Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ocram]

hasseleita luetaan täälläkin , olen lähes kaikki onnistunut jo ostamaan itselleni. Aivan loistavaa luettavaa!

 

[SamSpade]

Itse luen kirjan kerrallaan, yleensä vielä yhdellä haukkaisulla, eli vaikka 1000 sivuinen kirja käteen 4 päivällä ja sitä luetaan aamuyöhän kunnes se on luettu.
Poikkeus sääntöön ovat sitten ns harrastekirjat, kuten pokeriteokset, asekirjat, muut erilaiset oppaat ym joita luen pätkän aina syödessä, sohvalla ruoan jälkeen..

 

[jesse72]

Itselläni yleensä menossa joku elämänkerta/tietokirja ja kaverina perinteinen dekkari.

Pelen uuden elämänkerran lukaisin viimeksi. Hyvä kirja tämän jalkapallon kuninkaan elämästä. Ei mitään mässäilyä eikä suuria paljastuksia, vaan pelkkää faktaa. Hieno nousu köyhyydestä koko maailman tietoisuuteen. Pele myös kertoo avoimesti kuinka muutaman kerran menetti koko omaisuutensa sinisilmäisyytensä ja huonojen liiketoimien vuoksi. Mukana myös kaikki Pelen tekemät maalit aikajärjestyksessä.

Itse en Pelen matseja ole nähnyt kuin nauhalta. Erityisesti on jäänyt mieleen vuoden-70 MM-kisat ja tuo huikea soolo ja maalivahdin harhautus joka valitettavasti päättyi ohivetoon.

Atik Ismailin Klubin kundit on nyt työn alla. Tämän taiteilijan värikkäitä otteita seurataan kirjassa niin kentällä kuin siviilissä. Pallo ja pullo pyörittää tätä elämää. Kirjaa on hauskasti väritetty lehtileikkeillä Ismailin uran varrelta.

Dekkareista tuli luettua kehuttu Eppu Nuotion Musta. Pieni pettymys tuo oli kaikkien kehujen jälkeen. Perustavaraa jonka lukee kerran ja unohtaa pian.

Joensuun Harjunpää-sarjaa on tullut myös luettua uudestaan. Nyt menossa Poliisin poika joka on parhaimmistoa Joensuun kirjoista.

 

[Uleåborgir]

Erän kirjakerho lähetti taas opuksen ja tällä kertaa se oli Suomalainen kalaopas ja kalamiehiä kun ollaan, tuli tämä luettua parissa päivässä.

Nyt on luvussa Ulla Appelsinin Adolf Ehrnrooth - Kenraalin vuosisata. Kyllä kotimainen kirjallisuus, joka kertoo kotimaisista asioista voittaa ulkomaalaisen ja käännetyn kirjallisuuden. Harmi vain, ettei sitä moni tiedä tai tajua.

 

[rosswell]

Viimeisin lukemani kirja lienee Esko Reinonpoika Alangon Bisnes, menestys & maalaisjärki ja tällä hetkellä Jari Parantaisen Sissimarkkinointi. Nykyisin vuodessa tulee luettua 20-30 kirjaa..vielä, kun olisi varaa ostaa ne hyvät niistä itselle, ettei tarvis koko ajan kytätä kirjastoissa.

 

[rosswell]

Ja loppuun kysymys: olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti? (Itselle ei tulisi mieleenkään lukea esim. kahta kirjaa yhtäaikaisesti, koko ajatuskin on ihan absurdi).

Kyllä ihan hyvin voi lukea useampaa kirjaa yhtäaikaisesti, kunhan ei vain ole saman tyyppisiä kirjoja, ettei mene asiat sekaisin. Kolme tai neljä saattaa joskus olla samaan aikaan kierrossa. Nytkin menee yhtäaikaisesti tuo yllä mainittu Sissimarkkinointi, ja rikosromaani, sekä pari "uskonnollisfilosofistista-mietiskelykirjaa"...
Kaikki sopivasti erillaisia, ettei mene asiat sekaisin.

 

[rosswell]

Nyt on luvussa Ulla Appelsinin Adolf Ehrnrooth - Kenraalin vuosisata.

