Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Uleåborgir]

Sanojen alkuperää etsimässä

Veijo Meri: Sanojen synty.

Ostin em. kirjan itselleni 28-vuotislahjaksi. Kirjassa on selitetty suomenkielisten sanojen etymologiaa. Kirjassa on 3000 hakusanaa.

Otetaanpa kirjasta muutama esimerkki:

turku

markkinapaikka, tori, muinaisvenäjän sanasta trg, nykyvenäjässä torg, joka tarkoittaa toria, kaupankäyntiä, tinkimistä, huutokauppaa. Venäjästä sanan lainasi liettuan kieli, jonka turgus on markkinapäivä, tavaranarvo, turguviele tori ja markkinapaikka. Latvian kielen turgus on tori, tirgus markkinat, hinta ja melu. Skandinaaviset kielet lainasivat sanansa venäjästä. Muinaisnorjassa, samoin nykyruotsissa, sana on torg, josta on peräisin suomen tori. Muinaisvenäjän trg on lausuttu kyllä turgu. Siitä on peräisin saksalaisen kaupungin nimi Torgau. Albanian kielen trege on samaa juurta kuin kaupunginnimi Trieste. Nämä sanat tarkoittavat myös kauppapaikkaa.


satiainen

johdettu sanasta sata, koska niitä on paljon

fanaatikko

latinan sanasta fanum, pyhä paikka. Laatusana fanaticus tarkoitti jumalan satuttamaa, pyhän raivon valtaan joutunutta

Sellaisia JA-laisiakin kiinnnostavia esimerkkejä, joista ainakin ensimmäinen ja keskimmäinen ovat suorassa kosketuksessa joidenkin JA-laisten elämään, joillakin jopa yhtä aikaa, mutta se olisi jo kovin surullista se.

Tällä hetkellä on menossa kirja Erämiehen kahdeksan vuodenaikaa. Miksi kahdeksan? No siksi, että erämiehelle on ns. välivuodenajat tärkeitä muutoshetkiä vuotemme kuljennassa. Kevättalvi, syystalvi, kevätkesä, syyskevät. Ihania aikoja!

Jälkimmäisenä mainittu teos tarjoilee mukavina pikku snäkseinä juttuja eri vuodenaikojen eräpuuhista. On juttua uistinten huollosta, pienoiskiväärillä lintujen ampumisesta, verkkojen pauloituksesta, erämurkinasta yms. Tosi mukavaa luettevaa. Rennolla, mutta lujalla otteella kirjoitettua asiaa. Naiset voivat löytää kirjasta sovinistisen siemenen, mutta huumoria se vain on.

 

[Mats Bedö]

Eipa ole juurikaan aikaa kirjojen lukemisille, mutta viimeisin kirja tuli luettua koneessa matkalla Buffalosta himaan ja se oli Paasilinnan Hirtettyjen Kettujen Metsa.

 

[sampio]

En ymmärrä ihmisiä jotka katsovat mielummin elokuvan kuin lukevat kirjan, osaisiko joku perustella miksi näin on?

Tuota, keskivertoleffa lienee jonkin verran nopeampi ja helpompi elämys suurimmalle osalle kansalaisia. Tosin mielestäni hyvä leffa pärjää hyvälle kirjalle, kun siitä etsii muutakin kuin erikoistehosteita ja tissejä. Harva ymmärtää suhteuttaa taiteenlajien raameja vertaillessaan niitä toisiinsa. Mulle maistuu molemmista lajeista hyvät ja mielenkiintoiset teokset.

 

[TeeVee]

Kirja vs elokuva (ja äänikirjoista myös)

En ymmärrä ihmisiä jotka katsovat mielummin elokuvan kuin lukevat kirjan, osaisiko joku perustella miksi näin on? Tai ylipäätään ihmisiä jotka eivät lukemisesta pidä. Mikseivät pidä?

Kai kaikki lukevat pornoa ja Aku Ankkaa? Heh...

Varmasti suurin syy elokuvien suosioon on sampion mainitsema nopeus ja helppous - näin ainakin Claes Andersson kertoi aikoinaan Jälkiviisaissa syyn siihen, miksei ole lukenut Da Vinci -koodia. Siinä missä kirjan lukeminen saattaa kestää pari kolme iltaa, leffa on ohi parissa kolmessa tunnissa.

Lainasin juuri Günther Grassin kirjan pohjalta tehdyn leffan Peltirumpu - on jäänt toistaiseksi kirja lukematta, vaikka sen aikoinani 50 sentillä ostin. Joskus täytyy ottaa sekin vahinko takaisin.

