Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[mjr]

Kyllä minusta tuo ensimmäinen (sehän se käytetty oli?) kielikuva voisi olla hauska tai ainakin mukiinmenevä toisessa yhteydessä jos tuo lattea "fysiikan ylioppilas" muutettaisiin "teekkariksi". Ei toki kuvaamaan kiven uppoamista nesteeseen vaan jonkun vähemmän konkreettisen asian uppoamista ihmismieleen, kuten itse teit. (edit. En kyllä tiedä upotetaanko Helsingissä teekkareita kolera-altaaseen, mutta jotenkin luulisin, että se olisi kielikuvan taustalla.

Eli BB:n hengessä: Mikan selitykset eilisiltaisista toilailuistaan upposivat Suomen kansaan kuin teekkari kolera-altaaseen.

Ei se ei ollut se käytetty, vaan tuo viimeinen, Venäjän erikoisjoukot Tshetseniassa... Surullista mutta totta.

 

[ms.qvist]

Palataanpa tämän ketjun pariin muutaman rivin edestä.

Sain juuri luettua Sybille Steinbacherin teoksen "Auschwitz: Lyhyt historia".

Kuten teoksen nimikin jo kertoo niin kirjassa käydään läpi Auschwitzin keskitysleirin/leirien historia, samalla raapaistaan pintaa kertomalla hitusen koko seudun historiasta ja siitä kuinka Oswiecimin pikkukaupunki muuttui Auschwitziksi (kaupunki) ja kuinka seudulle perustettiin kolme suurempaa leiriä (Auschwitz eli pääleiri, Auschwitz II eli Birkenau ja Monowitz) sekä joukko pikkuleirejä.

Kaikinpuolin aihe on mielenkiintoinen, etenkin jos on perehtynyt aikalaiskertomuksiin ja elämäkertoihin niin kirja antaa yhden näkökulman lisää. Ainoa mikä minua jonkin verran haittasi oli se, että kirja käsitti liitesivut huomioiden vain 166 sivua - aiheesta olisi helposti kirjoittanut tuplasti paksummankin teoksen. Teos on siis tässä suhteessa nimensä veroinen: "A... Lyhyt historia".

vlad.

 

[Vekurinen]

Solženitsyn: Kirje Neuvostoliiton johtajille. Sen olen viimeksi lukenut.

Nyt menee: John Lewis Gaddisin Cold war, Rimmisen Pussikaljaromaani, Bukovskyn To build a castle - my life as a dissenter.


Kuukausi takaperin sain luetuksi Simenonin Intiimit muistelmat. Simenon oli hämmästyttävän tuottelias kaveri, joka kirjoitti halutessaan romaanin viikossa. Hän työskenteli muutaman tunnin päivässä. Itse Simenonin tuotanto on minulle muutamaa Maigret-dekkaria lukuunottamatta vieras. Mutta elämänkerta on mainio.

 

[Vekurinen]

Niin ylevää kuin olisikin ajatella, että kirjojen lukeminen sinänsä olisi jotenkin vaikeampaa, tai haastavampaa kuin tv:n katselu, niin mielestäni tuo kylllä turhaa hurskastelua. Ei kai niinä iltahetkinä nyt tarvitse mitään väitöskirjaa alkaa väsäämään. Sen kun ottaa kirjan käteensä ja lukee, ei se sen monimutkaisempaa ole, eikä mitään yli-inhimillisiä ponnistuksia vaativaa.

Ennemminkin lukemattomuus on tottumuskysymys. Kirjaan ei osata tarttua, ehkä juuri siksikin, että lukemista pidetään vaikeana, mitä se hyvin usein ei ole. Toinen tekijä voi olla, että visuaalisiin ärsykkeisiin tottunut ihminen kokee, että jää paitsi maailmasta ympärillään, jos informaation tempo hiukan laskee, tai uppoutuu kuvitteelliseen maailmaan. Sen lisäksi kysymys voi olla tietynlaisesta holismista, kuten tuosta Teeveen mainitsemassa Claes Andersonin voi ajatella: kirjan (vaikkakaan ei DVK:ta) voi joutua jättämään illalla kesken, sitä ei pysty hotkaisemaan kerralla ja tähän ei kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla aina ole helppo taipua.