Tämä on kuulemma erinomainen kirja. Jossain vaiheessa se on itsekin otettava lukuun, mutta jono alkaa olla niin pitkä, että kyllä siihen varmaan aikaa menee...Elämäkerrat ovat muutenkin parhaillaan erittäin mielenkiintoisia, oli kyse sitten suomalaisesta tai ulkolaisesta. Albert Einsteinin ja Leonardo DaVincin elämät olivat ainakin mielenkiintoisia, samoin Mohandas Gandhin. Ehnroothin lisäksi vuoroaan odottelee Che Guevara ja Bill Clinton.

 

[LuKi]

Jep, itselleni kävi aikoinaan samoin. Helppolukuista ja eteenpäinvievää kirjoitusta. Ja kun tosiaan kyseinen ajanjaksokin kiinnostaa.

Ainoa miinus ainakin omasta mielestäni oli kartan puuttuminen ainakin ensimmäisestä ja toisesta osasta. Olisi helpottanut hahmottamista.

Arn-trilogian uudemmissa painoksissa, ainakin ruotsalaisissa on hyvät kartat. Lisäksi kirjat ovat erittäin suosittuja Ruotsissa ja siksi myös monissa kirjan paikkakunnissa on tähän liittyviä museoita ja teemapäiviä. Aiheesta valmistellaan Ruotsissa suurenluokan elokuvaa.

 

[sampio]

Aiheesta valmistellaan Ruotsissa suurenluokan elokuvaa.

Haa! Onkohan aikataulusta mitään havaistoa? Toivottavasti håkanit onnistuvat toteutuksessaan, yhden leffan tekeminen kun voi olla aika työläs juttu noin laajasta materiaalista, ellei sitten tarinaa oiota urakalla. Mutta hieno asia kuitenkin, että leffa on suunnitteilla.

Deus vult!

Edit: Eli kaksi leffaa tiedossa ja ensi vuoden joulukuussa pitäisi ilmestyä ensimmäisen.

210 miljoonan kruunun budjetillaan tuotannosta tulee Ruotsin elokuvahistorian kallein. Romaanisarjasta sovitetaan kaksi pitkää elokuvaa, joiden kuvaukset alkavat joulukuussa 2006. Arnin ja Cecilian tarinaa filmataan niin Ruotsissa kuin Lähi-idässäkin... ARN saa ensi-iltansa yhtaikaa kaikissa Pohjoismaissa joulukuussa 2007 ja sarjan toinen osa julkaistaan syksyllä 2008.

http://www.cinemasf.net/view.shtml?tti/0718

 

[Mustaine]

Lukeminen on kyllä nyt tänä vuonna jäänyt hävettävän vähälle, kun ei taas ole kiinnostanut mikään.

Viimeksi luin Truman Capoten Kylmäverisesti kirjaa, mutta pakko oli lopettaa kesken, kun kyseessä oli alkuperäinen suomennos jostain 60-luvun alusta, vähän kuin ZZ Topia vedettäisiin savoksi. Capote-elokuvan kyllä katsoin, mutta petyin hieman ja taidankin tilata 60-luvun alkuperäisen In Cold Blood-dvd:n, jossa Robert Blake on pääosassa.

James Ellroyn tuotantoa tulee edelleen kahlattua, kolmatta kertaa sekä Jack Londonia aina mökillä.

Eräs viime aikojen rajuimpia kirjoja mitä olen lukenut, oli erään psykiatrin ns. päiväkirja skitsofreenikkojen oireista ja jakautuneista persoonista. Nimeä en muista.