Oma kastinsa on mielestäni äänikirjat - satuin tänään kävelemään kirjastossa kyseisiä CD:eitä sisältävän hyllyn ohi ja huomasin Ilkka Remeksen Itäveren. Sinänsä olisi mielenkiintoista kokeilla tuotetta, mutta reilun neljänsadan sivun materiaali on levitetty 13 CD:lle! Sitä vaihtojen määrää, mikäli soittimessa on vain yksi kelkka... Luultavasti ihan hyvä keino saada pitkä automatka viihtyisämmäksi, kotikäytössä lienee hieman toinen juttu.

Vanha Testamentti on myös luettu äänikirjaksi - muistaakseni paketissa löytyy 57 levyä.

Äsken lainasin kirjastosta ilmeisesti harvinaisen Igor Larionovin Ykkösketju kapinoi.

 

[Alkiolainen]

Edwin Linkomies - suomalainen vaikuttaja

Juuri äsken tuli luettua tuon niminen opus loppuun. Kyseessä on sodanaikaisen pääministerimme (1943-1944) kunniaksi Helsingin yliopistossa 1994 järjestetty juhlaseminaari, jossa pidetyt esitelmät on sitten pistetty yksiin kansiin. Entisestä pääministeristä opus ei uutta tietoa juurikaan tarjoa, vaan houkuttelee lukemaan hänen sotasyyllisenä kirjoittamansa muistelmat. Tämän kirjan suurinta antia on Linkomiehen kuvaaminen Helsingin yliopiston pelättynä ja kunnioitettuna virkamiehenä; professorina, rehtorina ja kanslerina. Sinikka-tytär paljastaa isänsä todellisen luonteen kirjan lopussa.

 

[mice]

Kohtalaisen huono olen lukemaan romaaneja. Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin Torni-sarjan toinen osa, Kolme Korttia Pakasta. Ensimmäinen osa luettu tätä ennen ja kolmaskin osa olisi odottamassa. Siinähän sitä on tälle syksylle jo ihan riittämiin.

 

[ms.qvist]

En ymmärrä ihmisiä jotka katsovat mielummin elokuvan kuin lukevat kirjan, osaisiko joku perustella miksi näin on? Tai ylipäätään ihmisiä jotka eivät lukemisesta pidä. Mikseivät pidä?

Sainoisin, että yksi merkityksellinen syy on ajan riittämättömyys ja vastaavasti taasen sitten televisio-ohjelmien runsaus eli siinä missä ennen oli pari tv-kanavaa oli aivan toisenlainen sija kirjojen lukemiselle ja moni käyttikin aikansa hyödyksi sivistämällä itseään kirjallisuuden parissa.

Nykyään sitten elämä on niin hektistä monilla ettei ole aikaa syventyä mihinkään joten katsotaan sitten jotain tosi-tv:tä koska se ei välttämättä vaadi katsojaltaan juuri mitään vrt. kirjallisuus. Tähän hektiseen elämänrytmiin liittyy myös tuo miksi kirjasta tehtyjä elokuvia tai elokuvia yleensäkin katsotaan mielummin kuin luetaan kirjaa, siinä missä kirjan lukuun uppoaa aikaa parhaimmillaan päiviä tai viikkoja, elokuvan katsoo yhdessä illassa - tässä on vissi ero minkä tähden elokuvat ja televisio ajaa kirjallisuuden ohi monilla tahoilla.

Tosin mitä olen itse lähiliikenteen junilla matkustellut niin siellä törmää aika usein ihmisiin joilla on kirja mukanaan, työmatkat kuluvat joutuisammin kun on jotain luettavaa kun vain katsoisi ikkunasta ohi kiitäviä maisemia.

Tällä hetkellä luettavana on filosofian lisensiaatti Pertti Luukkosen teos: Depressio ja klassiset neuroosit: psykodynamiikkaa ja diagnostiikan historiaa. Eli ei siis ehkäpä ihan jokaiselle suositeltava kirja.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Lukeminen kannattaa aina

Sainoisin, että yksi merkityksellinen syy on ajan riittämättömyys...

vlad.

Niinpä, ainakin tämä on yleisin selitys kun ihmisiltä kysyy lukemisesta. Ei tule luettua kun ei ole aikaa...