Täytyy lainata pitkästi koko teksti. Ajatukseni on näet pitkälti samanmoisia. En ymmärrä, miksi lukemisen pitäisi profiloitua jotenkin erityisen "hyödylliseksi" ja vaativaksi ajanvietteeksi. Lisäisin tuohon Kattilan toteamukseen tottumuksesta vielä asenteen merkityksen, monesti kuulee näitä "tuntematon ja tappajahain takakansi"-verkkarisankareita, joiden kohdalla kysymys on kokemukseni mukaan puhtaasti opitusta käyttäytymismallista, kokonaisvaltaisen kielteisestä asenteesta lukemista kohtaan. Kaiketi tänäkin päivänä on perheitä, joissa lukeminen ei ole ihan okei.

Visuaaliseen mässäilyyn tottunut saattaa myös olla epätietoinen siitä, että lukeminenkin voi olla intiimi ja rajukin kokemus.

 

[lavos]

Viimeksi tuli luettua Niccolo Machiavellin Ruhtinas.

Tällä hetkellä on menossa Clausewitzin Sodankäynnistä.

 

[sampio]

Oli pakko käydä ostamassa koko trilogia ynnä jatko-osa pokkariversioina itselleni tuosta Arn Magnussonin elämästä, kun meinaa koukuttaa väkisin. Guillou on luonut todella mielenkiintoisen maailman kuvatessaan keskiaikaista yhteiskuntaa, luostari-instituutiota ja nyt toisessa osassa muslimeja. Teokset avautuvat paremmin, jos tuntee jonkin verran keskiajan historiaa, mutta en usko, että kärryiltä tipahtaa huonommillakaan eväillä. Mulla ei ole kovin hyvin hanskassa tuon ajan sotataktiikat yms, mutta ne nyt eivät ole niin oleellisia, että lukukokemus menisi pilalle, korkeintaa häiriintyy, kun ei ole varma, kuinka osasto loppujen lopuksi toimi taistelussa.

Teksti on helppoa ja eteenpäin vievää, eikä mitään kikkailuja ole. Ehkä joku kokeneempi kaunokirjallisuuden ystävä löytäisi Guilloun luomuksesta paljonkin kritisoitavaa, mutta minut se on imaissut kokonaan maailmaansa. Voisin suositella varsinkin kaltaiselleni tyypille, jolla ei ole kovin paljon kokemusta kertomakirjallisuudesta, mutta aihe kiinnostaa, eikä lukeminen itsessään pelota.

 

[Kilgore Trout]

Neil Gross: Välimies.

Ostin teoksen halvennuksella muutamalla eurolla mutta kyllä tässä jotain tarttuvaa viehätystä on, lopun melkein arvaa mutta ehkä ei sitten kuitenkaan, nyt on 3/4 luettuna. Ei minusta ihan huono, ei ollenkaan. Onko joku muu lukenut, olisi hauska kuulla kommentteja?

 

[taku]

Tiedä sitten onko oikea ketju? Mutta, kun asiantuntijoita tuntuu löytyvän, olisin kysynyt yhdysvaltojen sisällissotaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Onko kukaan lukenut ja suositteluja. Itseäni kiinnostaa kovasti tämä aihe, ei niinkään puhdas tietokirjallisuus, koska niitä on jo tarpeeksi luettu.

 

[taku]

Oli pakko käydä ostamassa koko trilogia ynnä jatko-osa pokkariversioina itselleni tuosta Arn Magnussonin elämästä, kun meinaa koukuttaa väkisin.

Jep, itselleni kävi aikoinaan samoin. Helppolukuista ja eteenpäinvievää kirjoitusta. Ja kun tosiaan kyseinen ajanjaksokin kiinnostaa.

Ainoa miinus ainakin omasta mielestäni oli kartan puuttuminen ainakin ensimmäisestä ja toisesta osasta. Olisi helpottanut hahmottamista.