 

[Alkiolainen]

Valtiomiehen elämäntyö 5

Kyseessä on Tuomo Polvisen kirjoittaman 5-osaisen Paasikivi-elämänkerran viimeinen osa, jossa käsitellään Suomen 7:nnen presidentin uraa vuodesta 1948 aina hänen kuolemaansa – vuoteen 1956 – saakka. Tällaisia huomioita lukiessani tein:

Usein kuulee sanottavan, että Mauno Koivisto vähensi presidentin valtaa (parlamentarisoi) pääministerille. Tämän opuksen lukemisen jälkeen voi tietyin perustein jo J. K. Paasikivenkin sanoa tähän ”syyllistyneen” – eritoten toisella presidenttikaudellaan. Iäkäs kokoomuspresidentti tuki voimakkaasti nimittämiensä hallitusten pääministereitä K.-A. Fagerholmia ja Urho Kekkosta etunenässä. Eritoten sisäpoliittisissa kysymyksissä ”Ukko” pysyi taustalla, koska katsoi niitä koskevien päätösten kuuluvan kulloinkin vallassa olevan hallituksen toimivaltaan.

Paasikiven seuraajaa Kekkosta pidetään usein häikäilemättömänä presidenttinä, joka käytti valtaansa myös omaksi henkilökohtaiseksi hyödykseen. Kyllä asia oli näin jo koko 1950-luvun hänen toimiessaan valtaosan ajasta pääministerinä. Siitäkin huolimatta, että Paasikivi osittain olosuhteiden pakosta (vanhuudenheikkous) antoi paljon valtaa UKK:lle, niin kyllä voidaan ihan perustellusti sanoa viimeksi mainitun sitä myöskin ottaneen. Summa summarum: jo pääministerinä ollessaan Kekkonen osoitti sellaista vallanhimoa, että on ymmärrettävää, että sitten tasavallan ykköspaikalle päästyään hän sitä myöskin käytti. Vallankäyttökysymystä tulee kuitenkin nähdäkseni käsitellä paitsi tuolloin voimassa olleen peruslain antamien mahdollisuuksien pohjalta, myöskin yksilön (Kekkonen) persoonan kautta. Laki voi antaa valtaa, mutta se pitää myös osata ottaa! Ja senhän UKK osasi…

Vuoden 1956 presidentinvaalien lähestyessä oli Suomessa havaittavissa ilmiöitä, jotka toistuivat Suomessa 1970-luvulta ja poikkeuslain säätämisestä aina Kekkosen presidenttikauden loppuun (1981) saakka. Iäkästä presidenttiä – tässä tapauksessa Paasikiveä – pidettiin pitkälti korvaamattomana ja ilman kommunistien taktikointia valitsijamiesäänestyksessä olisi hyvinkin saattanut käydä niin, että Paasikivi olisi hoitanut presidentin tehtäviään kuolemaansa saakka. Kauan hän ei ennättänyt eläkepäivistään nauttia, sillä ”viikatemies tuli kylään” jo joulukuussa 1956 – reilut puoli vuotta sen jälkeen, kun Kekkonen oli valittu yhden äänen enemmistöllä presidentiksi.

Kirjaan kuuluu myös erillinen Hannu Immosen kirjoittama luku ”Paasikivi ja historia”, jossa selvitellään Paasikiven muistelmien kirjoitusprosessia ja hänen valtiomiesajatteluaan yleisemminkin. Siitäkin huolimatta, että olen tottunut kuivia tenttikirjoja ihan menestyksellisesti lukemaan, tämä luku oli kuitenkin teoksen pitkäveteisintä antia. Silmiinpistävän monta kertaa Immonen aloittaa lauseen: ”Sortokausia käsittelevissä muistelmissaan…” Lukekaa jos kiinnostaa!

 

[Koirapoika]

F. M. Dostojevski - Rikos ja rangaistus. Hieman hitaasti on edetty mutta loppu häämöttää.

Kilpailusta on voitettu kymmenen kappaletta Loisto-pokkareita, siinähän sitä mistä valita. Muitakin opuksia on kerääntynyt, mutta kun eihän antikvariaatista osaa kädet tyhjänä poiskaan lähteä, aina jotain löytyy.

 

[Keynet]

Tämä huligaani sai juuri loppuun Colin Wardin teoksen Steaming in (Journal of a football fan).
Kertoo siis Brittiläisen futishuligaanin elämästä 60-70 luvun taitteesta 80 luvun loppuun. Mainio teos, täytyy perehtyä muihinkin tuotoksiin.