Minä väitän, että kirjalle on kyllä aikaa. Sille on aikaa vaikka paskalla istuessa. Kun saa tarpeeksi kiinnostavan opuksen kouraansa, alkaa sitä aikaa löytyä. Ja sanon vielä, että tämä lukemiselle - itselle, ajattelulle, aivoille, aidolle rentoutumiselle, rauhoittumiselle, you name it, lohkaistu aika on hyödyllisemmin käytettyä, kuin käytettynä siihen "alkuperäisen suunnitelman" vaatimaan aikaan. Jätettäköön väliin se illanistujainen tuttavaperheen uudessa omakotitalossa, tai hohtokeilaus tahi muu kiusallinen ja väkipakkomainen paska työkavereiden kanssa.

Muista kuitenkin oikeat ystävät ja perhe. Vie vaikka isällesi lainaksi kirja josta itsekin pidät.

Kirjan lukemisessa on tärkeää myös se, että kirja on hyvä ja sitä on mukava lukea. Kirjalle on oltava käyttötarkoitus. Itse satoja kirjoja lukeneena tiedän jo mistä kategorisesti pidän ja mistä todennäköisesti en pidä.

Mikäli yrität saada ystävääsi, lastasi tai puolisoasi lukemaan, mieti päässäsi, mikä häntä kiinnostaa. Älä tyrkytä hänelle suoraan suosikkiasi Kafkalta tai Hemingwayn Kenelle kellot soivat -paatosta. Anna hänelle mieluummin jokin ohut (kirjan paksuudelta) suomalainen perusteos. Onnellinen mies, Lampaansyöjät, Pojat, Jäniksen vuosi yms. Eränkävijäihminen joka on vielä historiasta kiinnostunut (ja on vielä oululainen) pitää varmasti noista kaikista. Voit vielä jelppiä häntä ostamalla kirjan lahjaksi ja kirjoittamalla siihen terveiset lahjoittajalta. Näin kynnys lukemisen aloittamiselle laskee.

Mikäli lukija innostuu esim. Jäniksen vuodesta, saattaa hän lukea seuraavana Hirtettyjen kettujen metsän, Ulvovan myllärin, jne. Kun kaikki Paasilinnat on luettu, voi vuoroon tulla Linna, Huovinen, Päätalo tai joku muu sellainen. Ja mikä parasta, aikaa alkaa löytyä lukemiselle.

Ajankäyttönsä voi miettiä uudelleen. Elämmekö sittenkään hektisessä ajassa, vai onko se vain silmänlumetta. Minun mielestäni se on silmänlumetta. Laskepa huviksesi elämästäsi se "tehokas peliaika". Mieti mikä on tärkeää ja mikä ei. Täällä ollaan vain kerran ja käytä se aika hyvin. Ota itsesi huomioon. Lukeminen on yksi erittäin hyvä keino.

 

[Alamummo]

En ymmärrä ihmisiä jotka katsovat mielummin elokuvan kuin lukevat kirjan, osaisiko joku perustella miksi näin on? Tai ylipäätään ihmisiä jotka eivät lukemisesta pidä. Mikseivät pidä?

Uskoisin, että yksi syy on ihmisten lyhytpinnaisuus ja kärsimättömyys. Ei jakseta perehtyä mihinkään pitkäkestoisempaan ja ajattelemista vaativaan. Helpompi on lojua sohvalla ja surffata kanavalta toiselle.

Olen lukenut muuten tuolta TeeVee laittamalta listalta 43 kirjaa. (+ 1970-luvun vastineen ABC:lle)

 

[Maple Leaf]

Olen lukenut muuten tuolta TeeVee laittamalta listalta 43 kirjaa. (+ 1970-luvun vastineen ABC:lle)

Mainitun listan kirjoista olen lukenut vain 31. Vaan äkkiäkös sitä jokusen vielä lukaisee, heti kun olen saanut luettua tällä hetkellä kesken olevan Mika Pantzarin kirjan "Tulevaisuuden koti - arjen tarpeita keksimässä". Teos esittelee mm. uljaita tulevaisuuden visioita ja puhuttelevia mainoksia vuosisatamme varrelta. ("Uskotteko ihmeisiin? Hämmästyttävää mutta totta UPO-pesukoneesta: vesijohtopaine kuivaa pyykin ja poistaa käytetyn veden!")

 

[Flu]

Niinpä, ainakin tämä on yleisin selitys kun ihmisiltä kysyy lukemisesta. Ei tule luettua kun ei ole aikaa...

