Kattila kirjoitti:
Se oli ex-kulttuuriministeri Anderson, ei Jörkka, joka tuon oli todennut.
Kenties meitä ei opeteta lukemaan kaunokirjallisuutta tarpeeksi hyvin. Ehkä yläasteella ja lukiossa painotetaan edelleen liikaa tiettyjä merkkiteoksia ja niiden "oikeita" tulkintoja sen sijaan, että tarjottaisiin välineitä sellaiseen lukemiseen, jolla teoksista saisi irti jotain itselle merkityksellistä.
Ensiksi pahoittelut asiavirheestä, jonka Kattila korjasi.
Tuo pitää paikkansa. Yläaste- ja lukioaikana ei välttämättä ajateltu, ainakaan minun aikanani 91-97 nuoren valmiutta tai kehitystä suhteessa kirjan vaatimuksiin. Varsinkaan yksilökohtaista pohdintaa ei harrastettu. Jokaiselle lyötiin tehtäväksi lukea sama kirja ja analysoida sitä. Tämä on aiheuttanut jonkin verran hallaa esim. Tuntemattomalle sotilaalle. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tarinan: "se annettiin meille tehtäväksi lukea, mutta katsoin elokuvan kun en jaksanut lukea".
Edellämainittu opetusmetodi tuo mieleen prosessiteoriat, joiden mukaan vastaanottaja on kovin passiivinen tekijä. Kyllä vastaanottajalla täytyy olla hyvä motiivi kirjan lukemiseen tuossa iässä. Ei pelkkä koulutehtävän status ole sellainen.
Ehkä jokin kevyt rylläysromaani voisi tepsiä yläasteikäisiin, etenkin poikiin. Voisi ajatella Arto Paasilinnaa tai Juha Vuorista. Myös Bukowski tulee mieleen?
vlad puhuu Seitsemästä veljeksestä ja sen ongelmista opetustarkoituksessa. Teos ei totisesti ole hyväksi sille missiolle, joka yrittää saada nuoria lukemaan. Tuollaiset teokset ovat passeleita kuriositeetteja sitten kun on luettu jo jotakin sellaista, joka todella kiinnostaa. Nuorille voisi ajatella urheilu- ja musiikkielämänkertoja. Miksei Mötiköiden Törkytehdas voisi olla sellainen kirja?
Nuori tulisi sinuiksi kirjallisuuden kanssa sillä tasolla, että hän huomaisi, ettei kirjan lukemisen tarvitse olla aina rillit päässä tapahtuvaa lukutoukkailua. On tutustutettava nuori sellaiseen kirjaan, johon on kirjoitettu nuorta kiinnostavaa ja innostavaa asiaa.