 

[Maple Leaf]

Tämä huligaani sai juuri loppuun Colin Wardin teoksen Steaming in (Journal of a football fan).
Kertoo siis Brittiläisen futishuligaanin elämästä 60-70 luvun taitteesta 80 luvun loppuun. Mainio teos, täytyy perehtyä muihinkin tuotoksiin.

Oletko tutustunut samaa aihepiiriä käsittelevään Bill Bufordin kirjaan "Among the Thugs"? Ellet vielä, uskallan suositella.

Juuri nyt on lukemisen kohteena Peter Guralnickin teos "Sweet Soul Music - etelän soulin nousu ja tuho". Ei vaikuta huonolta kirjalta tämäkään.

 

[Helmut Steiger]

Oletko tutustunut samaa aihepiiriä käsittelevään Bill Bufordin kirjaan "Among the Thugs"? Ellet vielä, uskallan suositella.

Ihan mainio teos jonka näkökulma on nimenomaan 80-luvun "hulluissa vuosissa" päättyen vuoden 1990 MM-kisojen tohinoihin. Yhdysvaltalainen kirjoittaja on sopivasti ulkopuolinen ja tässä kulttuurissa sivustakatsoja, mikä tuo asiaan määrättyä objektiivisuutta...kovien poikien mielestä tämä tosin tulkitaan asiantuntemattomaksi sosiaalipornoksi.

 

[Kana]

Viimeksi tuli lueskeltua Dan Brownin koko tuotanto (Da Vinci-koodi, Meteoriitti sekä Enkelit ja demonit).. tai se mitä nyt on suomeksi julkaistu (osahan teoksista puuttuu vielä). Koukkuun jäin ja odottelen jo uusia käännöksiä. Nyt menossa vähän samaan kategoriaan kuuluva Pyhä Veri, Pyhä Graal (=The Holy Blood, The Holy Grail).

 

[smasa]

Ihan mainio teos jonka näkökulma on nimenomaan 80-luvun "hulluissa vuosissa" päättyen vuoden 1990 MM-kisojen tohinoihin. Yhdysvaltalainen kirjoittaja on sopivasti ulkopuolinen ja tässä kulttuurissa sivustakatsoja, mikä tuo asiaan määrättyä objektiivisuutta...kovien poikien mielestä tämä tosin tulkitaan asiantuntemattomaksi sosiaalipornoksi.

Jalkapallon lieveilmiöitä amerikkalaisesta näkökulmasta käsittelee myöskin minulla työn alla oleva Franklin Foerin Jalkapallon maailmanselitys. Mielenkiintoinen teos, joka sovittelee yhteiskunnallisia tapahtumia ja ilmiöitä yhteen jalkapallon kanssa. Uskomattomia juttuja! Kaikkea urheilulaji saakin ihmiset tekemään... Vaikea kuvitella jalkapallon kehitysmaa Suomessa, että jotkut kannattaja(?)ryhmät maailmalla toimivat käytännössä kuin armeija ja mitä kaikkia kytköksiä lajiin liittyykään.

 

[Koirapoika]

Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz. Ei ole mukavaa luettavaa, ihminen on ihmiselle susi.

 

[SamSpade]

EDIT:

Myynti- ja ostoilmoitus väärässä ketjussa poistettu. Muutenkin vain urheiluaiheísia tavaroita koskevat ilmoitukset sallitaan. SamSpade kuittaa varoituksen.

Moderaattorit

 

[Alamummo]

Lukekaa!

Orhan Pamukin Nobel-palkinnon kunniaksi kaivoin kirjahyllystä uudelleen luettavaksi hänen todella laadukkaan historialliseen Istanbuliin sijoittuvan rikos- ja rakkaustarinansa. Suosittelen kirjaa sen rikkaan kielen ja monitasoisuuden vuoksi: kirjassa on monta minä-hahmoa, joukossa murhaaja ja murhattu ja lukija saa todella pinnistellä arvatakseen, kuka oikein murhasi.

EDIT: Pamuk oli pitkästä aikaa hyvä valinta nobelistiksi. Toivoisin, että Atwood saisi vielä jonain päivänä palkinnon.