No kun katselee esimerkiksi tässä ketjussa ollutta listaa niin eipä siitä paljon ole tullut luettua. Itse luen lähinnä ammattikirjallisuutta noin 30 kirjaa vuodessa. Tämän lisäksi ei paljoa aikaa kyllä enää mihinkään oikeasti sivistävään jää. Nyt lomalla on tosin kiva lueskella harrastuskirjallisuutta. Olen ainakin itse huomannut saavan parhaiten luettua kirjoja matkoilla. Lentokoneessa näin keskimäärin ei ole mitään muutakaan tekemistä siellä voi yltää lähes Väyrysmäisiin saavutuksiin ;-)

 

[Kattila]

Kai kaikki lukevat pornoa ja Aku Ankkaa? Heh...

Varmasti suurin syy elokuvien suosioon on sampion mainitsema nopeus ja helppous - näin ainakin Claes Andersson kertoi aikoinaan Jälkiviisaissa syyn siihen, miksei ole lukenut Da Vinci -koodia. Siinä missä kirjan lukeminen saattaa kestää pari kolme iltaa, leffa on ohi parissa kolmessa tunnissa.

Ei Da Vinci -koodin lukemiseen kannata yhtä iltaa enempää uhrata. Lukukokemus kärsii, jos kyseisen teoksen kohdalla lähtee vaeltelemaan juonen ulkopuolelle minkäänlaista syvyyttä etsimään, mikä ei tarkoita, että kirja olisi huono. Jännärinä se on ihan luettava, mutta lukuintressinä kannattaa pitää juonen auki kerimistä, ei mitään sen kummempaa.

Toinen lukukohde on ollut Tuhat vuotta - sata kirjaa -listan teoksia, joista on yli 30 takana. Tässä koko lista, tarkemmin asiasta löytyy osoitteesta www.satakirjaa.fi

Näin meitä sivistetään. Lainaillaanpa huvikseen hiukan tuon saitin esittelyä:

Sadan kirjan listaa ideoitiin lukuisissa keskusteluissa kirja-alan eri asiantuntijoiden kanssa. Näiden keskusteluiden pohjalta työryhmä, johon kuuluivat Kansallisteatterin tiedottaja, FT Paula Havaste, kouluneuvos, äidinkielenopettaja Kirsti Mäkinen, toimittajat Jarmo Papinniemi ja Seppo Puttonen sekä Suomen Kirjasäätiön edustajat Veikko Sonninen ja Kristina Forsström, päätyi yllätykselliseen ja hauskaan kirjalistaan, joka vain hienoisesti nojaa kirjallisuuden kaanoniin.

Tuohon lihavoimaani kohtaan kannattaa sitten suhtautua yhtä suurella varauksella kuin seuraavaan:

televisiossa, radiossa, Internetissä ja kirjakaupoissa kautta maan esiteltiin sata suomalaisille lukijoille tärkeää kirjaa.

Joku nokkelampi saattaakin huomata jotain oudoksuttavaa näissä kahdessa lainassa. Sataa suomalaisille lukijoille tärkeää kirjaa eivät siis ole valikoineet suomalaiset lukijat, vaan onneksemme hieman sivistyneemmät tahot ja jälki on kyllä sen mukaista. Okei, onhan siellä toki, hihii, mukana Mauri Kunnaksen Suuri urheilukirja ja Kotiruoka -opas, mutta 90% listasta on kyllä ihan silkkaa kaanonia. Siitä vaan, sivistyksellisiä pyrintöjä suorittamaan.

Onhan se sinällään ihan hienoa, että kirjan ja kirjallisuuden asemaa nyky-yhteiskunnassa pyritään jotenkin vankentamaan, vaikka sitten tällaisilla listoilla, mutta itselleni tulee jotenkin ankeasti mielikuva joistakin vaadituista lukusuoritteista, jonka jälkeen kirjan itsensä voi sitten vetää yli listasta. Sitä ikävää tosiasiaa, että kaunokirjallisuus taidemuotona ei nykyisin puhuta ketään, ei tällaisilla listoilla poisteta.

 

[struumax]

Kesken: Remeksen, Neen ja E.V.Thompsonin kirjat.

Viimeksi luettuna: Juha Vuorisen: Nokimusta seikkailu.

 

[TeeVee]

Ei Da Vinci -koodin lukemiseen kannata yhtä iltaa enempää uhrata. Lukukokemus kärsii, jos kyseisen teoksen kohdalla lähtee vaeltelemaan juonen ulkopuolelle minkäänlaista syvyyttä etsimään, mikä ei tarkoita, että kirja olisi huono. Jännärinä se on ihan luettava, mutta lukuintressinä kannattaa pitää juonen auki kerimistä, ei mitään sen kummempaa.