 

[laredo]

True Crimes

Luin juuri Kentuckyläisen sheriffin muistelmat uransa mielenkiintoisimmista tapauksista. Seuraavaksi kirja Australian pahimmista murhatapauksista. Tämän jälkeen englantilaisista murhamysteereistä koottu teos.

Luen ja kerään ns. true crime -kirjoja. Aikanaan tuli luettua dekkareita ihan tarpeeksi joten luetaan nyt tosielämästä samaa kamaa.

 

[Kosa]

Irvine Welshin tuotannosta nyt tullut innostuttua, eivätpä nuo mitään klassikoita ole, mutta oikein sujuvaa lukemista. Ensiksi tankattiin Paska, sen jälkeen Trainspotting ja Porno. Nyt menossa Liima.

Tähän kommentoisin sen verran, että Welshin kirjat eivät oikein voi suomeksi toimia, koska niiden kieli on mahdotonta kääntää sujuvasti. Se on vähän sama kuin lähtisi vaikkapa jotain todella vahvaa stadin slangia kääntämään englannin kielelle.

 

[Tpip]

Viimeiset pari kirjaa jotka on tullut luettua ovat Kwai-joen silta ja Harjunpää ja rakkauden nälkä.

Kwai-joen kanssa kävi vähän sillä tavalla, kun leffan on nähnyt n.100 kertaa, niin omalle mielikuvitukselle jäi hyvin vähän tilaa, sinänsä vähän pettymys. Kirjana toki yhtä loistelias kuin elokuvanakin. On muuten imo harvoja kirjoja, joiden elokuvaversio ei hirveästi kalpene kirjalle.

Harjunpää ja rakkauden nälkä nyt oli sitten aika beisik dekkari, ihan viihdyttävää luettavaa, mutta jotenkin jäi fiilis että kirjan lopettamisen kanssa oli tullut kiire.

Tänään tarttui muutama opus kirjakaupan alesta mukaan, Wilbur Smithin Kun leijona metsästää ja Italo Galvinon Näkymättömät kaupungit. Tuli samalla kyseltyä Aarresaaren perään, kuulemma painos ollut jo pitkään loppu ja tarjolla oli lyhennettyä versiota ja äänikirjaa. Pitänee suunnistaa divariin.

 

[Helmut Steiger]

Luen ja kerään ns. true crime -kirjoja.

Teininä tuli liki maanisesti hamstrattua sarjamurhaajiin liittyvää kirjallisuutta ja videomateriaalia. Muutama laadukkain on jäänyt hyllyyn, loput ovat sitten jaettuina maailmalle tai kellarikomeron perukoilla. Yhdysvalloissa tälle(kin) genrelle löytyy perkeleesti lukijoita, minkä johdosta julkaisujen taso vaihtelee rajusti.

Perinpohjaisen Zodiac-kirjan tärvääminen ties minne kyllä kieltämättä harmittaa.

 

[D - fence]

Itse paukutan nyt Sven Hasseleita ties monettako kertaa. Parhaita sotakirjoja, jos haluaa vaan antaa mennä (rentoutua), eikä kokoajan mieti fakta-puolta. Kirjoja luen melko laajasti, mutta kyllä se yleensä on trilleri/dekkari/sota osastoa.

Muuten kirja on parempi "getaway" kuin leffa. Illalla, kun lukee muutamia sivuja ja seikkailee ties missä, niin päivän kiireet ja murheet unohtuu. Ainut haittapuoli on se, että jos kirja on "liian" hyvä, silloin voi unet jäädä vähiin. Kirja on siis helpompi keskeyttää kuin elokuva ja vaatii siksi vähemmän aikaa kuin leffa eli ei se ole ajankäytöstä kiinni, jos kirjat ei maistu. Silloin ei ole vaan lukennut tarpeeksi hyviä kirjoja.

Ja loppuun kysymys: olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti? (Itselle ei tulisi mieleenkään lukea esim. kahta kirjaa yhtäaikaisesti, koko ajatuskin on ihan absurdi).

P.S. Clancyn ystävät, kokeilkaa Frederick Forsythia.

 

[ms.qvist]

Ja loppuun kysymys: olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti?