 

[Koirapoika]

Uusintakierroksella Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, onhan siinä menoa, meininkiä ja vallan värikästä kielenkäyttöä. Nahkakolo samalta herralta olisi odottamassa, kuten aika moni muukin opus.

 

[Erling]

Orhan Pamukin Nobel-palkinnon kunniaksi kaivoin kirjahyllystä uudelleen luettavaksi hänen todella laadukkaan historialliseen Istanbuliin sijoittuvan rikos- ja rakkaustarinansa. Suosittelen kirjaa sen rikkaan kielen ja monitasoisuuden vuoksi: kirjassa on monta minä-hahmoa, joukossa murhaaja ja murhattu ja lukija saa todella pinnistellä arvatakseen, kuka oikein murhasi.

EDIT: Pamuk oli pitkästä aikaa hyvä valinta nobelistiksi. Toivoisin, että Atwood saisi vielä jonain päivänä palkinnon.

Noniin, eli tuonne Nobel ketjuun menin jo huutelemaan. Eli herran "Lumi" olisi seuraavana luettavien jonossa. Kenelläkään kokemuksia?

Muuten sain juuri valmiiksi 80-lukulaisten suomenruotsalaisten taiteilijoiden suursuosikki Kurt Vonnegutin kirjan "Siniparta", joka kertoo abstraktin ekspressionismin ajan maalarista ja häneen vähintäänkin epäonnisen onnekkaasta elämästään. Kirja on elämänkerrallinen ja perkeleen hauskasti kirjoitettu, todellisuuten sekoittuen. Hauskuus on kuitenkin välillä niin ovelasti sidottu vakaviin ja koskettaviin aiheisiin, että aina kun oli selvinnyt hykertelystä silmäni avautuivat ja sitä rupesi taas miettimään.
Niin, jotkut tykkää toiset ei. Mutta tämän perusteella on pakko Vonnegutia lukea lisääkin.

Lisäksi lukaisin eilen Millerin Opus Pistoriumia(?) viitisenkymmentä sivua.
Pervoa erotiikkaa. Ei oo mun juttu. Tai siis Sodomanin jälkeen ei jotenkin enää iske tän tyyppinen kirjallisuus. Ei sitten niin millään. Suomentaja Harri mömmönmöön (nimet on nyt täysin hukassa...) saatesanat tosin olivat ehkä parhaat mitä olen ikinä lukenut, joten kiitos niiden tämäkään avaisu ei ollut täysin turha.

Haukutaan lisää. Koko saatanan kesän, ja osan syksystä olen tahkonnut Truman Capotea. Ja hän on ensimmäinen kirjailija jonka teoksista en ole todellakaan tykännyt. Merkkiteos In cold blood ei saanut ainakaan missään vaiheessa vetäistyä täysillä mukaan, jotenkin mulle tuon tyylin lukeminen meni jo. Ja todennäköisesti joskus tulee takaisin, mutta ainakin nyt täytyy sanoa, että Capoten tuotokset olivat valtaisa pettymys. Tylsä jätkä.
Leffakin on varmaan paska. Pyh.

 

[Lyrinna]

Uskaltauduin viimein kaverin suosituksesta aloittamaan Alfred Döblinin kirjan Berlin Alexanderplatz.

Ihan hyvin, jos tuon tiiliskiven saan joskus loppuun. Fassbinderin TV-sarjaa en ole nähnyt, voisi joskus tulla uusintana.

 

[Sistis]

Outo tilanne, en lue mitään tällä hetkellä. Koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi aloittaa joku teos, vaikkapa joku keveämpi sellainen tällä kertaa. Pitänee tänään mennä kirjastoon ja tsekata, löytyykö sieltä jotain kiinnostavaa sellaista.

Tai sitten jatkan suosikkikirjailijani Günter Grassin teosten lukemista. Löytyisiköhän se Peltirumpu sieltä vihdoin...

 

[ruoska]

Frank-Frank Mobergin tarina. Helvetin huonosti tulee luettua oikeastaan mitään kirjoja, mutta tämä oli viimeisin. Suht nopeastihan tuo parisataa sivua tuli luettua ja voin suositella muillekin. Mukavaa huulenheittoa ja kertomuksia MR Ifk:n elämästä.