Tarkoitinkin tässä kirjojen lukemista yleensä, en pelkästään DVC:ta.

 

[ms.qvist]

Ajankäyttönsä voi miettiä uudelleen. Elämmekö sittenkään hektisessä ajassa, vai onko se vain silmänlumetta. Minun mielestäni se on silmänlumetta. Laskepa huviksesi elämästäsi se "tehokas peliaika". Mieti mikä on tärkeää ja mikä ei. Täällä ollaan vain kerran ja käytä se aika hyvin. Ota itsesi huomioon. Lukeminen on yksi erittäin hyvä keino.

Tähän kyllä esittäisin lyhyen eriävän mielipiteen, jos nyt lasketaan pois luvusta sellaiset työmatkalaiset jotka voivat syventyä kirjoihin työmatkojen kuluessa niin tavallisella perheellisellä ei välttämättä ole aikaa syventyä kirjaan kovinkaan montaa minuuttia vuorokaudesta, ainakin minä pidä sellaista aikaa aivan riittämättömänä ja sen tähden en viitsisi kirjaa avata vaan mielummin luen laatulehteä senkin ajan - mikä on toisinaan yhtä kehittävää kuin kirjan lukeminen.

Moni keskivertokansalainen ahertaa päivänsä töissä, sen jälkeen käydään kaupassa, viedään lapsia harrastuksiin, tehdään ruokaa ja lopulta ollaan niin väsyneitä etten kyetä keskittymään mihinkään kirjallisuuteen vaan loppuaika vuorokaudesta (valveilla olo ajasta) käytetään tv-hötön katsomiseen - kyllä minäkin kritisoin tällaista ajankäyttöä mutta ymmärrän vallan hyvin sen ettei keskivertokansalainen enää halua syventyä johonkin kehittävään vaan mieluiten ylittää aidan matalimmalta kohdin. Toivoisin, että se olisi toisin mutta ymmärrän perustelut sille miksei näin ole.

Pidän tämän "puolustuspuheen" siitäkin huolimatta, että itse luen vuodessa melkoisen joukon kirjoja - niin klassikoita kuin erityisalojen kirjallisuuttakin.

vlad.

 

[scholl]

The Google Story on nyt menossa. Jos saisin sen ensi yönä luettua niin voisin aloittaa Frankin kirjan jahka jaksan hakea sen toimistoltani. Tai sitten luen molempia tavallaan rinnakkain. Anyway, molemmat sattuivat olemaan nyt syntymäpäivälahjojani, joten kerrankin niinkin päin, että luen jotain, mitä en ole itse hankkinut.

 

[sampio]

Tähän kyllä esittäisin lyhyen eriävän mielipiteen, jos nyt lasketaan pois luvusta sellaiset työmatkalaiset jotka voivat syventyä kirjoihin työmatkojen kuluessa niin tavallisella perheellisellä ei välttämättä ole aikaa syventyä kirjaan kovinkaan montaa minuuttia vuorokaudesta, ainakin minä pidä sellaista aikaa aivan riittämättömänä ja sen tähden en viitsisi kirjaa avata vaan mielummin luen laatulehteä senkin ajan - mikä on toisinaan yhtä kehittävää kuin kirjan lukeminen.

vlad.

Tästä taisi ollakin lyhyt keskustelu tässä ketjussa joskus taannoin, kun ihmettelin vaimoni kykyä lukea vähän joka paikassa ja tilanteessa. Minä vaadin rauhallisen ympäristön ja aikaa sen verran, että pääsen muutamaa sivua pidemmälle, muuten ei lukeminen ole mielekästä. Ja sanotaan sen verran vielä, että jo yhden energisen lapsen kanssa touhuaminen vie sen verran aikaa, ettei lukemiselle jää juuri kuin se pieni hetki ennen nukkumaanmenoa normaalin työviikon aikana.

 

[Kattila]

Moni keskivertokansalainen ahertaa päivänsä töissä, sen jälkeen käydään kaupassa, viedään lapsia harrastuksiin, tehdään ruokaa ja lopulta ollaan niin väsyneitä etten kyetä keskittymään mihinkään kirjallisuuteen vaan loppuaika vuorokaudesta (valveilla olo ajasta) käytetään tv-hötön katsomiseen - kyllä minäkin kritisoin tällaista ajankäyttöä mutta ymmärrän vallan hyvin sen ettei keskivertokansalainen enää halua syventyä johonkin kehittävään vaan mieluiten ylittää aidan matalimmalta kohdin.