Joko minä olen nainen tai sitten väittämäsi ei pidä paikkaansa. Minä nimittäin toisinaan saatan lukea paria kirjaa kerrallaan, toinen on kyllä yleensä ns. tietokirja ja toinen taasen edustaa kertomakirjallisuutta.

Tällä nimenomaisella hetkellä luen tosin vain yhtä kirjaa eli Torey Haydenin Hiljaisuuden lapsia.

vlad.

 

[varjo]

Juhana Torkki - Puhevalta.

Kiintoisa kirja noin sisällöltään, mutta kirjoittajan humanistisuus (ja toisaalta uskonnollisuus?) paistaa hieman räikeänä biaksena asioitten käsittelyssä.
Vaikka Raamattu kenties onkin maailmankirjallisuuden klassikoita, niin on hieman kyseenalaista käyttää varmastikin ehostettuja "silminnäkijä"-lausuntoja jonkinlaisina mestarillisen puhetaidon esimerkkeinä.
Lisäksi toki myös pienoinen vähättely asiapitoista puhetta kohtaan on jatkuvasti ilmassa.

Kun nämä asiat pystyy asettamaan oikeaan kontekstiinsa ja miettimään mitä kirjoittaja oikeastaan haluaisi ilmaista kömpelöillä esimerkeillään, kirja on varsin antoisa opus jokaiselle joka on edes hivenen kiinnostunut retoriikasta ja toisaalta oman puhetaitonsa kehittämisestä, kirjassa tuodaan esille varsin selvin esimerkein klassisia virheitä, joita jokainen meistä on todistanut useissa tilaisuuksissa.

 

[Snakster]

Ja loppuun kysymys: olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti? (Itselle ei tulisi mieleenkään lukea esim. kahta kirjaa yhtäaikaisesti, koko ajatuskin on ihan absurdi).

Kyllä useampaa kirjaa voi ihan hyvin lukea yhtäaikaa. Tosin yleensä, kuten Vlad totesi, ne edustavat sen verran eri genrejä, että hommassa on jotain järkeä. Mutta sen lisäksi, että kesken on useampi kirja yhtä aikaa, niin joskus tulee lukaistua jostain tietystä hyväksi havaitusta kirjasta vain joku tietty kohta. Mm. tästä syystä kirjoja on mukava omistaa, että yhtäkkiä saattaa mieleen tulla joku messevä juttu jostain kauan sitten luetusta, joka on kiva kaivaa esiin saman tien.

Miten muuten jos tekee jotain tieteellistä työtä, kuten vaikkapa gradua, jossa lähdekirjallisuutta on jonkinmoinen nippu niteitä, niin voisiko silloinkin ajatella, että kesken on yhtäaikaa esimerkiksi useampi kymmenen kirjaa?

 

[Solomon]

Miten muuten jos tekee jotain tieteellistä työtä, kuten vaikkapa gradua, jossa lähdekirjallisuutta on jonkinmoinen nippu niteitä, niin voisiko silloinkin ajatella, että kesken on yhtäaikaa esimerkiksi useampi kymmenen kirjaa?

Voi kai hyvin ajatella.

Tosin eihän lähteitä tutkimuskirjallisuudesta puhumattakaan usein tarvitse kokonaan läpi kahlata, jolloin lukemisen on vähän hankala ajatella olevan kesken.

 

[SamSpade]

Esa Seppänen - Avaran sielun anarkia. "Voiko Venäläisyyttä ymmärtää"
Voin varauksetta suositella jos aihe vähääkään kiinnostaa.
Kirjan alku on aika teoreettista mutta puolessa välissä alkaa tulla mukaan kertomuksia elävästä elämästä, maan tavoista, venäläisestä psyykeestä jne..

 

[Vekurinen]

Ja loppuun kysymys: olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti? (Itselle ei tulisi mieleenkään lukea esim. kahta kirjaa yhtäaikaisesti, koko ajatuskin on ihan absurdi).

No joo, taitaa olla niin, että näitä henkilöitä löytyy molemmista sukupuolista. Ittellä tällä hetkellä 8 opiskelukirjaa ja 5-6 muuta työn alla. Jotkut jää kyllä pakostakin viikoiksi ilman huomiota. Mutta kuiteskin, harvoin luen samaa kirjaa paria päivää kauempaa.

