomaisista" kielikuvista käytettiin myös teoksessa, taivahan jumala...

Kyllä minusta tuo ensimmäinen (sehän se käytetty oli?) kielikuva voisi olla hauska tai ainakin mukiinmenevä toisessa yhteydessä jos tuo lattea "fysiikan ylioppilas" muutettaisiin "teekkariksi". Ei toki kuvaamaan kiven uppoamista nesteeseen vaan jonkun vähemmän konkreettisen asian uppoamista ihmismieleen, kuten itse teit. (edit. En kyllä tiedä upotetaanko Helsingissä teekkareita kolera-altaaseen, mutta jotenkin luulisin, että se olisi kielikuvan taustalla.

Eli BB:n hengessä: Mikan selitykset eilisiltaisista toilailuistaan upposivat Suomen kansaan kuin teekkari kolera-altaaseen.