Niin ylevää kuin olisikin ajatella, että kirjojen lukeminen sinänsä olisi jotenkin vaikeampaa, tai haastavampaa kuin tv:n katselu, niin mielestäni tuo kylllä turhaa hurskastelua. Ei kai niinä iltahetkinä nyt tarvitse mitään väitöskirjaa alkaa väsäämään. Sen kun ottaa kirjan käteensä ja lukee, ei se sen monimutkaisempaa ole, eikä mitään yli-inhimillisiä ponnistuksia vaativaa.

Ennemminkin lukemattomuus on tottumuskysymys. Kirjaan ei osata tarttua, ehkä juuri siksikin, että lukemista pidetään vaikeana, mitä se hyvin usein ei ole. Toinen tekijä voi olla, että visuaalisiin ärsykkeisiin tottunut ihminen kokee, että jää paitsi maailmasta ympärillään, jos informaation tempo hiukan laskee, tai uppoutuu kuvitteelliseen maailmaan. Sen lisäksi kysymys voi olla tietynlaisesta holismista, kuten tuosta Teeveen mainitsemassa Claes Andersonin voi ajatella: kirjan (vaikkakaan ei DVK:ta) voi joutua jättämään illalla kesken, sitä ei pysty hotkaisemaan kerralla ja tähän ei kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla aina ole helppo taipua.

 

[BlueOrange87]

Stephen Kingin Kuoleman käytävä on nyt menossa...

 

[ozo]

USA:ssa ihastuin Uncle John's -sarjan "bathroom readereihin" ja nyt lueskelen niitä. Tällä hetkellä on menossa All-Purpose Extra Strength, jonka tilasin Saksan eBaystä.

http://www.bathroomreader.com/

Suosittelen lämpimästi.

 

[Uleåborgir]

vastapuolustuspuhe

Tähän kyllä esittäisin lyhyen eriävän mielipiteen, jos nyt lasketaan pois luvusta sellaiset työmatkalaiset jotka voivat syventyä kirjoihin työmatkojen kuluessa niin tavallisella perheellisellä ei välttämättä ole aikaa syventyä kirjaan kovinkaan montaa minuuttia vuorokaudesta, ainakin minä pidä sellaista aikaa aivan riittämättömänä ja sen tähden en viitsisi kirjaa avata vaan mielummin luen laatulehteä senkin ajan - mikä on toisinaan yhtä kehittävää kuin kirjan lukeminen.

Tarkoitin asiassa laajempaa mittakaavaa. Sitä, että ylipäätään kuitataan aihe lukeminen lauseella "ei ole aikaa".

Lauseella "ei ole aikaa" kuitataan paljon muitakin asioita, jopa suurempia kuin lukeminen, mutta jätetään se pois tästä keskustelusta.

Tämä nyt voi olla saivartelua, mutta menen kuitenkin ihan siihen, että kirja olemassaolevana kappaleena (fyysisenä substanssina...) tuskin on ylivoimainen avattava. Se, mitä kirjaan on painettu, voi olla aivoille eri asia. Väitän kuitenkin, että pienekin luppohetken täytteenä kirja ajaa asiansa siinä missä TV:n tuijotus. On kirjoja, jotka ovat täydellistä kertakäyttölukemistoa. Niitäkin puolustaa se seikka, että niitä lukiessa "kuluttaja" on tiiviisti mukana viestintätapahtumassa. Älkää kivittäkö minua näiden termien marssiessa näyttämölle.

TV näyttää kaiken ikään kuin todellisena ja mitä se ei tie-tenkään ole. TV:tä katsellessa ihminen ei kuitenkaan saa nähdä asioiden monivivahteisuutta ja ottaa maailmaa sieluunsa kuten kirjan kanssa, pahoittelen lennokkuuttani.

Mielestäni kirja on vielä stressinlaukaisijana huomattavasti tv:tä parempi, sillä kirja vie monesti kokonaan pois tästä arjesta. Lukuhetkessä on parhaimmillaan vain ihminen ja kirja sekä ajatukset. Ja ne ajatukset eivät ole niin valmiina annettuja kuin tv:n antamat. Oli tämän hetken pituus kaksi minuuttia tai saman verran tunteja, on sen katharsis-vaikutus suurempi. Arvon vlad varmasti tietää mitä tarkoitan tällä.