Ja sitten otsakkeeseen. Nyt tuli luettua loppuun "Al Caponen elämä ja maailma", jonka on kirjoittanut John Kobler. Käännös on pääosin heikko, mutta aihe mielenkiintoinen. Kirja ei keskity pelkästään Caponeen, vaan myös muu Chicagon alamaailma (mm. Johnny Torrio) selostetaan melko tarkkaan.

 

[Alamummo]

olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti? (Itselle ei tulisi mieleenkään lukea esim. kahta kirjaa yhtäaikaisesti, koko ajatuskin on ihan absurdi).

En tiedä miehistä, mutta itselläni on tällä hetkellä 5 tai 6 kirjaa yöpöydällä vaiheessa. En kyllä ymmärrä, mikseivät miehetkin pystyisi keskittymään useampaan kuin yhteen opukseen kerralla. Taitaa olla loppujen lopuksi kyse enemmän henkilökohtaisesta ominaisuudesta kuin sukupuoleen liittyvästä asiasta.

 

[sampio]

Mulla menee yleensä pari kirjaa rinnakkain. Tällä hetkellä Arn Magnussonin touhut vievät kaikki lukuhetkeni, mutta normaalisti luen yhtä helppolukuista ja toista, johon joutuu hiukan keskittymään.

 

[D - fence]

En tiedä miehistä, mutta itselläni on tällä hetkellä 5 tai 6 kirjaa yöpöydällä vaiheessa. En kyllä ymmärrä, mikseivät miehetkin pystyisi keskittymään useampaan kuin yhteen opukseen kerralla. Taitaa olla loppujen lopuksi kyse enemmän henkilökohtaisesta ominaisuudesta kuin sukupuoleen liittyvästä asiasta.

Olet oikeassa, näin vahvistavat myös muut lukutoukat täällä. Olen vanhan liiton mies eli ts. konservatiivi (ja juntti, mutta se ei kuulu tähän). Olen kyllä kokeillut lukea kahta ns. viihde/kertomakirjallisuuden tuotetta yhtäaikaisesti, mutta silloin ei pääse keskittymään 100%:sti kumpaankaan, aivokapasiteetti, tiedän. Sen sijaan esmes tieto/fiktio menee hyvin, päivällä paskalla nikkarointikirja ja illalla Stalingradissa seikkailemassa, toimii. Mutta tuo sinun mallisi (5-6 kirjaa yhtäaikaa), ei voi kuin ihailla, oma nuppi ei kyllä ikinä taipuisi tommoiseen. No ketjua mukaillen, pääasia, että edes jotain lukee.

 

[Puscutractori]

Ja loppuun kysymys: olenko oikeassa, jos väitän, että vain naiset lukevat monia kirjoja yhtäaikaisesti? (Itselle ei tulisi mieleenkään lukea esim. kahta kirjaa yhtäaikaisesti, koko ajatuskin on ihan absurdi.

Et ole oikeassa ;). Juuri nyt mulla on kuusi kirjaa samaan aikaan luettavana. Joskus on ollut enemmänkin...

 

[TeeVee]

Clancy ja Forsyth

P.S. Clancyn ystävät, kokeilkaa Frederick Forsythia.

Olen yhden Forsythin kirjan lukenut ja tykkäsin. Clancyn kirjoissa vilisee paljon hävittäjien/taistelualuksien/aseiden mallien kirjain-ja numerosarjoja, joista ainakin osa väkisinkin menee ohi.

Sinänsä, jos on ne vajaat parikymmentä suomennettua Clancyn kirjaa jo lukenut, on Clancyn nimissä kirjoitettuja muita sarjamuotoon [Net Force, Net Force Explorers, Op-Centre (Operatiivinen keskus), Powerplays (Valtapelit)] julkaistuja kirjoja englanniksi. Pääosa suomennetuista on Jack Ryan -sarjaa, siitäkin tosin paria on saatavilla ainoastaan alkuperäiskielellä.