Moni keskivertokansalainen ahertaa päivänsä töissä, sen jälkeen käydään kaupassa, viedään lapsia harrastuksiin, tehdään ruokaa ja lopulta ollaan niin väsyneitä etten kyetä keskittymään mihinkään kirjallisuuteen vaan loppuaika vuorokaudesta (valveilla olo ajasta) käytetään tv-hötön katsomiseen - kyllä minäkin kritisoin tällaista ajankäyttöä mutta ymmärrän vallan hyvin sen ettei keskivertokansalainen enää halua syventyä johonkin kehittävään vaan mieluiten ylittää aidan matalimmalta kohdin. Toivoisin, että se olisi toisin mutta ymmärrän perustelut sille miksei näin ole.

Minäkin ymmärrän tuon perustelun. En kuitenkaan hyväksy sitä. Väite kun ei pidä paikkaansa. Siihen on syynä se, että kirja ei ole henkisesti ylivoimainen tässä muka-hektisessä yhteiskunnassa ja ajassa. Moni uskottelee itselleen niin, olettaa. Älä oleta sanoo nimimerkki täällä palstalla hienosti.

Aika tulee ja menee. Se vain on niin. Ajan aikana, niin - ajan aikana - ihminen uskottelee olevansa kiireissään. Kyse on lukemisasiassa siitä, mihin niistä helvetin monesta vaihtoehdosta sen rippeen siitä ajasta käyttää ja mikäli niitä rippeitä ei tunnu kirjalle löytyvän, on varmaan hyvä katsoa omaa ajankäyttöään ja prioriteettejaan. Totta munassa työpäivän jälkeen väsyttää. No wittu. Kirjan kanssa on mukava nukahtaa sohvalle. Käykäämme ruokakaupan sijaan yhtenä päivänä hakemassa safkat kebabista tahi nakkikopista kuten Järvi-Grilliltä. Lapsetkin todennäköisesti kiljuvat riemusta. Ainakin minä tein niin pienenä kun sain pottujen ja kastikkeen sijaan jotain roskaruokaa. Sitä muuten tapahtui hyvin harvoin. Sillä ei silti ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Pidän tämän "puolustuspuheen" siitäkin huolimatta, että itse luen vuodessa melkoisen joukon kirjoja - niin klassikoita kuin erityisalojen kirjallisuuttakin.

vlad.

Niin minäkin. Ja vielä tuosta alkupään lehtiasiasta. Lukeminen on tärkeintä. Minä luen aina, kun jotakin pränttiä jossakin on. Muistan senkin kun opin 4-vuotiaana lukemaan. PURE-PAK. Se lukee maitopurkissa. Tai luki ainakin vuonna 1982.

 

[ms.qvist]

Tämä nyt voi olla saivartelua, mutta menen kuitenkin ihan siihen, että kirja olemassaolevana kappaleena (fyysisenä substanssina...) tuskin on ylivoimainen avattava. Se, mitä kirjaan on painettu, voi olla aivoille eri asia. Väitän kuitenkin, että pienekin luppohetken täytteenä kirja ajaa asiansa siinä missä TV:n tuijotus. On kirjoja, jotka ovat täydellistä kertakäyttölukemistoa. Niitäkin puolustaa se seikka, että niitä lukiessa "kuluttaja" on tiiviisti mukana viestintätapahtumassa. Älkää kivittäkö minua näiden termien marssiessa näyttämölle.

En suinkaan kivitä sinua koska omasta mielestäni kirjoitat aivan asiaa eli siihen minulla ei ole henkilökohtaisella tasolla lisättävää koska en kuitenkaan niin hyvin osaa asettua sellaisen henkilön kenkiin joka mielummin katselee tv-hömppää kuin lukee kirjaa, lehteä tai vaikkapa sivistää itseään netissä (niin, tätäkin kautta voi sivistää itseään monella eri tavalla, en tarkoita tällä sitä ettetkö sinä tätä tietäisi, vaan sillä, että ehkäpä kaikki eivät ymmärrä sitä, että netti on muutakin kuin viihdykettä ja pokeripelejä).

Omalla kohdallani, vaikka luenkin suhteellisen paljon, niin en osaa lukea kirjaa jos en voi syventyä siihen - lehtien luku on toinen asia, niiden lukeminen onnistuu vaikka käytettävissä olisikin vain muutama minuutti aikaa. Kirja sen sijaan on niin kokonaisvaltainen ympäristö minulle, että haluan kunnioittaa kirjailijaa ja uppoutua tekstiin syvällisemmin kuin pariksi minuutiksi ja siksipä en mielelläni lue kuin silloin kun minulla on aikaa syventyä tekstiin ts. lähinnä iltaisin. Lisätään vielä sen verran etten nykyään lue laisinkaan kertakäyttölukemistoa vaan osin hyvinkin raskasta lukemistoa tai sellaista mikä on tieto- tms. kirjallisuutta, eli kirjallisuutta mikä vaatii syventymistä tai mikä vaatii sitä, että on pohdittava asioita ja parhaimmillaan tehtävä taustatyötä samalla kuin lukee eli kerratta lähdeluetteloja tms.

vlad.

 

[sampio]

Omalla kohdallani, vaikka luenkin suhteellisen paljon, niin en osaa lukea kirjaa jos en voi syventyä siihen - lehtien luku on toinen asia, niiden lukeminen onnistuu vaikka käytettävissä olisikin vain muutama minuutti aikaa. Kirja sen sijaan on niin kokonaisvaltainen ympäristö minulle, että haluan kunnioittaa kirjailijaa ja uppoutua tekstiin syvällisemmin kuin pariksi minuutiksi ja siksipä en mielelläni lue kuin silloin kun minulla on aikaa syventyä tekstiin ts. lähinnä iltaisin. Lisätään vielä sen verran etten nykyään lue laisinkaan kertakäyttölukemistoa vaan osin hyvinkin raskasta lukemistoa tai sellaista mikä on tieto- tms. kirjallisuutta, eli kirjallisuutta mikä vaatii syventymistä tai mikä vaatii sitä, että on pohdittava asioita ja parhaimmillaan tehtävä taustatyötä samalla kuin lukee eli kerratta lähdeluetteloja tms.

vlad.

Tämä kai on minunkin ongelmani, kun en oikein koskaan ole innostunut varsinaisesta kertomakirjallisuudesta, tai mikä lie tarkka termi. Kymmenestä luetusta kirjasta ainakin viisi on tietokirjallisuutta, pari-kolme elämäkertaa ja korkeintaa se kaksi puhdasta romaania tai vastaavaa. Fiktion nautin mielummin seinälle tykitettynä 5.1-äänimaailman kera, eikä se tarkoita hömppäsarjoja ja Hollywood-toimintaa, vaan draamaleffat taitavat olla sodan kanssa katsotuin genre meillä.

Vessänpöntöllä tai vaimoa sen viisi minuuttia odotellessa voi selata Urheilulehden tai vastaavan, mutta ainakin minun on turha avata jotain tuhatsivuista kolmannen valtakunnan analyysiä ja lukea pientä pränttiä puolitoista sivua. Ei siinä tule kuin vihaiseksi ja saa peräpukamat, jos vessassa istuu.

 

[ms.qvist]

Tämä kai on minunkin ongelmani, kun en oikein koskaan ole innostunut varsinaisesta kertomakirjallisuudesta, tai mikä lie tarkka termi.

Painotetaan vielä, että kohdallani kertakäyttökirjallisuus tarkoitta lähinnä b-luokan pokkarikirjallisuutta, tartun kyllä mielelläni fiktiiviseenkin kirjallisuuteen mutta lähinnäkin klassikoihin tai kirjoihin jotka eivät aivan niitä helpoimpia luettavia ole ts. kirjoihin jotka ovat aikaavieviä lukukokemuksia.

Nykyään olen huomannut senkin, että minulla saattaa olla monta projektia kesken, tälläkin hetkellä luettavana on kaksi kirjaa joista toinen, pääasiallinen teos jota luen, on se jonka ilmoitin tuossa jokin aika sitten tässä samaisessa ketjussa. Toinen käsittelee sitten toista maailmansotaa ja erityisesti itärintamaa.

vlad.

 

[Untouchable]

Sain eilen luetuksi Vanki nimeltä Papillon. Parempi kuin elokuva, tosin ei tuohon Schaffnerin elokuvaan olisi millään saanut sisällytettyäkään kaikkia "Papin" kokemuksia. Kirjalle 5 tähteä ja elokuvalle myös 5. Erittäin uskottavan tuntuinen kertomus, ja oma elämänkerta, ehkä Papi hieman värittää muutamia muistojaan kirjassa, mutta se hänelle todellakin suotakoon.